Olo kotiin palatessa on aina yhtä outo kunnon mökkeilyn jälkeen. Kestää aina aikansa tottua taas muun maailman menoon, kun on viettänyt puolitoista viikkoa mökkimaailman ihanassa kuplassa. Mökillä olossa parasta ovat muun muassa eristäytyminen muusta maailmasta, ajantajun katoaminen, pynttäämättömyys, jatkuva syöminen, saunominen ja toimettomuus ilman huonoa omaatuntoa. Jos minulta kysyttäisiin, mistä koostuu täydellinen kesälomaviikko Suomessa, vastaukseni kuuluisi: mökistä, perheestä, ystävistä, hyvästä ruuasta, saunomisesta, uimisesta ja veneilystä. Simppeli resepti, joka ei petä koskaan. Tuosta kaikesta olen saanut nauttia kuluneen reilun viikon aikana, minkä takia kotiinpaluu tuntuukin melko ahdistavalta.
Juhannus sujui perinteisissä merkeissä isolla porukalla. Tänä vuonna miehet kyhäsivät rakovalkean tapaisen juhannuskokon, josta muodostui lopulta ehkä kaikkien aikojen kaunein kokkomme yön pimentyessä. Ainakin se oli pisimpään palava kokko, joka meillä on koskaan ollut ja sitä sai ihastella yli kaksi vuorokautta. Tuli on vain yksinkertaisesti todella kaunis elementti, jota voi tuijotella tuntitolkulla. Se yhdistettynä Suomen kesään, on kerrassaan täydellistä. On ihanaa nähdä päivänvalon muuttuvan hämäräksi ja lopulta hetkeksi pimeydeksi ja taas uudestaan valkenevan lämpöisessä kesäyössä.
Juhannus sujui ehkä hieman rauhallisemmin kuin yleensä, mutta seura oli mukavaa ja oli erityisen kivaa, että Viivi viihtyi mökillä tiistaihin asti. Sai taas pitkästä aikaa vietettyä aikaa yhdessä oikein kunnolla, juteltua ja naurettua vatsansa kipeäksi.
Tiistaina pääsin myös odotetulle kesän ensimmäiselle venereissulle, kun isä tuli käymään maalla. Kun on kasvanut koko ikänsä veneilijäperheessä, ei kesä vain ole kesä ennen ensimmäistä veneretkeä. Se tunne, kun tuuli tuivertaa hiuksissa, aurinko lämmittää kasvoja, meri tuoksuu ja pärskii vettä päälle, on vain kerrassaan huumaava. Kun sen on kokenut kerran, sen haluaa kokea aina vain uudestaan ja uudestaan.
Tällä kertaa veneretkemme kulki Tove Janssonin saaren Klovharun kautta Tirmon satamaan, jossa söimme herkulliset pizzat. Sieltä matka jatkui saaristomaisemia ihaillen ja Tuomaksen kalatusta seuraten. Saalistakin tuli kiitettävästi, josta pääsimme illalla nauttimaan savustettuna.
Muuten viiko kuluikin rennoissa merkeissä mökkimaisemissa. Myös Camilla ja Emily pääsivät molemmat vierailulle, joten saimme tehokolmikon kasaan lähes kahden kuukauden eron jälkeen. Lopputuloksen voi vain arvata: loputonta naurua, älyttömän huonoja juttuja ja muuta sekoilua.
Vaikka rakastankin meidän mökkiä kaikkina vuodenaikoina, puhkeaa se aina kesäisin kukkaan, mikä tekee siitä vieläkin kauniimman. Äidin ihanat istutukset, vanhempien ylläpitämä kasvimaa ja ympäröivä luonto tarjoavat loputtomasti silmäniloa ja kesäisiä herkkuja.
Myös Mindi rakastaa mökkielämää vähintään yhtä paljon kuin minä. Etenkin vapaus tulla ja mennä sisällä ja ulkona oman pään mukaan vapaana on sen lempparijuttuja mökillä. Nyt se sitten onkin täysin puhki kaikesta touhuamisesta ja uni maistuu varmaan taas hyvin seuraavan viikon täällä kotimaisemissa.
Perjantaina tein veljeni Jaakon kanssa päiväretken Heurekaan. Menimme katsomaan siellä olevaa Body Worlds näyttelyä, jossa oli esillä aitoja plastinoituja ihmisruumiita ja -elimiä. Näyttely oli mielestäni todella mielenkiintoinen ja upeasti toteutettu. Suosittelen ehdottomasti käymään, jos satutte liikkumaan siellä päin.
Sen jälkeen vierailimme myös Heurekan yleisellä puolella, jossa uskalsin vihdoinkin pyöräillä sillä vaijeripyörällä, yksi pelko voitettu! Muutenkin vierailu oli hauska paluu lapsuuteen, koska viimeisin käynti tuonne on ollut ala-asteen puolella. Maanjäristyskone ja muut vempeleet olivat edelleen hauskoja ja matkamuistoksi saimme painattaa kolikot omalla profiililla ilman lisämaksua.
Heurekan jälkeen palasin vielä takaisin maalle, josta lähdin ajelemaan eilen takaisin Turkuun. Illasta Emily tuli vielä käymään ja päädyimme monen mutkan kautta lopulta katsomaan Kauna 2:sta, josta ei kyllä tajuttu kumpikaan kauheasti mitään. Tulipahan ainakin todistettua, etteivät kauhuleffat enää vaikuta samalla lailla kuin teininä. Kaikkeen turtuu näköjään aikanaan, myös kauhuun. Ilta oli kuitenkin monista vastoinkäymisistä huolimatta mukava.
Tämä pävä ei sitten olekaan enää ollut niin mukava. Aamulla jouduin kohtaamaan kahden reissun purkamattomat tavarat, pesemättömät pyykit, pölyisen asunnon, graduaineiston, juhannuskilot, tyhjän jääkaapin ja takkuilevan digiboksin. Koska mikään noista ei houkuttanut, päätin kirjoittaa mökkeilystäni postauksen, jotta voisin vielä hetken vaipua noihin ihaniin kesäisiin muistoihin ennen paluuta todellisuuteen. Nyt tämäkin alkaa jo lähestyä loppuaan, joten täytyy kai kehittää vielä jokin muu keino sysätä ankeutta maanantain puolelle, mihin se kuuluukin. Lähden siis syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti