Keikkuva kevät

En edes tiedä, mihin tämä kevät tai oikeastaan koko alkuvuosi on kadonnut. Tuntuu, että kuukaudet ovat hävinneet johonkin, vaikka ei juuri olla tehty muuta kuin sairastettu vuorotellen koko perhe tautia taudin perään. Edelleen odottelemme tälle vuodelle sitä viikkoa, kun yksikään meistä ei olisi kipeänä.

Meidän pitkään odotettu pääsiäisreissu Amsterdamiin, ystävien luo Bristoliin ja lopuksi Lontooseen peruuntui, kun vauvalle puhkesi korvatulehdus juuri ennen lähtöä. Laukut oli jo pakattu ja lähtöselvitys tehty, kun saimme lääkäriltä ehdottoman lentokiellon. Ja tietysti tuo reissu oli pitkästä aikaa sellainen, jonka varauksiin ei oltu otettu ilmaista peruutusta, kun hinnat olisivat tulleet niin paljon kalliimmaksi. Siksi odottelemme edelleen lentoyhtiöiltä todistuksia, jotta saisimme haettua korvauksia matkavakuutuksesta. Niin paljon kuin minäkin olen reissannut, on tämä ensimmäinen kerta elämässäni, kun jouduin perumaan matkan.

Tuo kokemus veti maton niin jalkojen alta, että ajattelin, etten jaksaisi suunnitella pitkään aikaan mitään reissuja. Pahimman pettymyksen jälkeen päätimme kuitenkin tehdä matkavarauksen toukokuulle peruuttamisoikeudella meidän viime vuosien luottokohteeseen Viroon. Lähtö on huomenna ja toki vauva on jälleen köhässä, mutta lähdetään nyt reissuun siitä huolimatta. 

Kohteenamme on Haapsalu, jossa kävimme esikoisen vauvavuonna 2020 kesällä. Kaupungista jäi hyvä fiilis ja nyt on sopiva hetki palata sinne takaisin. Mitään suuria suunnitelmia meillä ei ole, lähinnä vaan halutaan pieni irtiotto arjen keskelle. Viime kerralla yövyimme Airbnb:ssä, mutta nyt majoitumme kylpylähotelliin.

Mitäs muuta tähän kevääseen on kuulunut? Vaihtelevaa säätä ainakin, kuten aina. Vietettiin pääsiäistä lopulta kotosalla, mutta ajeltiin yhtenä päivänä käymään mökillä. Vappuaattona kävimme miehen kanssa kahdestaan syömässä ja vappupäivää juhlistimme perinteisesti lähikuppilan terassilla. Äitienpäivää vietimme miehen perheen kanssa tänä vuonna. 

Vietin huhtikuussa Helsinki-päivää esikoisen kanssa ja toukokuussa ihanan staycationin itsekseni. Tuli tehtyä oikein kunnon turistikierrokset kotikaupungissa, mikä oli kyllä kivaa vaihtelua. 

Olen myös tehnyt aika paljon vapaaehtoistöitä, kun mies on ollut vanhempainvapaalla. Hän palaa elokuussa 80 prosenttisesti töihin ja minä todennäköisesti osa-aikaisesti myös. Yritetään pitää tämä nuorimmainen kuitenkin kotihoidossa ainakin tammikuuhun 2026 asti, ehkä pidempäänkin. Esikoinen siirtyy elokuussa jo eskariin, uskomatonta miten nopeasti aika oikein kuluukaan.

 

Yritän ottaa kesän tavoitteeksi kiriä täällä blogissa kaikki matkakertomukset ajan tasalle, mutta saa nähdä jääkö taas yritykseksi. Jotenkin tässä arjen härdellissä ei vain tunnu löytyvän oikein aikaa blogille. Mutta täällä ollaan edelleen ja Instagramia yritän päivitellä edes vähän aktiivisemmin, joten siellä voi seurata reissuja reaaliajassa.

Miten sinun kevät on sujunut? 😊