keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Vuosikymmenen tärkeimmät tapahtumat

Se olisi sitten minun viimeinen päivä kaksikymppisenä tänään. Vaikka mikään ei yhdessä yössä muutukaan, niin tuntuu tämä kuitenkin yhden tärkeän aikakauden päätökseltä. Rehellisesti sanottuna tuntuu siltä kuin olisin ollut parikymppinen iäisyyden. Viimeiseen kymmeneen vuoteen on käytännössä mahtunut kaikki merkittävät elämäntapahtumani. Täyttäessäni 20 vuotta asuin Turussa ja olin juuri aloittanut opiskelun luokanopettajaksi. Silloin kolmikymppisyys tuntui todella kaukaiselta ajatukselta. Silloin ajattelin, että kolmekymppisenä elämä on varmasti jo monilta osin "valmis" ja tiedän, mikä minusta lopulta tulee "isona". 

Vähänpä tiesin silloin. Vaikka elämä on mullistunut kymmenen vuoden aikana useasti, ei se edelleenkään ole valmis. Nämä vuodet ovat myös opettaneet, ettei se sitä koskaan tulekaan olemaan. Elämä on ainutlaatuinen matka, joka polveilee ja poukkoilee mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Se heittää välillä eteen mielettömän hienoja ja toisaalta myös uskomattoman rankkoja tapahtumia. En edelleenkään tiedä, mikä minusta tulee "isona", mutta enää se ei oikeastaan haittaa. Luulen, että tulen ammatillisesti haahuilemaan vielä monen monta kertaa ja päätymään siinä samalla moneen mielenkiintoiseen toimeen ja työpaikkaan. 

Vaikka punainen lanka on edelleen näin kolmekymppisyyden äärellä kadoksissa, olen kuitenkin myös onnistunut saavuttamaan monia sellaisia asioita, joista uskalsin vain haaveilla silloin kymmenen vuotta sitten. Olen valmistunut yliopistosta, asunut ulkomailla ja matkustanut 38 eri maassa, työskennellyt mm. lastenhoitajana, mansikanmyyjänä, luokanopettajana, matkanjohtajana ja sisällöntuottajana, hankkinut koiran, päässyt opiskelemaan ammattikorkeakouluun, löytänyt elämäni rakkauden, mennyt kihloihin ja naimisiin, ostanut omistus- ja sijoitusasunnon ja synnyttänyt oman lapsen. 

Halusin tehdä tänne blogiinkin pienen koosteen tästä elämäni merkittävimmästä vuosikymmenestä. Valitsin jokaiselta vuodelta mielestäni kolme tärkeintä tapahtumaa. Jotakin kertoo jo se, että ainoastaan vuosi 2011 oli sellainen, etten meinannut keksiä siitä mitään kovin merkittäviä tapahtumia. Muiden vuosien suhteen oli lähinnä valinnan vaikeus, kun tärkeitä tapahtumia olisi ollut paljon kolmea enemmän.

2010

Sain ensimmäisen opiskeluvuoteni Turun yliopistossa päätökseen.


Hankin rakkaan koirani Mindin.



Muutin yhteen exäni kanssa.


2011

Tulin kummitädiksi ensimmäistä kertaa tammikuussa.


Juhlistin innoissani Suomen jääkiekon maailmanmestaruutta Turussa.



Hain lastentarhanopettajaksi Helsinkiin, mutta en päässyt.



2012

Tein ensimmäiset sijaisuuteni luokanopettajana.


Valmistuin kasvatustieteen kandidaatiksi.



Erosin exäni kanssa.


2013

Muutin Mindin kanssa Turun YO-kylään.


Aloin kirjoittaa Travelisa -blogiani.



Keskityin terveellisiin elämäntapoihin ja painoin ensimmäistä kertaa aikuisiälläni alle 70 kiloa.


2014

Valmistuin kasvatustieteen maisteriksi ja luokanopettajaksi.



Muutin takaisin juurilleni Lauttasaareen.


Vietin kuukauden vapaaehtoistöissä Kapkaupungin townshipissa ja reissasin sen jälkeen kolme viikkoa yksin ympäri Etelä-Afrikkaa.


2015

Treffailin ja vietin sinkkuelämää kyllästymiseen asti.


Aloitin työt oman 3. luokan opettajana.


Ihastuin vanhempaan ja varattuun kollegaan kaikkien periaatteideni vastaisesti.


2016

8.2. aloin seurustella tuon kollegani eli nykyisen mieheni kanssa.


Muutin avoliittoon mieheni kanssa.



Jatkoin töitä saman luokan kanssa 4. luokan opettajana.


2017

Uuvuin töissä ja pidin opintovapaata.


Huhtikuussa rakas koirani Mindi kuoli äkillisesti veritulppaan, mikä musersi maailmani.



27.7. menin kihloihin mieheni kanssa.


2018

Pääsin opiskelemaan yhteisöpedagogiksi Humanistiseen ammattikorkeakouluun.


18.8. menin naimisiin rakkaan mieheni kanssa.


Teimme yli kolmen kuukauden mittaisen maailmanympärimatkan mieheni kanssa.


2019

Tulin raskaaksi.



Synnytin 27.11. rakkaan poikamme.



Ostimme nykyisen kotimme.



Kulunut vuosikymmen on ollut kerrassaan hengästyttävä ja on oikeastaan jopa helpottavaa kääntää uusi kappale elämässäni. Vaikka minulla on vielä paljon toiveita, haaveita ja suunnitelmia tulevien vuosien varalle, ei kolmekymppisyyden tarvitsisi olla ihan niin tapahtumarikas kuin tämä parikymppisyys. 

Kiitollisena ja onnellisena jätän hyvästit kaksikymppisyydelleni ja toivotan tervetulleeksi elämän kolmekymppisenä. Toivon sen sisältävän paljon iloa, onnea ja rakkautta. Aikaa perheen ja läheisten ihmisten kanssa, unohtumattomia matkoja, mielenkiintoisia juttuja opinto- ja työrintamalla sekä henkistä ja fyysistä hyvinvointia.

Kolmekymppisyys, täältä tullaan!

2 kommenttia: