Kotorin vanhakaupunki

Ennen syksyn matkasuunnitelmia palaan muistoissa vielä tähän kesään ja Montenegroon. Näitä kuvia katsellessa en voi muuta kuin hämmästellä vieläkin tuota Kotorinlahden kauneutta. Ei mikään ihme, että turistitkin ovat viime vuosina löytäneet sankoin joukoin tuon Balkanin helmen.

Kotorinlahdella majoituimme kahdessa eri paikassa, joista toisesta kirjoittelinkin jo aiemmin. Palazzo Drusko Deluxe Rooms puolestaan sijaitsi Kotorin vanhankaupungin muurien sisällä ja oli sisustettu aivan mielettömällä tavalla jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. 

Oikealla kuvia majapaikastamme

Kotor on yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista. Se on sopivan kokoinen, niin että sen ehtii kiertää kokonaan jopa yhdessä päivässä. Me yövyimme siellä kaksi yötä, joten kerkesimme koluta sen kauniita katuja oikein urakalla. Ainoa harmittava puoli oli se, että vanhakaupunki on lähes pelkästään turisteja varten, joten paikalliseen elämään siellä ei pääse tutustumaan. Jokainen kadunkulma on täynnä ravintoloita, turistikauppoja ja majapaikkoja, joten palveluita ei tarvitse todellakaan etsimällä etsiä.

Kotorin vanhassakaupungissa ei myöskään ole mitään yksittäisiä, suuria nähtävyyksiä, vaan sen viehätys piilee sen kokonaisvaltaisessa kauneudessa. Kirkkoja on lukuisia, joista suurimmat ovat St. Triphon's Cathedrale ja Church of St. Nicholas. 

Kirkkojen lisäksi Kotorin vanhankaupungin kadut vilisevät toinen toistaan suloisempia kissoja. Kissat tuntuivat olevan kaupungin maskotteja ja melkein jokaisessa kaupassa myytiin jotakin kissoihin liittyvää tavaraa. Eräs nainen myös piti kauppaa, jonka tuotoilla hän ruokki ja piti huolta katukissoista. Kissat vaikuttivat hyväkuntosilta ja ottivat rennosti suurista turistilaumoista huolimatta. 

Kaupungissa olisi ollut myös erilaisia museoita, mutta meille riitti aktiviteetiksi pelkkä kaupungin kapeiden ja kauniiden katujen ihasteleminen. Niiden ihanat portaikot, kaaritunnelit ja rakennukset ikkunaluukkuineen olivat paras mahdollinen ulkoilmamuseo. Vaikka vanhakaupunki on melko pieni, sieltä löysi silti helposti lähes autioita katuja, jos kyllästyi turistilaumassa kulkemiseen.

Vanhankaupungin muurien ulkopuolella on Kotorin satama, johon valtavat risteilyalukset parkkeeraavat päivittäin. Satamassa sijaitsi myös ruokatori ja lyhyen kävelymatkan päässä oli pienehkö ostoskeskus. Kotor ei ollut mikään shoppailijan mekka, minkä takia ostoksia ei tullut tehtyä juuri ollenkaan.

Vanhankaupungin yläpuolella kohoaa vanhat muurit, joita pitkin pääsee kapuamaan rapistuneeseen linnakkeeseen. 1350 rappusta linnakkeelle tarjoavat kesällä todellisen hikitreenin. Välttääksemme pahimman paahteen lähdimme matkaan jo aamulla ennen seitsemää, jolloin muureille ei ollut vielä edes rahastusta. 

Matkan varrella sijaitsi kaunis Cskva Gospa od Zdravlja kirkko ja usempia näköalatasanteita, joista aukesi henkeäsalpaavan upeat maisemat Kotorinlahdelle ja vanhaankaupunkiin. Muita ihmisiä oli tuohon aikaan liikkeellä aika vähän, mikä oli mukavaa vaihtelua vanhankaupungin turistimassoille.

Lopulta saavutimme St. Johnin linnakkeen huipun hiestä märkinä, vaikka teimme koko nousun varjossa. Vesipullo onkin aivan ehdoton varuste tuonne kiivettäessä, etenkin kesäaikaan. Myös alaspäin lakeutuminen oli yllättävän rankaa epätasaisia kiviportaikkoja pitkin. Koko reisuun meillä kului noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen aamupala maistui paremmin kuin hyvin.

Suosittelen lämpimästi Kotoria ja Montenegroa matkakohteena. Maan virallinen valuutta on euro, mutta yleinen hintataso on Suomea edullisempi. Paikallisten kanssa pärjäsi hyvin englannilla ja ihmiset vaikuttivat ystävällisiltä ja luotettavilta. Avomieheni esimerkiksi unohti yhtenä päivänä kännykkänsä taksiin, mutta saimme taksikuskin käsiin soittamalla minun kännykällä avomieheni kännykkään. Kymmenen minuutin päästä taksikuski ajoi majapaikkamme eteen ja palautti kännykän. Montenegrosta jäi niin hyvä muistikuva, että voisin hyvin kuvitella palaavani sinne vielä uudemmankin kerran.