Pääsiäistunnelmia

Viime hetken gradupaniikki menossa tällä viikolla, kun valmista pitäisi olla viikon loppuun mennessä, jos meinaan tänä keväänä vielä valmistua. Yritys on ainakin kova, toivotaan että se riittää. Nyt kuitenkin pikaisesti pääsiäisviikosta, jonka vietin kahdessa rakkaimmassa paikassani Lauttasaaressa ja Porvoossa. Ihmeellistä, miten pienikin muutos arjessa voi saada aikaiseksi paljon paremman olon. Viime viikko tarjosikin juuri sopivasti aikaa läheisten ja omien ajatusten kanssa ja oloni on nyt parempi kuin pitkään aikaan. Kovasti elättelenkin toivoa, että tästä viikosta tulisi pitkästä aikaa viikko ilman takapakkeja. Mutta nyt niihin pääsiäisviikon tunnelmiin.

Tarkoitushan oli tosiaan mennä toissa lauantaina katsomaan Matin ja Tepon keikkaa Lauttasaaren Bar52:een, mutta ne piru vie esiintyivätkin jo perjantaina, eikä mulle tai Viiville oltu ilmoitettu mitään, joten se keikka jäi sitten näkemättä.Yritettiin sitten toipua siitä pettymyksestä koko loppu viikonloppu yhdessä. Aloitimme hengailemalla ärrällä (kyllä, harrastamme edelleen samanlaista hengailua kuin 16-vuotiaana :D) mutta, koska siellä ei tapahtunut mitään erityisen kiinnostavaa, siirryimme meille nuolemaan haavojamme. Yritettiin ensiksi katsoa Matin ja Tepon juhlakonsertti tallentavalta digiboksilta, mutta sitä ei enää ollutkaan siellä (epäilen vahvasti isiä kaimakateudesta!). Sen jälkeen päädyimme mässäämään masennukseemme katsoen samalla läskiohjelmia. Kun sekään ei auttanut siirryimme lähettelemään häröviestejä, joihin saimme ilahduttavaa vastakaikua, mikä piristi edes hieman.

Lopulta saimme piristyttyä sen verran, että suuntasimme kohti Kaunista Kampelaa, jossa tapasimme myös muita tuttuja. Pilkun aikaan valitsimme kahdesta huonosta jatkovaihtoehdosta "paremman", kun meille luvattiin kalaillallinen, jota yritimme jo edellisenä viikonloppuna saada itsellemme. Harmi vaan, että kalaillalinen tarkoitti tässä tapauksessa tyhjää jääkaappia ja kolmea graavikalan palaa pakkasessa, joten illallinen jäi tälläkin kertaa saamatta. Ehkä kolmas kerta sitten vihdoin toden sanoo. Kuluttelimme yötä katsoen muun muassa Tauskin mahtavia musavideoita, nauramalla läpsyttelyille ja torkkumalla, kunnes kampesimme itsemme ylös sohvalta noin puoli viiden aikaan ja suuntasimme kohti kotia. Ei siis mikään huikea ilta, mutta piristi sentään edes vähän mieltä.

Alkuviikko sujuikin sitten aika arkisesti ympäristönmuutoksesta huolimatta, eli päivät kuluivat pitkälti gradun parissa. Odotuksiini nähden sain sitä jopa yllättävän paljon kirjoitettua, joten edelleen elää toivo siitä, että saisin edes sen taakan pois harteiltani vielä tämän viikon kuluessa. Välillä kerkesin onneksi myös näkemään sukulaisia ja kavereita sekä nauttimaan ihanista kevätpäivistä Lauttasaaren kauniissa maisemissa. Vaikka olen jo lähes kuusi vuotta asunut Turussa ja pidän tätäkin jo kotinani, pysyy Lauttasaari ikuisesti jonkinlaisena sielunmaisemanani. Tytön saa ehkä pois saarelta, mutta saarta ei saa koskaan pois tytöstä, niin se vain menee.

Torstaina pääsin jälleen myös toiseen rakkaaseen paikkaani, kun suuntasimme pääsiäisen viettoon mökillemme Porvooseen. Ennen mökkielämään heittäytymistä näin vielä Camillaa Porvoon keskustassa. Odotellessa kiertelin pitkästä aikaa ympäri Vanhaa Porvoota, joka on mielestäni yksi Suomen kauneimmista paikoista. Vaikka en ole koskaan Porvoossa asunutkaan, on se minulle silti jollakin tavalla kolmas kotikaupunki, niin paljon olen siellä aikaa vuosien varrella viettänyt. Onkin ihanaa päästä kesällä "asumaan" mökillemme ja viettämään jälleen enemmän aikaa Porvoon maisemissa.

Kesällä kerkeän toivottavasti myös vierailla monissa Porvoon lempiputiikeissa, -kahviloissa ja -ravintoloissani, joita tyydyin tällä kertaa ihastelemaan vain ulkoa päin, koska Mindi oli mukana matkassa. Kävimme Camillan kanssa Taidetehtaan Coffee Housessa, joka oli yksi harvoista paikoista, joilla oli terassikin avoina. Hyisestä ilmasta huolimatta oli kiva istuskella edes hetki yhdessä ja vaihtaa pikaisesti kuulumisia, kun olemme vain molemmat viilettäneet viime viikot paikasta toiseen. Toivottavasti kesällä tulee sitten nähtyä vähän useamminkin Porvoon päässä, kun molemmat viettelemme ainakin osan kesästä siellä.

Matka jatkui siitä kohti mökkiämme, jonne äiti oli taas loihtinut ihanan pääsiäismaailman herkkuja tietenkään unohtamatta. Äidin lisäksi myös mummi piti huolen siitä, etteivät suklaavarastot loppuneet pääsiäisen aikana. Suklaamunien piilotus ja etsintä on joka vuotinen pääsiäisperinteemme, johon osallistuvat ovat edelleen yhtä innoissa kuin lapsena, vaikka nuorinkin osaanottaja on jo 23-vuotias. 

Pyhien aikana mökillä riitti aika paljon porukkaa, kun sukulaisia tuli vähän sieltä sun täältä. Aika kuluikin taas melko perinteisesti herkutellen, jutellen, saunoen, paljutellen ja ulkoillen. Kivaa, kun on edes silloin tällöin isompi porukka koossa, niin saa hyvät pelit käyntiin niin sisällä kuin ulkonakin. Sain myös aivan ihanat Tove Jansson 100 vuotta -muumipurkit pääsiäislahjaksi ja piristykseksi äidiltä. 

Vaikka onkin mukavaa viettää aikaa rakkaiden ihmisten seurassa, on minun myös pakko saada välillä omaa aikaa. Etenkin, kun viimeisen kuukauden aikana elämässäni on tapahtunut niin paljon asioita, joista kaikkia en ole vieläkään pystynyt käsittelemään. Onneksi mökki sijaitsee metsän keskellä, joten tilaa, hiljaisuutta ja omaa rauhaa riittä, jos sille tulee tarvetta. Niinpä lähdin pitkäperjantaina heti aamusta selvittelemään ajatuksiani metsän keskelle seuranani vain Mindi ja herkkueväät. 

Metsässä päämäärättömästi kulkeminen on yksi rauhoittavimmista asioista, joita tiedän. Siellä voi valita oman polkunsa ja tehdä siitä juuri sellaisen kuin haluaa. Tai pysähtyä välillä aurinkoiselle kalliolle syömään lauantaimakkaraleipiä ja muita herkkuja. Ilma on raitista, hengitys kulkee helpommin ja pään valtaa edes hetkeksi rauha. Metsän ääniä tai hiljaisuutta kuunnellessa mieli selkeytyy ja on helpompi kohdata myös ne vaikeat tunteet ja ajatukset. Ajatuksia setviessä ja pitkin metsiä samoillessa aikakin kului kuin siivillä, etenkin kun mukana oli Mindi, tuo retkikavereista parhain.

Huoli Mindin terveydestä ei ole vieläkään hellittänyt, eikä tilannetta ainakaan parantanut se, että viime viikolla jälleen yksi eläinlääkäri antoi Mindille uuden diagnoosin. Hänen tulkinnan mukaan Mindillä onkin syringomyelia, vaikka toinen lääkäri aikaisemmin jo sulki sen pois laskuista. Kolmessa viikossa Mindi on saanut kolme diagnoosia, mikä tietysti musertaa sydäntäni. Samalla olen myös täysin kyllästynyt eläinlääkäreihin, joista jokainen tuntuu puhuvan aivan eri asioita. En enää tiedä ketä tai mitä uskoa, mutta pääasia on tietysti se, että Mindi on ollut kuluneet viikot hyvässä kunnossa ja oireeton. Toivonkin koko sydämestäni, että tilanne myös pysyisi samanlaisena. 

Nyt on kuitenki aika lopettaa tämä "luova" tauko ja jatkaa taas gradun parissa. Saa nähdä, kuinka pitkään jaksan taas täällä sisällä kökkiä, kun ulkona on melkein 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Ihan uskomattomat ilmat olleet tässä viime päivinä, kun eletään kuitenkin vasta huhtikuuta. Eipä tuosta voi muuta kuin nauttia! Toivottavasti teillä muillakin on ollut onnistunut pääsiäinen ja aurinkoista viikkoa kaikille :)