lauantai 26. huhtikuuta 2014

Oppeja matkan varrelta

Viimeisen kuukauden aikana blogi on toiminut enemmänkin omien ajatusteni ja tunteideni läpikäymispaikkana ja matkailuaiheiset postaukset ovat jääneet pahasti paitsioon. Pahoitteluni siitä, jos joku seuraa blogiani pelkästään matkailumielessä. Mutta toisaalta, minun blogi = minun säännöt :) Ja koska alkuvuosi oli pelkkää matkustusaiheista tykitystä, olen osittain tietoisestikin keskittynyt viime aikoina muihin asioihin. Lisäksi oma elämä on ollut sen verran pahassa solmussa, ettei matkailupostausten tekemiseen vain ole riittänyt aikaa tai energiaa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että intoni matkustamista kohtaan olisi hiipumassa tai että matkakuumetta ei olisi ilmassa, päinvastoin! Nyt, kun gradu alkaa olla kansitusta vaille valmis, mielenperukoille onkin hiipinyt ajatus pienestä valmistujaismatkasta. Määränpäätä ja ajankohtaa en ole vielä täysin lyönyt lukkoon, mutta eiköhän nekin siitä aikanaan selviä.

Nyt kuitenkin ajattelin muistella vielä kerran tuota alkuvuoden Aasian reissuani siinä valossa, mitä siitä opin. Vaikka matkustaisi kuinka paljon, oppii jokaisesta matkasta aina paljon uutta. Tällä en tarkoita pelkästään uusiin kulttuureihin ja maihin tutustumista, vaan myös paljon muuta. Jokainen matka opettaa monia hyödyllisiä käytännön asioita ja antaa lisää eväitä siihen mentaaliseen selkäreppuun. Ja yleensä mitä pidempi reissu sitä enemmän oppeja. Nyt jaankin osan viimeisimmän reissuni opeista myös teidän kanssa.

1. Voita pelkosi, toteuta unelmasi

Aivan liian moni asia jää tekemättä ja unelma toteuttamatta vain sen takia, että pelko vie voiton henkisessä kamppailussa. On luonnollista, että uudet ja vieraat asiat jännittävät ja pelottavat, mutta peloille ei koskaan kannata antaa yliotetta. Ennen Aasian reissuani en ollut matkustanut yksin, johon yhtenä syynä oli myös pelko, vaikka en sitä itselleni aluksi suostunut myöntämään. Pelkäsin, että jos lähtisin matkaan yksin, kaikki menisi pieleen ja joutuisin kestämään sen kaiken itsekseni potien hirveää koti-ikävää. Sen takia opetusharjoitteluun lähteminen tuntui hyvältä kompromissilta. Saisin kokemusta yksin matkustamisesta, mutta voisin kuitenkin tarvittaessa turvautua suomiyhteisön tukeen.

Siltikin lentokentällä jännitti enemmän kuin koskaan ja kauhuskenaariot yrittivät tunkeutua mieleeni. Pelkoa ei myöskään laannuttanut se fakta, että olin suuntaamassa samalla myös pisimmälle matkalle koko elämäni aikana. Paluulippu oli vasta kahden kuukauden päähän, mikä tuntui silloin järkyttävän pitkältä ajalta. Mietin, miten selviäisin se ajan ilman ystäviä, perhettä ja etenkin ilman Mindiä. Peloista huolimatta tiesin ratkaisuni oikeaksi heti, kun Bangkokin kuumankostea ilma toivotti minut tervetulleeksi Thaimaaseen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että suurin osa peloista osoittautui täysin turhiksi, tutustuin mahtaviin ihmisiin, matka sujui vastoinkäymisistä huolimatta yli odotusten ja sain valtavan määrän uusia kokemuksia.

Yhtä unelmaa toteuttamassa, eikä pelottanut yhtään!

Yksin reppureissaamaan lähteminen on minulle edelleen pelottava ajatus, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos sitä taas joku päivä lähtisi horjuttamaan pelkojaan. Aasian matka, kun viimeistään opetti minulle sen, että pelot on tehty voitettaviksi ja unelmat toteutettaviksi.

2. Liian suuri matkabudjetti kannattaa aina

Matka opetti minulle myös sen, että olen ehkä maailman surkein matkabudjetin suunnittelija. Onneksi suunnitteluvirheeni olivat ylä- eivätkä alakanttiin. Matkabudjettinihan oli 5000 euroa, mutta sain siitä kulutettua vain noin 3500 euroa, vaikka yritin kaikkeni. Tuolla rahalla sain siis kustannettua viisumin, rokotukset, vakuutukset, kaikki matkan lennot (Helsinki-Bangkok-Helsinki, Bangkok-Singapore, Singapore-Kuala Lumpur, Kuala Lumpur-Krabi ja Trang-Bangkok), 6 viikkoa vuokrayksiössä Pattayalla, 3 viikkoa 1-5 tähden hotelleissa ympäri Aasiaa, liikkumiset paikoista toiseen takseilla, vaneilla tai lautoilla, syömiset, juomiset, ostokset ja aktiviteetit. Pakko se vain on todeta, että reissaaminen Aasiassa on uskomattoman halpaa. 

Nyt Suomeen palattuani olenkin ollut enemmän kuin tyytyväinen "vähän" yläkanttiin suunnitellusta matkabudjetistani. Ylijääneen osan avulla olen pystynyt elättämään itseäni hyvin kuluneet kuukaudet. Mukavaa, kun ei ole heti tarvinnut stressata sijaisuuksien hankkimisesta, vaan on voinut keskittyä pelkästään graduun ja oman elämän uudelleenjärjestämiseen. Lisäksi se on antanut mahdollisuuden myös siitä jonkinlaisesta valmistujaismatkasta haaveiluun. Joten voinkin lämpimästi suositella matkabudjetin ylimitoittamista!


3. Elämä ei ole mustavalkoista

Vaikka muutenkin pyrin näkemään asioissa niiden useat puolet, kasvatti eläminen Pattayalla jälleen ennakkoluulottomuuttani. Maailma muodostuu kovin kapeaksi, jos asiat näkee vain yhdeltä kantilta, hyvänä tai pahana. Jos olisin luottanut ennakkokäsitykseeni Pattayasta pahana, likaisena ja iljettävänä paikkana, olisin tällä hetkellä monta kokemusta köyhempi. Vaikka Pattaya vastasi monilta osin ennakkokäsityksiäni, paljasti se minulle myös monta hyvää, kaunista ja unohtumatonta puolta.

Mustaa, valkoista ja kaikkea siltä väliltä. Sitä on elämä ja myös Pattaya.

Kaksi kuukautta kaupungissa, jossa prostituutio ja köyhyys olivat jatkuvasti läsnä, avarsi enemmän mieltäni kuin koko edellinen vuosi Suomessa. On helppoa sanoa olevansa huolissaan asioista, jotka ovat oman elämän ulkopuolella, ilman että oikeasti välittää. Mutta kun ne asiat tuodaan kotioven eteen, on pakko avata silmänsä ja kohdata ne. Aidosti. Kuuden viikon aikana jouduinkin kohtaamaan monia ennakkoluulojani ja muodostamaan mielipiteitäni uudestaan. Meille kaikille tekisi varmasti hyvää välillä vaihtaa ympäristöä täysin päinvastaiseen kuin mihin olemme tottuneet. Siinä kun saattaa vahingossa jopa oppia jotain maailmasta, elämästä ja etenkin itsestä.

4. Odottaminen on suhteellista

Odottaminen on yksi ärsyttävimmistä asioista, joita tiedän. Itse pyrin aina olemaan mieluiten 5 minuuttia etuajassa, minkä takia saankin lähes aina odotella milloin missäkin tapaamispaikassa. Odottavan aika on tolkuttoman pitkä, minuutti tuntuu tunnilta ja 10 minuuttia vähintäänkin vuodelta. Thaimaassahan ei melkein mitään muuta saanut tehdä kuin odottaa. Ja siellä 10 minuuttia oli odotteluaika lyhyimmästä päästä. Voitte siis varmasti kuvitella, millaista raivon kihinää ja sadattelua jokainen odottelukerta minussa aiheutti.

Välillä sai sentään hyvää odotteluseuraa :)

En ala väittää, että olisin viikkojen aikana alkanut pitää odottelusta, mutta ainakin kärsivällisyyteni kasvoi aivan uusiin mittoihin. Nykyään muutaman minuutin odottelu täällä Suomessa ei tunnu enää läheskään yhtä raivostuttavalta kuin ennen. Jotakin thaimaalaisten rennosta elämänotteesta jäi myös minuun, koska viime kuukausina olen alkanut lähteä tapaamisiin paljon myöhemmin kuin ennen ja ollut paikalla monesti vasta sovittuna aikana. Tiedä vaikka sitä vielä joku päivä kehittäisi itsestään oikein elämäntapamyöhästelijän :D

5. Joskus täytyy lähteä kauas saadakseen jotain uutta ja hyvää elämään

Kun lähdin yksin matkaan, toivoin tutustuvani edes muutamaan mukavaan tyyppiin, joiden kanssa voisin viettää aikaa Pattayaviikkojeni aikana. Mutta että löytäisin todellisen ystävän, siitä en osannut edes haaveilla. Elämä yllättää odottamattomilla tavoilla ja niin vain kävi, että H:n ja minun tiet yhtyivät jo heti ensimmäisenä päivänä. Jo muutaman päivän tutustumisen jälkeen oli selvää, että vastaani oli tullut jotain hyvin erityistä. Tämän takia en epäröinyt hetkeäkään pyytäessäni H:ta seurakseni Koh Changille, vaikka emme vielä tunteneetkaan kunnolla.

"Ei etäisyys, ei vuodetkaan. Ei mikään meitä erota.
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea."
(Tehosekoitin)

Vaikka kyseinen reissu oli kaikkea muuta kuin ongelmaton ja ristiriidoiltakaan ei vältytty, se reissu teki meistä Ystävät. Isolla Y:llä. Ja tiedän, että tämä ystävyys kestää läpi vuosien, toivottavasti jopa läpi elämän. Ensi viikolla H:kin palaa vihdoin takaisin Suomeen ja toivonkin, että pääsisimme näkemään viimeistään kesän aikana. Joten kiitos H vielä kerran unohtumattomista viikoista, jotka sain jakaa kanssasi ja turvallista kotimatkaa <3 (luet kuitenkin :D)

6. Valita vähemmän, elä enemmän

Tämä oli yksi matkan vaikeimmista opeista, enkä edelleenkään osaa soveltaa sitä täysin arkeeni täällä Suomessa. Kuten en osannut Pattayallakaan. Oli aika pelottavaakin, miten nopeasti elämä muuttui "arkiseksi" jopa toisella puolella maapalloa ja miten paljon sisäinen valittajani pääsi myös noissa olosuhteissa valloilleen. Monet päivistä menivätkin hukkaan, kun vain valitin itselleni tai vaihtoehtoisesti H:lle sairastelusta, kuumuudesta, netistä, koulusta, ihmisistä, ympäristöstä tai muusta jonninjoutavasta. Senkin ajan kun olisin voinut vain nauttia elämästä.

On ärsyttävää, miten huomion kiinnittää aivan liian herkästi asioiden huonoihin puoliin. Vaikka valittaminen on minulle tietyllä tapaa elinehto, voisi sitä edes välillä vähän rajoittaa. Jotenkin tuntuu, että kun en osannut täysillä nauttia olostani Pattayalla, elämä on koetellut minua viime kuukausina senkin edestä. Vaikeuksia kohdatessa on helppo asettua uhrin asemaan ja voivotella, miksi kaikki paha tapahtuu aina minulle. Se ei kuitenkaan muuta tilannetta miksikään. Jokainen on oman onnensa seppä, halusi tai ei. Niinpä ajattelin karistaa viimeisetkin itsesäälin rippeet hartioiltani ja alkaa taas takoa sitä parempaa elämää itselleni.


7. Pakkaa matkalaukkuun aina pikkumusta ja korkkarit

Jottei opetukset menisi ihan täysin syvällisiksi, otetaan tähän loppuun vielä yksi pieni mutta, ainakin kyseisellä matkalla, hyvin tarpeelliseksi osoittautunut oppi. Koska reissun kesto oli tosiaan se kaksi kuukautta ja tilaa tavaroille vain yhden matkalaukun ja käsipakaasin verran, yritin pakatessa tietysti karsia pois kaiken tarpeettoman. Thaimaan halvat ja loputtomat ostosmahdollisuudet mielessä päätin sitten viime tingassa jättää kotiin myös luotettavat korkkarit ja pikkumustani. VIRHE!!! Valinnanvaraa kyllä löytyi niin mekoissa kuin kengissäkin, mutta oikeat koot ja istuvuus olivatkin sitten ihan eri asia. Lisäksi monissa ostospaikoissa ei ollut mahdollisuutta sovittamiseen, mikä vaikeutti juhla-asun löytymistä entisestään.

Kun päivät kuluivat vähiin, eikä sopivaa asua Marina Bay Sandsissa vietettävää juhlailtaa varten tuntunut löytyvän, oli otettava kriisipuhelu Emilylle Suomeen. Onneksi olin jättänyt vara-avaimeni Emilylle, joka kävi sitten kiltisti hakemassa pyytämäni luottoasun ja toi sen mukanaan. Niinpä myös minä sain sopivaa päällepantavaa ja pääsimme nauttimaan ikimuistoisesta luksusillasta Marina Bay Sandsin katolla Singaporen valojen loisteessa.


Sellaisia oppeja tällä kertaa, toivottavasti niistä on hyötyä myös jollekin toiselle. Onkohan tämä tarve päästä jakamaan oppejaan myös vapaa-ajalla muuten jokin opettajien ammattisairaus? :D Ehkä minussa on sittenkin enemmän opettajapersoonaa kuin olen ajatellut tai sitten se vain pukkaa pintaan näin valmistumisen kynnyksellä. Niin tai näin, nyt tämä wannabe-ope suuntaa sisäistämään oppejaan unten maille. Öitä :)

2 kommenttia:

  1. Jännä juttu, jo monta kertaa on käynyt niin että kirjoitat juuri oikeat sanat juuri oikeaan aikaan. Kaikenlaiset vähän isommat reissu-unelmat ovat pyörineet mielessäni viime päivinä ja välillä meinaa alkaa kauhistuttaa. Tämä postaus sai taas hymyn nousemaan kasvoille ja monen asian tuntumaan mahdolliselta. Kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että ajatukset kulkevat samaa rataa ja vielä oikeaan aikaankin :D Mukavaa, jos postaus antoi sinulle iloa ja inspiraatiota. Nyt vain täysillä niitä sinun reissu-unelmiasi kohti! :)

      Poista