Olen pienestä pitäen rakastanut luontoa ja siellä vaeltelua. Metsässä olen kokenut lapsuuteni parhaimmat seikkailut ja nykyään luonnossa liikkuminen on minulle tapa päästä hetkeksi kokonaan irti arjen kuvioista. Koko perheemme on aina rakastanut luontoa ja ulkoilua, sieni-, marja- ja veneretket ovat olleet tärkeä osa perheemme perinteitä.
Kun olin alle kouluikäinen vietimme todella paljon aikaa mökillä, jossa seikkailin serkkujeni kanssa metsässä aamusta iltaan. Koulun alettua aloitin myös partion, josta tuli kaikkien aikojen pisin harrastukseni. En koskaan varsinaisesti pitänyt kokouksista ja muista, mutta leirejä odotin aina kuin kuuta nousevaa. Teltassa asuminen, luonnossa puuhailu ja vaellus (siis eksyminen ;D) kaverien kanssa olivat partion parhaita paloja.
 |
| Ensimmäiselle kesäleirille lähdössä 7-vuotiaana ja hymy on sen mukainen :) |
Jatkoin partiossa ihan johtajaksi asti, mutta sen jälkeen se vain jotenkin hiipui pois, kun kaikki läheisimmät kaverini olivat jo lopettaneet sen. Siitä jäi minulle kuitenkin paljon hauskoja muistoja ja sen jälkeen luonnossa liikkuminen on ollut lähtemätön osa minua.
Vaikka olenkin retkeillyt melko paljon, en ole partion jälkeen tehnyt yön yli kestäviä vaelluksia, joissa on kuitenkin ihan oma tunnelmansa verrattuna päivävaelluksiin. Viimeisimmät pidemmät päivävaellukseni ovat nekin vuodelta 2011, jolloin veljeni Jaakko asui Sallassa. Kun olin siellä käymässä, kävimme Kuusamossa vaeltamassa muun muassa Pienen Karhunkierroksen ja Kiutakönkään maisemissa. Silloin kesäinen Lappi lumosi minut ensimmäistä kertaa ja minulle tuli taas todellinen kaipuu vaeltamaan.
 |
| Kiutakönkään upeissa maisemissa |
 |
| Pieni Karhunkierros tarjosi hienoja maisemia laidasta laitaan |
Ensi viikolla olisikin tarkoitus tehdä elämäni ensimmäinen useamman yön kestävä vaellus Lemmenjoen kansallispuistossa. Lähden matkaan veljeni Tuomaksen ja hänen avovaimon Anun kanssa. Suunnitelmissa on neljän yön vaellus ja sen lisäksi käymme kullanhuuhdonnan SM-kisoissa ennen ja Inariviikoilla jälkeen vaelluksemme.
Odotan tuota uutta kokemusta jo innolla, mutta samalla päässä pyörii sata kysymystä. Mitä pitäisi pakata? Entä jos koko viikon sataa kaatamalla vettä? Entä jos kunto ei kestä? Kuinka paljon hiertymiä ja muita vammoja tulen saamaan itseeni? Kuinka paljon niitä itikoita, mäkäräisiä ja muita ötököitä Lapissa oikein on? Mitä jos eksymme? Mitä jos ruuat loppuu? Jne. Taktiikkani on siis selvästi se, että jos stressaan ja murehdin kaikki ongelmat jo etukäteen, tulee itse vaelluksesta paljon onnistuneempi kuin odotin ;D
Elämä käy tylsäksi, jos ei koskaan haasta itseään ja kokeile uusia asioita. Uutena vuotena tein kerrankin itselleni lupauksen, jonka pystyn myös pitämään. Päätin kokeilla vähintään kerran kuussa jotakin sellaista asiaa, jota en ole koskaan aikaisemmin kokeillut tai tehnyt. Tähän mennessä lupaukseni on ylittynyt jo moninkertaisesti, enkä usko että loppuvuosikaan muodostuu ongelmaksi.
Lupaukseni ansioista olen päässyt nauttimaan ja kokemaan uusia asioita, jotka ovat rikastuttaneet ja avartaneet maailmaani entisestään. Seuraavaksi lupaukseni vie minut Lappiin ja kuka tietää, minne seuraavaksi. Suosittelen tätä uudenvuodenlupausta kaikille, ette tule pettymään :)
Tämä vaeltaja lähtee huomenna kohti tuntematonta koetellakseen rajojaan. Aion olla totaalisen eristyksissä sähköisestä maailmasta, joten kuulette minusta seuraavan kerran vasta yli viikon päästä.
Lappi, lumoa minut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti