Hurjaa vauhtia hurahtivat viimeisetkin päivät Koh Mukin saarella ja tänään siirryimme jo Bangkokiin, josta Emily suuntaa huomenna kohti Ausseja minun palatessa takaisin kotiin. Tässä kuitenkin vielä viimeiset palat meidän "honeymoonista":D
Perjantaina pidimme sporttipäivän ja suuntasimme kävelylle pitkin ainoaa tietä, jonka saarelta löysimme. Lenkki loppui kuitenkin lyhyeen paahtavan helteen ja autioiden tienvarsien takia. Ja olihan voimia myös säästettävä iltapäivän melontaretkeen.
Neljän aikaa pakkasimme itsemme kanoottiin ja otimme suunnaksi Koh Mukin ainoan varsinaisen nähtävyyden Emerald Cavesin. Koh Lantan lomallani vierailin kyseisessä paikassa uiden massaturismiryhmässä, joten oli mielenkiintoista päästä tutkimaan luolaa ihan omin päin. Matkan varrella ihastelimme Koh Mukin upeaa luontoa vehreine viidakkoineen ja jylhine kallioineen.
Luolan suuaukko oli onneksi merkitty poijuilla, koska muuten olisimme varmasti meloneet tyytyväisinä sen ohi, sen verran huomaamaton se oli. Luolan sisällä vesi oli uskomattoman kirkasta ja turkoosia ja joka puolella parveili pieniä kaloja. Tuota näkyä kesti kuitenkin vain hetken, koska pian luolan pimeys ympäröi meidät, emmekä nähneet enää mitään, vaikka possulamppukin oli valaisemassa tietämme!
Törmäiltyämme aikamme pitkin luolan seiniä näimme valoa tunnelin päässä. Löysimme sittenkin salaisen rannan. Kuvat eivät tee oikeutta tuolle paikalle, mutta kun kuvittelee hiekkarannan, jota ympäröi joka puolelta useita kymmeniä metrejä korkeat kallioseinämät täynnä vehreyttä, pääsee aika lähelle totuutta. Satuimme rannalle hyvää aikaan, koska paikalla oli vain muutamia muita ihmisiä ja hetken saimme olla ihan kahdestaankin. Siitä intoutuneina päädyimmekin sitten räpsimään hyvin epämääräisiä yhteiskuvia :D
Illalla lähdimme jo hyvissä ajoin ihastelemaan auringonlaskua, jottemme missaisi sitä toista kertaa. Ja kyllä vain, auringonlasku oli Koh Mukillakin aivan uskomattoman upea. Sen jälkeen menimme syömään ensimmäistä kertaa johonkin muuhun kuin oman hotellimme ravintolaan, mikä oli virhe. Ruoka oli kyllä oikein hyvää, mutta sitä sai odottaa ikuisuuden. Ja meillähän ei ollut ikuisuutta aikaa, koska olimme päättäneet pitää bileillan :D
Kun saimme lopulta syötyä, suuntasimme rantabileet mielessämme läheiseen istuskelupaikkaan, jossa olimme edellisenä iltana makoilemassa. Tällä kertaa tilasimme oikein drinkitkin, jotka olivat todella väkeviä. Muuta väkevää illassa ei sitten ollutkaan. Ilmeisesti Koh Muk on kuitenkin henkeen ja vereen ruotsalaisten lapsiperheiden paratiisi, koska musiikki oli yhtä nukuttavaa kuin edellisenäkin iltana ja jo kymmenen aikaan baaria alettiin sulkea. Niinpä hipsimme kiltisti takaisin kämpille ja fiilistelimme hetken aikaa Emilyn musavalikoimaa ennen nukkumaanmenoa.
Koska rantabileet vaihtuivat unibileisiin, suuntasimme taas heti aamusta altaalle tuskailemaan auringonoton kanssa. Aluksi meillä oli suunnitelmissa lähteä snorklausretkelle, mutta kun ne olivat niin törkeissä hinnoissa, päätimme jäädä ihmettelemään Koh Mukin koralliantia. Korallien suhteen ranta ei ollut mitä parhain, mutta kohdallemme sattui muutama iso ja värikäskin kalaparvi, jonka syömis- ja puhdistautumistouhuja oli hauska seurailla. Voi kun Suomessakin olisi yhtä paljon ihmeteltävää!
Illalla suuntasimme ihastelemaan auringonlaskua läheiseen näköalaravintolaan, josta sai myös hyvän kokonaisnäkymän rantaamme. Vuorovesivaihtelut olivat rannalla todella suuret, rantaviiva siirtyi päivän aikana varmaan kymmenillä metreillä. Auringonlasku oli viimeisenäkin iltana häikäisevän kaunis, tuohon näkyyn ei varmaan kyllästyisi ikinä.
Auringon kömpiessä mailleen nautiskelimme vielä hetken musiikista rantatuoleissa ennen viimeistä illallista. Neljä päivää kuluivat nopeasti, mutta kuitenkin ihanan verkkaisessa tahdissa. Tahti on etenkin kuluneen kahden viikon aikana ollut sen verran vauhdikas, että oli ihana saada vielä kunnon löhöloma mahtavassa seurassa ennen kotiinlähtöä.
Tänään on ollut taas pitkä päivä, joka alkoi pakkailun, löhöilyn ja koira- ja gekkokaverien hyvästelyillä (bungalowistamme tuli eläintarha näiden päivien aikana :D). Sitten alkoikin taas loputon matkustus saarelta mantereelle, rannasta Trangin lentokentälle, jossa pääsimme täynnä munkkeja olevalle lennolle Bangkokiin ja lopulta pitkän ja ärsyttävän taksimatkan jälkeen hotellille. Nyt voisi olla aika mennä nukkumaan, että huomisesta lennosta tulisi edes jotenkin siedettävä.
Uskomattomat, järisyttävät, ihanat, tunnerikkaat, mahtavat ja hauskat kaksi kuukautta on vierähtänyt siitä, kun jätin Suomen ankeat kelit taakseni. Kelit eivät ilmeisesti ole muuttuneet yhtään parempaan, mutta tämä tyttö on kokenut tuossa ajassa vaikka ja mitä. Tällä hetkellä mielessäni on rauha ja tiedän, että on aika kiittää tästä seikkailusta. Sydän kiitollisena, onnellisena ja täynnä unohtumattomia kokemuksia suuntaan kohti sitä rakkainta määränpäätä, johon on aina yhtä ihana palata. I'm coming HOME!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti