Keskiviikkona suuntasimme siis Emilyn kanssa takaisin kohti
Thaimaata pienelle Koh Mukin saarelle. Tiesimme, että päivästä tulisi pitkä,
koska ensin oli vuorossa lento KL:sta Krabille, sieltä parin tunnin ajomatka
Trangiin ja sieltä venematka Koh Mukille. Sitä taas emme tienneet, kuinka monta
säätöä ja sähellystä päivämme varrelle oikein mahtuisi.
Aamulla jätimme hyvästit Camillalle ja suuntasimme kohti
halpalentoyhtiöille tarkoitettua erillistä lentokenttää. Pienellä sähellyksellä
höystettynä saimme itsemme chekattua lennolle ja pääsimme eroon painavista
laukuistamme. Sitten päätimmekin lähteä ostamaan juotavaa, jotta saisin otettua
matkapahoinvointilääkkeeni. Olimme kerrankin saaneet kulutettua kaikki
käteiset, mistä olimme todella tyytyväisiä, kunnes pääsimme juomatiskille.
Juomat pystyi maksamaan vain käteisellä! Niinpä lähdimme etsimään
pankkiautomattia, mutta siitä ei pystynyt nostamaan rahaa. Ajattelimme, että
pakko täällä on jossain pystyttävä ostamaan kortilla, joten lähdimme kiertämään
kuppiloita aina mäkkäristä lähtien, mutta vastaus oli aina sama.
Aika kuluikin yllättävän nopeasti lentokenttää kiertäessä ja
lennon lähtöön oli enää alle puoli tuntia, kun päädyimme ostamaan juomat
karkkikojusta, jossa pystyi maksamaan kortilla, jos tavaraa osti yli 25 MYR
arvosta. Niinpä hamstrasimme karkkia ja keksejä vesien lisäksi, mutta sitten
alkoikin taas odottaminen. Edelliset asiakkaat valkkailivat ostoksiaan vaikka
kuinka kauan ja kun vihdoin pääsimme kassalle oli lennon lähtöön enää 20
minuuttia. Lisää aikaa kului vielä siihen, kun Emilyn kortti ei toiminutkaan,
mutta onneksi saimme ostokset tehtyä kortillani.
Hörppäsin pikaisesti vedet ja matkapahoinvointilääkkeet
naamaan ja rynnimme passintarkastukseen. Siellä hoputtava nainen kaappasi
Emilyn läpi turvatarkastuksen huutaen, että lento on jo lähtenyt, minun
jäädessä säheltämään tarkastukseen tietysti niiden pirun vesipullojen kanssa,
jotka olimme suurella vaivalla hankkineet. Vesipullot jäivät sinne ja minä
juoksin Emilyn perässä koneeseen, jossa muut matkustajat jo odottivat. Inhoan
myöhästelijöitä, joten tuo hävetti kyllä niin paljon! No, lopulta jouduimme
kuitenkin odottelemaan koneessa varmaan puoli tuntia saapumisemme jälkeen,
joten kaikki sählinki olikin taas ihan turhaa.
Onneksi sain napattua pahoinvointitabletit, koska lento
heilui noustessa ja laskeutuessa ihan älyttömästi, joten ilman niitä olisin
varmasti oksennellut monta kertaa. Pääsimme kuitenkin hengissä Krabille asti ja
saimme tavaratkin nopeasti. Seuraava takaisku odotti meitä infotiskillä, kun
kysyimme, miten pääsisimme Koh Mukille. Päivän ainoa minivan-kuljetus oli jo
mennyt, joten ainoa ja kallis tapa oli ottaa taksi Trangiin ja sieltä
pitkähäntävene. Koska saarella ei ole pankkiautomaattia, lähdimme nostamaan
rahaa Emilylle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Automaattireissun aikana Emily
alkoi kutenkin ihmetellä, mikä lappu hänen laukussaan oikein oli. Menin
katsomaan sitä ja suureksi hämmennykseksemme siinä lukikin Mr. Harris!!!
Emilyllä olikin siis vahingossa väärän ihmisen laukku, joka
oli täysin samanlainen kuin hänen omansa. Palasimme äkkiä matkatavarahihnalle,
mutta kaikki laukut olivat jo menneet, joten Mr. Harris oli ottanut Emilyn
laukun matkaansa. Sitten seurasikin loputon määrä keskusteluja lentokentän
henkilökunnan kanssa, puheluita, sähköposteja ja tuloksetonta odottelua. Kolmen
tunnin pyörimisen jälkeen päätimme ottaa Mr. Harrisin mukaamme ja lähteä
vihdoin kohti Koh Mukia.
Juuri kun olimme päässeet taksiin tuli Mr. Harrisilta
onneksi viesti, että hän majoittuu Koh Lantalla, joka on lähellä Koh Mukia ja
että hotellimme olivat jo sopineet laukkujen vaihtamisen huomiselle. Niinpä
pääsimme nauttimaan loppumatkasta rauhallisin mielin, vaikka siitä tulikin
todella kallis (taksi+vene yhteensä 3200 bahtia eli noin 80 euroa). Saimme
kuitenkin nauttia ihanasta auringonlaskun värjäämästä taivaasta lipuessamme
kohti Koh Mukia.
Kun vihdoin pääsimme saarelle oli kello jo yli seitsemän
illalla, emmekä jaksaneet muuta kuin syödä hotellin ravintolassa ja ihmetellä
hetken aikaa söpöä rantabungalowiamme. Sitten kävimmekin jo unille, joita
säestivät muun muassa hyttyset, gegot, koirien tappelut, aallot ja tuhannet
muut äänet. Eipä siis taas kauheasti tullut nukuttua, mutta ainakin olimme
perillä.
Seuraavana aamuna heräsimme todelliseen paratiisiin, mitä
emme olleet vielä illan pimeydessä huomanneet. Hotellimme on aivan rannassa,
jonka vesi on todella turkoosia. Missään ei juurikaan ole kauheasti ihmisiä,
vaan omasta rauhasta ja tilasta saa nauttia niin rannalla kuin
uima-altaallakin. Ruoka ja juomat ovat hyviä ja edullisia ja koko hotellialue
on todella viihtyisä. Lisäksi naapurissamme asui suomalaispariskunta, jotka
osasivat neuvoa meille paljon hyödyllisiä asioita saaresta.
Kun Emily sai oman laukkunsa aamusta, kuluttelimme loppu
päivän pitkälti maatessa ja polskiessa altaalla ja rannalla. Lisäksi opetin
myös Emilyä snorklaamaan ja siinä ohessa ihastelin itsekin melko isoja kaloja,
jotka viihtyivät ihan rannan tuntumassa.
Missasimme auringonlaskun, mutta onneksi ranta oli upea
vielä iltahämärässäkin tuhansien tähtien syttyessä valaisemaan taivasta.
Ruokailun jälkeen suuntasimme vielä läheiseen baariin, mutta yöelämä on täällä
huomattavasti väsyttävämpää kuin esimerkiksi Singaporessa. Emme edes juoneet
mitään, kun väsyttävä musiikki tainnutti meidät jo vaakatasoon ihastelemaan
tähtiä :D
Kun Emily alkoi muistuttaa muumiota, totesimme olevan aika
lähteä nukkumaan, tai niinhän me luulimme. Kun pääsimme kämpillemme ja aloimme
tehdä iltapuuhiamme lensi yhtäkkiä varmaan melkein 10 senttinen torakka vesaamme
ja jouduimme ihan paniikkiin! Kello oli sen verran paljon, että respassakaan ei
ollut enää henkilökuntaa, joten lukitsimme torakan vessaan ja toivoimme sen
kadonneen aamuun mennessä. Ja onneksi niin kävikin. Varsinainen eläintarha siis
tämäkin saari!
Oli teillä kyllä seikkailu! No onneks kuitenkin pääsitte perille ja saitte lopulta oikeat matkatavaratkin. Aah toi saari näyttää niin täydelliseltä! :) Mä voisin niin mielelläni olla siellä kans, tääl Suomes on niin harmaata eikä lumesta tietoakaan. :/ Enjoy!
VastaaPoista