Joulu on lempijuhlani, mutta itsenäisyyspäivä on vuoden juhlapäivistä ehdottomasti se arvokkain. Tänä vuonna vietin itsenäisyyspäivää Helsingissä, josta palasin vasta eilen, minkä takia postaus on vähän myöhässä. Mutta itsenäisyys on sen verran hieno asia, että sitä olisi syytä ylistää vaikka joka päivä. Itse koen suurta ylpeyttä siitä, että saan olla suomalainen ja kiitollisuutta siitä, miten ehdottomasti ja rohkeasti sotaveteraanit olivat valmiita puolustamaan maamme itsenäisyyttä. En henkilökohtaisesti ymmärrä ihmisiä, joille suomalaisuus on kuin kirosana ja itsenäisyyspäivä pelkästään yksi vapaapäivä lisää kalenterivuodessa. Vuoteen mahtuu paljon merkityksettömiä juhlapyhiä, mutta itsenäisyyspäivä ei onneksi ole yksi niistä.
Itse olen kasvanut vahvasti isänmaallisessa perheessä, joten arvostus Suomen itsenäisyyttä ja sotaveteraaneja kohtaan on selkäytimessäni. Minulle suomalaisuus merkitsee monia sellaisia arvoja ja asioita, joita en vaihtaisi mistään hinnasta. Ensinnäkin, vaikka kuinka väännettäisiin ja käännettäisiin, on Suomi hyvinvointiyhteiskunta. Tällä tarkoitan sitä, että Suomessa kinataan siitä, että opiskelijoiden, kotiäitien tai eläkeläisten pitäisi saada lisää tukea yhteiskunnalta, kun suurimmassa osassa maailman maissa ei edes tunneta sellaisia käsitteitä kuin opintotuki, äitiyspäiväraha tai kansaneläke. En kuitenkaan tarkoita, etteikö parannettavaa olisi, joissain asioissa paljonkin, ja itsekin sorrun usein kritisoimaan yhteiskunnallisia päätöksiä. Tyytyväisyys tappaa kehityksen, joten on hyvä, että kritiikkiä esitetään, koska Suomessa meillä jokaisella on siihen oikeus ja mahdollisuus.
Suomalaisia pidetään stereotypisesti juroina, juntteina, väkivaltaisina ja masentuneina alkoholisteina. Varmasti olemme myös tuota kaikkea, mutta se on silti vain hyvin pieni osa suomalaisuudesta. Itse arvostan suomalaisessa mentaliteetissa eniten suoruutta, täsmällisyyttä, luotettavuutta ja hiljaisuutta. Vaikka nuokaan piirteet eivät tietenkään päde kaikkiin suomalaisiin, juuri nuo asiat korostuvat itselleni, varsinkin matkustaessa. Jotkut asiat ja piirteet ovat niin itsestäänselvyyksiä, että niitä tajuaa arvostaa vasta, kun joutuukin kokemaan jotain täysin päinvastaista.
Tiedän, että kun taas suuntaan Aasiaan, tulen kaipaamaan suomalaisten tapaa sanoa asiat suoraan, toisin kuin aasialaisissa kulttuureissa, joissa pelätään kasvojen menetystä. En voi sietää myöhästelyä, mutta maailmalla tajuaa, että Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin, joissa asiat oikeasti tapahtuvat ajallaan (ainakin lähes aina). En edes pysty muistamaan, kuinka monta kertaa olen matkustaessa joutunut huijatuksi tai ainakin huijauksen yrityksen kohteeksi. Suomessa taas voi lähes huoletta unohtaa ostokset, koiran tai vaikka vauvan julkiselle paikalle ja ne lähes 100 %:n todennäköisyydellä odottavat siinä vielä puolenkin tunnin kuluttua. Myös suomalaisten luontevaa hiljaisuutta alkaa kaivata ennemmin tai myöhemmin maailmalla. On vapauttavaa, kun ei tarvitse pakolla keksiä jotain turhaa small talkia, vaan voi välillä olla täysin hiljaa vaivaantumatta.
Vaikka arvostan tiettyjä piirteitä "suomalaisuudessa" se ei tarkoita sitä, että pitäisin sitä muuttumattomana tai etten arvostaisi muita kulttuureja. Suomalaisuuden, kuten koko ihmisyyden, suurin rikkaus on erilaisuus. Yksikään suomalainen ei ole samanlainen kuin toinen, niin kuin ei yksikään ihminen ole samanlainen kuin toinen. Silti haluan ajatella, että me kaikki ihmiset olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Siksi en hyväksykään ihmisten leimaamista pelkästään syntyperän, kielen tai ihonvärin perusteella. Mutta en myöskään hyväksy ihmisten hyysäämistä edellisillä perusteilla. Jokainen yksilö vastaa teoistaan, eikä yhdenkään yksilön pitäisi määrittää koko yhteisöä.
Rakastan myös monia hyvin konkreettisia suomalaisia asioita. Näitä ovat muun muassa monet ruuat ja herkut, desing, musiikki, kirjallisuus, elokuvat, sauna ja luonto. Mitä olisikaan elämä vaikka ilman ruisleipää, salmiakkia, Muumeja, Eppu Normaalia, Tuntematonta sotilasta, puhtaita metsiä tai kuumia löylyjä ja niiden jälkeisiä lumienkeleitä? Ihan vain muutaman mainitakseni.
Itsenäisyydestä puhuttaessa ei vaan voi ohittaa sotaveteraanien merkitystä. He olivat valmiita uhraamaan oman, perheen ja ystävien hengen sen puolesta, että meillä olisi vapaa ja oma maa, jossa kaikilla olisi hyvä elää. Meidän suomalaisten olisikin edes kerran vuodessa hyvä miettiä, mitä me olisimme nykypäivänä valmiita uhraamaan oman kotimaamme edestä. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on nykyään niin itsestäänselvyys, että aivan liian harvoin tulee muistettua, miten paljon sen eteen on taisteltu ja uhrattu.
Jokaisena itsenäisyyspäivänä, missä päin maailmaa ikinä olenkin, mieleni valtaa suuri lämpö, nöyryys, ylpeys ja etenkin kiitollisuus. On upeaa saada olla suomalainen tänään ja toivottavasti myös tulevaisuudessa. Ainakin itse aion tehdä kaikkeni, että Suomi pysyy vielä tulevaisuudessakin paikkana, jonka tulevatkin sukupolvet voivat ylpeänä ilmoittaa kotimaakseen.
"Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten"
- Jalkaväen kenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth
Lopuksi vielä pieni pätkä mielestäni ehkä kaikkien aikojen hienoimmasta sävellyksestä, Sibeliuksen Finlandiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti