Tule joulu valkoinen...

Loma on vihdoinkin alkanut ja selvisin kaikesta kaaoksesta hengissä! Joulukin kurkkii ihan nurkan takana, joten vielä kun saataisiin jostain lunta tänne eteläänkin, niin kaikki olisi enemmän kuin täydellistä.

Viime sunnuntaina sain onneksi Camillan seurakseni Turun tuomiokirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja, jolloin minut viimeistään valtasi täydellinen joulumieli. En ollutkaan ennen ollut tuollaisessa laulutilaisuudessa, mutta tunnelma oli niin kohdillaan, että tuskin jää viimeiseksi. Turun tuomiokirkko on yksi Suomen kauneimmista kirkoista, joten ulkoisetkin puitteet olivat vaikuttavat. Lisäksi orkesteri oli todella hyvä ja täysi kirkko laulamassa siihen päälle kuulosti kerrassaan upealta. Tilaisuudessa laulettiin monet omista joululaulusuosikeistani ja lisäksi monia sellaisia, joiden olemassaolon olin jo ihan kokonaan kerennyt unohtaakin. Kokonaisuudessaan sykähdyttävä kokemus, jonka voimalla jaksoin paahtaa läpi stressaavan viimeisen viikon ennen lomaa.

Keskiviikkona oli graduni kritiikki ja samalla opponoin toisen opiskelijan gradun, joten alkuviikko oli enemmän kuin kiireinen. Tiistaina stressikäyräni saavutti huipentumansa, kun olin tehnyt usean tunnin ajan korjauksia opponoitavaan graduun ja päässyt jo sivulle 70 asti. Silloin Word lakkasi toimimasta ja samalla hetkellä tietysti tajusin, etten ollut muistanut tallentaa työtä mihinkään. Kaikki tehty työ valui sekunnissa hukkaan, jonka jälkeen huusin suoraa huutoa ainakin minuutin! Kaiken kruunasi stressioire numero 123, kun nenästäni alkoi vuotaa verta läppärille. Tuolloin teki kyllä mieli heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa kaiken kanssa, mutta pienen kävelyn ja Viiville soitetun paniikkipuhelun jälkeen maailma alkoi näyttää taas vähän paremmalta. 

Keskiviikko tuli ja menikin sitten loppuen lopuksi yllättävän kivuttomasti ja nopeasti. Sain aamupäivästä väsättyä uuden opponoinnin ja gradun esittelykin sujui ihan ok, vaikka intouduinkin puhumaan ihan liian pitkään. Sain hyvää ja rakentavaa palautetta työstäni ja usko on, ainakin tällä hetkellä, kova, että kyllä siitä vielä valmis tulee, sitten kun palaan sen pariin taas maaliskussa reissuni jälkeen. Torstai ja perjantai kuluivat pitkälti yliopistolla, keskustassa, kampaajalla ja töissä. Harmikseni en ole voinut aloittaa vielä tänäänkään täysin löysäilyä, kun on täytynyt yrittää pakkailla ja laittaa kämppää edes jotenkin inhimillisen näköiseksi. Huomenna suuntana on kuitenkin Helsinki ja siitä matkani jatkuu todennäköisesti maanantaina kohti Porvoota ja meidän mökkiä, joka on minulle joulunviettopaikoista se one and only.

Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että tapahtuisi jokin ihme ja valtava lumisade suuntaisi Porvooseen tässä vielä ennen joulua. Pahoin kuitenkin pelkään, että tänä vuonna joulua ei vietetä yhtä ihanan talvisissa maisemissa kuin viime vuonna, vaan tiedossa on toissa vuoden tapaista sääankeilua. Kunhan ei vaan tulisi samanlaista myrskyä kuin silloin (pihallamme kaatui kolme valtavaa kuusta!). No lunta tai ei, tärkeintä on, että talon sisältä löytyy se oikea joulutunnelma ja läheiset, joiden kanssa siitä nauttia.

Jännitystä aiheuttaa tietysti sään lisäksi se, pääseekö pukki tulemaan ja onko onnistunut olemaan tarpeeksi kilttinä tänä vuonna, että saisi jotain lahjojakin. Perinteisen pukin lisäksi luonamme on viime vuosina vieraillut muun muassa somalipukki, eestipukki, Mikko Alatalo-pukki ja joulutaikuri :D Nähtäväksi jää, millainen pukki tänä vuonna jouluamme ilahduttaa.

Yleensä lahjapaketeista on löytynyt toivottuja lahjoja, mutta niiden lisäksi joulupukki on välillä yllättänyt varsin persoonallisillakin lahjoilla. Näistä yhtenä muun muassa Ruotsin armeijan paarit, joista pääsin etuoikeutetusti "nautiskelemaan" ensimmäisenä :D Lahjojakin tärkeämpää on tietysti se, että koko perheemme kokoontuu yhteen ja sen lisäksi saamme joulupyhien aikana vieraaksemme monia muita rakkaita sukulaisiamme.

On ihanaa, että ainakin kerran vuodessa olemme kaikki yhdessä ja saamme nauttia joulusta syöden, rentoutuen, saunoen, pelaillen, jutellen ja nauraen. Niin, eikä saa tietenkään unohtaa koiria, jotka ovat lähes aina olleet tärkeä osa jouluamme. Yhtenä jouluna Geena söi joulupukin parran, toisena enoni ja hänen vaimonsa koira kaatoi kuusen kolme kertaa ja kolmantena Mindi miinoitti koko talon haisevilla lahjapaketeillaan :D

Joulu on tietysti myös syömisen kulta-aikaa, minkä takia olenkin yrittänyt elää nyt ennen joulua vähän "terveellisemmin", jotta voin sitten jouluna nautiskella senkin edestä. Rakastan oikeastaan melkein kaikkia jouluruokia, niin suolaisia kuin makeita. Ja niitähän onneksi riittä joulupöydässämme! Jouluun kuuluu myös se, että vaikka olisi syönyt itsensä kuinka täyteen tahansa ruokapöydässä, aina pitää mässätä päälle vielä vähintään kilo suklaata ja muuta karkkia :D Lopputuloksena on siis noin kolme vuorokautta kestävä järkyttävän ihana ähky <3

Surkea kuva, mutta olennainen tulee selväksi. Äiti ajatteli viime vuonna hamstranneensa ihan liikaa karkkia, mutta kummasti ne kaikki olivat kadonneet tapaninpäivään mennessä!

Rakastan myös jouluun kuuluvia perinteitä, jotka toistuvat vuodesta toiseen samoina. Näihin kuuluvat muun muassa kuusen hakeminen metsästä, sen koristelu, lahjojen paketointi, Lumiukko-elokuva, joulurauhan julistus, joulupuuro, sauna, jouluateria, lahjojen avaus, lautapelit ja niin monet muut ihanat asiat. Ne luovat toivoa siitä, että jotkut asiat pysyvät hyvinä ja kauniina, vaikka elämässä tapahtuisi mitä. 

Tältä joululta odotan myös erityisesti lepoa ja löhöilyä viime aikaisen stressin jäljiltä. Ihanaa päästä nauttimaan toimettomuudesta lähes viikoksi ja ladata akkuja ennen kuin suuntaan kohti Thaimaan seikkailuja. Tämän yhden lemppari joulukuvani myötä haluan toivottaa myös teille kaikille rakkaille lukijoille oikein mukavaa ja rentouttavaa joulua <3

Keskittykää te pojat vaan riehumiseen, mä syön sillä aikaa koko piparitaikinan :D