MatkaMuistoja: Thaimaan Koh Lanta

Nyt, kun Mindin tilanne on taas ainakin hetkellisesti hallinnassa, pystyn palaamaan takaisin matkamuistojen pariin. Tällä kertaa niissä siirrytään takaisin Koh Lantan ihanille rannoille ja vehreisiin viidakkoihin. Matka ajoittui vuodenvaihteeseen 2010-11, kesti pari viikkoa ja seurana oli jälleen herra ex. Tämä kyseinen matka oli monella tapaa yksi meidän parhaimmista ja sen aikana rakastuin pysyvästi Thaimaahan.



 

Reissumme oli pakettimatka (muistaakseni Tjäreborgilta), koska se tuli kerrankin edullisemmaksi kuin omatoimimatka. Lensimme Krabille, josta jatkoimme minibussilla ja lautalla kohti Koh Lantaa. Saari on aika iso ja se sijaitsee melkein kiinni mantereessa, minkä takia sinne kulkeminen on melko vaivatonta. Koh Lantan länsipuoli on täynnä upeita hiekkarantoja ja siellä sijaitsee myös suurin osa sen majapaikoista. Ainakin tuolloin saari oli vielä ihanan rauhallinen, aito ja seksituristiton.



Majoituimme sympaattisessa Lanta Villa hotellissa, jossa asuimme suloisessa turkoosissa bungalowissa/mökissä. Hotellialue oli tosi viihtyisä ja se sijaitsi aivan rannassa. Henkilökunta oli ystävällistä ja rannassa pystyi ottamaan rentouttavia hierontoja ja kauneushoitoja edulliseen hintaan. Hotellilla pyöri myös kaksi ihanaa koiraa, joista toinen oli vielä pentu. Se juoksi puremassa asiakkaita nilkoista :D

 



 

Rannassamme oli useampia retkijärjestäjiä, joista yhdeltä päädyimme ottamaan kierroksen lähisaarille. Aluksi vierailimme Koh Mookin Emerald Cavella, jonka läpi uimme upealle rannalle. Kyseessä oli siis sama paikka, jonne teimme Emilyn kanssa vuosia myöhemmin melontareissun. Kävimme myös muilla kauniilla saarilla, joilla pääsimme nauttimaan uimisesta ja snorklaamisesta. Päivä oli todella pilvinen, minkä takia sen viettikin mieluummin vedessä kuin rannalla.

 

Uutta vuotta vietimme hotellimme juhlaillallisella, jossa oli myös monenlaista ohjelmanumeroa tanssijoista tuliesityksiin. Tunnelma oli iloinen ja ruoka todella herkullista. 

 

 

Ilta huipentui lyhtyjen lähettämiseen taivaalle ja ilotulituksen katseluun rantatuolissa löhöillen. Paljon mielekkäämpi tapa aloittaa uusi vuosi kuin hytistä Suomen talvessa. Siksi haaveilen nytkin, jos lähtisin uudeksi vuodeksi jonnekin lämpimään.



Kahteen viikkoon mahtui monia rentouttavia rantapäivä, jolloin vain uimme, otimme aurinkoa, söimme herkullisia thairuokia ja nautimme elämästä.

Kuitenkin noin joka toinen päivä keksimme tekemistä myös rannan ulkopuolella. Parina päivänä vuokrasimme skootterin, jolla huristelimme pitkin saareen vehreitä maisemia. Yhtenä päivänä suuntasimme retkelle luolaan, jonne kävelimme vehreän viidakon/metsän halki. Matkan varrella oli paljon mielenkiintoista nähtävää aina linnuista valtaviin hämähäkkeihin ja kumipuihin asti.

 

Itse luola oli monin paikoin melko vaikea- ja ahdaskuluinen. Lisäjännitystä toivat huterat siltaviritelmät, liukkaat kalliopinnat ja lepakot (jotka onneksi nukkuivat!). Olipahan ainakin yksi todellinen urheilu-/seikkailupäivä kaiken löhöilyn keskellä.
 

 

Toisena päivänä ajelimme ensin pitkin rantaviivaa ja pysähdyimme jyrkänteen laidalle rakennettuun baariin, josta aukesi upeat näkymät läheiselle rannalle.

 

 

Siitä jatkoimme matkaa taas kohti viidakkoa, jossa teimme norsuajelun ja kävelyretken vesiputoukselle. Thaimaan luonto on kyllä uskomattoman kaunista ja sen lukuista saaret ovat ehdottomasti se osa, minne siellä kannattaa matkustaa.
 

Viimeisenä retkenämme lähdimme veneellä snorklaamaan. Päivän aikana näimme paljon erilaisia koralleja, kaloja ja muita mereneläviä. Lounaan nautimme saarella, jossa seuranamme puolestaan oli valtavan kokoisia liskoja, varaaneja tms.

  

Viimeisiä päiviämme Koh Lantalla vietimme rannalla rentoutuen. Kävimme myös tuk-tukilla saaren "keskustassa" Saladanissa syömässä ja shoppailemassa.

 

Exäni päätti ottaa itsellensä tatuoinnin matkan aikana, koska ihan naapurissamme sijaitsi suosittu tatuointistudio. Siinä sitten tatuointimalleja selaillessa päätin itsekin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni tatuoinnista. Tatuoinnit meinasivat kuitenkin jäädä ottamatta, kun tulimme vahingossa paikalle päivän myöhässä. Onneksi ihanat työntekijät saivat aikataulunsa muutettua ja saimme molemmat pysyvät muistot tuosta matkasta.

 

Oma tatuointini kyllä merkitsee minulle myös paljon muutakin. Perhonen symbolisoi luonnon kauneutta ja minua itseäni (kuinka uskalsin tulla ulos kotelosta ja levittää siipeni). Lisäksi se muistuttaa edesmenneestä mummastani, joka kutsui minua pikku perhoseksi. Perhosen alapuolelle kirjoitettu englanninkielen sana now eli nyt muistuttaa minua puolestaan elämään tässä hetkessä, ei menneessä tai tulevassa.

 

Viimeiseksi päiväksi ja yöksi siirryimme Krabille, jossa kulutimme aikaa lähinnä ostoskeskuksessa. Todellinen jännitysnäytelmä alkoi kuitenkin vasta illalla. Minulle nimittäin iski pahin vatsatauti, mikä minulla on koskaan ollut. Mikään ei pysynyt sisälläni ja kävin vähintään puolen tunnin välein oksentamassa tai ripuloimassa. En voinut muuta kuin toivoa, että se loppuisi ennen aamua, jolloin koneemme takaisin Suomeen lähti. Vihdoin aamuyöstä oloni helpotti ja sain otettua lääkettä ja syötyä hieman aamiaista. Niinpä pääsimme onneksi lähtemään takaisin Suomeen eikä sairaalaan.

 

Tuota viimeisen päivän tautia lukuun ottamatta koko reissumme oli enemmän kuin onnistunut. Koh Lanta on ihana saari ja toivottavasti se myös pysyisi rauhallisempana lomakohteena. Voi ei, miten kova ikävä tulikaan taas Thaimaaseen, kun katselin näitä kuvia! No, onneksi kesä on vihdoin käynnissä täällä Suomessakin, joten ei muuta kuin pihalle nauttimaan siitä.

 

Rentouttavaa sunnuntain jatkoa! :) 

Pattayan valoisia ja varjoisia puolia osa 2/2

Aika rientää taas vaihteeksi hurjaa vauhtia. Uskomatonta, että Pattayalta lähdöstä on jo lähes kuusi viikkoa eli saman verran kuin siellä aikaani vietin. Suomeen paluustakin on jo yli kolme viikkoa, vaikka kotiutumisprosessi onkin edennyt "hieman" hitaasti. Eilen päädyin taas jotenkin kummasti selailemaan lentoja ympäri maailmaa, addikti mikä addikti! :D  Nyt olisi vuorossa kuitenkin loput plussat ja miinukset Pattayalla vietetystä kuudesta viikosta. 

YMPÄRISTÖ

Ympäristönä Pattaya ei ollut minulle kovinkaan mieleinen. Viihdyn paremmin paikoissa, joissa pääsee enemmän kosketuksiin luonnon kanssa. Pattayalla luonto rajoittui rantoihin ja mereen, jotka olivatkin ne harvat positiiviset puolet siellä. Tosin nekin, kuten joka paikka, oli pilattu lähes täysin roskaamisella. En voi käsittää paikallisten ja turistien välinpitämättömyyttä roskaamisen suhteen. Jos samanlainen meno jatkuu, koko Pattaya tulee vielä hukkumaan kaikkeen roskaansa.

Pattayan parempia puolia

Tuntui järjettömältä, että esimerkiksi juuri Pratamnakin alueella rakennetiin koko ajan toinen toistaan hienompia rakennuksia, mutta yleisestä viihtyisyydestä kukaan ei välittänyt ollenkaan. Itse en ainakaan koskaan sijoittaisi asuntoon, joka sijaitsisi lähinnä keskellä kaatopaikkaa, vaikka itse asunto olisi kuinka hieno tahansa. Toinen asia, mikä pisti tietysti myös silmään, oli ero turistien ja paikallisten asumusten välillä. Samassa korttelissa saattoi hyvin olla hulppeita asuintaloja ja paikallisten peltipaloista kyhäämiä majoja. Elämän eriarvoisuuteen ei vaan totu koskaan.

Pattayan pahempia puolia

Rannoilta saattoi roskien lisäksi tehdä myös muita mielenkiintoisia löytöjä, joita kuvaa hyvin H:n ja minun keskustelu eräänä iltana, kun lähdimme kulkemaan pitkin vesirajaa hämärän aikaan. Keskustelu meni suurin piirtein näin:

H: "Miks me ei kävellä useemmin rantaa pitkin?"
E: "No niinpä, tää on just ihanaa!"
Muutama askel eteenpäin
H: "HYIIII!!! Kuollut lintu!!!"
E: "NO HYI!!!"
Muutama askel eteenpäin
E: "YÄÄÄK! Kuollut kala!!!
H: HYIII!!! Eiku elääks se??!!
E: No HYI, nyt kyl mennään takas kadulle!
H: Joo, eiköhän tää rantakävely taas riittänyt!

AURINKO JA LÄMPÖ

Toisin kuin monet muut, en varsinaisesti lähtenyt Pattayalle auringon ja lämmön takia, koska en ole kumpaakaan niistä koskaan kovin hyvin sietänyt. Mutta täytyy myöntää, että kyllähän niistä silti tuli nautittua. Varsinkin tuon Suomen pitkän, märän, kylmä ja ankean syys-talven jälkeen oli ihanaa tuntea aurinko ja lämpö taas iholla.

Mutta sitten päästäänkin siihen varjopuoleen eli palamiseen. En ole koskaan viettänyt noin pitkää aikaa missään lämpöisessä maassa, joten ajattelin että palaisin vain aluksi ja sen jälkeen alkaisin jo ruskettua. No, eipä taas kaikki mennyt niin kuin Strömsössä, vaan polttelin vuoronperään eri ruumiinosiani ja siitä huolimatta päivetyin vain hyvin hennosti :D Kai se on vaan pakko pikku hiljaa tyytyä joko ravun tai maitovalaan osaan.

Auringon valoisia ja punaisia puolia :D

Ja sitten oli vielä se hikoileminenkin! Sille ei vaan tullut loppua. Ei, vaikka ilmastointia piti täysillä ja yritti kulkea mahdollisimman kevyissä vaatteissa. Jääkylmän suihkun jälkeen raikkaudesta sai nauttia ehkä 3 minuuttia, kunnes tuskanhiki nihkeili jo iholla. Hiukseni eivä nähneet pesuista huolimatta puhdasta päivää, niin rankasti päänahkani hikosi, ei auttanut kuivashamppoot tai muut. Aamuisin, kun oli juuri saanut meikattua ja laitettua itsensä jotenkin ihmisen näköiseksi, ei tarvinnut ottaa kuin viisi askelta, niin meikit olivat pitkin poskia, vaatteet täynnä hikiläikkiä ja hiukset liimautuneena päähän. +35 lämpötila oli vain yksinkertaisesti liikaa tällaiselle valmiiksi jo ylikuumaveriselle ihmiselle.

AKTIVITEETIT JA NÄHTÄVYYDET

Varinaisia nähtävyyksiä Pattayalla ei juurikaan ollut lukuunottamatta sitten erilaisia buddhia ja temppeleitä, jotka olivat kyllä ihan mielenkiintoisia vierailukohteita. Itsehän kävin ihastelemassa Big Buddhaa, yhtä keskustan temppelialuetta ja Totuuden temppeliä. Noista kolmesta vaikuttavin oli ehdottomasti Totuuden temppeli, joka kannattaa käydä katsomassa, jos Pattayalla päin liikkuu.

Ylhäältä alas: Big Buddha, Temppelialue, jonka nimeä en vieläkään tiedä (:D) ja Totuuden Temppeli

Aktiviteettimahdollisuuksia taas Pattayalla riitti vaikka kuinka paljon. Shoppailuun, syömiseen ja yleiseen kiertelyyn sai tietysti kulutettua aikaa jo ihan kiitettävästi, mutta tuli siellä välillä jotain muutakin tehtyä. Kolmiulotteinen taidemuseo Art in Paradise oli yksi ehdottomista lemppareistani. Myös leffassa käynti oli mieleenpainuva kokemus kaiken säädön jälkeen. Synttäreinäni tekemä laskeutuminen Pattaya Towerista oli sekin unohtumaton kokemus. Tekemistähän olisi riittänyt vielä vaikka kuinka paljon, koska Pattayalta löytyi muun muassa vesipuisto, golf-, keila- ja mikroautoratoja, akvaario, eläinpuistoja, kelluvat markkinat, erilaisia museoita, kabareeta, thainyrkkeilyä ja loputon määrä vesiaktiviteetteja.

Vasemmalta oikealle: Art in Paradise, elokuvateatteri ja Pattaya Tower

Jos Pattayan aktiviteetit eivät vielä riittäneet, löytyy sen lähistöltä vielä lisää vaihtoehtoja. Näistä kävin itse kokeilemassa Flight of the Gibbon viidakkovaijerirataa, mikä oli yksi koko reissun ikimuistoisimmista kokemuksista. Samalla kävin myös tutustumassa Khao Kheow Open Zoon ihastuttaviin eläimiin. Nuo aktiviteetit löytyivät siis tunnin matkan päästä Pattayasta. Lisäksi olisin kovasti halunnut päästä käymään aivan Pattayan edustalla sijaitsevalla Koh Larnin saarella, joka olisi myös varmasti ollut näkemisen arvoinen. Ikävä kyllä sairastelu vei aina voiton, joten se jäi kokematta.

Yksi parhaimmista kokemuksista ikinä, venäläisturisteista huolimatta!

Vaikka Larnin saari jäikin näkemättä, pääsin Pattayan viikkojen aikana tekemään sentään yhden pidemmänkin reissun sen ulkopuolelle. Pattayan yhdeksi hyväksi puoleksi voikin laskea sen hyvät yhteydet vähän kauempana sijaitseville saarille, kuten Koh Sametille ja Koh Changille, joista jäkimmäisestä pääsin nauttimaan viideksi päiväksi H:n kanssa.  Reissun parasta antia olivat useat mielenkiintoiset aktiviteetit, kuten melonta, snorklaus, elefanttisafari ja itsenäinen hortoilu keskellä viidakkoa. Noiden lisäksi saarella pystyi nauttimaan puhtaista ja rauhallisista rannoista, hyvästä ruuasta ja rennosta tunnelmasta. Suosittelenkin lämpimästi yhdistämään edes jonkinlaisen saarivisiitin Pattayan reissuun, jos se vain on mahdollista. Saaret kun ovat edelleenkin mielestäni se paras osa Thaimaata.

Koh Changin aktiviteettimahdollisuuksia

PROSTITUUTIO

Sitten päästään asiaan, joka tulee lähes kaikilla ensimmäisenä mieleen Pattayasta, nimittäin prostituutioon. Vaikka kuinka yritin jo etukäteen valmistautua siihen, löi todellisuus minua rumasti päin kasvoja. Pattayalla oli oikeastaan mahdotonta lähteä ulos ovesta törmäämättä johonkin prostituution muotoon. Joko vastaan käveli "hieman" epäsuhtaisia pariskuntia (nuori ja kaunis thainainen + järkyttävän ruma ja lihava länkkärimies) tai sitten prostituoidut yrittivätt hankkia seuraa itselleen baareissa tai kadunvarsilla. Kaiken tuon kuvottavuuden keskittymä oli sitten keskustassa sijaitseva Walking Street, joka täyttyi iltaisin ällöttävistä miehistä, toinen toistaan vähemmissä vaatteissa esiintyvistä naisista ja ladyboysta sekä sisäänheittäjistä, jotka tyrkyttivät milloin mitäkin pingpong-show'ta kaikille vastaantuleville ihmisille. Ja siltikin siellä jotkut vanhemmat kävelyttivät pieniä lapsiaan!

Mysteeriksi jäi, mitä naapurin Husband Day Care Centerissä oikein tehtiin, mutta Walking Streetin kuviot tulivat sitäkin selvemmiksi.

Kaikista hirveintä oli kuitenkin se, miten siihen kaikkeen tottui. Aluksi kyyläsin jokaista vastaantulevaa "pariskuntaa" havaitakseni edes jotakin merkkejä siitä, että kyseessä saattaisi olla oikeasti rakastuneet ihmiset. Järkytyin jokaisesta huorasta, ladyboysta tai sisäänheittäjän ehdottamista esityksistä. Loppuaikana noihinkaan asioihin ei enää jaksanut juurikaan kiinnittää huomiota, sitä vain kulki jonkinlaiset lasit silmillä ja yritti unohtaa karun todellisuuden. Kun sitten Camilla tuli pariksi päiväksi Pattayalle ja järkyttyi syvästi kaikesta näkemästään, tajusin miten "normaaliksi" asiaksi prostituutio oli minulle käynyt. Vastustan prostituutiota kaikissa muodoissa ja olikin pelottavaa, miten nopeasti siihen kuitenkin alkoi tottua. Se kuuluu ehdottomasti yksiin Pattayan huonoimmista puolista. 

ARKIELÄMÄN TOIMIVUUS

Yllättävän nopeasti sitä onnistui muodostamaan Pattayallakin "arkirutiinit", vaikka elämä erosikin melko paljon Suomen kuvioista. Eniten ehkä yllätti ja samalla ärsytti asumisen kallius ja sen ihanan netin toimimattomuus. Asuntonihan oli 19 neliön kokoinen kalustettu yksiö, joka oli ihan siisti, mutta hintaansa nähden hyvinkin pelkistetty. Lähes kaikki piti hankkia asuntoon itse ja myös petivaatteista piti maksaa erikseen vuokraa. Siihen päälle vielä vesi- ja sähkömaksut, niin yhteensä asumiskuluihin minulla meni 6 viikossa noin 500 euroa. Suomessa maksan 46 neliöisestä pihallisesta kaksiosta sähköineen, vesineen ja toimivine netteineen vähän päälle 500 euroa kuussa, joten siihen verrattuna asuminen Thaimaassa oli älyttömän kallista. Varmasti olisi saattanut löytyä halvempiakin vaihtoehtoja, jos asiaan olisi paneutunut enemmän. Koska aloitin kuitenkin asunnon etsinnän suhteellisen myöhässä ja halusin vuokrata sen suomalaisen kiinteistövälitystoimiston kautta, olivat vaihtoehdot todella suppeat.

Kotitalo vasemmalla ja monikäyttöinen keittiö oikealla :D

Asunto itsessään vielä menetteli (paitsi se NETTI!), mutta koko asuinrakennus oli itsessään aika ankea. Muut saman rakennuttajan talot olivat melko hulppeita ja niissä kaikissa oli viihtyisä oleskelualue uima-altaineen, jota olisin kovasti kaivannut myös tuonne rakennukseen. Rakennuksen alakerrassa sijaitsi myös se Spicies-ravintola, jonka läpi meidän asukkaiden oli aina kuljettava, jos halusimme kämpillemme. Aivan älytön ratkaisu sekä meidän asukkaiden että ravintolan asiakkaiden puolesta! Vai nauttisitko sinä, jos kesken ravintolakäynnin joku tuntematon ihminen puskisi pöytäsi ohi lenkistä hikisenä tai suoraan rannalta hiekkaa ja vettä valuen? :D

Monia hyvinkin arkisia asioita oppi arvostamaan, kun ne menetti. Kuten pyykkikonetta. Suurimmat pyykit vein alakerran pesulaan, mutta sen ollessa melko kallista päädyin pyykkäämään pienemmät vaatekappaleet omin käsin. Todella rasittavaa puuhaa ja niiden kuivaminen kesti ikuisuuden, kiitos ilmankosteuden, joten jokaisessa ovessa tai kaapinkahvassa roikkui lähes koko ajan vaatteita tuoden persoonallisuutta sisustukseeni :D Pykkikone, kuinka rakastankaan sinua!

Lähikauppani oli seiskaleiska alias 7 eleven, jonka valikoimat eivät olleet kummoiset, mutta eipä siellä kauheasti mitään kaivannutkaan, kun tuli aina syötyä ravintoloissa. Ainoastaan myslit yms. piti hakea kauempaa olevasta Foodmartista ja tuoreet hedelmät joko toreilta tai kiertävistä mopokojuista. Seiskan edessä oli myös pankkiautomaatti, joka tosin veloitti jokaisesta nostosta melkein 4 euroa, joten siitä kannatti nostaa aina kerralla enemmän. Vettä pystyi kaupan lisäksi ostamaan automaateista, joita oli lähes joka kadunkulmassa hintaan 1 baht(noin 2 senttiä)/1 litra. Edullisuuden lisäksi vältin samalla myös turhan muovijätteen, jota riitti Pattayalla ihan tarpeeksi muutenkin!

Itse kävelin lähes joka paikkaan, ainoastaan isommille markkinoille ja välillä keskustaan piti napata 10-taxi alleen. Ruuhkat keskustaan tosin olivat välillä niin kovat, että kävellen oli melkein nopeammin perillä. Arvostan Suomen rauhallista ja hyvin toimivaa liikennettä, mutta olihan siinä lavataksin perässä roikkumisessa, iloisessa tööttäilyssä ja hallitussa liikennekaaoksessa omat puolensa. Suomi tuntuu niin älyttömän hiljaiselta ja kuolleelta, kun kerkesin jo hetken tottua siihen, että kaikki elämä on kaduilla, ei neljän seinän sisällä. 

Arjen välttämättömyyksiä Pattayalla: 10-taxit, lähikauppa ja vesiautomaatti

Pattayasta riittäisi varmasti loputtomasti kerrottavaa, mutta lopetan jaaritteluni ainakin tällä erää tähän. Jos jotakuta kiinnostaa tietää vielä jotain enemmän, vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin :)

Mikä sitten on lopullinen tuomioni? Pattaya oli minulle likainen, monipuolinen, kiinnostava ja opettavainen kaupunki, jossa sain kokea uskomattoman määrän ikimuistoisia kokemuksia, niin hyvässä kuin pahassa. Hyviä ja huonoja puolia löytyi lähes yhtä paljon, mutta suurin osa hyvistä puolista on koettavissa koko Thaimaassa. Sen takia en usko, että itse tulen koskaan enää palaamaan Pattayalle. Thaimaassa kun on niin paljon hienompiakin paikkoja.

6 viikkoa Pattayalla opetti minulle todella paljon itsestäni ja opetusharjoittelu Pattayan suomalaisessa koulussa kehitti opettajuuttani monella tavalla. En kadu hetkeäkään päätöstäni lähteä Pattayalle ja olen kiitollinen kaikille niille, jotka tekivät matkastani mahdollisen ja niille, jotka tekivät matkastani unohtumattoman. Pattaya tulee pysymään aina sydämessäni ja muistuttaa, ettei kaikki ole välttämättä vain sitä, miltä näyttää.

Pattayan valoisia ja varjoisia puolia osa 1/2

Nyt on vihdoinkin aika tiivistää Pattayalla viettämäni kuuden viikon plussat ja miinukset. Käyn läpi yleisesti Pattayan hyviä ja huonoja puolia, mutta myös siellä vietetyn elämäni valoisia ja varjoisia puolia. Asiaa on niin paljon, että jaoin koko jutun suosiolla puoliksi. Tässä niistä ensimmäinen.

IHMISET

Minulle itselleni ihmiset vaikuttavat paikan viihtyisyyteen yllättävän paljon. Pattayalla ihmiset jakautuivat melkoisiin ääripäihin. Suurin osa paikallisista oli todella iloisia ja sydämellisiä ihmisiä (eivät toki kaikki) ja heidän kanssa oli helppo tulla toimeen, kun muisti itse olla myös kohtelias ja hyväntuulinen. Rakastin sitä, että kadulla sai kävellä hymyillen, ilman että kukaan katsoi sitä kieroon. Tuollaista peruspositiivista suhtautumista muihin ihmisiin kaipaisin kovasti myös Suomeen! Opettelinkin muutamia perusfraaseja thaiksi ihan vain osoittaakseni, miten paljon arvostan paikallista kulttuuria ja niitä käyttäessä sainkin yleensä reaktioksi iloisen hymyn, hyvän palvelun ja välillä myös halvemman hinnan.

Ehdottomasti reissun positiivisiin puoliin ihmisten suhteen lukeutuu tietysti myös H, jonka tiedän säilyvän elämässäni, vaikka Pattayan taipaleemme on jo ohi. On vaikeaa edes kuvitella, millaisia nuo viikot olisivat olleet, jos en olisi tavannut H:ta. Myös koko kouluyhteisöstä (opettajista, oppilaista ja harjoittelijoista) muodostui minulle viikojen aikana tärkeä yhteisö.

 

 Isoja ja pieniä rakkauspakkauksia <3



Sitten on se toinen ääripää, johon lukeutuivat muun muassa venäläiset turistit ja suomalaiset juopot. En ole ehkä koskaan nähnyt samassa paikassa niin paljon huonosti ja urposti käyttäytyviä ihmisiä kuin Pattayalla! Venäläisten töykeys, epäkunnioittava käytös ja maailmanomistajan elkeet ovat asioita, joita en vaan voinut yksinkertaisesti sietää. Samoin suomalaisten punanenäisten ja kaljavatsaisten äijien ällöttävät letkautukset ja känniörinät pistivät hetkittäin todella häpeämään suomalaisuuttaan.

SYÖMINEN

Syömisestä tuli ehdottomasti lempiharrastukseni Pattayalla. Ruoka siellä oli vaan niin hyvää ja edullista, että kaipaan sitä joka päivä edelleen. Suomessa saan yhdellä kauppareissulla helposti kulutettua 30-40 euroa, kun Thaimaassa ruokin sillä itseni viikon tai jopa kaksi! Lisäksi rakastin myös sitä, että tuoreita hedelmiä oli koko ajan saatavilla, koska Suomessa niitä tulee syötyä aivan liian vähän. Hedelmien kirjo oli uskomaton ja paljon tuli maisteltua myös täysin itselle tuntemattomia hedelmiä. Useinmiten ostin hedelmät valmiiksi paloiteltuina, mutta myös hedelmäshaket oliva ihana tapa nautiskella hedelmistä.





Ajattelinkin nyt kertoilla muutamasta lempisyömäpaikastani Pattayalla, jos joku sattuu joskus eksymään samoihin maisemiin.

Eniten tuli varmaan syötyä asuinrakennukseni alakerran (Pratamnak Soi 4) Spicies ravintolassa, kun se nyt vaan sattui olemaan siinä näppärän lähellä, söimme siellä koulun kanssa ja se tarjosi myös hyvää ruokaa. Etenkin kipeänä en useinkaan jaksanut lähteä pidemmälle syömään ja siellä pystyi myös seuraamaan suomalaisten suorituksia olympialaisissa. Kaikki thairuuat, mitä maistoin olivat tosi hyviä ja Spiciessa osattiin myös tehdä hyviä länsimaisia ruokia. Esim. kana-cesarsalaatti ja Club Sandwich olivat oikein hyviä. Yleisestihän Thaimaassa ei länkkäriruokaa kannata tilata, koska se maksaa paljon enemmän ja makunautinnosta ei yleensä ole tietoakaan. Spiciesin ainoat huonot puolet olivatkin sen vähän kalliimmat hinna (annokset noin 3-7 euroa) ja se, että siellä törmäsi lähes varmasti suomalaisiin.

 



Toiseksi eniten tuli syötyä Two Phum Puy (nimi tarkoittaa kahta pullukkaa, joten se oli kuin tehty mulle ja H:lle :D) ravintolassa, joka sijaitsi Pratamnakin Soi 5:lla. Kaikki ruuat, mitä maistoin olivat suussa sulavia ja niitä ei ollut myöskään hinnalla pilattu (annokset n. 2-3 euroa). Lemppariannoksiani olivat muun muassa thaimaalainen katkarapukeitto, green curry, kana cashewpähkinöillä, friteeratut kasvikset, tulinen papaijasalaatti ja jättivohvelit. NAM, NAM ja vielä kerran NAM!

 



 

Kolmanneksi eniten tuli syötyä erilaisilla toreilla, joista lähimmät olivat "thaikkutori" Pratamnakin Soi 5:lla ja venäläistori Pratamnakin Soi 6:lla. Toreilla oli tarjolla vaikka ja mitä, joten jokainen löytää varmasti omat suosikkinsa. Kaikki ruoka, mitä maistoin oli hyvää ja todella edullista, joten jos haluaa säästää rahaa, kannattaa ehdottomasti suosia torisyömistä. Syömisen lisäksi voi samalla nauttia torielämästä ja tehdä edullisia löytöjä myyntikojuista.



Vaikka paikallinen ruoka oli todella hyvää, kaikista parhaimmat ruuat Pattayalla nautin intialaisessa. H:n ja minun ruokataivas Kohinoor löytyi keskustan Second Roadin alkupäästä Pratamnakista päin tultaessa. Sieltä sai noin kuudella eurolla taivaallisen intialaisbuffetin, johon kuului kolme erilaista annosta, riisi, raita, naan-leipää ja salaatti. Ja se maku vei joka kerta tajunnan, joten jos rakastat intialaista ruokaa, suuntaa sinne!

 



Spesiaalimpaa ruokapaikkaa etsiessä kannattaa suunnata Pratamnakin Soi 4:lla sijaitseva Cabbage & Condoms ravintola, joka tarjoaa upeat puitteet herkulliselle illalliselle. Matka ravintolaan ihanaa viidakkopolkua pitkin sai unohtamaan, että oltiin edes Pattayalla. Ravintolasta aukesi upeat näkymät suoraan merelle ja auringonlaskuun ja se oli muutenkin todella tunnelmallinen paikka. Ruuista ainakin kana cashewpähkinöillä ja kana sellaisessa syötävässä korissa olivat erinomaisia. Hinnat olivat vähän kalliimpia (annokset noin 3-7 euroa) ja laskuun lisättiin palvelumaksu, mutta noista puitteista se oli pieni hinta!



OSTOKSET

Ruuan lisäksi myös ostosmahdollisuudet olivat yksi niistä Pattayan isoista positiivisista puolista. Myyntikojut, erilaiset markkinat, ostoskeskukset ja outletit tarjosivat ostettavaa enemmän kuin tarpeeksi. Hintataso oli huomattavasti edullisempi kuin Suomessa, mikä aiheutti välillä "pientä" shoppailuhulluutta. Onneksi sain osan tavaroistani tungettua Camillan laukkuun, koska siitä huolimatta laukkuni painoi 22,9 painorajan olleessa 23 kiloa :D



Etenkin markkinoilla ja kojuista sai hintaa tingittyä lähes aina hieman alaspäin, vaikka sekin riippui hyvin paljon myyjästä. Itse pidin aika pitkälle periaatteena sitä, että jos myyjä ei ollut valmis tulemaan hinnassa yhtään alaspäin, jätin tavaran ostamatta. Eniten ostin vaatteita, joiden hinnat vaihtelivat yleensä 2-7 euron kieppeillä. Kalleimmat asiat, joita kojuista ostin taisivat olla jotain vähän päälle 10 euroa. Ostoskeskuksissa ja merkkiliikkeissä hinnat olivat tietysti selvästi kalliimpia, mutta edelleen edullisia Suomen hintoihin verrattuna. Ostin esimerkiksi Converset merkkiliikkeestä vähän päälle 30 eurolla. Voi, miten kalliilta kaikki täällä Suomessa taas tuntuukaan!



TERVEYS JA TURVALLISUUS

En ole vuosiin sairastanut Suomessa, mutta sen kuittasin tällä reissulla moninkertaisesti. Täysin tervettä viikoa en Pattayalla kokenutkaan. Ensimmäiset kolme viikkoa olin flunssassa, sitten alkoi vatsatauti, joka sitten vaihtui taas ärhäkämpään flunssaan. Onneksi alun flunssa ei rajoittanut tekemisiä läheskään niin paljon kuin jälkimmäinen. Eihän sille mitään voi, mutta kyllä sitä tuli silloin kirottua, hajoiltua ja itkettyäkin. Onneksi pystyin kuitenkin tekemään ja kokemaan melko paljon sairastelusta huolimatta, vaikka jouduinkin luopumaan useammastakin reissusuunnitelmasta.

Tätä tuli harrastettua vähän liikaa :D



Hauskaa, miten turvallisuuskin voi olla hyvin suhteellinen käsite. Liikennehän oli Pattayalla aivan järjetöntä ja aluksi pelkäsin ihan hulluna jokaista tienylitystä. Jalankulkijoillahan ei ole siellä minkäänlaista etuoikeutta. Päinvastoin, jos seisoi tienreunassa sen näköisenä, että haluaisi ylittää sen, mopot ja autot painoivat vaan kahta kovempaa kaasua. Yllättävän nopeasti tuohon liikennekaaokseenkin kuitenkin tottui, kuten myös kaikkeen muuhun. Turvattomuutta en kokenut kertaakaan, mutta toisaalta liikuin aika vähän yksin ja nekin kerrat pääosin valoisalla. Örisijöitä ja ällöjähän nyt riittää aina, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta. En myöskään joutunut ainakaan tietoisesti ryöstetyksi tai huijatuksi, paitsi niiden synttäridrinkkien kanssa!

Siinä ensimmäinen puolikas Pattayan hyvistä ja huonoista puolista. Toisessa osassa käsittelen muun muassa Pattayan mielekkyyttä ympäristönä, ilmastoa, aktiviteettimahdollisuuksia, prostituutiota ja arkisen elämän sujuvuutta. Luvassa myös lopullinen tuomioni Pattayan suhteen :)

Viimeiset palat Koh Mukin paratiisista ennen kotiinpaluuta

Hurjaa vauhtia hurahtivat viimeisetkin päivät Koh Mukin saarella ja tänään siirryimme jo Bangkokiin, josta Emily suuntaa huomenna kohti Ausseja minun palatessa takaisin kotiin. Tässä kuitenkin vielä viimeiset palat meidän "honeymoonista":D

Perjantaina pidimme sporttipäivän ja suuntasimme kävelylle pitkin ainoaa tietä, jonka saarelta löysimme. Lenkki loppui kuitenkin lyhyeen paahtavan helteen ja  autioiden tienvarsien takia. Ja olihan voimia myös säästettävä iltapäivän melontaretkeen.

Neljän aikaa pakkasimme itsemme kanoottiin ja otimme suunnaksi Koh Mukin ainoan varsinaisen nähtävyyden Emerald Cavesin. Koh Lantan lomallani vierailin kyseisessä paikassa uiden massaturismiryhmässä, joten oli mielenkiintoista päästä tutkimaan luolaa ihan omin päin. Matkan varrella ihastelimme Koh Mukin upeaa luontoa vehreine viidakkoineen ja jylhine kallioineen.

Luolan suuaukko oli onneksi merkitty poijuilla, koska muuten olisimme varmasti meloneet tyytyväisinä sen ohi, sen verran huomaamaton se oli. Luolan sisällä vesi oli uskomattoman kirkasta ja turkoosia ja joka puolella parveili pieniä kaloja. Tuota näkyä kesti kuitenkin vain hetken, koska pian luolan pimeys ympäröi meidät, emmekä nähneet enää mitään, vaikka possulamppukin oli valaisemassa tietämme!

Törmäiltyämme aikamme pitkin luolan seiniä näimme valoa tunnelin päässä. Löysimme sittenkin salaisen rannan. Kuvat eivät tee oikeutta tuolle paikalle, mutta kun kuvittelee hiekkarannan, jota ympäröi joka puolelta useita kymmeniä metrejä korkeat kallioseinämät täynnä vehreyttä, pääsee aika lähelle totuutta. Satuimme rannalle hyvää aikaan, koska paikalla oli vain muutamia muita ihmisiä ja hetken saimme olla ihan kahdestaankin. Siitä intoutuneina päädyimmekin sitten räpsimään hyvin epämääräisiä yhteiskuvia :D



Illalla lähdimme jo hyvissä ajoin ihastelemaan auringonlaskua, jottemme missaisi sitä toista kertaa. Ja kyllä vain, auringonlasku oli Koh Mukillakin aivan uskomattoman upea. Sen jälkeen menimme syömään ensimmäistä kertaa johonkin muuhun kuin oman hotellimme ravintolaan, mikä oli virhe. Ruoka oli kyllä oikein hyvää, mutta sitä sai odottaa ikuisuuden. Ja meillähän ei ollut ikuisuutta aikaa, koska olimme päättäneet pitää bileillan :D

Kun saimme lopulta syötyä, suuntasimme rantabileet mielessämme läheiseen istuskelupaikkaan, jossa olimme edellisenä iltana makoilemassa. Tällä kertaa tilasimme oikein drinkitkin, jotka olivat todella väkeviä. Muuta väkevää illassa ei sitten ollutkaan. Ilmeisesti Koh Muk on kuitenkin henkeen ja vereen ruotsalaisten lapsiperheiden paratiisi, koska musiikki oli yhtä nukuttavaa kuin edellisenäkin iltana ja jo kymmenen aikaan baaria alettiin sulkea. Niinpä hipsimme kiltisti takaisin kämpille ja fiilistelimme hetken aikaa Emilyn musavalikoimaa ennen nukkumaanmenoa.

Koska rantabileet vaihtuivat unibileisiin, suuntasimme taas heti aamusta altaalle tuskailemaan auringonoton kanssa. Aluksi meillä oli suunnitelmissa lähteä snorklausretkelle, mutta kun ne olivat niin törkeissä hinnoissa, päätimme jäädä ihmettelemään Koh Mukin koralliantia. Korallien suhteen ranta ei ollut mitä parhain, mutta kohdallemme sattui muutama iso ja värikäskin kalaparvi, jonka syömis- ja puhdistautumistouhuja oli hauska seurailla. Voi kun Suomessakin olisi yhtä paljon ihmeteltävää!

Illalla suuntasimme ihastelemaan auringonlaskua läheiseen näköalaravintolaan, josta sai myös hyvän kokonaisnäkymän rantaamme. Vuorovesivaihtelut olivat rannalla todella suuret, rantaviiva siirtyi päivän aikana varmaan kymmenillä metreillä. Auringonlasku oli viimeisenäkin iltana häikäisevän kaunis, tuohon näkyyn ei varmaan kyllästyisi ikinä.

Auringon kömpiessä mailleen nautiskelimme vielä hetken musiikista rantatuoleissa ennen viimeistä illallista. Neljä päivää kuluivat nopeasti, mutta kuitenkin ihanan verkkaisessa tahdissa. Tahti on etenkin kuluneen kahden viikon aikana ollut sen verran vauhdikas, että oli ihana saada vielä kunnon löhöloma mahtavassa seurassa ennen kotiinlähtöä.



Tänään on ollut taas pitkä päivä, joka alkoi pakkailun, löhöilyn ja koira- ja gekkokaverien hyvästelyillä (bungalowistamme tuli eläintarha näiden päivien aikana :D). Sitten alkoikin taas loputon matkustus saarelta mantereelle, rannasta Trangin lentokentälle, jossa pääsimme täynnä munkkeja olevalle lennolle Bangkokiin ja lopulta pitkän ja ärsyttävän taksimatkan jälkeen hotellille. Nyt voisi olla aika mennä nukkumaan, että huomisesta lennosta tulisi edes jotenkin siedettävä.

Uskomattomat, järisyttävät, ihanat, tunnerikkaat, mahtavat ja hauskat kaksi kuukautta on vierähtänyt siitä, kun jätin Suomen ankeat kelit taakseni. Kelit eivät ilmeisesti ole muuttuneet yhtään parempaan, mutta tämä tyttö on kokenut tuossa ajassa vaikka ja mitä. Tällä hetkellä mielessäni on rauha ja tiedän, että on aika kiittää tästä seikkailusta. Sydän kiitollisena, onnellisena ja täynnä unohtumattomia kokemuksia suuntaan kohti sitä rakkainta määränpäätä, johon on aina yhtä ihana palata. I'm coming HOME! 

Katastrofimatka Koh Mukin paratiisiin Mr Harrisin seurassa

Keskiviikkona suuntasimme siis Emilyn kanssa takaisin kohti Thaimaata pienelle Koh Mukin saarelle. Tiesimme, että päivästä tulisi pitkä, koska ensin oli vuorossa lento KL:sta Krabille, sieltä parin tunnin ajomatka Trangiin ja sieltä venematka Koh Mukille. Sitä taas emme tienneet, kuinka monta säätöä ja sähellystä päivämme varrelle oikein mahtuisi.

Aamulla jätimme hyvästit Camillalle ja suuntasimme kohti halpalentoyhtiöille tarkoitettua erillistä lentokenttää. Pienellä sähellyksellä höystettynä saimme itsemme chekattua lennolle ja pääsimme eroon painavista laukuistamme. Sitten päätimmekin lähteä ostamaan juotavaa, jotta saisin otettua matkapahoinvointilääkkeeni. Olimme kerrankin saaneet kulutettua kaikki käteiset, mistä olimme todella tyytyväisiä, kunnes pääsimme juomatiskille. Juomat pystyi maksamaan vain käteisellä! Niinpä lähdimme etsimään pankkiautomattia, mutta siitä ei pystynyt nostamaan rahaa. Ajattelimme, että pakko täällä on jossain pystyttävä ostamaan kortilla, joten lähdimme kiertämään kuppiloita aina mäkkäristä lähtien, mutta vastaus oli aina sama.

Aika kuluikin yllättävän nopeasti lentokenttää kiertäessä ja lennon lähtöön oli enää alle puoli tuntia, kun päädyimme ostamaan juomat karkkikojusta, jossa pystyi maksamaan kortilla, jos tavaraa osti yli 25 MYR arvosta. Niinpä hamstrasimme karkkia ja keksejä vesien lisäksi, mutta sitten alkoikin taas odottaminen. Edelliset asiakkaat valkkailivat ostoksiaan vaikka kuinka kauan ja kun vihdoin pääsimme kassalle oli lennon lähtöön enää 20 minuuttia. Lisää aikaa kului vielä siihen, kun Emilyn kortti ei toiminutkaan, mutta onneksi saimme ostokset tehtyä kortillani.

Hörppäsin pikaisesti vedet ja matkapahoinvointilääkkeet naamaan ja rynnimme passintarkastukseen. Siellä hoputtava nainen kaappasi Emilyn läpi turvatarkastuksen huutaen, että lento on jo lähtenyt, minun jäädessä säheltämään tarkastukseen tietysti niiden pirun vesipullojen kanssa, jotka olimme suurella vaivalla hankkineet. Vesipullot jäivät sinne ja minä juoksin Emilyn perässä koneeseen, jossa muut matkustajat jo odottivat. Inhoan myöhästelijöitä, joten tuo hävetti kyllä niin paljon! No, lopulta jouduimme kuitenkin odottelemaan koneessa varmaan puoli tuntia saapumisemme jälkeen, joten kaikki sählinki olikin taas ihan turhaa.

Onneksi sain napattua pahoinvointitabletit, koska lento heilui noustessa ja laskeutuessa ihan älyttömästi, joten ilman niitä olisin varmasti oksennellut monta kertaa. Pääsimme kuitenkin hengissä Krabille asti ja saimme tavaratkin nopeasti. Seuraava takaisku odotti meitä infotiskillä, kun kysyimme, miten pääsisimme Koh Mukille. Päivän ainoa minivan-kuljetus oli jo mennyt, joten ainoa ja kallis tapa oli ottaa taksi Trangiin ja sieltä pitkähäntävene. Koska saarella ei ole pankkiautomaattia, lähdimme nostamaan rahaa Emilylle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Automaattireissun aikana Emily alkoi kutenkin ihmetellä, mikä lappu hänen laukussaan oikein oli. Menin katsomaan sitä ja suureksi hämmennykseksemme siinä lukikin Mr. Harris!!!

Emilyllä olikin siis vahingossa väärän ihmisen laukku, joka oli täysin samanlainen kuin hänen omansa. Palasimme äkkiä matkatavarahihnalle, mutta kaikki laukut olivat jo menneet, joten Mr. Harris oli ottanut Emilyn laukun matkaansa. Sitten seurasikin loputon määrä keskusteluja lentokentän henkilökunnan kanssa, puheluita, sähköposteja ja tuloksetonta odottelua. Kolmen tunnin pyörimisen jälkeen päätimme ottaa Mr. Harrisin mukaamme ja lähteä vihdoin kohti Koh Mukia.

 

Juuri kun olimme päässeet taksiin tuli Mr. Harrisilta onneksi viesti, että hän majoittuu Koh Lantalla, joka on lähellä Koh Mukia ja että hotellimme olivat jo sopineet laukkujen vaihtamisen huomiselle. Niinpä pääsimme nauttimaan loppumatkasta rauhallisin mielin, vaikka siitä tulikin todella kallis (taksi+vene yhteensä 3200 bahtia eli noin 80 euroa). Saimme kuitenkin nauttia ihanasta auringonlaskun värjäämästä taivaasta lipuessamme kohti Koh Mukia.

Kun vihdoin pääsimme saarelle oli kello jo yli seitsemän illalla, emmekä jaksaneet muuta kuin syödä hotellin ravintolassa ja ihmetellä hetken aikaa söpöä rantabungalowiamme. Sitten kävimmekin jo unille, joita säestivät muun muassa hyttyset, gegot, koirien tappelut, aallot ja tuhannet muut äänet. Eipä siis taas kauheasti tullut nukuttua, mutta ainakin olimme perillä.

Seuraavana aamuna heräsimme todelliseen paratiisiin, mitä emme olleet vielä illan pimeydessä huomanneet. Hotellimme on aivan rannassa, jonka vesi on todella turkoosia. Missään ei juurikaan ole kauheasti ihmisiä, vaan omasta rauhasta ja tilasta saa nauttia niin rannalla kuin uima-altaallakin. Ruoka ja juomat ovat hyviä ja edullisia ja koko hotellialue on todella viihtyisä. Lisäksi naapurissamme asui suomalaispariskunta, jotka osasivat neuvoa meille paljon hyödyllisiä asioita saaresta.

Kun Emily sai oman laukkunsa aamusta, kuluttelimme loppu päivän pitkälti maatessa ja polskiessa altaalla ja rannalla. Lisäksi opetin myös Emilyä snorklaamaan ja siinä ohessa ihastelin itsekin melko isoja kaloja, jotka viihtyivät ihan rannan tuntumassa.

Missasimme auringonlaskun, mutta onneksi ranta oli upea vielä iltahämärässäkin tuhansien tähtien syttyessä valaisemaan taivasta. Ruokailun jälkeen suuntasimme vielä läheiseen baariin, mutta yöelämä on täällä huomattavasti väsyttävämpää kuin esimerkiksi Singaporessa. Emme edes juoneet mitään, kun väsyttävä musiikki tainnutti meidät jo vaakatasoon ihastelemaan tähtiä :D

Kun Emily alkoi muistuttaa muumiota, totesimme olevan aika lähteä nukkumaan, tai niinhän me luulimme. Kun pääsimme kämpillemme ja aloimme tehdä iltapuuhiamme lensi yhtäkkiä varmaan melkein 10 senttinen torakka vesaamme ja jouduimme ihan paniikkiin! Kello oli sen verran paljon, että respassakaan ei ollut enää henkilökuntaa, joten lukitsimme torakan vessaan ja toivoimme sen kadonneen aamuun mennessä. Ja onneksi niin kävikin. Varsinainen eläintarha siis tämäkin saari!

Uskomatonta, että maanantaina olen jo Suomessa! Se ajatus tuntuu vielä niin kaukaiselta täällä tropiikissa maatessa. Viimeiset Koh Mukin seikkailut kirjoittelen Bangkokissa, jonne siirrymme huomenna.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)  

Bangkokin viimeiset härdellit

Blogi raahaa tällä hetkellä pahasti jäljessä, koska viime päivinä Singapore on tarjonnut niin paljon näettävää ja koettavaa. Tässä kuitenkin pikaisesti Bangkokissa viettämistämme viimeisistä päivistä, jotka kuluivat muun muassa herkutellen, koomaten/sairastaen, shopaten, mellakoita ihmetelle sekä temppeleitä ja valtavaa Buddhaa ihaillen.

 

Maanantai lähti tosiaan vähän kohmeisesti käyntiin, kiitos lyhyiden yöunien, mutta kun vihdon pääsimme liikkeelle, suuntasimme kohti Siamin ostosaluetta. Shoppailukierroksemme saldo oli perin surkea, vain minä löysin ihanan punaisen maksimekon. Samalla tulikin sitten taas herkuteltua Swenssensin jäätelötaivaassa ja ihmeteltyä bangkokilaisten mellakka-alueita, jotka muistuttivat enemmänkin festarialuetta. Vain yhdessä vaiheessa vähän jännitti, kun päädyttiin keskelle luotiliiveihin pukeutunutta "pahisjengiä", mutta onneksi siitäkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

 

 

Tiistaiaamuna mellakoinnit vaikeuttivat ensimmäistä kertaa päiväohjelmaa oikein kunnolla, kun tarkoituksenamme oli suunnata kelluville markkinoille noin tunnin matkan päähän Bangkokista. Kyytimme myöhästyi yli tunnilla, eikä lopulta edes päässyt hotellillemme mellakoinnista johtuneiden ruuhkien takia. Odotusaikana oma vointini romahti jälleen radikaalisti, joten päädyin jäämään hotellille lepäämään. Kun kuulin, millainen retki tytöillä oli ollut, olin ihan tyytyväinen päätökseeni.

 

Iltapäivällä vointini oli taas huomattavasti parempi, joten suuntasimme yhdessä kohti Wat Phon temppelialuetta, joka on Thaimaan vanhin temppeliryhmä. Sisäänpääsymaksu oli vain 100 bahtia (2,5 euroa) ja sillä sai myös ilmaisen veden. Temppelialue ei juurikaan kalvennut Grand Palacelle, joten hyvä vaihtoehtoinen temppelikohde, jos haluaa säästää rahaa.

 

 

Alueen kuuluisuus, 46 metriä pitkä Lepäävä Buddha, oli jo itsessään niin huikea näky, että se kannattaa kyllä käydä katsomassa, jos Bangkokissa päin pyörii. Muutenkin alue oli jälleen täynnä toinen toistaan upeampia rakennuksia ja patsaita, joita ihastellessa olisi helposti kulunut tunti jos toinenkin.

 

Lopulta kurnivat vatsamme pakottivat meidät ruokapaikan hakuun, joka osoittautui yllättävän haastavaksi. Yksi suurimmista yllätyksistä Bangkokissa olikin juuri se, miten oudosti ruokapaikat olivat sijoittuneet, useilla alueilla ei ollut yhtäkään ravintolaa tai katukeittiötä mailla eikä halmeilla ja toisissa niitä taas oli aivan vierivieressä.

Otimme allemme Tuk-Tukin, jonka kuski lupasi viedä meidät hyvään ravintolaan, joka olisi lähellä eräitä isoja iltamarkkinoita. Tingimme matkan hinnaksi 30 bahtia (noin 75 senttiä), koska kuvittelimme ravintolan olevan aivan lähellä. Voi kuinka väärässä olimmekaan!

Kyydistä tuli ehkä koko reissumme pisin, niin ajallisesti (kiitos ruuhkien) kuin matkallisesti. Kuski ajeli pitkin mielenkiintoisia sivukatuja, Chinatownin läpi ja hommasi meille matkalla vielä ilmaiset limutkin. Lopulta pääsimme ravintolalle, jossa päätimme maksaa mahtavasta kyydistä 100 bahtia 30 sijaan, jolloin kuski oli vilpittömän kiitollinen.

 

Mutta eipä siinä vielä kaikki! Syötyämme maittavat ja valtavat ruoka-annokset, kysyimme ravintolan henkilökunnalta kävelyohjeita markkinoille. He vastasivat meille, että teillähän on Tuk-Tuk odottamassa. Ja niinhän tuo ihana kuskimme oli kiltisti odottanut meitä syömisen ajan ravintolan ulkopuolella ja kuljetti meidät vielä markkinoille, vaikka olimme siis jo tosiaan maksaneetkin hänelle. Tuota, jos jotain, voi kutsua loistavaksi palveluksi!

 

Loppuilta kuluikin valtavia markkinoita kierrellen, josta tuli taas tehtyä aivan liikaa ihania löytöjä. Yritimme myös jälleen päästä jokilaivoille, mutta ikävä kyllä olimme taas myöhässä, joten jokimaisemat piti tyytyä ihailemaan rannalta. Lopulta oli kuitenkin pakko lopetella viimeinenkin ilta Bangkokissa ja siirtyä hotellille pakkailemaan.

 

Bangkok tarjosi meille paljon, niin hyvässä kuin pahassakin, mutta hauskaa oli alusta loppuun. Nyt on tosiaan kolme päivää takana Singaporessa ja kontrasti näiden kahden suurkaupungin välillä on sanoinkuvaamaton. Singaporen luksuselämästä kuitenkin lisää, kunhan taas jossakin välissä kerkeän :)