Lahemaan kansallispuistosta matkamme jatkui kohti Tarttoa. Virossa välimatkat ovat mukavan lyhyitä ja suorinta reittiä matka olisi taittunut parissa tunnissa. Koska meillä ei ollut kuitenkaan mikään kiire perille, teimme pari pysähdystä matkan varrella.
Ensimmäisenä ajelimme Rakveren linnalle, joka vaikutti sopivalta kohteelta 3-vuotiaan kanssa. Perhelippu maksoi meiltä kolmelta 22 euroa ja se lävistettiin näyttävästi miekalla linnan portilla. Rakvere on kautta historian sijainnut tärkeiden kulkureittien varrella ja ensimmäiset merkinnät jonkinlaisesta puulinnoituksesta ovat jo 400-500-luvulta. Kivilinnoituksen historia ulottuu ainakin 1200-luvulle ja se on kuulunut useiden maiden hallitsijoille vuosisatojen varrella.
Nykypäivänä Rakveren linnan sisällä pääsee tekemään aikamatkan 1500-luvulle. Pääsymaksuun sisältyi monenlaista aktiviteettiä teemaan liittyen. Oli mm. hevosratsastusta, jousiammuntaa, kolikkojen taontaa, kynttilöiden valmistusta, eläimiä, esityksiä ja erilaisia näyttelyitä.
Linna tuntuikin olevan lapsiperheiden suosiossa ainakin kesäaikaan. Kiertelimme linnan muureja ja käytäviä pitkin, taoimme oman kolikon muistoksi ja lapsi kulutti aikaa leikkipaikoilla. Ihan kaikkia linnan sisätiloja emme jaksaneet kiertää. Yllättävän hyvin 3-vuotias kuitenkin jaksoi kiivetä korkeat rappuset itse linnaan ja pois sieltä sekä kiipeillä linnan sisällä.
Kierroksen lopuksi lapsi sai vielä valita itselleen ritarikypärän linnan kaupasta ja se päässä hän sitten nukahti tyytyväisenä autoon päiväunille. Tykkään muutenkin käydä linnoissa, mutta Rakveren linna oli erityisen kiva retkikohde sen toiminnallisuuden takia. Toki linnalta oli myös hienot näkymät Rakveren kaupunkiin, jossa emme tällä kertaa ehtineet kierrellä.
Rakveresta jatkoimme matkaa vielä kohti itää. Päätimme pitää lounastauon Peipsijärven rannalla Mustveessa. Tarkoituksena oli vain vähän kävellä Viron suurimman järven rannalla ja syödä jotakin. Yllätys olikin suuri, kun Mustveehen saavuttuamme autoja ja ihmisiä oli koko ranta täynnä. Tietysti osuimme sinne juuri paikallisjuhlan aikaan ja koko ranta-alue oli yhtä suurta markkinaa, ruokakojuja ja muuta ohjelmaa.
Aluksi ajattelimme vain jatkaa matkaa jonnekin muualle syömään, mutta sitten ihmeen kaupalla löysimme parkkipaikan. Aluksi kävelimme järven rantaan. Peipsijärvestä erikoisen tekee se, että noin puolet siitä on Viron puolella ja noin puolet Venäjällä. 3543 neliökilometriä suuri järvi on myös koko Euroopan viidenneksi suurin järvi. Pienen rantakävelyn jälkeen menimme tapahtuma-alueelle syömään ja teimme pienen kierroksen markkinoilla. Lapsi osti itselleen ja serkuilleen styroksiset lentokoneet, jotka liitävät ja tekevät vaikka minkälaisia silmukoita, kun niitä heittää. Niistä tulikin sitten loppukesän hittilelut.
Lopulta jatkoimme matkaa kohti Tarttoa, jonne saavuimme myöhään iltapäivästä. Mukavan, mutta pitkän, matkapäivän jälkeen oli ihana päästä hotellihuoneeseen ja tilata Woltilla ruokaa. Lisää juttua Tartosta tulossa, kunhan taas ehdin joskus blogin ääreen.
Mukavaa viikonloppua kaikille! :)
