Aina ei kaikki mene niin kuin Strömsössä

Eli otsikko kertoo tällä kertaa kaiken oleellisen. Jos joku ei ole vielä tähän hurmaavaan suomenruotsalaisohjelmaan törmännyt, niin ideahan tuossa on lyhykäisyydessään se, että mukavat ihmiset näpertelevät kauniita asioita ja onnistuvat niissä aina täydellisesti, ja niitä sitten ihastellaan sankoin suomenruotsalaisjoukoin.

Minäkin ajattelin aloittaa syksyni niin kuin Strömsössä, mutta unohdin vain muutaman asian. Ensinnäkin sen, etten sukunimestäni huolimatta ole suomenruotsalainen, ja sen etten oikeastaan ole järin mukavakaan, saati että osaisin tehdä kauniita asioita, jotka onnistuvat täydellisesti. No, tässä joka tapauksessa versioni ohjelmasta, olkaa hyvä!

Ohjelmassahan tehdään aina herkullisia ja näyttäviä ruokia, joten päätin aloittaa siitä. Sain kuin sainkin aikaiseksi tuoreista maaltapoimituista omenoista onnistuneen piirakan, jonka päälle kaadoin tuollaisen tekotaiteellisen vaniljakastikeraidan (ja täydellisen palan leikkaaminenhan sujui tietysti ilman ongelmia, ensimmäisestä ei jäänyt pohja kiinni vuokaan, toisesta ei tippunut puolet lattialle jne ;D) 

No, lopputulos oli mielestäni kuitenkin lähes Strömsötasoa pientä juttua lukuunottamatta. Epäsosiaalisena ihmisenä, en tietenkään saanut upeaa suomenruotsalaisseuruetta maistelemaan piirakkaa kanssani (enkä kyllä sen enempää supisuomalaisiakaan), joten päädyin syömään koko piirakan itse. Ja ei, siihen ei kulunut viikkoa, niin kuin voisi olettaa, eikä edes kolmea päivää, mikä olisi vielä ihan siedettävissä rajoissa. Aikaa piirakan tuohamiseen kului tasan 23 tuntia, joista nukuin kymmenen. Ai, miten niin olen muka matkalla kohti 150 kg:tä?

Joo, siirrytään seuraavaan osioon. Ohjelmassahan myös kunnostettaan ja tuunataan vanhoista tavaroista uutta. No, minullapa on tuotakin parempi taito takataskussa. Saan nimittäin uudesta tavarasta tehtyä vanhaa erittäin nopealla aikataululla. Tallentavan digiboksin ostin helmikuussa ja jo heinäkuussa se hajosi. Kun sain sen vihdoin tällä viikolla takaisin korjauksesta, niin seuraavana päivänä alkoi sitten kenkkuilla alle vuoden vanha läppäri. Menetin siis kaikki koneella oleet kuvat, tiedostot ja ohjelmat. Tämän jälkeen kone viitsi vielä ilmoittaa, että on havainnut ongelmia kovalevyssä ja, että kannattaa ottaa varmuuskopiot kaikesta koneella olevasta, koska ne voivat hävitä ja toimittaa kone mahdollisimman pian huoltoon. Harmi, että tuo ilmoitus tuli vain vähän liian myöhään (***kele***tana ja muuta jupinaa), Elisa The Tekniikkaterminaattori on täällä taas!

Kyllästyneenä uusin/vanhoihin laitteisiin, päätin jatkaa Strömsöäni aivan uunituorella kodinkoneella. Tarkoituksenani oli hankkia sauvasekoitin, mutta kun siinä vieressä myytiin PINKKEJÄ blendereitä hintaan 39,90, niin ei ole varmaan vaikeaa arvata, minkä kanssa lähdin kaupasta kotiin. Uutukaisestani ihastuneena päätin heti kokeilla tehdä sillä pirtelöä.

Aluksi kaikki olikin hyvin, muistin laittaa kannen blenderin päälle sekoittaessani, ainekset sekoittuivat nopsasti ja taputtelinkin itseäni jo tyytyväisenä olalle. MUTTA. Kun pirtelö oli valmista, yritin irroittaa kannuosaa moottorista. No, eipä se sitten lähtenytkään irti. Aikani pähkittyä, koitin sitten ruuvata kannua irti alustasta, jolloin pirtelöt alkoivat valua pitkin konetta. PANIIKKI!!! Käyttöohjeissahan juuri luki, että moottoriosa ei saa missään tapauksessa kostua. Ruuvasin äkkiä kannun takaisin ja kaivoin nöyrästi käyttöohjeet jälleen esille. Niistä ei kuitenkaan löytynyt apua dilemmaan, jolloin epätoivoissani yritin vielä kerran nostaa kannua, ja TADAA, se irtosi tosta noin vaan. Enkä tuntenut itseäni yhtään blondiksi tämän jälkeen!

No, loppu hyvin, kaikki hyvin, sain lopulta herkkupirtelöni ja blenderi koki todellisen tulikasteen heti luonani (Jos, blenderit puhuisivat, niin se varmaan kirkuisi päästä takaisin kauppaan, mutta onneksi ne eivät ole vielä tasa-arvoisia kanssamme, joten tuo ihanuus jää minulle ja toivottavasti suostuu toimimaan vielä tulevaisuudessakin.)

No, ohjelmassahan myös annetaan ihania sisustusvinkkejä, joten laitoin kaiken toivoni tähän osioon, koska koti on minulle niin rakas paikka. Kolmen kuukauden siivoustauon jälkeen, päätin puunata koko asunnon lattiasta kattoon. Järjestelin tavarat paikoilleen, vein matot ulos, lakaisin lattiat, imuroin lattia, pesin lattiat, kirosin lattiat, pyyhin pölyt ja kirosin pakomielteeni kerätä pikkutilpehööriä jokaiselle hylly- ja pöytätasolle. Kaiken tuon jälkeen olin pölyinen, likainen, väsynyt ja hikinen.

Jos joku on ihmetellyt, miksi en siivoa usein, niin vasemmalla on yksi syy siihen (laiskuuden lisäksi siis). Ihana pinkki rikkaimurini, jonka kanssa saan kontata imuroimassa kaksioni lattioita, koska en oikeaa imuria omista. Ja ei, tämä ei ollut vinkki, että voisitte ostaa sen oikean imurin minulle joululahjaksi, käytän sen viemän tilan mielummin kenkien, laukkujen ja vaatteiden säilytykseen. Ja lisäksi minulla on hyvä tekosyy olla siivoamatta! Huomatkaa myös, miten iloisia imurini ja blenderini ovat löydettyään toisensa :D

Mutta kyllä kannatti rehkiä! Sain kuin sainkin kotini taas edustuskuntoon ja napsittua siitä kauniita kuvia, unohtamatta myöskään pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät kodista persoonallisen. Joten nauttikaa ja ihastelkaa kaunista kotiani.

Toivottavasti nautitte, koska Strömsöosuus loppuu taas tähän, eikä se ollut läheskään koko totuus. Edellisten ihanuuksien lisäksi kodistani löytyy myös muun muassa tiskivuoren täyttämä keittiö, liian täyteen tungettu eteinen oranssilla ovella, petaamaton sänky, likavaatekori, josta vaatteet alkavat kävellä itsekseen ulos ja tietysti ihana vaatehuoneeni, joka on niin täynnä, ettei sieltä koskaan löydä sitä, mitä etsii. Monipuolinen koti, vaikka itse sanonkin ;D

Kiitos mielenkiinnostanne Strömsö med Elisa erikoisjaksoa kohtaan. Palaamme taas asiaan, kun uutta ihasteltavaa löytyy. Tack och ädjö!

P.S En ole Strömsössä törmännyt kuntoiluosioon, mutta minun ohjelmaani kuuluu toki myös sellainen. Päätin aloittaa syksyn kuntoilut makkarikuvissakin vilahtavalla fitballilla. Kerkesin pomppia sillä noin kymmenen kertaa, ennen kuin rämähdin suoraan persaukselleni lattialle. Se siitä fitnessbeibeilystä sitten taas ;D

P.P.S Vein koneeni tänään huoltoon ja arvioivat sen kestoksi 3 päivää-3 viikkoa, joten jos minusta ei kuulu, niin se johtuu siitä, etten ole jaksanut käyttää yliopiston koneita pakollista käyttöä enempää. Toivo elää, että saisin koneeni takaisin jo muutamassa päivässä, mutta yleensä mulla on ollut aika huono tuuri tällaisissa asioissa, joten we'll see :)

Kesäloma paketissa

Tämä kesä on ollut minulle niin erityisen tärkeä ja onnistunut, että haluan tehdä siitä vielä yhden kokoomapostauksen, ennen kuin päästän siitä lopullisesti irti ja siirryn kohti syksyn seikkailuja. Tästä kesästä tuli valehtelematta minulle kaikkien aikojen paras kesä. En olisi koskaan uskonut, että minulle tarjoutuisi mahdollisuus lomailla kaikki kolme ihanaa kesäkuukautta, ilman stressiä töistä, koulusta tai ylipäätänsä mistään. Olin jo niin tottunut elämään jatkuvan stressin alaisena, etten edes oikeastaan enää muistanut, millaista on elää ilman sitä. Se on taivaallista. 

Keväällä kirosin sitä, kun mistään ei irronnut kesätyöpaikkaa ja lähes kaikilla muilla tuntui sellainen olevan. Nyt, kun olen kuunnellut koko kesän heidän valitusta loman vähyydestä ja työn stressaavuudesta, olen enemmän kuin onnellinen, etten tänä kesänä saanut mistään töitä. Onneksi ahkerointi opiskeluissa kantoi hedelmää niin paljon, että sain nostettua koko kesän opintotukea. Lisäksi toukokuun sijaisuuksista tuli mukavasti lomakassaa aikaisempien säästöjen rinnalle. Niiden avulla olen saanut nauttia kaikkien aikojen kesästäni, ja kyllä olenkin nauttinut, sillä olen tiedostanut sen, ettei tällaisia kesiä tule usein, jos enää koskaan.

Kesäni kohokohdiksi muodostuivat kolme matkaani, jotka olivat jokainen omalla tavallaan unohtumattomia. Ja haluan tehdä nyt kaikille selväksi, että normaali kesääni ei todellakaan sisälly kolmea matkaa, vaan hyvällä tuurilla yksi, jos edes sitäkään. Tämä kesä on ollut kaiken kaikkiaan erittäin ainutlaatuinen, eikä anna oikeaa kuvaa normaalista elämästäni. En sano, ettenkö olisi monella tapaa hyväosainen ja olenkin enemmän kuin kiitollinen kaikesta, mitä olen osakseni tänä kesänä saanut. Mutta mikään siitä ei ole tullut ilman verta, hikeä ja kyyneleitä. Olen lomani tänä vuonna todella ansainnut, enkä pode huonoa omaatuntoa siitä, vaikka kaikilla ei vastaavaan mahdollisuuksia olisikaan ollut. Miksi tuhlata aikaansa muiden elämän kadehtimiseen, kun senkin ajan ja energian voi käyttää oman elämänsä parantamiseen?

On mahdotonta valita reissuista paras, koska ne olivat jokainen omalla erilaisella tavallaan täydellisiä. Kesäkuinen matka New Yorkiin oli unelmieni täyttymys ja täynnä upeita elämyksiä. Siitä  voit lukea tästä, tästä ja tästä. Heinäkuun matka Lappiin ja vaellus Lemmenjoen kansallispuistossa taas tarjosi minulle uskomattoman määrän uusia kokemuksia ja opetti minulle enemmän kuin mikään aikaisemmista matkoistani, etenkin itsestäni. Siitä voit lukea lisää tästä ja tästä. Elokuinen Prahan matka Viivin kanssa taas tarjosi upeaa arkkitehtuuria ja loputtomasti nauruterapiaa, jolla jaksan taas syksyn myrskyissä. Siitä voit lukea lisää tästä ja tästä. 

En edes yritä tiivistää New Yorkin matkaa yhteen kuvakollaasiin. Siksipä päätin koota tähän ei niin perinteisiä nähtävyyksiä, joiden kanssa pääsin myös poseeraamaan matkalla. Kyllä, roskiksenkin kanssa voi päätyä samaan kuvaan New Yorkissa! :D

Lapin matka tarjosi muun muassa maisemia, mielenrauhaa, hikeä, itsensä ylittämistä ja uusia kokemuksia.

Praha ja Viivi häikäisivät jälleen upeudellaan.

Mahtavien reissujen lisäksi kerkesin suureksi ilokseni viettämään pitkästä aikaa useamman viikon mökillämme Porvoossa. Siellä sain pääni tyhjennettyä täysin ja rentouduin muun muassa veneillen, uiden, herkutellen, tulta tuijotellen, metsäretkeillen, Nintendoa ja pihapelejä pelaten, saunoen ja paljutellen. Mökkitunnelmista voit lukea lisää tästä ja tästä.

Mökkeilyn nautintoja

Porvoon lisäksi kesäni kului paljolti myös kotikaupungissani Helsingissä, jossa tulee muuten vuoden aikana vietettyä melko vähän aikaa. Mitä kauemmin Helsingistä on asunut poissa, sitä enemmän sitä on alkanut taas sietää. Helsinki on etenkin kesällä todella kaunis ja täynnä mielenkiintoisia tapahtumia, mutta jotenkin en vain kestä sitä kiirettä, tungosta ja ylimielisyyttä, johon Helsingissä törmää turhan usein. Lauttaasaari on minulle kuitenkin aina koti ja nautin siellä vierailusta paljon. Helsingissä asuvat myös monet elämäni tärkeimmistä ihmisistä, joten halusin tai en, Helsinki on ja pysyy aina tärkeänä osana elämääni.

Aikani kului Helsingissä paljolti Lauttasaaressa perheen ja ystävien parissa. Lisäksi kävin muutamissa kesätapahtumissa, luokkakokouksessa ja pitkästä aikaa Heurekassa sekä tietysti Lintsillä. Helsingin puuhistani voit lukea enemmän tästä ja tästä.

Kesä starttasi riemukkaissa lintsitunnelmissa. En kasva ikinä aikuiseksi, mutta ei onneksi kuusikymppinen isänikään, joka heilui yhtä innoissaan laitteissa kanssani :)

Kävin myös ensimmäistä kertaa Helsingissä ihastelemassa The Tall Ships Racen upeita purjeveneitä.

Aika kului paljon Lauttasaaren kotoisissa maisemissa ja vanhempien luona löhöillen. Kesään mahtui myös tutustuminen Heurekan Body Worlds näyttelyyn ja hillumista Taiteiden yössä.

Luksusta loppukesääni tarjosi vielä vierailu upealle Celebrity Eclipse huippuristeilijälle.

Jos jotain huonoja puolia tästä kesästä täytyy keksiä, niin kerkesin viettää aivan liian vähän aikaa Turussa. Turku on mielestäni Suomen kauneimpia kesäkaupunkeja ja tänä kesänä kerkesin nauttia siitä harmittavan vähän. Onneksi sain vietettyä sentään heinäkuun alussa kaksi mukavaa viikkoa täällä päin. Noihin viikkoihin kuului muun muassa erokoitumista, ystävien tapaamista, gradun tekemistä, ulkoilua, jokilaivailua ja RuisRock. Myös nyt elokuussa kerkesin viettää vähän aikaa taas kotona reissaamisen välissä. Vaikka matkustaminen on parasta, mitä tiedän, välillä tarvitsen vain omaa rauhaa ja röhnäilyä kotona, jotta jaksan taas ihmisiä. Turun kesätunnelmista voit lukea vielä lisää tästä, tästä ja tästä.

Turun kesä + Ruissi + Viivi = Täydellistä!

Lukuunottamatta muutamaa ystäviini liittyvää ikävämpää asiaa ja kesän aikana kertynyttä kolmea kiloa (yllättävän vähän, siihen ruoka- ja herkkumäärään nähden, jota olen itseeni ahminut ;D) tämä kesä on ollut pelkästään positiivisen puolella. Ja kaiken kruunasi vielä mahtavat kesäilmat, joista pääsin kerrankin kunnolla myös nauttimaan.

Kaikkein tärkein ja ihanin asia, minkä tämä kesä on antanut minulle, on kuitenkin se, että olen vihdoinkin löytänyt henkisen tasapainon ja ollut onnellisempi kuin aikoihin. Rankan talven jälkeen olen saanut takaisin elämäniloni ja tuntuu, että kaikki ovet ja ikkunat ovat taas avoinna elämässäni. Siitä haluan kiittää perhettäni, ystäviäni, Mindiä, mukavia tuttavuuksia, kesää, matkoja, musiikkia, blogimaailmaa ja myös itseäni. Ilman teitä en olisi nyt tässä. Elämä heittää eteemme yllättäviä asioita, niin hyvässä kuin pahassa. Tärkeintä on katsoa aina eteenpäin ja jatkaa matkaa vaikeuksista huolimatta. Kun tarpeeksi jatkaa eteenpäin, näkyy tunnelin päässä väkisinkin lopulta valoa. Minulle tuo valo on ollut tämä kesä.

Lopuksi vielä kesäni reissaamista ja etenkin tämän hetkisiä ajatuksiani hyvin kuvastava Jenni Vartiaisen uusi kappale. Ihanaa, että Jenni on tehnyt taas paluun, itse ainakin rakastuin tähän kappaleeseen heti.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut onnistunut kesä ja olette nauttineet elämän pienistä ja suurista iloista. Kiskot vievät kohti syksyä ja mielenkiinnolla jo odotan, mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Kolmen kuukauden laukkuelämän jälkeen on vaihteeksi ihanaa asettua aloilleen ja nautiskella syksyn pimenevistä illoista.

Mukavaa syksyn alkua kaikille! :)

P.S Kirjoittelin tämän postauksen jo aikaisemmin, silloin kun kaikki oli vielä hyvin ja mieli korkealla. No, eipä ole enää. Aamulla kone ilmoitti jotain ihmeellistä asennushölynpölyä, josta yritin moneen kertaa päästä ohi siinä kuitenkaan onnistumatta. No, sitten oli vaan pakko tehdä tuo asennus ja toivoa vain parasta. Asennus kesti yli tunnin, jonka jälkeen kone vasta suostui toimimaan. Aluksi kaikki vaikutti ok:lta, kunnes menin kuvakansioihin, TYHJÄÄ!!! Paniikissa siirryin tiedostoihin, TYHJÄÄ!!! Siitä ohjelmiin, TYHJÄÄ!!! Kaikki olivat menneet asennuksen mukana kuvat, tiedostot, SPSS-ohjelma, Office, kaikki!!! Ihanaa, että teknologia palauttaa aina maanpinnalle heiluttelemalla nippua keskareita naamani edessä, jos elämä alkaa sujua liian hyvin. Joten tässä sitä ollaan. Tukevasti takaisin maanpinnalla suuntana syksy tyhjän koneen kanssa, JESS! ;D Ei tälle voi muuta kuin nauraa, mutta jos joku osaa auttaa, niin auttakaahan ihmeessä.

Terveisin Nimimerkki "Taidan sittenkin kömpiä peiton alle ja nukkua syksyn yli, kun alku vaikuttaa jo niin lupaavalta" ;)

Viimeisiä lomanautintoja

Nyt on takana päin viimeinenkin "lomaviikko", vaikka varsinaisesti vapaat kyllä vielä jatkuvat. Päätin kuitenkin, että tästä viikosta eteenpäin on oikeasti ryhdistäydyttävä ja ruvettava siivoamaan, opiskelemaan, tekemään töitä ja laihduttamaan. Viimeisestä lomaviikosta tulikin yllättävän tapahtumarikas. Harvoin yhteen viikkoon mahtuu niin paljon mukavia asioita kuin kuluneeseen. 

Aloitetaan siis alusta. Toissa perjantaina suuntasin siis kohti Helsinkiä määränpäänäni ala-asteen luokkakokous. Kokouksen piti alkaa seitsemältä, joten suuntasimme sinne Viivin ja erään toisen luokkakaverimme kanssa vähän ennen tasaa. Ravintolassa meidät ohjattiin kokoukseen varattuun kabinettiin, joka oli täysin tyhjä. No, tilasimme juomat ja istuimme odottamaan. Siinä sitten ihmettelimme varmaan kymmenen minuuttia, vietämmekö kokousta kolmistaan, mutta onneksi vihdoin paikalle saapui myös pari luokkalaistamme poikaa. Vaihdoimme kuulumiset ja juuri kun vaivaantunut hiljaisuus oli laskeutumassa yllemme, saapui paikalle muitakin luokkalaisiamme. 

Yhteensä kokoukseen saapui 10 henkeä, eikä kokouksen varsinainen järjestäjä edes päässyt paikalle. No, onneksi se ei menoa haitannut. Tunnelma oli yllättävän rento, eikä onneksi yhtään vaivaantunut, mitä olin vähän pelännyt. Oli mukava jutella ihmisten kanssa, joiden kanssa ei oikeastaan kouluaikoina tullut juurikaan puhuttua, mutta nyt keskustelu sujui jouhevasti. Ehkä olemme sittenkin kasvaneet aikuisiksi, edes vähän. Ilta jatkui ravintolasta paikalliseen kapakkaan, josta jatkoimme Viivin kanssa iltaa vielä paikalliseen räkälään. Illan aikana tulikin siis tehtyä taas kunnon kierros Lauttasaaren "viihde-elämään" ;D

Lauantai kuluikin oikeastaan kokonaan ruudun ääressä kokouksesta palautuessa. Aluksi katsoimme Viivin kanssa Tough Love-ohjelmaa, josta vaihdoimme lähes suoraan keihänheiton mm-finaaliin (Hyvä Tero!) ja illalla suuntasimme vielä elokuviin katsomaan Puhdistuksen yötä. Minulle on tullut nyt viime aikoina jonkinlainen pakkomielle katsoa kauhuleffoja, koska tuntuu, etten oikein pelkää niistä enää mitään. Olin kuullut kyseistä elokuvaa kehuttavan todella pelottavaksi ja odotinkin siltä psykologista kauhua. Ikävä kyllä se osuus jäi pieneksi ja elokuva sortui enemmänkin mässäilemään väkivallalla. Pidin kuitenkin elokuvan lähtöasetelmasta ja sen kriittisyydestä Yhdysvaltojen yhteiskuntajärjestelmää kohtaan, mikä nostatti sen pisteitä korkeammalle. Ei niin hyvä kuin olin toivonut, mutta ehdottomasti katsottavan veroinen.

Sunnuntaina jatkoin matkaani Porvooseen mökille ja suureksi ilokseni isi suostui vielä lähtemään veneretkelle kanssani. Ilma oli loistava ja kiersimme tällä kertaa Emäsalon saaren ympäri. Pääsin myös pitkästä aikaa itse kuskiksi, ensin soutuveneellä ja myöhemmin ihan oikealla veneellä. Hauskaa puuhaa molemmat, mutta jotenkin nautin kuitenkin enemmän kansinaisena toimimisesta.

Maisemia Emäsalon ympäriltä

Isi lähti mökiltä jo maanantaina, mutta äidin ja Mindin kanssa jatkoimme löhöilyä keskiviikkoon asti. Ilmat suosivat, joten aluksi päivät kuluivat pihalla aurinkoa ottaessa, marjoja syödessä ja sieniretkellä. Sain kuitenkin viritettyä telkkariin vanhan Nintendo64:en, jonka jälkeen päivät kuluivatkin sitten sisällä Tetristä pelaten. Ärsyttävän koukuttava peli! Maalla olossa parasta on se kupla, joka muodostuu heti sinne saavuttaessa maailman ja mökin ympärille. Siellä saa olla täysin eristyksissä stressistä, ihmisistä ja netistä, mikä tekee aika ajoin todella hyvää.

Äidin kukat olivat vielä loistossaan

Keskiviikona palasimme kuitenkin takaisin Helsinkiin ja torstai-iltana suuntasin pitkästä aikaa Taiteiden yöhön Viivin ja hänen luokkakaverinsa kanssa. En pysty edes muistamaan edellistä kertaa kyseisessä tapahtumassa ja Helsingin ydinkeskustassa pyörimisestäkin oli vierähtänyt pitkä tovi (saakelin Laru, sieltä ei vaan pääse pois ;D), joten olin lähestulkoon tupputuristina omassa kotikaupungissani. Etäisyys on selvästi tehnyt hyvää, koska alan pikku hiljaa nähdä Helsinginkin taas ihan kauniina kaupunkina, eikä ahdistus nouse samalla tavalla pintaan kuin ennen.

Itse Taiteiden yön tarjonta ei ollut mielestäni kovinkaan kummoista, mutta oli hauska kierrellä Helsingin keskustaa pitkästä aikaa ihmisiä ja taiteilijoita ihmetellen, etenkin kun seura oli hyvää.

Taiteen kirjoa

Perjantaina luvassa olikin sitten todellista luksusta, kun pääsin tutustumaan Olympian henkilökunnan kanssa Celebrity Eclipse huippuristeilijään, joka pysähtyi Helsingissä Itämeren risteilynsä aikana. Vaikka olen päässyt aikaisemmin risteilemään huippuristeilijöillä, yllättää niiden hienous joka kerta. Tämä kyseinen alus oli vielä erityisen tyyllikkäästi sisustettu ja se huokui glamouria. Noiden jälkeen Ruotsinlaiva ei vain ikävä kyllä tunnu enää miltään. Oli hienoa päästä tutustumaan laivaan sen ollessa lähes tyhjillään ja lisäksi pääsimme nauttimaan laivan ensiluokkaisista ruuista neljän ruokalajin lounaalla. Ainoa vierailun huonopuoli oli se, että siitä tuli taas järkyttävä hinku tuollaisille risteilijöille. Voisinkin syksyn kuluessa kirjoitella hieman enemmän kokemuksiani risteilymatkustamisesta, joka on mielestäni upea tapa saada lyhyestäkin matkasta irti todella paljon.

Laiva oli täynnä hienoja baareja...

...huikaisevia ravintoloita...

....upeita sisätiloja...

....sekä kauniita yksityiskohtia...

...ja koko komeuden kruunasi mahtava aurinkokansi, josta näkyi myös Lauttasaari.

Luksushetken jälkeen suuntasimme vanhempieni kanssa lähes suoraan takaisin Porvooseen, jonne olimme saaneet puhuttua myös Tuomaksen ja Anun. Missionamme oli saada nostettua 170 kiloinen palju paikoilleen, jotta sitä päästäisiin koekäyttämään. Yritimme nostaa sitä jo alkuviikosta, mutta voimamme eivät riittäneet. Kahden lisäkantajan voimin saimme paljun vihdoin perjantai-iltana paikoilleen. Isi oli ostanut sen äidille synttärilahjaksi, mutta onneksi me muutkin pääsimme siitä nauttimaan. Itse olen hinkunut paljua mökille jo vuosikaudet, enkä turhaan, se on täydellinen. Molemmat illat kuluivatkin yhteen-kahteen asti yöllä paljun lämpöisessä vedessä lilluen ja tähtiä tuijotellen, taivaallista. Tuon takia on ehkä pakko yrittää suunnata mökille vielä syksynkin kuluessa ja tiedän jo nyt mitä tulen tekemään koko joulun ajan.

Paljuttelun iloa!

Muutenkin viikonloppu sujui mukavasti. Perjantai-iltana vietimme isin synttäreitä herkutellen ja paljutellen ja sain taas lisää ravintoa kauhunälkääni, kun katsoimme Scream 4:n. Elokuva oli ihan hyvä, mutta pelkäämän sekään ei saanut. Jos joku tietää oikeasti pelottavia kauhuelokuvia, niin kertokaahan ihmeessä.

Lauantaina nautiskelin kesän viimeisistä auringossa löhöilyistä, kävimme läheisellä järvellä kesän viimeisellä uinnilla ja loppuilta kuluikin jälleen Nintendon ääressä. Tuomas sai suureksi riemuksemme viritettyä isoon telkkariin myös legendaarisen 8-bittisen Nintendon, joten ilta kului Super Mario Bros. 3:sta pelaten. Ei voi kun ihmetellä, miksi pelejä on enää tuon jälkeen kehitetty, kun täydelliset pelit on jo tehty tuolloin. Kun vihdoin maltoimme lopettaa siirryimme jälleen saunomaan ja paljuttelemaan. Kun pääsin nukkumaan soivat Super Marion tunnarimusiikit nonstoppina päässä ;D

Sunnuntaina pelivuorossa oli Megaman, toinen Nintendosuosikkini, jonka saimme googlen avulla pelattua Tuomaksen kanssa läpi. Hauskaa, miten yksi pelikone saa kaikenikäiset aikuiset taantumaan takaisin lapsen tasolle. Sydän tykyttää tuhatta ja sataa ja suusta pääsee kauhunsekaisia huudahduksia ja riemunkiljahduksia, ihan niin kuin lapsena.

Kesän viimeisiä nautintoja

Lopulta oli kuitenkin aika irroittaa ote ohjaimesta, pakata tavarat ja jättää haikeat hyvästit mökille. Mökillä oloon ei kyllästy koskaan ja sieltä pois lähteminen on aina yhtä tylsää. Täytyy vaan toivoa, että kerkeisin sinne vielä ennen joulua, mutta ainakin viimeistään silloin. 

Kotimatkalla ajoin vielä Espoon kautta, kun kävin katsomassa Tuomaksen ja Anun uutta asuntoa ja autoin tavaroiden kannossa juuri sen verran, että saan kutsun tupareihin. Sitten olikin aika suunnata takaisin kohti Turkua, jonne pääsin vasta seitsemän jälkeen. Onneksi juuri sopivasti ennen E:T:n alkua, jota katsoessa kulutin loppuillan Mindi ja suklaalevy kainalossani. 

Loma on ollut ihana, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jos elämä olisi aina näin täydellistä, ei siitä osaisi edes nauttia. Sen takia onkin taas aika suunnata kohti syksyn tuulia ja katsoa, mihin ne minut lennättävät. Syksy on lempivuodenaikani ja silloin alan ylleensä kaivata jotakin uutta elämääni. Se, mitä se tällä kertaa on, jää nähtäväksi. 

Mukavaa kesän loppua kaikille, nauttikaan elokuun lämpimistä ilmoista ja ihanan pimeistä illoista!

Taistelu lomaminän ja arkiminän välillä

Kuluneen viikon olenkin viettänyt ihan kotosalla yli kolmen viikon reissuelämän jälkeen. Toisaalta on ollut ihanaa olla omissa oloissaan ja ajatuksissaan pitkästä aikaa. Toisaalta taas on ollut ihan epätodellinen olo, kun ympärillä ei olekaan ihmisiä, eikä mitään tapahdukaan koko ajan. 

(Lukuunottamatta perjantai-iltaa, jolloin tein suuren virheen ja suuntasin cittariin. EI ENÄÄ KOSKAAN! Huutavat kakarat, poikittain olevat ostoskärryt, loputtomat jonot, keskelle käytävää pysähtyvät ja ryysivät ihmiset. Prahan turistimassat tuntuivat ihan pieneltä tuohon verrattuna ;D)

Kotona ollessa myös arki alkaa hivuttautua väkisinkin mielen perukoille ja olenkin kärsinyt pienestä LOMA LOPPUU PIAN!!! -ahdistuksesta. Miten saan ikinä otettua itseäni niskasta kiinni kolmen kuukauden ihanan lomaelämän jälkeen ja potkittua itseni taas takaisin kouluhommiin, sijaisuuksiin, siivoamiseen ja terveellisiin elämäntapoihin?

Yritys arkiminän esille kaivamiseen on ollut kova, mutta maailmankaikkeus on lähettänyt minulle monia selviä merkkejä siitä, että minun kuuluu lomailla vielä vähintään kaksi viikkoa. 

Tässä niistä muutamia:

(Pahoittelut muuten kuvien kökkölaadusta, kamerakin on kenkkuillut, sekään ei varmaan halua lopettaa lomailua, joten piti tyytyä surkeaan kännykameraan)

Maailmankaikkeus on antanut minulle huollettavaksi maailman anovimman katseen omaavan koiran, joka suorastaan vaatii minua jäämään joka päivä pötköttelemään sänkyyn tai sohvalle itsensä kanssa.

Ei kukaan vaan voi vastustaa tuollaista söpöyttä!

Maailmankaikkeus lähetti lattialleni kolmen viikon reissukamoista muodostuneen möykyn (kuvassa olen jo raivannut siitä puolet), jotta en voisi siivota asuntoani.

Niinpä päätin, että voin yhtä hyvin siirtää siivoamisen vasta siihen, kun oikeasti palaan pysyvästi kotiin eli vähintään ensi viikkoon.

Sitä paitsi kyllähän kolmen viikon reissukamojen purkamiseen menee vähintään se samat kolme viikkoa, eikö? ;D

 

Maailmankaikkeus päätti, etten voi aloittaa kesäkilojen laihdutusta ainakaan ennen kesän loppua. Tässä todistusaineistoa.

Lauantaina päätin aloittaa kesäkilojen laihduttamisen, joten valmistin kanasalaattia koko viikonlopuksi ja zumbasin pitkästä aikaa Wii:llä. 

Mutta.

Sitten löysin sattumalta matkalta ylijääneitä nallekarkkeja ja suklaata ja pakkohan ne oli syödä pois kuleksimasta.

Sunnuntaina päätin aloittaa projektin uudestaan, joten kävin pitkällä lenkillä ja söin kanasalaattia.

Mutta.

Jostain laukkujen perukoilta käsiini osui New Yorkista ostettu Nutella&Go!-purnukka. Melkein hypin riemusta, kun löysin vielä tuota herkkua, johon en ole ainakaan Suomessa törmännyt. Paketissa on siis leipätikkuja ja nutellaa, johon tikkuja dippaillaan, voi nam! Ei tuota vaan voinut jättää syömättä.

Miksei tätä ihanuutta myydä Suomessa? Terveisin nimimerkki "en ainakaan dippaillut sormeani nutellaan leipätikkujen loputtua" ;D

Maanantaina ajattelin, että olikin täysin älytön idea aloittaa terveellisiä elämäntapoja viikonloppuna. Nehän kuuluu aloittaa vasta viikon alussa.

Koska olin syönyt kaikki kaappini tyhjiksi, suuntasin kauppaan ajatuksenani ostaa vain terveellisiä asioita, kuten puuroa, rahkaa ja mehukeittoa.

Ruuaksi päätin tehdä savulohiperunasalaattia, mikä ei sekään ollut mikään maailman epäterveellisin vaihtoehto.

Mutta.

Kaikki meni hyvin, kunnes kävelin suklaahyllyn ohi. Cittarin pirulaiset olivat laittaneet Fazerin makusuklaat tarjoukseen kahden kappaleen erässä!

Melkein pääsin kävelemään hyllyn ohi, kunnes käännyin kannoillani ja päätin puolustaa naisten oikeutta ostaa kaksi suklaalevyä ihan vain itselleen! Sitä paitsi toinen levy oli tummaa suklaata, joten tein lähestulkoon terveysteon siis ;D

Jokaisella naisella on oikeus kahteen suklaalevyyn, eikä niitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa!

Tiistaina luovuin lopulta turhasta terveysintoilusta ja ryhdyin hyvällä omallatunnolla takaisin lomapossuksi. Yhden pienen ihmisen on ihan turha nousta kapinaan maailmankaikkeuden tahtoa vastaan.

Tänään olin laihtunut 1,5 kiloa viime perjantaista :O Suklaa, dieteistä rakkaimpani <3

Maailmankaikkeus suorastaan huusi, ettei minun kuulu vielä aloittaa kouluhommia. 

Yritin totuttautua arkeen kävelemällä Mindin kanssa lenkillä ollessani yliopiston kautta. Noin sata metriä ennen Edua alkoi sataa kaatamalla ja kastuimme litimäriksi. 

Mindi ei pitänyt...

...valkoiset tossuni eivät pitäneet...

...ja etenkään minä en pitänyt, joten...

...rakas Edu, saat odotella paluutani vielä hetken!

 Kun olimme päässet noin sata metriä Edusta kotiin päin, sade lakkasi ja aurinko tuli takaisin, joten kyseessä oli selvä merkki maailmankaikkeudelta ;D

Ajattelin myös, että voisin tällä viikolla ottaa sijaisuuksia, jos niitä ilmaantuisi. No, kun sähköpostiin ilmestyi ensimmäinen pyyntö, menin täysshokkiin, poistin viestin ja leikin ettei sitä ollut tapahtunut. Ja tuohon en edes keksinyt mitään hyvää merkkiä maailmankaikkeudelta.

Oikeasti, tarvitsen jonkun elämäntapavalmentajan pistämään itseni taas ruotuun tai en saa koskaan aloitettua arkista aherrusta uudestaan.

Arkiahdistusta olen tappanut suklaan syönnin, vastuunpakoilun ja Mindin kanssa röhnöttämisen lisäksi muun muassa:

Näkemällä ihanaa kummipoikaani ja hänen heinäkuussa syntynyttä suloista pikkuveljeä <3

Mikään ei piristä enempää kuin heittäytyminen lapseksi. Vesi- ja autoleikit, trampoliinilla hyppiminen, muovailuvaha ja lastenlaulut, parhautta!

Katsomalla Tough Love-sarjaa. Ohjelma, jossa ylitekoruskettunut heteroa esittävä homo neuvoo kuvankauniita naisia, miltä heidän pitäisi näyttää ja miten käyttäytyä, jotta he löytäisivät unelmiensa miehen, ei vaan voi olla muuta kuin laatuviihdettä parhaimmillaan ;D

Uskoisitko tämän miehen vinkkejä miehen metsästyksestä?
Kuva: Wikipedia

Katsomalla yleisurheilun mm-kisoja. Sillä saa yllättävän hyvin ajan kulumaan, vaikka suomalaisia ei juuri mukana olekaan. Tänään jopa heräsin 8.30 katsomaan keihäänheiton karsintaa ja kyllä kannatti, hyvä Tero ja Andreas! Finaalia odotellessa :)

Yllättämällä itseni bloginäppääryydellä, kun sain luotua blogiini välilehden maista, joissa olen käynyt, hurraa! Käykääpä ihastelemassa :D

Lievittämällä ikävääni tupputuristina olemisesta kuvaamalla lähikirkkoa.

Kuuntelemalla jälleen lähes tauotta musiikkia. Tällä viikolla olen rakastunut täysillä taas uudestaan moniin vanhoihin miehisiin suomisuosikkeihini, kuten Eppuihin, Leeveihin, Juiceen, Apulantaan ja Sonata Arcticaan. Jotkin kappaleet, bändit ja artistit ovat vaan aina yhtä täydellisiä riippumatta siitä, miten paljon niitä kuuntelee. Anteeksi naapurit, olen taas soittanut samoja biisejä uudestaan ja uudestaan varmaan kyllästymiseen asti.

Löytämällä jälleen lisäsyyn rakastaa Turkua entistä enemmän. Lenkillä ollessani keskellä lähiöympäristöä törmäsin yhtäkkiä valtavaan auringonkukkapeltoon ja sen vieressä olevaan kyltiin: kaupunkilaisten silmäniloksi ja poimittavaksi. Aina, kun kuvittelen, ettei tätä kaupunkia voi enää rakastaa enempää, se yllättää <3

Ei ole varmaan vaikeaa arvata kumpi minä vei voiton tässä kamppailussa, lomaminä tietysti! Niinpä suuntaan huomenna Helsinkiin ensin ihmettelemään luokkakokouksen ihmeellistä maailmaa ja siitä toivottavasti jatkan matkaani vielä maalle löhöilemään viikoksi. Ehkä se gradumotivaatio löytyy vihdoin sieltä.
Tai sitten tilaan gradun netistä ;D

Tiedän, en saisi hehkutella täällä loman ihanuutta, kun varmaan kaikki muut ovat jo kiroamassa töitä tai kouluaan. Mutta on vaan pakko, niin paljon olen tästä kesästä ja lomasta nauttinut. Ja odottakaa vaan, kyllä tää mun hehkutus pian taas angstailuksi muuttu, kunhan saan itseäni niskasta kiinni.

Tsemppiä kaikille teille ahkerille puurtajille, nauttikaa ainakin viikonlopun riemuista. Ja te, omituisten otusten kerholaiset, jotka oikeasti nautitte työstänne tai koulustanne, riemuitkaa sydämenne kyllyydestä. Jos taas joukosta löytyy muita kaltaisiani lusmuilijoita, niin nauttikaa täysillä ja tehkää juuri sitä mitä haluatte tai olkaa tekemättä yhtään mitään. Oikestaan toi viimeinen koskee kyllä kaikkia, elämä on aivan liian lyhyt muiden miellyttämiseen!

Tuosta ajatuksesta syntyi mielessäni jokin runontapainen, jonka jaan, halusitte tai ette, teidän kanssa:

Tänään on mun päivä
ja saan tehdä mitä haluan.
Ei mun tartte sua kuunnella,
mähän oon syntynyt vapaana.

Älä yritä mua kahlita,
 kun et voi mua omistaa.
En oo sun tänään, enkä huomenna.
Turha mua on siit tuomita.

Tänään on mun päivä,
ethän tuu sitä pilaamaan.
En tarvii sua kertomaan,
miten asunto siivotaan.

Älä yritä mua vahtia
tai pilata mun tahtia.
Olen tyytyväinen juuri nyt,
kiitos siitä, että olet lähtenyt.

Tänään on mun päivä
ja mä tiedän, miten vietän sen.
Päivässäni vain yksi tavoite:
yrittää olla onnellinen.


Okei, ehkä ois oikeasti aika lopettaa jo lomailu, kun luovuuskin alkaa nostaa päätään pelottavasti. Seuraavaksi löydän itseni varmaan kutomasta sukkia!
Oikeesti, auttakaa nyt joku :D

LOMALOMALOMA <3<3<3

Loput palat Prahasta + Kutná Horan luukirkko

Tässä tulisi sitten loputkin Viivin ja minun Prahan matkasta. Vaikka on mukavaa olla taas pitkästä aikaa ihan vaan kotosalla, niin kuvia katsellessa tulee kauhea hinku takaisin tuonne upeaan kaupunkiin parhaimmassa seurassa. Viidessä päivässä kerkesi taas tottua siihen, että Viivi on koko ajan kädenulottuvilla ja nyt huomaan vaan puhuvani itsekseni seinille, peilille ja koiralle :D No, onneksi olemassa on sentään häröpuhelut ja -tekstarit ja perjantaina taas näemmekin Helsingin päässä. No joo, sitten itse asiaan.

Maanantai 5.8.2013 "Päivä, jolloin sekosimme shoppailusta, maisemista ja ruusuista"

 

Maanantaina päätimme pitää virallisen shoppauspäivän. Aluksi suuntasimme markkinakojuille tutkailemaan turistikrääsiä ja siitä jatkoimme suoraan taivaaseemme, jota myös NewYorkeriksi kutsutaan. Sieltä mukaani tarttui kolme paitaa ja kaksi alusasusettiä. Nuo kaikki irtosi alle 50 eurolla.

Sen jälkeen pysähdyimme mäkkäriin, jossa sain tutustua tsekkiläisten käsitykseen BigMac-ateriasta. Tilasin BigMac mealin ja en ollut uskoa silmiäni, kun kassa alkoi latoa kamaa tarjottimelleni. Ensin tuli hampurilainen, sitten jättiranskikset, valtava kokis, vesipullo, friteerattuja katkaravunpyrstöjä ja lopuksi vielä kokislasi. Olin niin hämmentynyt tilanteesta, että otin kiltisti koko lastin vastaan ja siirryin ihmettelemään sitä pöytään. Tsekissä näköjään mikään ei ole pientä, etenkään BigMac-ateria ;D

Ruuan jälkeen siirryimme kenkäkauppaan, jonka olimme bonganneet jo aikaisemmin. Kauppa oli täynnä toinen toistaan ihanampia kenkiä edullisilla hinnoilla, joten olisin mielelläni ottanut koko kaupan sisällön omakseni. Kenkiä sovitellessa kirosin moneen kertaan käsimatkatavaroilla matkustamisen alimpaan helvettiin ja teimme sopimuksen, että jos vielä tulemme Prahaan, niin otamme mukaan mahdollisimman isot matkalaukut. No, kaksi paria tuosta ihanasta kaupasta oli kuitenkin saatava mukaan vaikka väkisin + kiiltäväpintainen musta minilaukku, jonka meinasin epähuomiossani varastaa kaupasta. Sandaalit maksoivat noin 10 euroa, korkkarit noin 20 euroa ja laukku 5 euroa eli eipä taas hinnat päätä huimannut. 

Shoppailupäivän iloa!

Sitten olikin aika jälleen suunnata hotellille ottamaan välikuolema, jotta jaksaisimme illemmasta lähteä hortoilemaan kohti Petrinin kukkulaa.

Tarpeeksi lepäiltyämme kiskoimme itsemme taas liikkeelle ja suuntasimme kohti Petrinin kukkulalle nousevaa köysiratajunaa. Matkan varrella saimme jälleen ihastella toinen toistaan kauniimpia rakennuksia. Lippu köysiratajunaan maksoi noin euron ja sillä pääsi kätevästi kukkulan huipulle asti. Matkalla huipulle saimme myös nauttia saksalaisnaisen takapuolenheilutteluesityksestä, joten saimme viihdettä koko rahan edestä ;D

Kohti Petrinin kukkulan huippua, kiitos!

Huipulle päästyämme saimme ihastella muun muassa kaunista ruusutarhaa, upeaa kirkkoa, pikku-Eiffeliä ja muita hienoja rakennuksia.

Petrinin kukkulan ihania ruusuja ja rakennuksia

Kukkulalta aukesi todella kauniit maisemat yli Prahan kaupungin, joista nautiskelimme kävellessämme alas mutkittelevaa tietä. Petrinin kukkula on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja ihanan rauhallinen verrattuna vanhan kaupungin ihmisvilinään. Valtavat puut suojaavat katuja, joten ilmakin on paljon viileämpää ja siedettävämpää. Kiitos Anulle loistavasta vinkistä!

Upeita näkymiä kukkulalta yli kaupungin

Päästyämme alas Petrinin kukkulalta päätimme suunnata Kaarlensillan kautta syömään. Kamerastani loppui tuolloin akku, joten loput kuvat oli otettava kännykällä. Matkalla sillalle bongasimme Suomen suurlähetystön, joka olikin varmaan ainoa hetki matkalla, kun intoilimme Suomesta. Muuten minulla/meillä on matkustaessa jotenkin älyttömän suuret antipatiat suomalaisia kohtaan. Itse en ainakaan lähde koskaan ulkomaille tavatakseni suomalaisia, saan heistä jo kyllikseni kotona ollessani. Sen takia jälleen kerran koko matkan toimimme Viivin kanssa tuttuun tyyliimme eli, jos kuulimme lähellämme suomea, loimme toisiimme merkitsevän katseen ja vaivuimme syvään hiljaisuuteen, kunnes tilanne oli ohi ;D Ja noita tilanteita tuli kyllä aivan liikaa!

Suomijee ja muuta fiilistelyä!

Suuntasimme syömään tsekkiläiseen olutravintolaan, koska halusimme saada käsityksen paikallisesta ruuasta. Olutta emme kumpikaan juo, joten vähän kyllä nolotti tilata vettä oluttuoppien keskellä, mutta minkäs sitä makuaistilleen voi. Minä söin possua friteeratun perunaletun sisällä sekä kaalisalaattia ja Viivi otti itselleen gulassia, joka tarjoiltiin leivän sisällä. Molemmat annokset veivät kielen mennessään, joten suosittelen lämpimästi tsekkiläiseen keittiöön tutustumista. 

Illan kruunasi ihana tarjoilija, joka antoi meille ruusut ennen lähtöämme. Vinkki miehille: jos haluatte saada naiset helpolla sekaisin, iloiseksi ja tärähtäneiksi, niin antakaa heille ruusu. Tosin tämä saattaa toimia vain naisiin, jotka ovat kipeästi romantiikan tarpeessa (eli kaikkiin ;D). Loppu ilta kuluikin iloisissa tunnelmissa tärähtäneitä ruusukuvia ottaen. Miten vaikeaa on ottaa kaunista ja herkkää kuvaa kahdesta tytöstä ja kahdesta ruususta? Vastaus: MAHDOTONTA!!!

Yritimme ihan tosissamme ottaa kauniita kuvia, mutta lopputulos oli aina tota luokkaa! Syytämme huonoa kameraa, huonoa valaistusta, hikistä päivää, rasvaisia hiuksia ja vaikka mitä muuta, paitsi itseämme ;D

Tiistai 6.8.2013 " Päivä, jolloin muutuimme herrantertuista horoiksi junamatkan aikana"

Viimeisen kokonaisen matkapäivämme päätimme viettää Prahan ulkopuolella. Olin etukäteen ottanut selvää noin tunnin junamatkan päässä olevasta Kutná Horan kaupungista, jossa sijaitsi kuuluisa Sedlecin luukirkko. Koska pääsisimme samalla fiilistelemään reilitunnelmia junaan, oli lopullinen päätöksenteko helppoa.

Matkamme rautatieasemalle kulki muun muassa Venceslauksen aukion ja kansallismuseon ohitse, kunnes vihdoin pääsimme perille. Totesimme taas, että molempien muistikuvat reilistä olivat todella hatarat, koska kumpikaan ei muistanut rautatieasemaa. Se oli paljon isompi kuin muistimme ja täynnä kauppoja, lähes kuin ostoskeskus siis.

Venceslauksen aukio, kansallismuseo, oopperatalo ja rautatieasema

Lippujen osto ja laiturin löytäminen sujuvat yllättävän hyvin (ammattilaiset kun oli liikkeellä ;P). Pääsimme oikeaan junaan ja löysimme jopa istumapaikat itsellemme. Ja tietysti suomalaisten vierestä!!! Reilasimme kuukauden, jonka aikana törmäsimme vain yhteen suomalaiseen junassa ja hänkin oli asunut Italiassa jo vaikka kuinka kauan eikä puhunut enää hyvin suomea. Mutta tottakai päädyimme nyt heti istumaan suomalaisten viereen, mitä kohtalon ivaa! Onneksi nuoripari oli yhtä shokissa meistä kuin me heistä ja tajusivat hyvin pian siirtyä muualle, rauha oli taas maassa.

Junassa on tunnelmaa!

Junamatka meni rattoisasti tsekkiläisistä maalaismaisemista nauttien, junafiilistellen, jutellen, nauraen ja hikoillen. Ihmettelimme taas, miten olemme selvinneet kuukauden rinkkojen kanssa tuollaisessa paahteessa ja kuumuudessa ja vielä paljon paksummilla vaatteilla. 

Kun pääsimme perille Kutná Horaan oli tietysti jälleen otettava kaikki ilo irti surkeasta huumoristamme, joten päädyimme ottamaan horokuvia juna-aseman eteen ;D

Prahan herrantertut muuttuivat junamatkalla Kutná Horan horoiksi ;D

No, onneksi päästiin sitten vihdoin siihen ihan oikeaan asiaan, kun pienen kävelyn jälkeen saavuimme Sedlecin luukirkolle. Kirkko itsessään oli melko pieni ja sympaattisen oloinen ulkopuolelta ja sitä ympäröi kaunis hautausmaa. Se, mikä tekee kirkosta kuuluisan löytyi vasta sisältä kirkon kappelista. Alun perin kappeli rakennettiin vanhoista haudoista kaivettujen 40 000 ihmisen luiden säilytyspaikaksi, mutta 1800-luvun loppupuolella Frantisek Rint järjesti luut nykyiseen malliinsa ja rakensi niistä muun muassa kattokruunun, vaakunan, kastemaljoja ja muuta koristusta kappeliin.

Paikka oli kyllä näkemisen arvoinen ja todella mielenkiintoinen, erikoinen ja vähän karmivakin. Jotakin, mitä en  ole itse ainakaan koskaan aikaisemmin nähnyt. Joten, jos Prahassa viettää pidemmän aikaa suosittelen päivävisiittiä kirkolle ehdottomasti. Itse emme jaksaneet helteestä johtuen kävellä kaupungin keskustaan, vaan söimme lounasta ja suuntasimme junalla takaisin kohti Prahaa. 

Sedlecin luukirkon kalloilua

Koska olimme takaisin hotellilla vasta viiden aikoihin, päätimme levähtää hetken ja nauttia viimeisestä ilasta hotellillamme. Olimme kuvitelleet, että hotellissamme syöminen olisi kallista, mutta onneksi huomasin kyltin, jossa mainostettiin kolmen ruokalajin illallista 175 korunalla eli 7 eurolla!!! Joten pakkohan se oli mennä kokeilemaan. Emmekä joutuneet pettymään. Itse söin kukkakaalikeittoa, pasta carbonaran ja jäätelöpallon kermavaahdolla ja jokainen ruoka oli erittäin makoisa.

Ihana hotelli, ihana seura, ihana ruoka, ihana juoma, ihana ilma, ihanat maisemat, ihana tunnelma. Tuollaisina iltoina elämä on vain yksinkertaisesti täydellistä! <3

Ruuan jälkeen päätimme siirtyä aurinkokannelle nauttimaan vielä maisemista, lämpimästä illasta ja vetää överikännit (eli yhdet drinkit ;D). Mojito oli makoisaa ja ilta oli erittäin onnistunut ja rentouttava. Päätimme siirtyä huoneeseen juuri oikeaan aikaan, koska pian sen jälkeen ukkosmyrsky raivosi taas ulkona. Loppuilta kuluikin naureskellen huoneessa ja keskareita heilutellen ohi lipuville laivoille ja yöllä nautiskelimme Massimo-tyynyistä viimeistä kertaa ;D

Ilta pimeni yöksi drinkkiemme aikana. Kaiholla muistelen noita maisemia, kun tuijotan taas koti-ikkunasta toisen talon seinää :/

Keskiviikko 7.8.2013 "Päivä, jolloin oli aika jättää haikeat jäähyväiset Prahalle"

Aivan liian nopeasti koitti matkamme viimeinen aamu. Kirjauduimme hotellista ulos jo yhdeltätoista, mutta lentomme lähtöaika oli vasta puoli kymmeneltä illalla, joten meillä oli vielä koko päivä aikaa kierrellä Prahassa. Kulutimme aikaa muun muassa viimeisiä ostoksia tehden, syöden ja hotellin aulassa padikuosaillen. Päätimme myös tehdä vielä uuden kävelyretken Kaarlensillalle, jotta saisin kunnollisia kuvia siitä kamerallani.

Kaarlensilta, Prahan linna ja jokinäkymiä Vltavalle

Kaarlensillalla

Päivä tuntui loputtoman pitkältä, koska ei ollut enää huonetta, johon mennä tekemään välikuolemaa. Lopulta puoli seitsemän aikoihin päätimme suunnata kohti lentokenttää. Tällä kertaa emme tosiaan meinanneet kuluttaa rahojamme taksiin, vaan hyppäsimme metroon ja sen jälkeen bussiin, jolla pääsimme lentokentälle. Hintaa matkalle tuli vähän päälle euro, joten jos tavaraa ei ole mukana älyttömästi ja julkiset kulkevat, kannattaa ehdottomasti hyödyntää siirtymiseen tämä vaihtoehto.

Lentokentällä söimme ylihintaisessa ravintolassa, jossa oli yliylpeä tarjoilija, ostimme lopuilla korunoillamme mässättävää ja totuttelimme henkisesti Suomeen paluuseen, kun joka puolella oli suomalaisia, eikä kommentteja ihmisistä, asioista ja fiiliksistä voinutkaan enää heitellä yhtä huolettomasti kuin matkan aikana. 

Lopulta pääsimme koneeseen, jossa jouduimme jälleen etsimään ikuisuuden laukuillemme tilaa matkatavarahyllyiltä (miksi ihmiset ei vaan opi!). Haikein mielin jätimme hyvästit tuolle kauniille ja ihanalle kaupungille. Ei voi muuta kuin toivoa, että Praha pysyy tulevaisuudessakin yhtä upeana ja että sinne pääsee vielä uudelleen. Lento sujui aika väsyneissä tunnelmissa ja olimme perillä Helsingissä vasta puoli yhden aikaan yöllä. Onneksi isi jaksoi tulla vastaan ja pääsimme mahdollisimman nopeasti nukkumaan.

Praha oli juuri niin upea kuin muistimmekin, hinnat olivat edelleen lähes kaikessa edullisia ja ihmiset ystävällisiä. Matkaseuraa taas ei riitä kuvaamaan edes tuhat sanaa! Kiitos Viivi unohtumattomasta matkasta ja vuoden nauruista. En voi ymmärtää, miksi ikinä menimme pitämään yhdessä matkustamisessa viiden vuoden tauon, kun se on silkkaa parhautta. Seuraavaa matkaa emme kyllä odota noin kauan!

Koska olemme luonnonkauneuden puolestapuhujia, lopuksi vielä mörrimöykkykauneutta heti aamutuimaan. Tehokaksikko kiittää, kuittaa ja esittää pahoittelut kaikille niille joita saatoimme häiritä tai loukata (NOT!)