Vapaus käteen jää

Elämänhän sanotaan kulkevan 7 vuoden sykleissä. Seitsemän vuoden välein ihminen siis kohtaa jonkinlaisen suuremman muutoksen elämässään, johon liittyy yleensä jonkinasteinen kriisi. Omassa elämässäni tämä syklien pituus tuntuu lyhentyneen aikuisuuden alettua. Edellinen suurien mullistusten vuosi elämässäni oli vuonna 2008. Siihen vuoteen mahtui muun muassa rakastuminen silmittömästi, rakkaan Geenani kuolema, ylioppilaskirjoitukset, valmistuminen lukiosta, pääsykokeet yliopistoon, useampia pidempiä reissuja, muutto omilleen uuteen kaupunkiin ja rankka työttömyysputki. Silloin ajattelin, etten kokisi enää koskaan niin tapahtumarikasta ja rankkaa vuotta elämässäni.

Välikriisejä ovat aiheuttaneet parisuhdeongelmat, erot ja hapuilut opintojen kanssa. Haasteet eivät ole kuitenkaan kasautuneet yhteen vuoteen, vaan jakautuneet tasaisesti eri vuosille. Kuluneena vuotena on kuitenkin  sattunut ja tapahtunut samalla tavoin kuin vuonna 2008. Vuosi 2014 on ollut mutkikas, mullistava ja mieletön. Se on ollut jatkuvaa vuoristoratailua, välillä on käyty taivastakin korkeammalla ja seuraavassa hetkessä rysähdetty pohjattomaan kuiluun. 2014 on ollut minulle pelkojen voittamisen ja rajojen rikkomisen vuosi. Se on ottanut paljon ja antanut paljon. Mullistanut elämääni ja muuttanut minua.

Tammikuusta huhtikuuhun

2014 on ollut myös tähänastisen elämäni kimpoilevin vuosi. Olen asunut Pattayalla, Turussa, Porvoossa, Kapkaupungissa ja Lauttasaaressa. Siihen päälle olen matkannut maailmalla ja kotimaassa useampaan otteeseen. Sen lisäksi, että olen viettänyt kolmasosan vuodesta ulkomailla, olen muun muassa kantanut valtavaa huolta Mindin terveydestä, valmistunut yliopistosta, kokenut menetyksiä ja epäonnistumisia, rakastunut ja eronnut. Nähnyt paljon, kokenut paljon ja oppinut paljon. Rakastanut, inhonnut sekä paennut elämääni ja itseäni. Salaillut, valehdellut ja esittänyt, jotta kukaan ei näkisi, miten hukassa olen välillä ollut.

Iloa, surua, ahdistusta, riemua, tuskaa, onnellisuutta, jännitystä, pelkoa, rohkeutta, raivoa, ikävää, turhautumista, kateutta, yksinäisyyttä, toiveikkuutta, levottomuutta, toivottomuutta, stressiä, rakkautta, vihaa, ihastumista, pettymystä, hämmästystä, ylpeyttä, nöyryyttä, häpeää, avuttomuutta, varmuutta, syyllisyyttä, kunnioitusta, hämmennystä ja kiitollisuutta. Ei taida löytyä tunnetta, jota en olisi tänä vuonna kokenut.

Toukokuusta elokuuhun

Tämä vuosi on jättänyt pysyvät jälkensä minuun ja tulen muistamaan sen aina. Kaikki säröt sielussa eivät välttämättä korjaudu koskaan. Ehkä niiden tarkoitus onkin muistuttaa niistä hetkistä, jolloin olen ollut synkkyyden keskellä ja maailma on tuntunut romahtava niskaan. Jotta en unohtaisi, että synkinkin pimeys loppuu aikanaan ja vaihtuu valonsäteisiin. Kyyneleet kuivuvat ja vaihtuvat naurunpurskahduksiin. Mikään elämässä ei ole ikuista, ei edes tuska.

Elämä muodostuu puoliksi ihmeellisistä sattumuksista ja puoliksi siitä, millaisia päätöksiä kussakin tilanteessa päättää tehdä. Tämä vuosi olisi voinut mennä aivan eri tavalla, jos asiat olisivat menneet toisin tai jos olisin päättänyt toisin. Jossittelu on kuitenkin turhaa, koska elämässä ei ole uusintoja. Täytyy vain luottaa siihen, että näin kaiken kuuluikin mennä. Näin on hyvä. Kun elämässä luopuu jostakin, saa tilalle aina jotain uutta. Aina se ei ole sitä mitä toivoisi, mutta myöhemmin se saattaa paljastua paljon paremmaksi asiaksi kuin se mitä alun perin halusi.

Syyskuusta joulukuuhun

Tämä vuosi on antanut minulle monia tärkeitä asioita, tunteita ja kokemuksia. Ennen tätä vuotta en edes tiennyt, miten paljon rohkeutta ja voimaa sisälläni on. Vuoden aikana olen tehnyt monia ratkaisuja itsekkäistä syistä, mutta en kadu niistä yhtäkään. Itsekkyyden avulla olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja olemaan rehellisempi itselleni. Ja sitä kautta olen löytänyt itsestäni myös vahvasti epäitsekkään puolen ja suuren halun auttaa muita.

Vaikka elämältä vietäisiin pohja, vastoinkäymiset seuraisivat toinen toisiaan ja ihmiset kohtelisivat kuinka huonosti tahansa, on yksi asia, mitä kukaan ei voi minulta viedä. Se on vapaus. Minä itse saan päättää, annanko elämäntapahtumien, vastoinkäymisten tai muiden ihmisten kahlita ja hallita minua. Kaiken kokemani jälkeen koen olevani vapaampi kuin koskaan aikaisemmin. Vapautta on tehdä virheitä ja oppia niistä (tai olla oppimatta).Vapautta on olla rohkea ja heikko. Vapautta on kadottaa ja löytää itsensä. Vapautta on jäädä ja lähteä. Vapautta on olla minä.

Yhtä ihanana jatketaan uudenkin vuoden puolella :D

Monella tapaa ikimuistoinen vuosi takana. Saa nähdä, mitä tuleva vuosi tuo tulleessaan. Kiitos kaikille, jotka ovat tavalla tai toisella olleet osana vuottani ja jakaneet sen kanssani. Paljon onnea ja iloa vuoteen 2015 teille sekä kaikille lukijoille, jotka ovat seuranneet matkaani. Jatketaan tätä elämänmittaista reissua yhdessä taas uuden vuoden puolella <3

2014

Jostakin netin syövereistä löysin tällaisen vuosikatsauskyselyn, jota aloin täytellä aikani kuluksi, kun muut ovat päivälevolla. Rakastan tällaisia hitaita lomapäiviä, jotka voi kuluttaa kokonaan yökkäreissä hilluen. Tämä toimikoot kevyempänä koontina tästä muutosten vuodestani, vaikka syvällisempää pohdintaakin on varmasti vielä luvassa. Paljon on sattunut ja tapahtunut ja ei voi kun hämmästellä, miten paljon asioita yhteen vuoteen mahtuikaan. Varmaa on, että vuosi 2014 jää pysyvästi mieleeni ja sydämeeni, niin hyvässä kuin pahassa.

VUOSI 2014:

 

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Kavereita useammankin, ystäviä yhden. H:sta on vuoden aikana muodostunut minulle todella läheinen ystävä.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Niin paljon, etten kykene niitä kaikkia edes muistamaan. Tänä vuonna en edes tehnyt uusien asioiden kokeiluun liittyvää uuden vuoden lupausta, mutta paljon on tullut taas kokeiltua. Jo pelkästään Aasian ja Etelä-Afrikan reissut tarjosivat lukemattoman määrän uusia kokemuksia, joita olivat mm. yksin asuminen ulkomailla, vaijerirata viidakossa, yöpyminen sviitissä, yksin reppureissaaminen, vapaaehtoistyöt ulkomailla, laskuvarjohyppy, haisukellus, vaellus 3000 metrissä, yksin nukkuminen teltassa ja niin paljon muuta.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Veljeni avovaimo ja minusta tuli vihdoin täti <3 

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei. 
5. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Tulihan sitä käytyä läpi myrskyisä kesäromanssi.

6. Missä maissa kävit?
Thaimaassa, Singaporessa, Malesiassa, Hollannissa, Etelä-Afrikassa ja Lesothossa.
7. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Kaikki tämän vuoden aikana tehdyt matkani, tädiksi tuleminen ja valmistuminen.

8. Mitä haluaisit vuodelta 2015 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2014?
Enemmän henkistä ja fyysistä tasapainoa. 

9. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2014?
26.1. Päivä, jolloin minusta tuli täti ensimmäistä kertaa.
10. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Vuosi on ollut yksi elämäni mullistavimmista, joten olisi ihme, jos se ei olisi muuttanut minua monella tapaa. Eniten ravistelua ovat kokeneet arvo- ja ajatusmaailmani, mutta myös jotkut luonteenpiirteeni ovat nousseet enemmän pintaan kuin ennen. 

11. Vuoden suurin saavutuksesi?

Yksin reissaamiset ja valmistuminen yliopistosta.

12. ...ja suurin epäonnistuminen?
Ihmissuhdesolmut.

13. Kärsitkö vammoista?
Jonkin verran, mutta en mistään, mikä olisi vienyt sairaalaan.

14. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Joululahjat 14 townshipin lapselle.

15. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Monienkin, mutta etenkin vanhempieni ja Viivin. Ilman heitä en olisi jaksanut tätä vuotta. 

16. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Miehet. Miehet. Ja vielä kerran miehet! :D 

17. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Jos asumismenoja ei lasketa, niin matkustamiseen. 

18. Mistä innostuit eniten?
Matkustamisen tarjoamista uusista haasteista, elämyksistä ja kokemuksista.

19. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Vaikea vastata, koska viime vuonna elämäni oli paljon tasapainoisempaa, mutta tämän vuoden myrskyistä selvittyäni tunnen olevani ehkä onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin.

20. Rikkaampi vai köyhempi?

Rahallisesti melko samassa tilanteessa, mutta henkisesti paljon rikkaampi.

21. Oletko lihonut?

Levoton ja kimpoileva elämäni on sotkenut aika tehokkaasti syömisiäni ja kuntoilujani, mikä on tuonut joitakin lisäkiloja kroppaani. Siihen päälle vielä joulu, niin kyllä pärjää tämä tyttö vähän kovemmissakin pakkasissa :D

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän

 Viettänyt aikaa Mindin kanssa.

23. ...entä vähemmän?
Valittanut ja stressannut. 

24. Miten vietit joulun?
Jouluaattona olin 8-14 Hurstin vähävaraisten joulussa ja loppu joulu kului mökillämme Porvoossa perheen ja muun suvun kanssa. 

25. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Mindi ei olisi saanut epilepsiaa ja muita sairauksia. 

26. Rakastuitko vuonna 2014?
Nopeasti, järjettömästi ja kivuliaasti.
27. Kuinka montaa ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
Viittä ainakin.

28. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Yksi.
29. Oletko riitautunut kenenkään ystäväsi kanssa tänä vuonna?
En tavallaan, mutta pettynyt syvästi.

30. Vihaatko tällä hetkellä ketään?
En varsinaisesti, mutta perusluonteeltani olen aina vähän ihmisvihaaja :D
31. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
Useammankin kerran. Se on yllättävän mukavaa puuhaa.
32. Mitä halusit ja sait?

Unohtumattomia matkoja.

33. Mitä halusit, muttet saanut?
Töitä Turusta.

34. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Vietin sen ensimmäistä kertaa ulkomailla, Pattayalla. Töiden jälkeen suuntasin mani- ja pedikyyriin, syömään herkullista ruokaa H:n kanssa, laskeutumaan vaijerilla Pattaya Towerista ja herkuttelemaan suklaakakulla. Ihana päivä, joka saa vieläkin hymyilemään :) 

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Mindi ja Viivi <3

KUUKAUDET

Tähän osioon valitsin kuvitukseksi yhden jokaisen kuukauden parhaimmista hetkistä.

 

1. Mitä tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä?

Vuosi vaihtui paikallisessa kavereiden kanssa ja päivä kului siitä toipuessa ja henkisesti Thaimaaseen lähtöön valmistautuessa.

 

Täydellinen hetki H:n kanssa Koh Changin rannalla.

2. Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?

19.2, jolloin pääsimme yllättäen Emilyn ja Camillan kanssa asumaan Marina Bay Sandsin huikeaan sviittiin ja nautimaan Singaporen luksusbileistä.

 

Blondikolmikkomme huikea ilta Marina Bay Sandsin katolla.

3. Miksi tuon maaliskuun voisi elää uudelleen?
Näin veljentyttöni ensimmäistä kertaa <3

Hetki, jolloin pitelin veljentyttöäni ensimmäistä kertaa sylissäni.

4. Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?

Huhtikuussa työstin rankkoja elämäntapahtumia ja uurastin gradun parissa mutta nautin myös läheisistä ja ystävistä. Yksi rankimmista kuukausista tänä vuonna, mutta onneksi siitäkin selvittiin.

 

Jukka Pojan keikalla Bar 52:ssa Viivin kanssa.

5. Millainen mielialasi oli toukokuussa?

Ailahtelevainen. Tunnelmat vaihtuivat todella nopeasti koko ajan. Ramppasin Mindin kanssa lääkärissä, elättelin toivoa paremmasta, jouduin pettymään, ihastuin ja valmistuin.

Valmistujaisjuhlat Turun akatemiatalolla.

6. Millainen sää oli kesäkuussa?

Todella sateinen ja kylmä. Ensimmäinen työviikkoni mansikanmyyjänä ei siitä johtuen ollut ihan myyntimenestys :D

 

Ex tempore yöpyminen Haikon kartanossa.

7. Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?
Ihanan rento maalaiselämä.

Täydellinen kesäpäivä Mindin kanssa kahdestaan.

8. Miten elokuu lähti käyntiin?

Hyvin ja huonosti. Kärsin sydänsuruista ja virtsatietulehduksesta, mutta sain ihanan Emilyn hetkeksi Suomeen ja vietimme paljon nauruntäyteisiä hetkiä yhdessä.

 

Kolmikkomme viimeinen ilta Turussa.

9. Masensivatko syyskuun säät?

Eivät, koska syyskuussa oli vielä todella kaunista ja lämmintä. Loppukuusta muutin Lauttasaareen, jonka jälkeen lähdin Etelä-Afrikkaan, missä oli aika huonot ilmat, mutta kaikki muu oli niin kivaa, ettei ilmoihin edes kiinnittänyt huomiota.

 

Ensimmäinen päivä Skandaalin koulussa.

10. Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?
Vietin sen kokonaan Etelä-Afrikassa, joten on tuhat syytä miksi muistelen sitä mielelläni :)

Laskuvarjohyppy Kapkaupungissa.

11. Mitä olisit halunnut tehdä toisin marraskuussa?

En mitään. Jos kuukauteen mahtuu muun muassa vaellusta upeissa vuoristomaisemissa, vierailu Lesothossa, suurkaupunkeja, 4 päivää safaritunnelmissa, kotiin paluun riemua, Matin ja Tepon juhlakonsertti Hartwall Areenalla, nimpparit, ensilumi ja tasa-arvoisen avioliittolain hyväksyminen eduskunnassa, niin ei kuukaudelta voi mielestäni paljon enempää toivoa.

 

Sydänystävien huikea ilta lähes kahden kuukauden tauon jälkeen.

12. Mitä tulee vielä tapahtumaan joulukuussa?

Rentoa löhöämistä maalaismaisemissa, mahdollisesti lisää saunomista ja lumessa pyöriskelyä ja uuden vuoden vastaanottaminen sekalaisessa seurassa Lauttasaaressa.

 

Vain elämää-konsertti äidin kanssa.

 

Semmoinen mullistusten  vuosi minulla. Millainen vuosi sinulla on ollut? :)

Parhaimmat joululahjat

Joulupukki muisti minua tänäkin vuonna monilla toivotuilla ja ihanilla lahjoilla. Vuoden parhaimmat lahjat eivät kuitekaan olleet tänä vuonna saatuja vaan annettuja. Viimeisenä päivänä ennen lähtöäni vapaaehtoistöistä pääsin käymään maailman parhaimmilla joululahjaostoksilla. Vanhempieni ja omien lahjoitusteni avulla sain hankittua joululahjat yhteensä 14 townshipin lapselle, joista jokainen muutti elämääni.

Parhaimmat joululahjaostokset ikinä!

SAVE mahdollistaa vuosittain joulun noin tuhannelle lapselle ja minä sain tänä vuonna kunnian ostaa vuoden ensimmäiset joululahjat. Jokainen lapsi saa paketissa vaatteita, lelun ja hygieniatarvikkeita. Voin vain kuvitella, millaisia hymynaamoja Skandaalissa on näkynyt nyt joulunaikaan. 

Liyema, Maseme ja Alulo <3<3<3

Ehdottomasti vaikeinta oli valita vain 14 kaikista Skandaalin suloisista lapsista, mutta onneksi tiesin kaikkien lapisen saavan kuitenkin lahjat tavalla tai toisella. Tasa-arvon nimissä päädyin sitten valitsemaan 7 tyttö ja 7 poikaa, jotka jättivät pysyvän merkin sydämeeni.

Mandla, Lathitha, Sibonele ja Santie <3<3<3<3

Miryam, Adrian, Israel, Travano <3<3<3<3

Toivottavasti saisin myöhemmin SAVE:lta kuvia joulujuhlista, jotta pääsisin näkemään edes osan näiden lapsien jouluriemusta. He ja muut Skandaalin lapset ovat edelleen päivittäin ajatuksissani ja toivon koko sydämestäni, että heillä on ollut mitä parhain joulu tänä vuonna. He antoivat minulle niin paljon iloa elämään, että oli ihanaa päästä antamaan edes osalle heistä konkreettisesti jotain takaisin.

Nana, Amila ja Yibanathi <3<3<3

Näiden lahjojen lisäksi iloa jouluuni toi valkea lumipeite, joka peitti maan juuri sopivasti ennen joulua. Mökkimme ympäristö muuttui ihanaksi talven ihmemaaksi, josta menen nautiskelemaan vielä pariksi päiväksi lisää.

Eilen tulimme nimittäin äidin kanssa pikaiselle Helsingin visiitille nauttimaan yhteisestä joululahjastamme Vain elämää-konsertista Hartwall Areenalle. Fiilis oli ihan mieletön alusta loppuun asti ja kaikki esitykset juuri niin upeita kuin itse ohjelmassakin. Lavalla oli niin huikea määrä ammattitaitoa ja karismaa, että ihme ettei hallin katto noussut ilmaan! 

Mahtava lopetus joululle ja pikku hiljaa onkin aika suunnata jo ajatuksia uuteen vuoteen. Sitä ennen vetäydyn kuitenkin vielä nautiskelemaan ihanasta joutenolosta maaseudun rauhaan. Toivottavasti muillakin on ollut onnistunut joulu! :)

Kiitollinen. Siunattu. Onnellinen.



Nuo kolme sanaa kuvaavat oloani parhaiten tänä jouluna. On niin paljon asioita, joista olen kiitollinen. On niin monia syitä, miksi koen olevani siunattu. Ja juuri tällä hetkellä olen todella onnellinen.

Sain sittenkin valkoisen jouluni. Eikä haitannut, vaikka se tarkoitti sitä, että jouduin kahtena päivänä ajamaan järkyttävässä lumisateessa puristaen rattia henkeni edestä.

Heräsin ilman herätyskelloa tänään kello 6 ja nautin attoaamun hiljaisuudesta omalla parvekkeella.

Sain viettää aattopäivän vapaaehtoisena Hurstin vähävaraisten joulujuhlassa. Hieno kokemus, joka veti mielen todella nöyräksi ja kiitolliseksi. Tiukkoina aikona on entistä tärkeämpää muistaa lähimmäisenrakkaus ja epäitsekkyys myös täällä Suomessa. Toiselle hyvän tekeminen ei ole koskaan itseltä pois, päinvastoin.
Linkki HS:n juttuun juhlasta tässä, jossa minäki heilun muiden tonttujen mukana.

Sain viettää jouluviikkoa kolmessa rakkaassa paikassa Turussa, Larussa ja Porvoossa.

 

Elämässäni on ihania ihmisiä ja maailman suloisin koira.

Vatsani on täynnä jouluherkkuja.

Perupukki toi mieluisia lahjoja.

Saan nauttia jouluyön rauhasta.

Huomenna koko perheemme on koossa ja melskettä riittää.

Cheekin sanoin: "Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Matkannut tänne ohi ongelmien."
Kaiken vuoristoratailun jälkeen tuntuu hyvältä rauhoittua joulunviettoon.
Näissä tunnelmissa haluan toivottaa kaikille lukijoille mukavaa joulua <3

Vilinää ja vilskettä

Mikähän siinä oikein on, että vaikka kuinka yrittäisi pidättäytyä turhista menoista, niin joulukuu on aina tupaten täynnä kaikkea menoa ja meininkiä? Pariin viikkoon on mahtunut itsenäisyyspäivä, tuparit, kahdet synttärit, pikkujoulut ja Viivin valmistujaiset. Niiden päälle sitten vielä erinäinen määrä sijaisuuksia, joululahjojen hankintaa, kaverien ja sukulaisten näkemistä, joulumarkkinat ja vaikka mitä muuta. Huomenna suuntaan vielä Turussa  päin käymään, josta palaan maanantaina. 

Kuluneisiin viikkoihin on siis sisältynyt paljon kivoja tapahtumia ja ihmisiä, mutta liika on vain liikaa. Ei varmaan edes tarvitse sanoa, että olen valmis kaivautumaan päiviksi omiin oloihini peiton alle viettämään joululomaa! Ihan käsittämätöntä, että joulu on oikeasti muutaman päivän päästä. Aattoahdistukseen keksin vihdoin hyvän kompromissin, jonka kautta toivon saavani vähintään yhtä hyvän joulumielen kuin aikaisempinakin vuosina, vaikka perheemme onkin hajallaan. Varmaa on kuitenkin, että uusien kokemusten lisäksi joulu tulee tänäkin vuonna sisältämään löhöilyä, herkuttelua ja rentoutumista hyvässä seurassa.

Helsingin joululoistetta

Melkein kuukauden onnistuin välttelemään Helsingin keskustaa täällä saarella, mutta kuluneen viikon aikana olen sitten ravannut siellä senkin edestä. Ihmismäärät, tungos ja kuumuus sisätiloissa ovat aika ahdistavia juttuja, mutta jouluvalaistukset- ja koristelut tekevät tunnelmasta onneksi edes vähän siedettävämmän. En ole vuosiin kerennyt ihastelemaan Helsingin jouluvaloja tai Stokkan ikkunaa, joka on ikuisen lapsen must see-juttu. Olenkin tuntenut itseni ihan turistiksi kierrellessäni keskustassa kuvailemassa paikkoja.

Joulutunnelmaa kävin imemässä itseeni oikein kunnolla viime sunnuntaina Tuomaan markkinoilta, jotka järjestetään tänä vuonna Senaatintorilla. Yllätyin positiivisesti markkinoiden toteutuksesta ja samaan aikaan sattui vielä olemaan Tuomiokirkossa Kauneimmat joululaulut-tilaisuus, joka kantautui kaiuttimista torille. Tuli edes hetkeksi semmoinen olo, että kyllä se joulu sieltä taas tulee pimeydestä ja sateesta huolimatta.

Tuomaan markkinat

On ollut ihanaa päästä myös käyttämään taas koko vaatekaappia ja pukeutua vähän juhlavammin. Samalla olen kyllä myös huomannut, miten paljon ylimääräisiä vaatteita kaappeihini mahtuu. Täytynee taas tehdä jonkinlainen uuden vuoden raivaus. Joulunaikaan tyyliini kuuluvat ehdottomasti näyttävät korut, mekot ja (ainakin yhtenä iltana) leopardikuosi.

Olympian pikkujouluja vietettiin tänä vuonna matkateemalla, joten päätin sitten pukeutua siksi ainoaksi Big 5:sta, joka minulta jäi omalla reissullani bongaamatta. Tanssilattia oli kyllä näkemisen arvoinen, kun siellä pyörähteli itseni lisäksi mm. sheikkejä, geisha, intialaisia, musliminaisia huntuineen, maasaisoturi, aboriginaali, perulainen mummo ja monta muuta hahmoa. Vaikka inhoankin lähtökohtaisesti naamiaisia, olivat nämä juhlat todella onnistuneet, seura hulvatonta ja ruoka herkullista.

Joulukuun asuja

Vilinän ja vilskeen tasapainoksi olen tietysti kuluttanut aikaa myös kodin lämmössä. Huonoissa ilmoissa on ainakin yksi hyvä puoli. Sillä verukkeella voi hyvällä omallatunnolla vetää fleecehaalarin päälle, kotitossut jalkaan  ja kuluttaa aikaa Mindin kanssa löhöillen, herkutellen, hyviä kirjoja lukien, telkkaria tuijotellen ja kynttilöitä poltellen. Pari kertaa olen harhautunut myös kuntoilemaan, mutta muuten joulukilojen kartuttaminen on jo hyvällä mallilla :D

Koti <3

Ilmat on ollut kyllä niin masentavia, että ilman Mindiä en varmasti jaksaisi raahautua joka päivä lenkille. Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, jotta jouluksi saataisin valkoinen lumipeite tänne eteläänkin. En yksinkertaisesti suostu kahteen peräkkäiseen mustaan jouluun!

Alkuvuodelle varmistui yhteensä 7 viikon sijaisuus eskarissa, joten voin ryhtyä lomailemaan melko rentoutuneissa tunnelmissa, kun töitä on luvassa ainakin taas kolmelle kuukaudelle. Tällä hetkellä en edes vaivaudu tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaan annan asioiden mennä omalla painollaan. Tämä vuosi on ollut niin stressintäyteinen, että yritän viettää edes sen rippeet mahdollisimman rennoissa tunnelmissa vain tästä hetkestä nauttien. Elämä on seikkailu, eikä siitä koskaan tiedä, mihin se seuraavaksi kuljettaa. Nyt minulla on kuitenkin hyvä olla ja aion nauttia siitä.

Mukavaa joulunodotusta kaikille! :)

7 viikkoa Etelä-Afrikassa - Mitä jäi käteen, mieleen ja sydämeen?

Nyt, kun olen jo kuukauden totutellut elämään taas täällä koti-Suomessa, ajattelin tehdä jonkinlaisen loppukoonnin tuosta Etelä-Afrikan reissustani. Kaikki tuon matkan aikana tapahtunut on niin kaukana tämänhetkisestä todellisuudestani, että välillä sitä oikein havahtuu ihmettelemään, teinkö, näinkö ja koinko todella sen kaiken?

 

Kun aikaa matkasta on jo kulunut jonkin verran tietyt asiat, kokemukset, ajatukset, tunteet ja oivallukset ovat nousseet kirkkaimpina pintaan. Niitä on tietysti aivan valtava määrä ja monet niistä olen jo jakanut matkan aikana täällä blogissa. Nyt keskitynkin siis vain niihin tärkeimpiin asioihin, joita tuo matka jätti käteeni, mieleeni ja sydämeeni.

Aloitetaan niistä konkreettisimmista asioista, joita ei kyllä ole kovinkaan montaa. Yleensähän shoppailu on yksi matkojeni kohokohta, mutta tuosta reissusta käteen jäi yllättävän vähän tavaraa. Se ei suinkaan johtunut siitä, etteikö ihania shoppailumahdollisuuksia olisi ollut loputtomasti, vaan etenkin siitä, että kaiken oli mahduttava rinkkaani ja toiseen pienempään laukkuuni. Niinpä ostin lähes pelkästään sellaista, mitä tarvitsin jo matkalla. Matkaan tarttui joitakin vaatteita, koruja, reppu, uusi kamera ja kännykkä hajonneiden tilalle sekä pieniä käsitöitä matkamuistoiksi.

 

Kerrankin sain olla ylpeä pakkaustaidostani, koska käytin ehkä paria vaatetta lukuun ottamatta jokaista pakkaamaani tavaraa useampia kertoja reissun aikana. Matkan aikana sitä taas huomasi, miten vähällä tavaramäärällä sitä pärjääkään. Nyt kun olen kuluneet viikot yrittänyt sulloa omaisuuttani uuteen kotiini, väkisinkin mieleen on putkahtanut kysymys: "Tarvitsenko todella tätä kaikkea?"

Kuukauden vapaaehtoistyö ihmisten parissa, joilla ei ollut juuri mitään, avasi todella silmiäni. Vaikka rakastankin tavaroitani ja monilla niistä on minulle todella tärkeä merkitys, mahtuu joukkoon myös paljon täysin turhaa tavaraa. Niinpä yritän ensi vuonna kiinnittää erityistä huomiota siihen, mitä tavaroita oikeasti käytän ja mitä en. Nurkissa on älytöntä pitää turhaa kamaa, kun ne voi pistää myös kiertoon tai lahjoittaa jonnekin, missä niitä todella tarvitaan.



Ostoksia enemmän iloa tuottivat tällä matkalla upeat maisemat ja hienot elämykset. Kuvissa maisemia Kapkaupungista, Chapman's Peakilta, Hyväntoivonniemeltä ja Stellenboschin viinialueelta.

Muutenkin haluan tietoisesti alkaa kiinnittää enemmän huomiota hankintoihini ja kulutukseeni ja vähentää niitä merkittävästi. Kun omistaa jo enemmän kuin tarpeeksi, on syytä punnita jokaisen ostoksen kohdalla, tarvitsenko sitä todella ja tuleeko sille paljon käyttöä. Tavaroiden haalimisen sijasta haluan panostaa enemmän elämyksiin ja kokemuksiin, jotka rikastuttavat elämää monesti paljon enemmän kuin jokin uusi tavara.
 

Kohdatessani päivittäin äärimmäistä köyhyyttä tunsin todella suurta turhautumista maailman eriarvoisuuden takia. Sitähän sanotaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen ja sitä se todella on. Vaikka täälläkin on toki paljon apua tarvitsevia ihmisiä ja perheitä, huolehtii suomalainen yhteiskunta kuitenkin kaikista sen jäsenistä monella sellaisella tavalla, joista kehitysmaissa voidaan vain haaveilla. Kun näin ja koin, miten hirveissä oloissa todella suuri osa maailman ihmisistä elää joka päivä, osaan nyt arvostaa lämmintä kotiani, omaisuuttani ja huolehtivia läheisiäni aika paljon enemmän.

Kuvissa neljä eri townshipia, Skandaal, Soweto, Stellenbosch ja Knysna. 

 

Jokaisen länsimaalaisen ihmisen pitäisi käydä peltipaloista kyhätyssä hökkelissä, jossa asuu vähintään kymmenen ihmistä ja jossa ei ole juoksevaa vettä, sähköä, lämmitystä tai wc:tä. Ei tarpeeksi ruokaa, ei tarpeeksi vaatteita, ei minkäänlaista omaisuutta. Jokaisen hyväosaisen pitäisi nähdä ja kokea köyhimpien townshipien ja slummien lohduttomuus. Haisevia ojia, roskakasoja, riutuneita lapsia, päihteillä itsensä turruttaneita aikuisia, mätäneviä hampaita, ruhjottuja vartaloita. Harvalla heistä on mahdollisuutta parempaan tulevaisuuteen ilman apua. Se on kaikki, mitä heillä on aina ollut. Se on kaikki, mitä heillä tulee aina olemaan. Jos kukaan ei auta.

Yksi ihminen ei ehkä pysty muuttamaan maailmaa, mutta yksi ihminen voi tehdä paljon muiden hyväksi. Et ehkä pysty lopettamaan köyhyyttä, mutta voit teoillasi muuttaa yksittäisen lapsen tai perheen elämää. Et ehkä saa lopetettua sotia tai väkivaltaa, mutta voit auttaa niistä selviytymisessä ja jälleenrakentamisessa. Et ehkä pysty lopettamaan AIDS:n tai ebolan leviämistä, mutta voit lisätä ihmisten tietoutta niistä ja auttaa sairastuneita saamaan tarvittavaa lääkitystä. Hyväntekeväisyyteen osallistuminen on tehty niin helpoksi, että kellään hyväosaisella ei ole tekosyytä olla antamatta omaa panostaan. Itse aion ottaa hyväntekeväisyyden yhä tärkeämmäksi ja säännöllisemmäksi osaksi elämääni ja kehittelenkin itselleni siihen liittyvää uuden vuoden lupausta, jonka esittelen varmasti täällä bloginkin puolella.

Köyhyyden lisäksi Etelä-Afrikkassa on myös valtavasti erilaisia rikkauksia, joista minäkin pääsin nauttimaan. Knysna Waterfront, Port Elizabethin herkkupasta, Chintsan upeat maisemat ja uShakan vedenalaista elämää Durbanissa.

Muuttuneen arvomaailman lisäksi matka opetti minulle jälleen valtavan määrän pelkojen voittamisesta. Muistan kun Aasian matkani jälkeen kirjoitin, että yksin reppureissaamaan lähteminen tuntui edelleen pelottavalta ajatukselta, mutta ehkä joku päivä lähden horjuttamaan pelkojani senkin asian suhteen. Enpä silloin tiennyt, miten nopeasti se päivä koittaisi! Ja kaikista maailman kolkista päädyin vielä valitsemaan reissukohteeni Afrikasta, jota pidetään monella tapaa todella vaarallisena paikkana yksin matkustavalle naiselle.

Sain kuulla lukuisia varoituksia ennen matkalle lähtöäni ja myönnän, että itseänikin kyllä pelotti ja epäilytti aika paljon yksin reissuun lähteminen. Minulla oli kuitenkin niin vahva sisäinen tunne siitä, että minun kuuluisi tehdä juuri tuo matka, juuri tuona hetkenä, etten suostunut antamaan peloille ylivoimaa. Ja onneksi en antanut. En voi vieläkään uskoa, miten hyvin ja turvallisesti matkani sujui. En sairastanut kuin lyhyen flunssan, minua ei tapettu, ryöstetty tai raiskattu. Turvattomuuden tunnetta tunsin vain muutaman kerran koko matkan aikana ja sekin johtui yleensä liian vilkkaasta mielikuvituksesta.

Itsensä ylittämistä!

On vaikea kuvata sitä tunnetta, mikä valtasi minut useasti tuon matkan aikana. Muun muassa silloin kun hyppäsin laskuvarjolla, kohtasin valkohain silmästä silmään valtameressä, meloin yksin keskellä villiä luontoa, vaelsin pilvien korkeudella loukkaantuneella jalalla tai nukuin yksin teltassa villieläinten mölytessä taustalla. Itsensä ylittäminen ja pelkojen voittaminen on yksi huikeimmista tunteista, mitä tiedän. Monta kertaa matkatessani yksin pitkin Etelä-Afrikkaa tunsin suunnatonta ylpeyttä siitä, mitä tein. Näytin kaikille epäilijöille ja itselleni, että minusta tosiaan oli siihen kaikkeen. Ja se tuntui hemmetin hyvältä!

Monta kertaa jouduin matkan aikana myös kauas mukavuusalueeltani, joista suurimpana oli asunnon jakaminen viiden muun tytön kanssa. Oma aika ja tila ovat minulle niin tärkeitä asioita, että pelkäsin, etten pystyisi elämään jatkuvasti jonkun seurassa. Vaikeaahan se oli, etenkin loppua kohden, mutta selviydyin siitäkin paljon paremmin kuin odotin ja opin siitä kokemuksesta monia asioita. Ja tuon kokemuksen jälkeen oma koti tuntuu entistäkin ihanammalta paikalta!

Karua luontoa ja suurkaupunkeja. Northern Drakensberg, Lesotho, Pretoria ja Johannesburg.

Tuntuu, että maailma on tämän jälkeen vielä enemmän avoinna minulle kuin ennen. Tästä eteenpäin matkustaminen ei enää ole sidottuna muihin ihmisiin, koska minulla on hyvä ja luotettava matkakumppani ihan omasta takaa. Yksin matkustaminen on monella tapaa erilaista kuin seurassa matkustaminen, mutta siinä on ehdottomasti omat hyvät puolensa. Ei tarvitse miellyttää ketään muuta, voi mennä ja tehdä (tai olla menemättä ja tekemättä!) asioita oman mielensä mukaan. Yksin matkustaessa tulee myös tutustuttua ihan eri tavalla uusiin ihmisiin, niin paikallisiin kuin muihinkin reissaajiin. Oli todella rikastuttavaa saada tutustua noiden viikkojen aikana niin moniin erilaisiin ihmisiin ympäri maailmaa ja vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan.

Eikä tietenkään pidä unohtaa lukuisia eläinystäviä, joihin sain tutustua reissussa :)

Etelä-Afrikka on uskomattoman monipuolinen maa, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Se on ainutlaatuinen ja upea paikka, jota en pysty tarpeeksi kehumaan. Minulle se tarjosi huikean määrän erilaisia asioita, joista kaikista olen todella kiitollinen. Matkan aikana sain kokea monia unohtumattomia kokemuksia, nähdä lukuisia upeita paikkoja, nauttia hyvästä ruuasta, tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin, käydä rauhassa läpi omaa elämääni, löytää itsestäni uusia puolia, voittaa pelkojani sekä uudistaa omaa arvo- ja ajatusmaailmaani. Ja silti matkan tärkein oppi on jotain todella pientä, mutta sen merkitys elämässä on todella suuri. Nimittäin hymy.

Ikävä näitä pieniä ihmeitä <3

Kun menin ensimmäisenä päivänä Skandaalin kouluun kohtasin valtavan määrän pieniä, suloisia, hymyileviä kasvoja. Kaiken sen kurjuuden keskellä oli niin paljon iloa, naurua ja riemua. Se on käsittämätöntä. Ja se oli onnekseni tarttuvaa. Leikkiessäni ja hölmöillessäni lasten kanssa nauroin ja hymyilin pitkästä aikaa aidosti, niin että se lämmitti sydämessä asti. Jokaisen päivän paras hetki oli nähdä lapset koulun aidan takana huutamassa: "Teacher, teacher!" hymyssä suin ja jokaisen päivän surullisin hetki oli jättää ne hymynaamat keskelle köyhyyttä ja ajaa takaisin yltäkylläisyyden pariin.

Välillä tuntuu, että on jo alkanut unohtaa paljon matkan aikana tapahtuneita asioita ja välillä taas muistikuvat pureutuvat täysin elävinä mieleeni. Yhtenä aamuna ajaessani yksin Suomen pimeydessä ja sateessa töihin, kuulin tämän biisin. Se sai hymyn huulilleni ja toi kirkkaana mieleeni hauskat työmatkat rämässä minibussissa muiden vapaaehtoisten kanssa istuen ja samoja biisejä kymmeniä kertoja kuunnellen. On niin paljon, mitä en halua koskaan unohtaa. Ja silti aika tekee aina tuhojansa. Mutta hymystä ja naurusta aion pitää kiinni kaikin voimin. Niitä en halua enää koskaan kadottaa.

7 viikkoa Etelä-Afrikassa antoivat niin paljon enemmän kuin koskaan uskalsin toivoa tai odottaa. Sain toteuttaa niin monta unelmaani tuolla matkalla, että meinasin monta kertaa haljeta onnesta. Toivon, että olen pystynyt esimerkilläni rohkaisemaan ja kannustamaan niitä, jotka vielä epäröivät oman unelmansa toteuttamisessa. Älä anna muiden ihmisten, omien pelkojesi tai minkään estää niiden toteuttamista. Toivon myös, että olen pystynyt innostamaan ihmisiä hyväntekeväisyyden ja vapaaehtoistyön pariin. On niin monta tapaa auttaa, että jokaiselle löytyy varmasti se oikea keino. Antamalla saa niin paljon enemmän.

Home is where your Heart is

Nyt tulisi sitten vihdoin niitä kuvia uudesta kodistani. Tosin kuvat ovat vähän sumeita, mutta enää en ala ottaa uusia, sen verran suuren vaivan takana nämäkin olivat. Itsenäisyyspäivän vietin perinteisesti perheen parissa ja tuollaisena päivänä alkoi väkisinkin miettiä, miten suuri merkitys kodilla ja kotimaalla on minulle. Joku ehkä muistaa, miten kesällä menetin kodintuntuni Turun asunnossani. Sen takia olen todella onnellinen, että  olen vihdoin saanut sen tunteen takaisin asetuttuani Lauttasaaren kotiini.

Koti on minulle se tärkein paikka maailmassa. Kotona voin olla aivan oma itseni. Siellä pystyn rentoutumaan täysin. Kotini suojaa, kun ympäröivä maailma ahdistaa. Siellä myös harrastan monia minulle tärkeitä asioita. Koti on minun oma paikkani tässä valtavassa maailmankaikkeudessa. Turvallinen pesä, jonne on ihana palata matkojen jälkeen.

Elettyäni 18 ensimmäistä vuottani samassa kodissa luulin, etten pystyisi tuntemaan mitään toista asuntoa kodikseni. Onneksi olin väärässä. Nykyinen asunto on koti numero 5 ja jokaista edellistä asuntoa olen pitänyt kotinani. Kaikki erilaisia, mutta jokainen todella rakas. Niin se vain on, että koti on siellä, missä sydän on, ulkoisista tekijöistä riippumatta.

Okei myönnetään, tässä vaiheessa asunto ei vielä tuntunut kauhean kodikkaalta!

Minulle on kuitenkin myös tärkeää, että koti näyttää ja tuntuu minulta. Se tarkoittaa yleensä selkeitä tai kirkkaita värejä ja paljon erilaisia yksityiskohtia, joihin liittyy tärkeitä muistoja tai ajatuksia.Tähän nykyiseen kotiini pääsin myös vaikuttamaan muunkin kuin sisustuksen osalta. Niinpä tämä asunto näyttää aika paljon minulta, etenkin värimaailmojen puolesta. Kylppärin ja keittiön laatat valitsin jo vuosia sitten, kun elin vahvasti turkoosia kautta, mutta edelleen ne ovat minusta ihanan piristävät. Autoin vanhempiani myös asunnon lattiamateriaalien valitsemisessa ja sain lisäksi asuntoon toivomani liitutauluseinän.

Kotini on aina ollut Suomessa. Monta kertaa olen miettinyt, pystyisinkö muuttamaan ulkomaille pysyvästi. Tällä hetkellä vastaus on edelleen ei, en pystyisi. Vaikka olen reissatessani nähnyt paljon upeita paikkoja ja kaupunkeja, en silti muuttaisi niistä yhteenkään pysyvästi. Rakastan Suomea liikaa, jotta pystyisin kotiutumaan yhteenkään toiseen maahan.

Kolme tärkeintä syytä, miksi kotini on ja pysyy Suomessa ovat läheiset, luonto ja kieli. Salmiakki ja ruisleipä tulevat heti seuraavina! Mitä enemmän ikää tulee sitä enemmän arvostan läheisiäni, perhettäni ja ystäviäni. En pysty edes kuvittelemaan, että eläisin pysyvästi kaukana heistä, niin tärkeitä heistä jokainen on minulle. Ja sitten on tietysti Mindi, jota kaipasin järjettömästi jo parin kuukauden eron aikana.

Vanhempien järjestämä itsenäisyyspäivänateria oli tänäkin vuonna täydessä loistossaan.

Läheisteni lisäksi rakastan Suomen luontoa ja etenkin sen neljää vuodenaikaa todella paljon. Okei, talvi on vähän liian pitkä ja kesä vähän liian lyhyt, mutta silti tarvitsen jokaista vuodenaikaa elämääni. Ne tuovat rytmiä elämään ja vaihtelevuutta vuoteen. Kyllästyn todella helposti asioihin, minkä takia nautin jatkuvasti muuttuvasta luonnosta. Tarvitsen elämääni pakkasta ja hellettä, sadetta ja paistetta, tyyntä ja myrskyä, valoa ja pimeyttä.

Lauttasaaren rakkaita maisemia <3

Minusta on uskomaton etuoikeus elää muutaman kilometrin päästä Suomen pääkaupungin keskustasta ja silti herätä jokaiseen aamuun luonnon ympäröimänä. Parvekkeeltani voin seurata oravien leikkiä tai nähdä joutsenten uiskentelevan rantavedessä. Voin ulkoiluttaa koiraani upeissa rantamaisemissa ja istahtaa kalliolle ihastelemaan merta. Pystyn kuulemaan lintujen laulun, tuulen ujelluksen ja omat ajatukseni. Ja silti pääsen vartissa Helsingin ydinkeskustaan. Ei varmasti onnistuisi kovinkaan monessa muussa maailman pääkaupungissa.

Tuo Etelä-Afrikan reissu sai minut tajuamaan, miten suuri merkitys Suomen kielellä on minulle. Oli välillä todella uuvuttavaa ja turhauttavaa kommunikoida jatkuvasti englanniksi eikä omalla äidinkielellään. Totta kai paikallista kieltä oppisi puhumaan paremmin, jos asuisi pidempään jossakin toisessa maassa, mutta äidinkielen tasolle se tuskin koskaan, ainakaan minulla, kehittyisi. Kieli on minulle tärkein keino ilmaista itseäni ja todella olennainen osa minua. Ilman sitä olisin vain osa itsestäni. Minusta on hienoa puhua äidinkielenään suomea, joka on todella harvinainen ja ainutlaatuinen kieli maailmassa. Se on jotakin omaa, rakasta ja arvokasta.

Juureni ovat niin vahvasti Suomessa, että niitä tuskin koskaan saisi juurrutettua muualle. Olen useasti miettinyt, miltä juurettomuus mahtaisi tuntua. Se, ettei kokisi kuuluvansa mihinkään, ei tuntisi olevansa kotona missään. Pelkkä ajatuskin siitä tuntuu pahalta. Minulle, kun yksi maailman parhaimmista tunteista on se, kun näen pitkän lennon jälkeen lentokoneen ikkunasta havumetsämaiseman tai avaan rankan päivän jälkeen asuntoni oven ja tiedän olevani vihdoinkin kotona.