tiistai 9. joulukuuta 2014

Home is where your Heart is

Nyt tulisi sitten vihdoin niitä kuvia uudesta kodistani. Tosin kuvat ovat vähän sumeita, mutta enää en ala ottaa uusia, sen verran suuren vaivan takana nämäkin olivat. Itsenäisyyspäivän vietin perinteisesti perheen parissa ja tuollaisena päivänä alkoi väkisinkin miettiä, miten suuri merkitys kodilla ja kotimaalla on minulle. Joku ehkä muistaa, miten kesällä menetin kodintuntuni Turun asunnossani. Sen takia olen todella onnellinen, että  olen vihdoin saanut sen tunteen takaisin asetuttuani Lauttasaaren kotiini.


Koti on minulle se tärkein paikka maailmassa. Kotona voin olla aivan oma itseni. Siellä pystyn rentoutumaan täysin. Kotini suojaa, kun ympäröivä maailma ahdistaa. Siellä myös harrastan monia minulle tärkeitä asioita. Koti on minun oma paikkani tässä valtavassa maailmankaikkeudessa. Turvallinen pesä, jonne on ihana palata matkojen jälkeen.

Elettyäni 18 ensimmäistä vuottani samassa kodissa luulin, etten pystyisi tuntemaan mitään toista asuntoa kodikseni. Onneksi olin väärässä. Nykyinen asunto on koti numero 5 ja jokaista edellistä asuntoa olen pitänyt kotinani. Kaikki erilaisia, mutta jokainen todella rakas. Niin se vain on, että koti on siellä, missä sydän on, ulkoisista tekijöistä riippumatta.

Okei myönnetään, tässä vaiheessa asunto ei vielä tuntunut kauhean kodikkaalta!


Minulle on kuitenkin myös tärkeää, että koti näyttää ja tuntuu minulta. Se tarkoittaa yleensä selkeitä tai kirkkaita värejä ja paljon erilaisia yksityiskohtia, joihin liittyy tärkeitä muistoja tai ajatuksia.Tähän nykyiseen kotiini pääsin myös vaikuttamaan muunkin kuin sisustuksen osalta. Niinpä tämä asunto näyttää aika paljon minulta, etenkin värimaailmojen puolesta. Kylppärin ja keittiön laatat valitsin jo vuosia sitten, kun elin vahvasti turkoosia kautta, mutta edelleen ne ovat minusta ihanan piristävät. Autoin vanhempiani myös asunnon lattiamateriaalien valitsemisessa ja sain lisäksi asuntoon toivomani liitutauluseinän.



Kotini on aina ollut Suomessa. Monta kertaa olen miettinyt, pystyisinkö muuttamaan ulkomaille pysyvästi. Tällä hetkellä vastaus on edelleen ei, en pystyisi. Vaikka olen reissatessani nähnyt paljon upeita paikkoja ja kaupunkeja, en silti muuttaisi niistä yhteenkään pysyvästi. Rakastan Suomea liikaa, jotta pystyisin kotiutumaan yhteenkään toiseen maahan.

Kolme tärkeintä syytä, miksi kotini on ja pysyy Suomessa ovat läheiset, luonto ja kieli. Salmiakki ja ruisleipä tulevat heti seuraavina! Mitä enemmän ikää tulee sitä enemmän arvostan läheisiäni, perhettäni ja ystäviäni. En pysty edes kuvittelemaan, että eläisin pysyvästi kaukana heistä, niin tärkeitä heistä jokainen on minulle. Ja sitten on tietysti Mindi, jota kaipasin järjettömästi jo parin kuukauden eron aikana.

Vanhempien järjestämä itsenäisyyspäivänateria oli tänäkin vuonna täydessä loistossaan.

Läheisteni lisäksi rakastan Suomen luontoa ja etenkin sen neljää vuodenaikaa todella paljon. Okei, talvi on vähän liian pitkä ja kesä vähän liian lyhyt, mutta silti tarvitsen jokaista vuodenaikaa elämääni. Ne tuovat rytmiä elämään ja vaihtelevuutta vuoteen. Kyllästyn todella helposti asioihin, minkä takia nautin jatkuvasti muuttuvasta luonnosta. Tarvitsen elämääni pakkasta ja hellettä, sadetta ja paistetta, tyyntä ja myrskyä, valoa ja pimeyttä.

Lauttasaaren rakkaita maisemia <3

Minusta on uskomaton etuoikeus elää muutaman kilometrin päästä Suomen pääkaupungin keskustasta ja silti herätä jokaiseen aamuun luonnon ympäröimänä. Parvekkeeltani voin seurata oravien leikkiä tai nähdä joutsenten uiskentelevan rantavedessä. Voin ulkoiluttaa koiraani upeissa rantamaisemissa ja istahtaa kalliolle ihastelemaan merta. Pystyn kuulemaan lintujen laulun, tuulen ujelluksen ja omat ajatukseni. Ja silti pääsen vartissa Helsingin ydinkeskustaan. Ei varmasti onnistuisi kovinkaan monessa muussa maailman pääkaupungissa.


Tuo Etelä-Afrikan reissu sai minut tajuamaan, miten suuri merkitys Suomen kielellä on minulle. Oli välillä todella uuvuttavaa ja turhauttavaa kommunikoida jatkuvasti englanniksi eikä omalla äidinkielellään. Totta kai paikallista kieltä oppisi puhumaan paremmin, jos asuisi pidempään jossakin toisessa maassa, mutta äidinkielen tasolle se tuskin koskaan, ainakaan minulla, kehittyisi. Kieli on minulle tärkein keino ilmaista itseäni ja todella olennainen osa minua. Ilman sitä olisin vain osa itsestäni. Minusta on hienoa puhua äidinkielenään suomea, joka on todella harvinainen ja ainutlaatuinen kieli maailmassa. Se on jotakin omaa, rakasta ja arvokasta.

Juureni ovat niin vahvasti Suomessa, että niitä tuskin koskaan saisi juurrutettua muualle. Olen useasti miettinyt, miltä juurettomuus mahtaisi tuntua. Se, ettei kokisi kuuluvansa mihinkään, ei tuntisi olevansa kotona missään. Pelkkä ajatuskin siitä tuntuu pahalta. Minulle, kun yksi maailman parhaimmista tunteista on se, kun näen pitkän lennon jälkeen lentokoneen ikkunasta havumetsämaiseman tai avaan rankan päivän jälkeen asuntoni oven ja tiedän olevani vihdoinkin kotona.

2 kommenttia:

  1. Olipa kunnon isänmaallinen teksti näin itsenäisyyspäivän alla =). Ihanan kodikkaan näköistä! Odotan innolla että pääsen kylään! Pistin muuten eilen autostani myynti-ilmoituksen nettiin =/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) mäkin odotan, että saan sut tänne kylään! Voi ei, sitä söpöläistä tulee ikävä, siitä on monta hauskaa muistoa :) mutta varmasti ihan järkevä päätös tossa sun tilanteessa.

      Poista