2017

Harvoin olen odottanut vuoden vaihtumista niin paljon kuin nyt. 2017 oli minulle yksi rankimmista, tai ehkä jopa se kaikista rankin vuosi tähän mennessä. Vaikka vuoteen on mahtunut myös paljon hyviä ja onnellisia tapahtumia, jättää tämä vuosi muistoihini liian monta mustan ja harmaansävyistä päivää. Vaikka tiedän, etteivät asiat muutu mistään taikaiskusta kello 00.00 uudenvuodenyönä, minulle tuo hetki merkitsee symbolisesti paljon. Silloin tiedän, että selvisin tästäkin vuodesta elossa ja ainakin lähes järjissäni. Ja toivon, että vuosi 2018 vie minut taas kohti valoisampia aikoja. Tässä  vielä perinteinen vuosikatsaus ennen uuteen vuoteen siirtymistä.

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Ystäviä en, mutta kavereita useammankin.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Paljonkin. Yhtenä suurimmista kokeiluista oli se, kun työskentelin matkanjohtajana ensimmäistä kertaa elämässäni.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Useampikin kaveri ja minusta tuli myös täti neljättä kertaa <3

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
2017 oli myös menetysten vuosi. Suurimman surun aiheutti rakkaan Mindin kuolema.

5. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Edelleen saman rakkaan kanssa <3

6. Missä maissa kävit?

Minun piti matkustaa tänä vuonna vain Suomen rajojen sisällä, mutta tästä vuodesta muodostuikin oikea reissuvuosi. Mindin kuoleman myötä maailma on kutsunut useampaankin kertaan, kun kotona oleminen on ahdistanut ajoittain liian paljon. Omien matkojen lisäksi olen ollut kahdella työmatkalla tämän vuoden aikana. Kävin Gambiassa, Senegalissa, Italiassa, Kroatiassa, Montenegrossa, Venäjällä, Englannissa, Walesissa ja Etelä-Afrikassa. Suomi 100 tavoite taas ei päässyt edes puoleenväliin, mutta vierailin noin 30 eri paikassa myös Suomen sisällä.

7. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Opintovapaa, jonka sain viettää tiiviisti Mindin kanssa, veljentytön syntymä, kihlautuminen ja kaikki matkat.

8. Mitä haluaisit vuodelta 2018 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2017?
Enemmän iloa ja onnea, vähemmän surua ja murhetta.

9. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2017?
Kihlapäivämme 27.7.2017.

10. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Ikävä kyllä. Tuntuu kuin osa minusta olisi kuollut Mindin mukana.

11. Vuoden suurin saavutuksesi?

Että olen kaiken jälkeen elossa ja selvisin tästä rankasta vuodesta.

12. ...ja suurin epäonnistuminen?
Etten päässyt opiskelemaan yhteisöpedagogiksi.

13. Kärsitkö vammoista?
Lähinnä henkisistä, jotka olivatkin sitten todella rankkoja.

14. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Pinkin talvitakin Halti Outletista.

15. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Läheisten, jotka kannattelivat minut läpi vaikeiden aikojen.

16. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Oppilaiden vanhempien.

17. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Vuokran lisäksi matkoihin.

18. Mistä innostuit eniten?
Matkoista.

19. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Surullisempi. Vaikka pahin alkaakin olla jo takana, ei suru Mindin menettämisestä jätä vieläkään rauhaan.

20. Rikkaampi vai köyhempi?

Köyhempi, mutta toisaalta olen paljon vähemmän stressaantuneempi, kun saan tehdä töitä vapaammilla aikatauluilla.

21. Oletko lihonut?

Enköhän, tuntuu että kroppakin on mennyt lopullisesti sekaisin kaiken surun, stressin ja murheen takia.

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän
Viettänyt aikaa Mindin kanssa, niin pitkään kuin sitä vielä oli jäljellä.

23. ...entä vähemmän?
Itkeneeni.

24. Miten vietit joulun?

Mökillämme Porvoossa keskittyen kaikkiin rakkaimpiini <3

25. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Mindi ei olisi kuollut.

26. Rakastuitko vuonna 2017?
Samaan ihanaan mieheen <3

27. Kuinka montaa ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
Yhtä.

28. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Nolla.

29. Oletko riitautunut kenenkään ystäväsi kanssa tänä vuonna?
En.

30. Vihaatko tällä hetkellä ketään?
Kaikkia tasapuolisesti :D

31. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En.

32. Mitä halusit ja sait?
Enemmän vapaa-aikaa.

33. Mitä halusit, muttet saanut?
Lisää vuosia Mindin kanssa.

34. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Olin töissä, jossa sain ihanan synttäriyllätysen oppilailta. Illalla taisimme käydä syömässä ravintolassa. Maanantai, mikä täydellinen syntymäpäivä :D

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Perhe, ystävät ja avomies.

KUUKAUDET:

1. Mitä tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä?
Makasin Gambian auringossa ja söin hyvin.

2. Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?
8.2. oli seurustelumme vuosipäivä.

3. Miksi tuon maaliskuun voisi elää uudelleen?

Eläisin sen milloin vaan uudestaan, koska olin silloin opintovapaalla ja Mindi oli vielä hyvässä kunnossa vierelläni.

4. Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?

Yksi elämäni rankimmista kuukausista. Jouduin saattamaan Mindin viimeiselle matkalle 13.4 ja kaikki sen jälkeen on oikeastaan vaan yhtä sumua ja epätoivoista selviytymistä.

5. Millainen mielialasi oli toukokuussa?

Edelleen todella huono. Mahtui sinne muutamia hyviäkin hetkiä, kuten teatterikäynti veljentytön kanssa ja viikonloppureissu Turkuun ja Ahvenanmaalle.

6. Millainen sää oli kesäkuussa?

Muistaakseni sateinen ja kylmä, kuten koko kesä muutenkin. Onneksi vietin sen lähes kokonaan etelän lämmössä, ensin Italiassa ja sitten Kroatiassa ja Montenegrossa.

7. Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?

Veljentytön syntyminen 9.7, kuumailmapallolento avomiehen kanssa 16.7 ja kosinta 27.7 Marjaniemen majakassa Hailuodossa.

8. Miten elokuu lähti käyntiin?

Häähulluuden merkeissä. Ajatuksena oli vain yleisesti tiedustella kirkkojen tilannetta ja yhtäkkiä meillä olikin hääpäivä ja -paikat päätettynä ja varattuna :D

9. Masensivatko syyskuun säät?

Vähän, etenkin kun Suomeen iski jokin syyshelle juuri kun itse lähdin Siperiaan ihmettelemään ensilunta.

10. Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?

Ihanan syysloman takia, jonka aikana kiersimme Englannissa ja Walesissa ja näin rakkaat ystäväni Emilyn ja Viivin.

11. Mitä olisit halunnut tehdä toisin marraskuussa?

Jännittää vähemmän ensimmäistä matkaani varsinaisena matkanjohtajana.

12. Mitä tulee vielä tapahtumaan joulukuussa?

Lähdemme avomiehen kanssa Ouluun viettämään uutta vuotta.

Sellainen vuosi minulla. Mitenkäs 2017 kohteli teitä muita? 

Oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille! <3

Joulun kanssas jaan

Hulinaa, kadut täynnä valoja vaan

Valoja väreissä taivaan ja maan
Joku piiloutuu lahjavuorten taa
Joku kadulle pulloja soittelemaan

Juoskoon tää kansa sen kiireensä kii
Jota varten tänne muka synnyttiin
Mulla ei oo kiire minnekään
Aion sulle kynttilän nyt sytyttää

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

Joka päivä yritän sen ymmärtää
Kuinka tää kaikki joskus häviää
Ja se rikkaus joka kuuluu elämään
Sitä silmillä pysty mä en näkemään

Särkyköön suruni hetkeksi pois
Eikä viha mun sisällä vaikeroi
Tahdon vain hetkisen hengähtää
Aion sulle kynttilän nyt sytyttää

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

Tuol on nimettyjen kivien maa
Vielä hetken kanssas olla mä saan

Kerran tänne tullaan,

 kerran täältä lähdetään

Valkoinen maa, lunta sataa
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan
Tänä vuonna tämän joulun kanssas jaan

Tuol on nimettyjen kivien maa

(Haloo Helsinki! Joulun kanssas jaan)

Hyvää joulua Mindi-rakas sinne Sateenkaarisillalle, olet mielessä ja sydämessä mukana tänäkin jouluna <3

Ja rauhallista joulua kaikille lukijoille! 

Snowdonian kansallispuisto, Caernarfonin linna ja vähän Luoteis-Englantia

Tenbysta roadtrippimme jatkui kohti Pohjois-Walesia ja Snowdonian kansallispuistoa. Ajomatka oli 250 kilometriä ja ajattelimme siihen kuluvan noin 3-4 tuntia. Ilmeisesti Walesissa ei kuitenkaan kulje etelä-pohjoissuuntaista isompaa tietä tai sitten meidän navigaattori ei ainakaan neuvonut sille, koska ajoimme tuota väliä lopulta yli kuusi tuntia. Maisemat reitillä olivat kuitenkin hienot, mitä nyt kauhunsekaisilta tunteiltani kerkesin pelkääjän paikalta katsomaan.

Lähestyessämme pohjoista maasto muuttui huomattavasti kumpuilevammaksi ja näkyviin ilmeistyi myös vuoria. Vihdoin uuvuttavan ajomatkan jälkeen saavuimme perille Llanberis-kylään, jossa yövyimme seuraavat kaksi yötä. Illalla emme jaksaneet tehdä muuta kuin hakea ruokaa ja kaatua sänkyyn nukkumaan.

Noin 2000 asukkaan Llanberis sijaitsee Snowdonian kansallispuistossa kahden järven rannalla ja vuorten ympäröimänä. Kylä itsessään ei ole kummoinen, mutta sitä ympäröivät maastot vetävät puoleensa matkailijoita ympäri maailmaa. Kylästä käsin on mahdollista kiivetä mm. Walesin korkeimman vuoren Snowdonin (1085m) huipulle. Koska olimme vielä edellisen päivän ajosta uupuneita ja iltapäivälle oli luvattu sadetta, päätimme valloittaa vuoren sinne kulkevalla junalla.

Tuo rautatie avattiin jo vuonna 1896 ja nykyään se vie vuosittain vuoren huipulle n. 130 000 matkustajaa. Reitin pituus on 7,6 kilometriä ja junalla kestää noin tunti ajaa se suuntaansa. Se ei kulje ollenkaan, jos tuuli on liian kovaa Snowdonin huipulla, mutta me pääsimme onneksi sen kyytiin. Maisemat matkan varrella olivat todella upeat, mutta muuttuivat hyvin sumuisiksi lähestyessämme vuoren huippua.

Niinpä kipitimme vain nopeasti sen huipulle ja palasimme takaisin kylään. Junasta käsin näimme kauniin vesiputouksen ja päätimme lähteä katsastamaan sen lähempää kävellen. Matkalla saimme ihastella Walesin kaunista, syksyistä luontoa.

Itse vesiputous oli yllättävän iso ja siitä lähti mahtava kohina. Ihailtuamme sitä tarpeeksi palasimme takaisin Llanberiksen keskustaan ja teimme vielä lyhyen kävelyn järven rannalla, jonka jälkeen suuntasimme lounaalle. Koko loppu päivän satoi vettä, joten päätimme viettää ansaitun löhöhetken huoneessamme kirjoja lukien ja Netflixiä katsellen.

Seuraavana aamuna lähdimme kohti Caernarfonin linnaa, koska halusimme vierailla edes yhdessä linnassa reissumme aikana. Englannin kuningas Edvard I rakennutti tuon upean linnan valloitettuaan alueen vuonna 1283.

Linna oli todella hyvässä kunnossa ja sisälsi paljon mielenkiintoista nähtävää ja useampia näyttelyitä. Siellä oli myös mukavan vähän ihmisiä ja saimme kiertää linnan aluetta ihan rauhassa. Tuollaisissa paikoissa alkaa aina väkisinkin miettiä, millaista ihmisten elämä on ollut silloin yli 700 vuotta sitten.

Linna sijaitsee kauniilla paikalla meren rannalla ja sitä ympäröi Caernarfonin kylä. Se on nykyään Unescon maailmanperintökohde ja on edelleen merkittävä paikka myös Britannian monarkialle. Muun muassa Prinssi Charles kruunattiin siellä Walesin prinssiksi vuonna 1969.

Tutustuttuamme linnaan noin kaksi tuntia lähdimme ajamaan kohti Luoteis-Englanin Shropshirea ja pikkuista Ellesmeren kylää, jossa paras ystäväni Viivi asuu nykyään. Suurin osa ajasta kului kuulumisten päivittämiseen, mutta yhtenä päivänä kiersimme vähän enemmän itse kylää ja järveä, jonka mukaan Ellesmere on saanut nimensä. 

Ellesmerestä teimme myös päiväretken Shrewsburyn kaupunkiin, joka on Shropshiren kreivikunnan pääkaupunki. Sen keskustassa on säilynyt suurelta osin keskiaikainen asemakaava ja kaupungissa on lähes 700 suojeltua rakennusta. 

Kaupunki oli oikein viehättävä sateisesta ilmasta huolimatta. Teimme myös lyhyen kävelyn kauniiseen Dingle Gardensiin Severn-joen rannalle. Sen varressa sijaitsee myös Shrewsbury School, jossa mm. Charles Darwin opiskeli 16-vuotiaaksi asti.

Vaikka sää ei enää samalla tavalla suosinut meitä loppureissussa, oli mukavaa päästä tutustumaan myös pikaisesti Luoteis-Englantiin. Ellesmeresta ajoimme vielä takasiin Bristoliin, jonne palautimme vuokra-auton ja josta palasimme lentäen kotiin. Ihan uskomattoman paljon sitä kerkesikin tehdä ja nähdä yhdeksässä päivässä. Itse en odottanut tätä reissua muuten kuin ystävien näkemisen osalta, mutta Britannia yllätti minut todella iloisesti kauniilla luonnollaan ja viehätävillä kylillään ja kaupungeillaan. Noihin maisemiin tulee varmasti palattua vielä tulevaisuudessakin.

Walesin etelärannikkoa ja hurmaava Tenby

Vietettyämme mukavan viikonlopun Bristolissa vuokrasimme auton ja suuntasimme kohti Walesia. Ensimmäinen määränpäämme oli Tenby, mutta halusin ehdottomasti poiketa reitiltä katsastamaan yhden maailman parhaimmista rannoista, Rhossili Bayn. 

Niinpä käännyimme Swansean kohdalta kohti niemimaan kärkeä, jossa tuo kaunis ranta sijaitsee. Siihen asti olimme saaneet ajaa isoja moottoriteitä, joten shokki oli aika valtava, kun siirryimme Walesin maalaisteille. Kun se yhdistettiin ajamiseen väärällä puolella tietä, niin pelkääjän paikka oli todella nimensä veroinen. Ja tietysti niillä älyttömän kapeilla teillä piti tulla vastaan tasaisin väliajoin traktoreita tai muita isoja ajoneuvoja. 

Onneksi maisemat perillä olivat kaiken sen pelkäämisen arvoiset. Tuuli tosin oli todella kovaa, koska hurrikaanin jäänteet olivat saapumaisillaan Walesin rannikolle illaksi. Mutta se ei onneksi haitannut merkittävästi maisemien ihastelua, vaikka jouduimmekin ihastelemaan niitä vähän kauempaa. Ei mikään ihme, että Rhossili Bay on valittu Euroopan parhaaksi rannaksi. Se on kerrassaan upea.

Aluksi kävimme lounaalla The Bay Bistrossa, josta oli kerrassaan mahtavat näkymät suoraan tuolle pitkälle hiekkarannalle, syksyiseen luontoon ja myrskyävälle Atlantille. Ja ruuatkin olivat oikein maukkaita. Lounaan jälkeen uskaltauduimme myös pienelle kävelylle lähemmäs rantaa. Hiekkaosuudelle asti emme kuitenkaan jatkaneet, koska jo metrejä ennen sitä tuuli pöllytti suun ja silmät täyteen hiekkaa. 

Sen jälkeen edessä oli vielä jännittävä ajomatka perille Tenbyyn, josta olimme varanneet majoituksen kahdeksi yöksi. Tenby on noin 5000 asukkaan kylä Pembrokeshiren kreivikunnan rannikolla. Ilta oli jo pimenemässä, kun saavuimme perille ja myrskykin oli yltynyt entisestään. Niinpä kävimme vain pikaisesti syömässä ja päätimme jättää tarkemman tutustumisen seuraavalle päivälle.

Myrskyn jälkeinen aamu aukesi kauniin aurinkoisena ja lämpimänä. Tuhdin englantilaisen aamupalan jälkeen lähdimme kävelylle rannoille, jotka tekevät Tenbystä suositun vierailukohteen, etenkin kesäaikaan. Lokakuussa ihmisiä oli mukavan vähän ja rantoja pitkin pystyi kävelemään hyvin laskuveden aikaan. 

Laskuveden aikaan on mahdollista myös vierailla Tenbyn edustalla sijaitsevalla St. Catherinen saarella ja linnakkeella. Linnake valmistui vuonna 1870 ja sen oli tarkoitus suojata Britanniaa Ranskan hyökkäyksiä vastaan. Noita hyökkäyksiä ei kuitenkaan koskaan tullut, joten linnoitus tykkeineen jäi käyttämättä. 1900-luvun alkupuolella se myytiin yksityiskäyttöön. Maailmansotien aikana linnoitus oli armeijan käytössä, jonka jälkeen se palautui jälleen yksityisomistajille. 1968-1979 linnoituksessa toimi eläintarha, jonka sulkeuduttua se oli pitkään tyhjillään. Siinä ajassa sen sisätilat pääsivät huonoon kuntoon. Linnakkeen tulevaisuus on vielä auki, mutta tällä hetkellä sitä kunnostetaan ja sinne tehdään opastettuja kierroksia.

Rannoilta siirryimme kiertelemään Tenbyn keskustaa ja ihastelemaan sen hurmaavia, värikkäitä taloja. Tenby oli muutenkin todella idyllinen kylä, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin kuin vain kaksi yötä. Etenkin kun sieltä käsin on mahdollista tutustua laajemminkin Pembrokeshiren alueeseen.

Ostimme retkievästä Tenbystä ja lähdimme ajelemaan autolla tarkoituksenamme ajaa pidempikin pätkä Walesin etelärannikkoa. Hortoiltuamme ikuisuuden pikkuisia maalaisteitä jouduimme ikäväksemme toteamaan, ettei rantatielle ollut asiaa sinä päivänä. Armeija piti nimittäin omia panssarivaunuharjoituksiaan alueella. Niinpä jouduimme syömään eväät pellon laidassa kaukaista tulitusta kuunnellen.

Toivuttuamme pettymyksestä päätimme ajaa Pembroken linnalle, että saisimme edes jotakin nähtyä päivän aikana. Huono tuuri seurasi meitä kuitenkin sinnekin, koska linna oli pian sulkeutumassa ja tyydyimme kiertämään sen ainoastaan ulkopuolelta.

Emme suostuneet luovuttamaan, vaan käänsimme nokan vielä yhtä kohdetta ennen pimeän tuloa. Olimme saaneet ystävälliseltä majatajonpitäjältä vinkkejä lähialueen nähtävyyksistä ja yksi niistä oli Barafundle Beach. Pienen haahuilun jälkeen löysimme onneksi paikan, josta pystyi kävelemään rannalle. Jo matkalla maisemat olivat todella jylhät ja jyrkkien kallioiden päältä oli suora pudotus tyrskyävään mereen.

Myös itse Barafundle Beach oli kaunis ja lievitti vähän pettymystämme siitä, ettemme päässeet ajelemaan rantatietä pitkin aiemmin päivällä. Koska halusimme pois pikkuteiltä ennen pimeää, lähdimme kuitenkin melko nopeasti takaisin kohti Tenbya. Matkalla oli tosin pakko pysähtyä kuvailemaan lehmiä ja upeaa auringonlaskua pellonreunaan.

Näitä kuvia katsellessa en voi oikein vieläkään uskoa, että meillä oli niin hyvä tuuri ilmojen suhteen matkana aikana. Britannian lokakuu todella näytti meille parhaita puoliaan ja päivät olivat välilllä lähes kesäisen lämpimiä.

Kirjoittelen vielä jossakin vaiheessa loput tuosta reissusta, mutta nyt lähden valmistautumaan iltaa varten. Viivi on käymässä Suomessa ja lähdemme pian syömään ja sen jälkeen Ultra Bran keikalle <3

Kaksi kiehtovaa pääkaupunkia - Kazan ja Moskova

Hieman laahaa matkakertomukset jäljessä täällä blogissa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt siis vuorossa viimeiset vierailukohteet syksyiseltä junamatkalta Venäjän halki.

Siperiasta matkamme jatkui Tatarstanin tasavallan pääkaupunkiin Kazaniin. Vaikka Tatarstan on osa Venäjän liittovaltiota, tuntui kuin olisimme tulleet kokonaan toiseen maahan. Vaikka päivä oli sateinen ja harmaa, lumosi Kazan kauneudellaan. Jokainen keskustan katu ja rakennus oli moitteettomassa kunnossa ja kaupungin yleisilme todella siisti. Vanhat rakennukset oli entisöity hienosti ja uudisrakennukset puolestaan rakennettu vanhaa kunnioittaen. Tatarstan on kulttuurien ja uskontojen kohtauspaikka, mikä näkyi vahvasti myös sen katukuvassa.

Aluksi tutustuimme Kazanin Kremliin, joka piti sisällään toinen toistaan kauniimpia rakennuksia. Koska Tatarstanin väestössä on lähes saman verran muslimeja kuin ortodokseja, löytyy kaupungista kymmeniä moskeijoita. Suurin niistä, Kul Sharif, sijaitsee Kremlin muurien suojassa. Kaunis valko-turkoosi moskeija oli niin ulkoa kuin sisältä yksi kauneimmista moskeijoista, joissa olen käynyt.

Moskeijavierailun jälkeen kiersimme katsomassa Kremlin muita rakennuksia ja näköalapaikkaa, josta avautui hienot maisemat Kazanka-joelle. Teimme myös lyhyen kävelyn joen rannassa, joka oli täynnä viihtyisän näköisiä kahviloita ja ravintoloja. Harmi vain, että ne ovat auki ainoastaan kesäaikaan, joten jouduimme tyytymään pelkkien ulkokuorien ihastelemiseen.

Joen toisella rannalla pääsimme ihmettelemään Kazanin erikoista avioliittopalatsia, joka on padan muotoinen ja erilaisten taruolentojen ympäröimä. Ankeasta ilmasta huolimatta onnelliset hääparit jonottivat palatsiin vihittäväksi toinen toisensa perään.

Sateista ilmaa pääsimme hetkeksi pakoon viihtyisään ranskalaiseen ravintolaan ja paikalliseen musiikkikouluun, jossa saimme kuunnella 6-16-vuotiaiden oppilaiden upeita musiikkiesityksiä. Päivä Kazanissa kului todella nopeasti ja siellä olisi mieluusti viettänyt useammankin päivän.

Junamme kuitenkin kutsui meitä viimeistä kertaa herkullisine illallisineen, joten käänsimme suunnan kohti sitä ja päätepysäkkiämme Moskovaa. Aamulla junan ikkunoista alkoi näkyä kaupungin laajoja lähiöalueita ja lopulta saavuimme perille Venäjän valtavaan pääkaupunkiin.

Teimme kiertoajelun kaupungilla, jonka jälkeen jalkauduimme Punaiselle torille. Pyhän Vasilin katedraali hurmasi värikkyydellään ja myös muut rakennukset olivat kerrassaan upeita. Torilta kävelimme sisälle Kremliin, jossa jatkui kauniiden kirkkojen ja rakennusten ilotulitus.

Koska Putin ei tullut meitä tervehtimään, lähdimme lounaalle ja hotellille levähtämään ennen iltakierrosta kaupungilla. Sen aikana pääsimme nauttimaan Moskovan upeista rakennuksista iltavalaistuksessa ja vierailimme myös muutamilla kaupungin kauniista metroasemista.

Ennen paluulentoa Suomeen vierailimme vielä kauniissa Kristus Vapahtajan katedraalissa. Sieltä kierroksemme jatkui Novodevitšin nunnaluostarille ja sen vanhalle hautausmaalle, jonne on haudattu muun muassa Anton Tšehov ja Boris Jeltsin.  Moskova on niin suuri kaupunki, ettei siitä noin lyhyessä ajassa ehtinyt nähdä kuin pintaraapaisun. Silti se teki suuren vaikutuksen kaikessa mahtipontisuudessaan.

Viikossa kerkesi saada yllättävän kattavan kuvan valtavasta itänaapuristamme. Minulle matkan kohokohdat olivat etenkin Siperian syksyinen luonto, Jekaterinburgin Kirkko veren päällä, Kazanin keskusta-alue, Moskovan Punainen tori, venäläinen ruoka ja rauhalliset hetket omassa junahytissä maisemia ihaillen. Tuon matkan tärkein anti oli kuitenkin se, että pääsin eroon turhista ennakkoluuloistani Venäjään liittyen. Maassa riittää niin paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa, että sinne on varmasti palattava vielä uudestaan.