Syysreissu Lappeenrantaan ja yö Verlassa

Syksyn reissut aloitimme Itä-Suomesta, kun lähdimme syyskuun alussa veljeni perheen luokse Lappeenrantaan. Viimeksi olimme käyneet heillä kun olin raskaana, joten edellisestä käynnistä oli kulunut jo ihan liian kauan. Samalla reissulla vietimme myös yhden yön Verlassa.

Perjantaina kävimme veljen perheen kanssa Hoplopissa ja löhöilimme loppuillan. Lauantaina näimme erästä opiskelukaveriani ja hänen lastaan Sataman leikkipuistossa ja jatkoimme siitä herkuttelemaan linnoituksilla sijaitsevaan Majurskaan. Ihanan kahvilan lisäksi samassa talossa on useampi pikkupuoti, joista löytyi vaikka mitä ihania käsityöjuttuja. Ostimme yhdestä niistä matkamuistoksi saimaannorppaheijastimen. 

Myöhemmin iltapäivästä lähdin vielä veljeni vaimon kanssa käymään Pulsan Asemalla, josta löytyy mm. kahvila, putiikkeja ja puutarhamyymälä. Pulsan miljöö on todella kaunis ja siellä on mahdollista myös yöpyä. Hienoa, että vanhalle asemarakennukselle on löydetty uusi tarkoitus. 

Sunnuntaina kävimme aamusta ajelemassa pyörillä Lasten liikennepuistossa, mikä oli todella kiva ja iso kokonaisuus. Meillä oli omat pyörät mukana mukana, mutta kesäisin puistossa on myös polkuautoja. Sen jälkeen menimme vielä Lappeenrannan torin syysmarkkinoille, josta ostimme paikallisia herkkuja ja nautimme tietysti Vedyt kaikilla mausteilla. 

Sitten jätimmekin hyvästit veljeni perheelle ja jatkoimme matkaa kohti Verlaa. Ihastuin Verlaan edellisellä kerralla niin paljon, että halusin käydä siellä myös perheen kanssa. Tällä kertaa jäimme myös yöksi.

Mies kävi museokierroksella ja minä söin sillä aikaa Aarnin kanssa Verlan kahvilassa ja kiertelimme putiikeissa ja pihalla katsomassa eläimiä. 

Osa Verlan tehtaan työntekijöiden entisistä asuinmökeistä on kunnostettu majoituskäyttöön ja yövyimme yhdessä niistä. Mökki oli aivan ihanalla paikalla järven rannalla ja sitä ympäröi iso puutarha, joka oli täynnä syksyn satoa. Mökki oli myös todella tilava ja viihtyisä. 

Mökin viereisellä tontilla sijaitsi yhteissauna, johon sai varata yhden saunavuoron majoittumisen ajalle. Kävimme ottamassa koko perhe hyvät löylyt ja jopa minä uskaltauduin vielä uimaan syysillassa. 

Paikka oli niin kiva, että siellä olisi tehnyt mieli majailla pidempäänkin. Alueella on myös useampia luontopolkuja, joista yhden kävimme kävelemässä seuraavana päivänä. Kokkokallion luontopolku on noin 2 kilometrin mittainen rengasreitti, joka oli ainakin syyskuussa hyvin rauhallinen. Metsäinen reitti nousi vähitellen kohti kalliota, josta löytyi iso hiidenkirnu. Juuri sopiva aktiviteetti ennen kotimatkaa.

Sellaista kaikkea mahtui meidän pitkään viikonloppuun. Ollaan nyt syksyn ajan otettu joka kuukausi vähintään yksi irtiotto arjesta, mikä on auttanut jaksamaan paremmin tämän muuten melko uuvuttavan ajan vuodesta. Pari-kolme päivää jossain muualla riittää aivan mainiosti piristämään ja unohtamaan arjen kiireet. Suomesta löytyy paljon kivoja kohteita minilomille, aina ei tarvitse lähteä kauas irtautuakseen arjesta.

Mikä on sinun suosikkikohteesi Suomessa minilomalle?

Ystävyyttä, huutokauppoja ja Verlan tehdasmuseo

Nyt marraskuun harmauden keskellä päätin vihdoin kirjoitella kesän viimeisestä reissusta. Lähdimme elokuussa parhaan ystäväni Viivin kanssa kahden yön mittaiselle road tripille, joka kuljetti meidät neljän maakunnan halki eteläisessä Suomessa.

Ensimmäisenä päivänä ajoimme Äänekoskelle, jossa majoituimme Hotelli Hirveen. Hotelli valikoitui sijainnin perusteella, joka oli lähellä Huutokauppa Palsanmäkeä, joka oli reissumme pääkohde. Hotelli Hirvi oli perussiisti majapaikka, jonka aamupala oli suht monipuolinen. Ainoa miinus oli se, että henkilökuntaa oli paikalla hotellissa hyvin rajatusti. 

Ehdimme levähtää jonkin aikaa hotellilla, mikä tuli tarpeeseen, koska loppuilta kuluikin sitten hikoillessa huutokaupassa. Huutokauppakeisarista on tullut meidän kahden sisäpiirijuttu (joka lähti vähän käsistä), joten pakkohan sitä oli edes kerran päästä livenä mukaan Palsanmäen huutokauppaan. Tänä kesänä huutokaupalla ei kuvattu tv-ohjelmaa, joten emme onneksi päätyneet mihinkään jaksoon mukaan.

Aki, Heli ja Markku olivat juuri niin aitoja ja rempseitä kuin telkkarissa ja porukkaa oli paikalla todella paljon. Aluksi kiertelimme katsastamassa huudettavia tavaroita ja ostimme muutaman fanituotteen. Löysimme paikat sisältä ja vihdoin klo 18 huutokauppa pääsi alkamaan. Hinnat kohosivat monissa huutokohteissa heti niin korkeiksi, ettei tullut mieleenkään niitä huutaa. Loppua kohden alkoi iskeä jo pieni paniikki, tulisiko sitä lähdettyä tyhjin käsin kotiin.

Viivi innostui huutamaan lopulta oikein kunnolla ja itsekin sain meidän mökille huudettua vanhan sirpin, vasaran ja höylän. Huutokauppa oli yllättävän hauska ja mielenkiintoinen kokemus ja varmasti tulisi käytyä useammin, jos vain asuisi lähempänä. 

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Verlaa, jossa olin halunnut käydä jo pitkään. Kesä antoi sään puolesta kuumintaan ja ajomatka oli melko hikinen, kun auton ilmastointikin jotenkin ylikuumeni ja lakkasi toimimasta hetkellisesti. Lopulta pääsimme perille yhteen Suomen seitsemästä Unescon maailmanperintökohteesta, Verlan puuhiomolle ja pahvitehtaalle.

Verlan puuhiomo perustettiin vuonna 1872 ja pahvitehdas 1882. Tutustuimme opastetulla kierroksella tehtaan eri työtiloihin ja sen toimintaan. Tehtaalla valmistettiin sekä vaaleaa puupahvia että puuhioketta. Tehdastuotanto päättyi Verlassa 1964 ja vuonna 1972 siitä tuli Suomen ensimmäinen tehdasmuseo. Tehdasalueen rakennukset ovat todella kauniita ja muodostavat hienon kokonaisuuden kosken äärellä. Alueella on myös viihtyisä ravintola ja muutamia käsityöputiikkeja.

Verlasta ajoimme toiseen majapaikkaamme Radalla Resortiin, joka sijaitsi Iitissä Urajärven rannalla. Paikka oli todella kaunis ja sen ravintolarakennuksessa vietettiinkin juuri häitä, kun saavuimme paikalle. Me vietimme rentoa iltaa syöden ja jutellen niitä näitä. Resortissa oli myös rantasauna, mutta emme ehtineet tällä kertaa sen löylyihin.

Radalla Resortissa oli todella laadukas ja monipuolinen aamupala. Sitä sulatellessa teimme pienen kävelyn rantaa pitkin. Sitten tulikin aika pakata kassit ja suunnata kotimatkalle. Matkalla teimme vielä pysähdyksen parilla kirpputorilla, kunnes käänsimme nokan kohti Helsinkiä.

Täysin ex tempore päädyimme vielä pysähtymään Tuusulassa, kun se osui reittimme varrelle. Jälleen innoituksena toimi sisäpiirijuttumme, joka syntyi jo yläasteella. Niinpä siis vihdoin kaikkien vuosien jälkeen kävimme Aleksis Kiven kuolinmökissä. Samalla vierailimme läheisessä taiteilijakoti Erkkolassa, jossa oli esillä Martta Wendelinin teoksia.

Sellaista kaikkea mahtui kahden päivän mittaiseen autoreissuun pitkin Etelä-Suomea. Matkaseura oli mitä parhainta ja matkan aikana tuli taas naurettua useampi vuosi lisää ikää. Vaikka näemme nykyään arjessa säännöllisesti Viivin kanssa, on tärkeää omistaa edes kerran vuodessa meidän ystävyydelle oma viikonloppunsa. Miten kiitollinen sitä onkaan, että on saanut todellisen sydänystävän rinnalleen <3

Oliko reissumme kohteet sinulle tuttuja vai tuntemattomia?