Veneilyä ja Vanhan Porvoon jokimaisemia

Tänään otan suunnan kohti Porvoota ja lähden viettämään kesän viimeistä mökkiviikonloppua. Edellisellä kerralla kävimme isin ja avomieheni kanssa veneretkellä Porvoonjoella. Kerkesin ottaa kuvia kauniista vanhasta Porvoosta juuri ennen kuin päällemme iski valtava ukkonen rankkasateineen ja salamoineen. 

Porvoo on yksi lempikaupungeistani Suomessa ja vanha Porvoo on todella tunnelmallinen ja upea paikka täynnä ihania kahviloita, ravintoloita ja putiikkeja unohtamatta tietenkään Brunbergin herkullisia karkkilaareja.

Liityin muuten vihdoin myös Instagramiin, joten elämänmittaista matkaani voi seurata nyt myös sitä kautta. Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Rakas Turku ja sympaattinen Maarianhamina

Oli tarkoitus kirjoitella blogiin ihan muita juttuja, mutta tuo perjantainen terrori-isku rakkaassa Turussani vei ajatukseni pois raiteiltaan. En itse ollut Turussa, mutta kuitenkin lähialueella, tuon hirvittävän teon aikana. Ajaessani kohti Helsinkiä kuuntelin radiosta tiedotteita tapahtuneesta epäuskon vallassa. Samalla iski tietysti myös pelko siitä, että joku tuttu on menehtynyt tai loukkaantunut iskussa. 

Turku oli minulle kuusi vuotta ihana koti ja turvapaikka. Tuntuu niin hirvittävän pahalta, että jotakin noin kamalaa tapahtuu paikassa, joka on minulle niin tuttu ja turvallinen. Jota rakastin ja rakastan edelleen valtavan paljon. Jossa edelleen asuu paljon minulle tuttuja ja rakkaita ihmisiä. Vaikka uhreissa ei tietääkseni tuttujani ollutkaan, tunnen suurta surua iskun uhrien ja heidän läheistensä puolesta. 

Tämän surun ja pelonkin keskellä on ollut lohduttavaa lukea tarinoita urheista ihmisistä, jotka ovat tehneet kaikkensa puukottajan pysäyttämiseksi ja uhrien auttamiseksi. Myös poliisin toiminta oli tilanteessa ihailtavan tehokasta. Tällaisten hirveiden tapahtumien keskellä on tärkeää muistaa se, että yhtä pahaa ihmistä kohden on olemassa kymmeniä hyviä ihmisiä. Jotka ovat valmiita auttamaan ja puolustamaan tuntemattomia ihmisiä jopa oman henkensä uhalla. 

Turun tapahtumien myötä muistin myös, etten koskaan kirjoitellut tänne blogiin kevätreissustani Turkuun ja Ahvenanmaalle. Toukokuun puolivälissä yövyimme avomieheni kanssa Turussa ja nautimme aurinkoisesta kevätpäivästä rakkaassa, entisessä kotikaupungissani.

Aluksi teimme pienen muistelukävelyn YO-kylään vanhoille kotikulmilleni, josta jatkoimme matkaa yliopistolle. Sieltä siirryimme kohti keskustaa, jossa söimme herkulliset pizzat Pub Niskassa Jokirannassa, jonka jälkeen nautimme lämmöstä kävelemällä ja nautiskelemalla juomat jokilaivassa.

Yövyimme Kakolan vankilan tiloihin remontoidussa huoneistohotelli Forenom Premium Apartmentsissa. Huoneisto oli todella siisti, tilava ja suht edullinen. Käytäville oli jätetty muistoja vankila-ajoista sellien, kaltereiden ja lehtijuttujen muodossa. Hotellilta pääsi myös kävelymatka ihanalle Förille, joten siitä ehdottomasti lisäpisteitä. Suosittelen!

Aamulla matka jatkui Turun satamaan, josta lähdimme Viking Linella kohti Ahvenanmaata työporukalla. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Ahvenanmalla, joten odotin innolla saapumistamme Maarianhaminaan. Päästyämme perille kävelimme hotellillemme upeaa esplanadia pitkin ja tuntui kuin olisimme isommassakin kaupungissa. Paitsi, että ihmisiä ei ollut missään. 

Hengähdimme hetken Park Alandia hotellilla, josta kävelimme takaisin meren rantaan syömään kauniiseen ÅSS Paviljongen ravintolaan. Miljöö oli todella kaunis ja ruuat ihan hyviä, tosin odotukset niiden suhteen olivat korkeammalla. Sieltä jatkoimme katsomaan MM-lätkää hotellin baariin, jossa oli jo vähän muitakin ihmisiä liikkeellä. Sieltä siirryimme vielä loppuillaksi Indigoon, joka oli todella viihtyisä baari/ravintola.

Seuraavana päivänä lähdin nauttimaan aurinkoisesta aamukävelystä pitkin Maarianhaminan sympaattisia katuja, puistoja ja rantoja. Ihmisiä ei ollut taaskaan juuri ollenkaan liikkeellä. Käväisin myös Lilla Holmenin saaressa, jossa oli paljon erilaisia lintuja ja kaneja.

Koska oli sunnuntai, suurin osa kaupoistakin oli ikävä kyllä kiinni, joten tyydyin lähinnä tallustelemaan pitkin autioita katuja ja ihastelemaan kauniita puutaloja. Kävelyn lomassa maistoin myös Ahvenanmaan pannukakkua.

Iltapäivästä palasimme satamaan, jossa nousimme Viking Gracen kyytiin. Laiva oli positiivinen yllätys, koska yleensä Suomen risteilyalukset ovat melko nuhjuisia. Nautimme ihanista lounasbuffetin antimista ja kauniista saaristomaisemista. 

Oli hienoa päästä yöpymään pitkästä aikaa Turussa ja vierailemaan Maarianhaminassa ensimmäistä kertaa. Luulisi, että kesäaikaan myös Maarianhaminassa olisi vähän enemmän ihmisiä liikkeellä ja kaupatkin auki. Ahvenanmaalle voisin hyvin mennä toistekin ja Turulla taas on ikuisesti paikka sydämessäni <3

Vuoden päästä...

18.08.18 vietän toivottavasti yhtä elämäni onnellisinta päivää näissä ihanissa paikoissa <3

Ehkäpä kirjoittelen joskus tarkemminkin tuon päivän suunnitelmista täällä blogissa. 

Ihanaa viikonloppua kaikille! :) 

Kotorin vanhakaupunki

Ennen syksyn matkasuunnitelmia palaan muistoissa vielä tähän kesään ja Montenegroon. Näitä kuvia katsellessa en voi muuta kuin hämmästellä vieläkin tuota Kotorinlahden kauneutta. Ei mikään ihme, että turistitkin ovat viime vuosina löytäneet sankoin joukoin tuon Balkanin helmen.

Kotorinlahdella majoituimme kahdessa eri paikassa, joista toisesta kirjoittelinkin jo aiemmin. Palazzo Drusko Deluxe Rooms puolestaan sijaitsi Kotorin vanhankaupungin muurien sisällä ja oli sisustettu aivan mielettömällä tavalla jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. 

Oikealla kuvia majapaikastamme

Kotor on yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista kaupungeista. Se on sopivan kokoinen, niin että sen ehtii kiertää kokonaan jopa yhdessä päivässä. Me yövyimme siellä kaksi yötä, joten kerkesimme koluta sen kauniita katuja oikein urakalla. Ainoa harmittava puoli oli se, että vanhakaupunki on lähes pelkästään turisteja varten, joten paikalliseen elämään siellä ei pääse tutustumaan. Jokainen kadunkulma on täynnä ravintoloita, turistikauppoja ja majapaikkoja, joten palveluita ei tarvitse todellakaan etsimällä etsiä.

Kotorin vanhassakaupungissa ei myöskään ole mitään yksittäisiä, suuria nähtävyyksiä, vaan sen viehätys piilee sen kokonaisvaltaisessa kauneudessa. Kirkkoja on lukuisia, joista suurimmat ovat St. Triphon's Cathedrale ja Church of St. Nicholas. 

Kirkkojen lisäksi Kotorin vanhankaupungin kadut vilisevät toinen toistaan suloisempia kissoja. Kissat tuntuivat olevan kaupungin maskotteja ja melkein jokaisessa kaupassa myytiin jotakin kissoihin liittyvää tavaraa. Eräs nainen myös piti kauppaa, jonka tuotoilla hän ruokki ja piti huolta katukissoista. Kissat vaikuttivat hyväkuntosilta ja ottivat rennosti suurista turistilaumoista huolimatta. 

Kaupungissa olisi ollut myös erilaisia museoita, mutta meille riitti aktiviteetiksi pelkkä kaupungin kapeiden ja kauniiden katujen ihasteleminen. Niiden ihanat portaikot, kaaritunnelit ja rakennukset ikkunaluukkuineen olivat paras mahdollinen ulkoilmamuseo. Vaikka vanhakaupunki on melko pieni, sieltä löysi silti helposti lähes autioita katuja, jos kyllästyi turistilaumassa kulkemiseen.

Vanhankaupungin muurien ulkopuolella on Kotorin satama, johon valtavat risteilyalukset parkkeeraavat päivittäin. Satamassa sijaitsi myös ruokatori ja lyhyen kävelymatkan päässä oli pienehkö ostoskeskus. Kotor ei ollut mikään shoppailijan mekka, minkä takia ostoksia ei tullut tehtyä juuri ollenkaan.

Vanhankaupungin yläpuolella kohoaa vanhat muurit, joita pitkin pääsee kapuamaan rapistuneeseen linnakkeeseen. 1350 rappusta linnakkeelle tarjoavat kesällä todellisen hikitreenin. Välttääksemme pahimman paahteen lähdimme matkaan jo aamulla ennen seitsemää, jolloin muureille ei ollut vielä edes rahastusta. 

Matkan varrella sijaitsi kaunis Cskva Gospa od Zdravlja kirkko ja usempia näköalatasanteita, joista aukesi henkeäsalpaavan upeat maisemat Kotorinlahdelle ja vanhaankaupunkiin. Muita ihmisiä oli tuohon aikaan liikkeellä aika vähän, mikä oli mukavaa vaihtelua vanhankaupungin turistimassoille.

Lopulta saavutimme St. Johnin linnakkeen huipun hiestä märkinä, vaikka teimme koko nousun varjossa. Vesipullo onkin aivan ehdoton varuste tuonne kiivettäessä, etenkin kesäaikaan. Myös alaspäin lakeutuminen oli yllättävän rankaa epätasaisia kiviportaikkoja pitkin. Koko reisuun meillä kului noin puolitoista tuntia, jonka jälkeen aamupala maistui paremmin kuin hyvin.

Suosittelen lämpimästi Kotoria ja Montenegroa matkakohteena. Maan virallinen valuutta on euro, mutta yleinen hintataso on Suomea edullisempi. Paikallisten kanssa pärjäsi hyvin englannilla ja ihmiset vaikuttivat ystävällisiltä ja luotettavilta. Avomieheni esimerkiksi unohti yhtenä päivänä kännykkänsä taksiin, mutta saimme taksikuskin käsiin soittamalla minun kännykällä avomieheni kännykkään. Kymmenen minuutin päästä taksikuski ajoi majapaikkamme eteen ja palautti kännykän. Montenegrosta jäi niin hyvä muistikuva, että voisin hyvin kuvitella palaavani sinne vielä uudemmankin kerran. 

Rakkautta kesäisessä Hailuodossa ja Oulussa

Viime viikolla lähdimme avomiehen kanssa kesän viimeiselle reissulle kohti Oulua. Siellä vierähtikin lopulta kokonainen viikko, joten nyt alan vasta päästä takaisin blogin pariin. Tuon reissun aikana yövyimme myös yhden yön Oulun edustalla sijaitsevalla Hailuodon saarella, josta tulikin sitten koko kesän ikimuistoisin hetki.

Suomen kesäkin näytti vaihteeksi ihania puoliaan ja saimme nauttia ihanan aurinkoisista ja helteisistä päivistä matkamme aikana. Ainoa huono puoli oli se, että helteet houkuttelivat liikkeelle myös muut ihmiset ja saimme viettää keskiviikkona kaksi tuntia Hailuodon lauttajonossa.

Kun pääsimme lopulta saarelle, ajoimme suoraan sen läpi sen toiseen päähän, missä sijaitsee Marjaniemen kalastussatama, jossa yövyimme Luotsihotellissa. Huone oli hyvää perustasoa ja ikkunasta aukesi hieno näkymä avomerelle.

Ennen illallista teimme kävelyn ohi hurmaavien, punaisten kalastajamökkien kohti pitkää hiekkarantaa. Hailuoto on kuuluisa upeista hiekkadyyneistään. Maa kohoaa Hailuodossa lähes sentin vuodessa, minkä takia sen rannat ovat jatkuvan muutoksen alaisena. Se on Perämeren suurin saari, jossa elää edelleen lähes tuhat ihmistä. Kävelyn jälkeen söimme vielä ihanan illallisen hotellimme terassilla ja nautimme upeasta kesäillasta. 

Seuraava aamu alkoi taas aurinkoisena ja aamiaisen jälkeen käväisimme pienessä käsityöpuodissa ja luontonäyttelyssä hotellin tiloissa. Sen jälkeen suuntasimme taas nauttimaan auringosta rannalle. Avomieheni oli sopinut meille opastetun kierroksen hotellimme vieressä sijaitsevaan Marjaniemen majakkaan kahdelta. En ollut koskaan aiemmin vieraillut majakassa, joten jo se itsessään oli mahtava kokemus huolimatta oppaan monotonisesta puheesta. Kierroksen jälkeen jäimme majakan huipulle kahdestaan, jolloin avomieheni yllätti minut polvistumalla eteeni ja kosimalla. Onnenkyynelissä vastasin tietysti myöntävästi. 

Olen vain niin uskomattoman onnellinen, että olen vihdoin löytänyt rinnalleni ihanan ja hyvän ihmisen, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Vaikka meillä ei ole takana vuosien yhteistä historiaa, hän on elänyt rinnallani elämäni rankimman ja synkimmän ajanjakson ja nähnyt minut heikoimmillani. Hän on joutunut jakamaan kanssani aivan liian monta huonoa päivää, kuivannut aivan liian monet kyyneleeni ja valanut minuun lukuisia kertoja toivoa paremmasta tulevasta. Hän on huolehtinut minusta ja meidän kodista, kun minulla ei ole ollut voimia siihen. 

Vaikka olemme monissa asioissa toistemme vastakohtia, olemme oppineet ymmärtämään ja hyväksymään sen, ettei meidän tarvitse olla kaikesta samaa mieltä, mutta voimme silti rakastaa toisiamme koko sydämestä. Hänen kanssa riidellessä minulla ei ole koskaan sellaista oloa, että hän häipyisi äkillisesti elämästäni. Hän tuntuu kaikilla tavoilla oikealta ja varmalta. Hänen kanssaan minun ei tarvitse epäillä tai pelätä. Ja hänen kanssaan minun ei tarvitse esittää tai piilotella itseäni.

Lounastimme kosinnan jälkeen vielä Marjaniemessä, josta lähdimme ajelemaan ympäri Hailuotoa. Kävimme muun muassa Pöllän mahtavalla ranta-alueella, jossa lampaat löhöilivät rantaruohikossa ja vesi oli uskomattoman lämmintä ja matalaa. Vierailimme myös Luovon Puojissa, Galleria Luodossa ja Pariton kuppi kahvilassa. Ennen lauttarantaan siirtymistä kävimme vielä ihmettelemässä Ulkokarvossa sijatsevaa Organum tilataideteosta, joka koostuu kolmesta betonisesta kupolista, joilla on kaikilla oma resonanssinsa.

Hailuodosta palasimme takaisin Ouluun, jossa vietimme loppuviikon. Perjantaina nautimme kesäisestä ilmasta Qstock-festivaaleilla, jonka lavoille nousivat muun muassa Chisu, Apulanta, Egotrippi ja Haloo Helsinki!

Kiertelimme Oulua paljon pyörillä ja tutuiksi tulivat monet ihanat paikat, kuten Torinranta, Rotuaari, Pikisaari, Hietasaari, Nallikari ja Ainolan puisto. Yhtenä iltana ajelimme Kiiminkiin ihastelemaan upeita Koitelin Koskia. Toisena iltana taas kävimme syömässä parhaat pannukakut, joita olen koskaan maistanut, Pannukakkutalossa.

Kokonaisuudessaan matkamme oli todella onnistunut ja ihastuin kesäiseen Ouluun ja Hailuotoon. Voin lämpimästi suositella niitä molempia kesäreissun kohteiksi. Tuo hetki majakassa ei unohdu varmasti koskaan ja 27.7.2017 säilyy aina yhtenä elämäni tärkeimpänä ja onnellisimpana päivänä. Toivon koko sydämestäni, että meillä on edessä pitkä yhteinen matka, joka sisältää paljon myös niitä valoisampia aikoja <3

Ihanaa viikonloppua kaikille! :) Nyt, kun olen taas kotosalla, yritän saada jonkinlaisen rytmin tähän kirjoitteluun. On niin monta tarinaa kerrottavana tältä kesältä ja ehkä kirjoittaminen auttaisi minua myös jäsentelemään omaa elämääni, joka on melkoinen mylläkkä tällä hetkellä. Palailen siis asiaan toivottavasti jo melko pian!