3 unohtumatonta luontokohdetta

Koska seuraava reissuni suuntautuu kohti New Yorkin asfaltti- ja betoniviidakkoa teki mieleni vastapainoksi muistella muutamia luontokohteita, jotka ovat tehneet syvän vaikutuksen minuun. En koskaan kyllästy hämmästelemään luonnon monimuotoisuutta ja kauneutta niin täällä koto-Suomessa kuin maailman kaikissa muissakin kolkissa. Aina, kun haluan rentoutua, hakeudun luonnon läheisyyteen. Sillä vaan on jotenkin todella rauhoittava vaikutus, ainakin minulle. Olen vuosien mittaan päässyt ihailemaan useita upeita luontokohteita ympäri maailmaa, mutta esittelen niistä nyt kolme, jotka ovat jääneet mieleeni jostakin eritysestä syystä.

1. Australia

Australia on yksi kaikkien aikojen suosikkimatkakohteistani monestakin syystä, eikä vähiten uskomattoman monipuolisen luontonsa takia. Australia on pullollaan toinen toistaan mielenkiintoisempia luonnonmaisemia. Sieltä löytyy upeita, pehmeähiekkaisia surffausrantoja, sademetsää, mielettömiä kalliomuodostumia, salaperäisiä luolia, mahtavia koralliriuttoja täynnä värikkäitä kaloja, punertavaa autiomaata silmänkantamattomiin ja niin paljon muuta ihailtavaa.

Myös Australian eläinkunta on täysin omaa luokaansa. Australian ainutlaatuiset pussieläimet, kuten kengurut, koalat ja vompatit ovat mielestäni maailman suloisimpia otuksia. Kenguruita on todella paljon ja niihin törmää usein myös eläintarhojen ulkopuolella. Sydneyn eläintarha on pullollaan mielenkiintoisia asukkeja ja Australiassa on myös useita eläinpuistoja, joissa pussieläimiä pääsee itsekin silittelemään. Myös erilaiset krokotiilisafarit ovat ikimuistoinen kokemus.

Australia tarjoaa mahtavia luontokokemuksia laidasta laitaan, joten jokaiselle löytyy varmasti se oma lempiympäristö. Australiaan matkustaessa ei kannatakkaan jumittua vain yhteen paikkaan, vaan lähteä rohkeasti matkustamaan ympäri tuota upeaa maata, joka on pullollaan mielenkiintoisia paikkoja ja luonnonympäristöjä. Kannattaa ainakin kierrellä Sydneyn ympäristöä, vierailla Blue Mountains vuoristossa sekä tietysti snorklailla ja sukellella Isolla Valliriutalla.

2. Islanti

Toinen kohde, jonka luonto teki minuun suuren vaikutuksen, löytyy huomattavasti lähempää kuin Australia. Vierailin kesällä 2011 Islannissa ja hämmästyin todella, miten upeita luonnonmaisemia löytyy niin läheltä Suomea. Islannin luonto on kaikessa karuudessaan todella kaunis ja sieltä löytyy monia uskomattomia luonnonmuodostumia ja -ilmiöitä. 

Tulivuoria, kuumia lähteitä, geysireitä, vesiputouksia, jäätiköitä, koskia ja laavakenttiä. Tietenkään unohtamatta, valaita, delfiinejä ja islanninhevosia. Noista ja vielä paljosta muusta muodostuu Islannin ainutlaatuinen luonto.

Jos majoitut Reykjavikissä, kannattaa kiertää auton kanssa ainakin Golden Circle, jonka varrella sijaitsee muun muassa geysirejä, upea Gullfossin vesiputous ja Thingvellirin luonnonpuisto, jossa sijaitsee Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen erkanemiskohta. Blue Lagoon on täysin ylihinnoiteltu ja täynnä turisteja, mutta ainakin mielestäni oli kuitenkin pakko päästä kylpemään kuuman lähteen lämmössä. Laivaretki Reykjavikin edustalla on mukava ohjelmanumero, jossa pääsee bongailemaan valaiden ja delfiinien eviä. Koskenlasku oli hauskaa puuhaa myös sekin. Islannissa jäi moni asia vielä kokematta, kuten jäätiköt, snorklaus ja islanninhevosvaellus, joten ainakin on monta hyvää syytä palata tuohon tarunomaiseen maahan.

 3. Kenia

Kenia hurmasi minut vuonna 2005 aitoudellaan ja eläimistöllään. Silmänkantamattomiin jatkuvat savannitasangot pullollaan upeita Afrikan eläimiä, olivat paljon enemmän kuin uskalsin safarimatkalta toivoa. Keniassa luontoa ja sen asukkeja pääsi uskomattoman lähelle. On uskomaton tunne, kun muutaman askeleen päässä löntystelee leijona, kokonainen norsulauma tai valtava määrä antilooppeja tai seeproja, eikä välissä olekaan kaltereita.

Kenian eläimistö on todella laaja ja safarilla tuli bongattua muun muassa, norsuja, seeproja, kirahveja, erilaisia antilooppeja, puhveleita, apinoita, virtahepoja, gepardeja, villisikoja (Pumba!) sekä paljon värikkäitä lintuja ja liskoja. Yksi unohtumattomimmista kokemuksista oli yöpyminen telttaleirissä, joka sijaitsi aivan eläinten juomapaikan äärellä. Antiloopit ja apinat kulkivat teltan vierestä ja koko yön sai kuunnella savannin eläinten mekastusta.

Safarimatka on upea kokemus aikaisista aamuheräämisistä ja pomppuisista teistä huolimatta, joka kannattaa ehdottomasti kokea, jos siihen vain tulee tilaisuus. Itselläni on Kenian matkasta lähtien ollut valtava hinku päästä uudelle safarille, kenties Tansaniaan, Etelä-Afrikkaan tai Botswanaan. Toivottavasti vielä joku päivä olen taas kokemassa luonnon ihmeellisyyttä jossakin päin Afrikkaa.

Siinä olivat minun unohtumattomimmat luontokohteeni. Olisi kiva saada uusia ideoita luontomatkailuun, joten laittakaahan ihmeessä viestiä, jos olette vierailleet jossain upeassa paikassa. 

Ensi viikolla onkin sitten aika siirtyä ihmettelemään New Yorkin viidakkoa. Enää kaksi päivää töitä ja sitten koittaa kauan odotettu KESÄLOMA!!!

Sydämentykytyksiä ja muita viikon tapahtumia

Tällä viikolla olen kokenut sydämentytkytyksiä niin hyvässä kuin pahassa. Onneksi viikkoon on mahtunut myös rauhallisempia päiviä.

Alkuviikko sujui melko rauhallisesti. Sijaisuus eteni kivasti ja luokka oli ihan mahtava. Sisällä syttyi taas pieni toivon kipinä oman opettajuuden suhteen, kun näki että tuollaisiakin luokkia on vielä onneksi olemassa. Se, miten sellaisen saa omakseen, onkin sitten ihan toinen asia.

Tällä viikolla olen myös jotenkin todella paljon miettinyt omaa rooliani opettajanhuoneessa. En oikein tiedä edes miksi, mutta kyseisessä koulussa olen ottanut melko hiljaisen roolin opettajien keskuudessa. Kuuntelen muiden juttuja, kysyn, jos tarvitsen apua ja juttelen tietysti, jos joku juttelee minulle. En kuitenkaan itse ole aloittanut aktiivisesti keskusteluja tai heittänyt yleiseen rupatteluun hirveästi mitään kommentteja. Aluksi se ei haitannut minua, koska ajattelin, että sijaistan päivän silloin, toisen tällöin. Nyt olen kuitenkin ollut töissä lähes koko toukokuun ja tunnen edelleen itseni melko ulkopuoliseksi. Kun on kerran ottanut tietyn roolin jossakin yhteisössä, on sitä yllättävän vaikea lähteä muuttamaan kyseisessä ympäristössä. Toivon vaan, ettei tämä ilmiö toistu silloinkin, kun aloitan oikeat työt jossakin koulussa. Olisi hirveää joutua olemaan päivästä toiseen jotakin sellaista, mitä ei oikeasti ole. 

Nojoo, se siitä avautumisesta, eteenpäin! Torstaina lähdin töiden jälkeen Paulinan kanssa kiertelemään Naantaliin. Ilma oli harmaa ja ihmisiä ei näkynyt juuri ollenkaan. Olen aikaisemmin käynyt Naantalissa vain aurinkoisina päivinä, jolloin kadut pursuavat ihmisiä, joten tyhjyys oli ihan mukavaa vaihtelua. Harmi, että kamera unohtui kotiin, Naantali kun on niin kaunis kaupunki. Jouduin myös jättämään hyvästit Paulinalle, koska hän palaa Puolaan jo ensi viikolla. On ollut mukavaa ja mielenkiintoista tutustua häneen ja toivon, että törmäämme vielä joku päivä jossakin päin maailmaa.

Perjantaiaamuna koin ne tämän viikon negatiiviset sydämentykytykset. Olin aamulla lähdössä töihin, kun Mindi muuttui todella huonovointiseksi, veteläksi ja alkoi oksentaa. Se avuttomuuden tunne on aivan hirveä, kun ei voi auttaa toista mitenkään. Jouduin soittamaan töihin, etten pääse aamun ekoille tunneille ja lähdin päivystykseen Mindin kanssa. Eläinlääkäri otti Mindistä kaikkia mahdollisia kokeita ja onneksi kaikki arvot olivat kunnossa. Mindi oli kuitenkin sen verran heikkovointinen, että se jäi loppupäiväksi tiputukseen. Oli hirveää jättää Mindi sinne yksin kalterien taakse häkkiin koko päiväksi ja ajattelin, ettei se antaisi minulle koskaan sitä anteeksi. 

Onneksi iltapäivällä Mindi oli jo oma pirteä itsensä ja tuntui antaneen minulle hylkäämisen anteeksi. En ole aikoihin pelännyt niin paljon kuin tuolloin ja pahinta oli se, että olin täysin yksin tilanteessa, eikä minulla ollut ketään tukena. Onneksi selvisimme tuosta säikähdyksellä ja toivon todella, että vastaavia keikkoja ei olisi enää luvassa. Nyt tajusin taas kerran sen, miten en vain yksikertaisesti kestäisi sitä, jos Mindille tapahtuisi jotain.

Tuon jälkeen viikko on kuitenkin onneksi sujunut iloisissa merkeissä. Veljeni Tuomas tuli kyläilemään luokseni koko viikonlopuksi. Lisäksi tänään äiti ja mummi tulivat kyläilemään tänne myös. Viikonloppu koostui muun muassa ulkoilusta, mäkiautoilusta, Föri-ajeluista, valtavista buffet-pöydistä ja jalkapallomatsista.

Sain jouluna Tuomakselta ja Anulta lahjaksi lahjakortin MCC action parkin mäkiautoiluun. Suhtauduin lahjaan melko skeptisesti, mutta suureksi riemuksi sain yllättyä todella positiivisesti! Mäkiautoilu oli ihan mielettömän hauskaa ja jännittävää puuhaa ja löysin itsestäni sisäisen rallikuskini ;D Voin todella lämpimästi suositella muillekin. Noita mäkiautoilupaikkoja on muissakin laskettelurinteissä eri puolella Suomea, joten kannattaa käydä kokeilemassa. 

Koska kyseessä oli Tuomaksen vierailu Turkuun, emme tietenkään voineet jättää välistä Förillä ajelua. Tuomas on suuri Förifani ja haluaa ehdottomasti joka kerta Turkuun tullessaan päästä föreilemään. Tällä kertaa seilauksia kertyi vain viisi, mutta kerkesimme siinä ajassa nauttia Förin tunnelmasta ja maisemista ja Tuomas pääsi myös avustamaan hääparin kuvauksessa Förillä. Kuulimme myös erään miehen suusta ihanan lainauksen avioliitosta, joka meni kutakuinkin näin: "Avioliitto on kuin Föri, se toimii, kun se kulkee molempiin suuntiin." :) Förissä on tunnelmaa ja se on ehdottomasti yksi Turun parhaimmista puolista. Föri rocks!

Ennen Rantakertun hampparibuffettiin menoa päätimme kasvattaa nälkäämme tekemällä kävelyn Turun linnalle. Kun muutin viisi vuotta sitten Turkuun asuin Martissa lähellä jokea ja silloin tuolla päin tuli käveltyä paljon. Vuodet ovat vierineet ja nyykyään asun edelleen Aurajoen varressa, mutta maisemat ovat nykyään aika erilaiset. Oli mukava päästä katselemaan vanhoja tuttuja paikkoja pitkästä aikaa. Turku on ihana kesäkaupunki, se todella puhkeaa kukkaan tähän aikaan vuodesta.

Myös Turun linna piha-alueineen oli jälleen kerran upea näky. Sisälle linnaan en ole vielä näiden Turussa vietettyjen vuosien aikana päässyt, mutta ehkä sekin tulee vielä koettua. Nyt pääsimme sentään sisäpihalle asti.

Syömisen jälkeen olimme täysin ähkyssä, joten palasimme kämpilleni sulattelemaan. Loppuilta kuluikin rennosti pihalla, josta siiryimme paikalliseen katsomaan Mestarien liigan finaalia. Vaikka haukunkin jalkapalloa aina tylsäksi lajiksi, niin onneksi sentään toinen erä oli ihan viihdyttävää katsottavaa.

Tänään aloitimme aamun syömällä aamiaista pihalla auringonpaisteessa. Ensimmäinen aamiainen omalla pihalla maistui makoisalta ja se täytyy muistaa ottaa tavaksi nyt kesällä. Ihmeellistä, miten niin pieni asia voi muuttaa aamufiiliksen kokonaan. Muutenkin olen ollut innoissani tuosta pienestä pihastani, varsinkin kun olen saanut sinne nyt tuolit ja pöydän sekä kukkia. Se on oma pikku viidakkoni.

Puolenpäivän aikaan saapuivat äiti ja mummi, joiden kanssa jatkoimme kahvittelua pihalla. Sain ihania tuliaisia muun muassa kauniin korin ja mukit, pihalle aurinkotuolin ja peiton sekä karkkia. Lahjat ilahduttavat aina :) Iltapäivällä menimme jälleen syömään buffetpöydän antimia, tällä kertaa vuorossa oli Svarte Rudolfin herkut, jotka täyttivät nekin vatsat erittäin maittavasti.

Nyt Helsingin vieraat ovat lähteneet ja odottelen Camillaa saapuvaksi yövieraakseni. Ensi viikon suunnitelmat ovat vielä ihan auki, koska en vielä tiedä jatkuuko sijaisuuteni vai ei. Joka tapauksessa tänään vietämme tyttöjen iltaa ja ensi viikolla koittaa jo pakkaaminen Helsinkiin ja New Yorkiin lähtö varten, tuskin maltan odottaa!

Mukavaa viikkoa kaikille :)

Uusia matkasuunnitelmia ja kuulumisia

Ajattelin nyt taas vähän päivitellä omia kuulumisia, kun edellisestä kerrasta on jo kulunut aika paljon aikaa. Viikot menevät tosi nopeasti, kun kesä on jo ihan nurkan takana. Ilmat ovat olleet ihan mahtavat täällä Turussa ja kesävaatteet on saanut ottaa jo ihan tosissaan käyttöön. Olen todella nauttinut auringosta ja lämmöstä, kun ne nyt vihdoin ja viimein ovat tulleet tänne Suomeenkin.

Muuten viime viikot ovat kuluneet lähinnä sijaisuuksia tehdessä. On ollut taas mukavaa vaihtelua saada kosketusta tuohon oikeaan opetustyöhön. Päivät ja luokat ovat olleet todella vaihtelevia, mikä on ollut ihan mielenkiintoista. Tällä viikolla olen sijaistamassa ihan unelmaluokassa, luokka toimii ihanan automaattisesti ja kaikki ovat tosi motivoituneita tekemään hommia vielä näin loppukeväästäkin. Voi, kun ne kaikki olisi aina tollaisia, niin opettajuus ois täysin unelmahommaa!

Viime viikolla sain tehtyä viimeiset tentit ja palautettua viimeiset esseet yliopistolle. Myös projekti nimeltä Gradu alkaa pikku hiljaa näyttää ihan hyvältä pitkän taistelun jälkeen. Siitä saan myös kiittää suuresti Tuomasta, hädässä veli tunnetaan! En pysty edes kuvaamaan sitä helpotuksen määrää, mikä päälleni on laskeutunut viime viikon loppurutistuksen jälkeen. En olisi ikinä voinut aavistaa, miten rankka tästä kuluneesta lukuvuodesta muodostuu. Sen lisäksi, että olen joutunut taistelemaan opintojeni kanssa enemmän kuin koskaan ennen, vuoteen on mahtunut haasteita myös yksityiselämän puolella. Nyt kesän korvilla olen kuitenkin selvinnyt siitä kaikesta voittajana ja tunnen itseni vahvemmaksi kuin koskaan. Se on uskomattoman hyvä tunne.

En ole varsinaisesti tehnyt mitään kovinkaan ihmeellistä viime viikkoina, koska opiskelut ja työt ovat vieneet ajastani suurimman osan. Viikonlopuksi kampesin sentään itseni taas Helsinkiin. Ohjelma koostui lähinnä perheen ja Viivin kanssa vietetystä ajasta. Tietysti siinä ohessa tuli katsottua nuo karmaisevat jääkiekon MM-kisat ja Euroviisut. Pettymys oli tietysti suuri, mutta onneksi sen sai jaettua läheisten kanssa. Jaettu ketutus on aina pienempi! Pettymysten jälkeen on aina hyvä tuudittautua ajatukseen siitä, että tappioiden jälkeen menestys tuntuu aina tuhat kertaa paremmalta. Se on pätenyt tänä vuonna omalla kohdallani ja tulee pätemään Suomenkin kohdalla vielä jonakin täydellisenä vuonna.

Suomen tappioista huolimatta en voisi olla iloisempi. Kesäkuun New Yorkin matka lähenee koko ajan, pian voi jo aloittaa pakkaamisen suunnittelun. Lisäksi tänään kesäsuunnitelmat kasvoivat jälleen, kun löimme lukkoon Viivin kanssa matkan Prahaan. Olen niin fiiliksissä tästä! Ensinnäkin pääsen taas pitkästä aikaan reissuun parhaan ystäväni kanssa. Olemme tähän mennessä tehneet Viivin kanssa kolme yhteistä pidempää reissua, joista jokainen on ollut umohtumaton. Edellisestä matkasta on kuitenkin jo kulunut lähes 5 vuotta, mikä on aivan liikaa. Nyt tähän epäkohtaan tulee kuitenkin parannus, kun Praha kutsuu meitä elokuussa.

Tehoduo lähtee pitkästä aikaa valloittamaan maailmaa!

Toiseksi eniten olen innoissaan siitä, että lähdemme juuri Prahaan. Hehkutin sitä jo aikaisemmassa kirjoituksessa, jossa listasin lemppari suurkaupunkejani. Toivon, että Praha ei ole muuttunut ainakaan hunompaan suuntaan edellisestä käynnistä, vaan että se olisi edelleen toiveidemme täyttymys. Odotukset reissun suhteen ovat todella korkealla ja olen varma, että siitä tulee mahtava kokemus jälleen kerran. Olemme tällä kertaa Prahassa 5 yötä, joten meillä on viime kertaa enemmän aikaa tutustua tuohon ihanaan kaupunkiin. Toivottavasti hinnat ovat edelleen edulliset, ruoka hyvää ja ihmiset ystävällisiä.

On vielä pakko hehkuttaa matkan hintaa. Lennot Norwegianilla ja 5 yötä hotellilaivassa tuli maksamaan per henkilö noin 320 euroa. Edullinen hinta sinetöi matkapäätöksemme. Hotelli vaikuttaa sympaattiselta ja se sijaitsee todella hyvällä paikalla ihan Prahan keskustassa ja sitten on tietysti vielä ihanat jokinäkymät laivan kannelta Vltavan rannoille. Norwegianilla olen lentänyt kerran aikaisemmin ja silloin matka sujui todella hyvin ja miellyttävästi. Siitä on kovaa vauhtia muodostumassa lempparini halpalentoyhtiöistä.

Sellaista on siis tiedossa elokussa, tuskin maltan odottaa! Muutenkin kesän suunnitelmat alkavat pikku hiljaa muodostua. Kesää tulee vietettyä niin Turussa, Helsingissä kuin Porvoossakin. Sen kruunaavat tietysti nuo kaksi huippumatkaa. Kuluneen vuoden jälkeen on vapauttava tunne, kun tietää loman odottavan ihan nurkan takana. Aion nauttia lomasta täysin rinnoin ja ladata akkuja viimeistä opiskeluvuotta varten. Tietysti tavoitteena olisi myös saada gradua mukavasti eteenpäin. Kesän ihanat suunnitelmat mielessä jaksan vielä tsempata nämä viimeiset viikot ennen lomaa, tosin tämän hetkisen luokan kanssa työtkin käyvät melkein lomasta! Vihdoinkin asiat tuntuvat loksahtelevan paikalleen ja elämä tuntuu löytäneen oikean suunnaan. Rakastan tätä kutkuttavaa tunnetta, joka kertoo siitä, että mikä tahansa on mahdollista.

Nauttikaa viikosta ja tehkää tänä kesänä jotain sellaista, mitä olette aina halunneet tehdä :)

Syypää mun hymyyn

Rakkain päivänsäteeni Mindi täytti eilen jo kolme vuotta, joten ajattelin tehdä postauksen keskittyen tuohon elämäni tärkeimpään karvapalloon :)

Geenan poismenon jälkeen kuvittelin pitkään, etten voisi enää koskaan hankkia koiraa itselleni. Ajatus Geenan korvaavasta koirasta tuntui pahalta ja ajattelin vertaavani uutta koiraa koko ajan vain Geenaan. Aika kuitenkin kului, elämäni siirtyi Turkuun, opiskelut alkoivat ja muutin yhteen poikaystäväni kanssa. Vaikka elämä oli kaikilta osin kunnossa, jokin tunti kuitenkin puuttuvan. Jalat alkoivat kaivat lenkkikaveria, tyhjään kotiin tuleminen tuntui maailman tylsimmältä ja muutenkin koirakuume alkoi nostaa päätänsä ihan todella.

Ajatus uudesta koirasta ei enää tuntunut kovin tuskalliselta, vaan pikemminkin toivottavalta. Ymmärsin, että uusi koira ei tulisi koskaan korvaamaan Geenan jättämää aukkoa sydämessäni, mutta se voisi omalla persoonallaan luoda oman lokeronsa sydämeeni. Uusi labradorinnoutaja olisi kuitenkin ollut liian tuskallista ja muutenkin halusin käytännön syistä pienemmän koiran. Harkinnan jälkeen päädyimme valitsemaan roduksi cavalier kingcharlesinspanielin, emmekä olisi voineet valita paremmin!

Toukokuussa 2010 saimme iloisia uutisia Laritin kennelistä, meille tulisi kesällä pieni koiranpentu. Ensimmäinen kohtaaminen Mindin kanssa oli ikimuistoinen. Oli uskomaton tunne, kun tajusin, että tuo maailman suloisin pikku pallero tulee olemaan osa perhettäni ja elämääni. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen aika tuntui kuluvan liian hitaasti, kun olisin halunnut jo heti ensinäkemältä napata Mindin mukaani :)

Viikot onneksi kuluivat ja vihdoin heinäkuussa saimme hakea Mindin kotiin. Mindin ensimmäinen koti oli Helsingissä, koska olin kesätöissä siellä. Muutenkin Mindi oppi jo heti pienestä pitäen matkustamaan hienosti autossa, junassa, bussissa ja pyörän korissa sekä asumaan monissa eri paikoissa. Koti oli välillä yksiössä, välillä vanhempieni luona, välillä mökillä Porvoossa ja välillä kotona Turussa. Mindi kuitenkin sopeutui tosi hienosti, vaikka sisäsiisteyden oppiminen ottikin aikansa. Onneksi ne ajat on jo takana päin ja nykyään kotiin tullessa on vastassa yleensä vain iloisia yllätyksiä :)

Eka päivä uudessa kodissa jännitti alussa :)

Mutta illalla Mindi oli jo yhtä naurua :D

Elämä alkoi sujua yllättävän hyvin koiran kanssa, vaikka se muuttikin sitä melko paljon. Kaikki suunnitelmat on tehtävä Mindin hyvinvointi huomioiden. Päivärytmi kulkee Mindin lenkkien mukaan, eikä kotoa voi olla poissa juurikaan yli 8 tuntia. Lenkille on tietysti lähdettävä säällä kuin säällä, oli sitten terve tai kipeä. Matkat on suunniteltava hyvissä ajoin, jotta Mindille löytyy hoitopaikka, joista ei onneksi ainakaan tähän mennessä ole ollut puutetta kiitos innokkaiden hoitajien. Joka paikka on täynnä koirankakarvoja, hiekkaa ja likaa. Noiden takia Mindin nukkuminen samassa sängyssä ei tunnu enää hyvältä idealta, mutta toisaalta rakastan kovasti kuorsaavaa unikaveriani ;D

Ei uskoisi, että noin pieni koira voi kuorsata järkyttävän kovaa!

Vaikka Mindin tulo elämääni on hankaloittanut sitä tietyllä tapaa, en ole katunut päätöstäni kertaakaan. Mindin myötä olen saanut elämääni niin paljon iloa ja onnea, jotka lyövät 100-0 edelliset negatiiviset asiat. Rakastan yli kaiken sitä, kun tiedän Mindin ottavan minut vastaan aina yhtä iloisena, vaikka minulla olisi ollut kuinka huono päivä. Mindi saa kaikki päivän murheet ja stressin unohtumaan saman tien.

Etenkin kuluneena vuotena olen ollut niin kiitollinen Mindin läsnäolosta, kun elämä on koetellut monella tapaa. Vaikka olenkin eron jälkeen joutunut totuttelemaan omillaan elämiseen, on minulla ollut aina Mindi tukena ja turvana. Ilman Mindin seuraa tuskin olisin pysynyt näin järjissäni. Puhun Mindin kanssa ihan hirveästi ja olen täysin varma, että Mindi ymmärtää lähes kaiken. Ainakin se kuuntelee aina tosi tarkkaavaisena ja osaa reagoida juuri oikein. Se on vaan niin empaattinen, sydämellinen ja ymmärtäväinen koira.

Lisäksi on vaan hyvä, että koiran kanssa on pakko lähteä ulos, ilman Mindiä liikkuisin murto-osan nykyisestäni. Lenkit Mindin kanssa ovat kyllä aina yhtä huvittavia. Ensinnäkin Mindillä on hyvin persoonallisia tapoja toimittaa asiansa. Lisäksi Mindi on maailman ihmisrakkain ja huomionhakuisin koira, mikä tulee lähes aina ilmi lenkillä. Mindi saattaa bongata jo kaukaa ihan tien toisella puolella kulkevan ihmisen, jonka päättää "hurmata". Tämän jälkeen häntä alkaa heilua vimmatusti, Mindi yrittää hakea aktiivisesti katsekontaktia ja tekee kaiken mahdollisen saadakseen tuon ihmisen huomion. Lähes aina Mindi myös onnistuu operaatiossaan ja saa ihmisen kiinnittämään huomion itseensä. Voi sitä riemun määrää onnistuneen operaation jälkeen :D 

Mamman pienestä pallerosta on kasvanut "iso" tyttö, muuten vaan lähes joka lenkillä joku luulee Mindiä edelleen pennuksi ;) Mindi on vienyt täysin sydämeni ja todistanut vääräksi pelkoni siitä, etten voisi rakastaa kahta koiraa yhtä paljon. Mindissä ja Geenassa on paljon samaa, mutta myös paljon eroja (suurimpana ruokahalu ;D). Siitä huolimatta niistä molemmat ovat lunastaneet lähtemättömän paikkansa sydämessäni omilla täydellisillä persoonillaan.

 Ainoa asia, mikä mieltäni enää painaa, on ajatus Mindin menettämisestä. Kun sydänystävän on menettänyt jo kerran, sitä ei haluaisi enää koskaan kokea uudestaan. On kuitenkin hyvin todennäköistä, että se aika koittaa vielä Mindinkin kohdalla. En edes pysty ajattelemaan sitä tuskaa, minkä se päivä aiheuttaa. Sen takia en edes täysin iloitse Mindin syntymäpäivistä, koska en haluaisi sen vanhenevan enää päivääkään. Minulla ei ole muuta kuin suuri toivo siitä, että saan kokea Mindin kanssa pitkän, onnellisen ja ihanan matkan yhdessä. 

Olen niin kiitollinen, että olen saanut Mindin osaksi elämääni. 

Kiitos Mindi, että olet syypää mun hymyyn tänään ja kaikkina muina elämäni päivinä. 

Olet kultaakin kalliimpaa ja rakastan sinua niin paljon.

P.S Mindi kuorsasi, ulisi ja sätki unissaan minun tyynyni päällä koko sen ajan, kun kirjoitin tätä postausta ;D

Äideistä parhain

Tämä kirjoitus on omistettu maailman parhaimmalle äidille, minun äidille. 

Jos onnistun elämässäni olemaan edes puolet siitä, mitä sinä olet, voin sanoa onnistuneeni elämässäni.

Kiitos äiti, että olet:

• antanut minulle elämän 
• kannustanut tavoittelemaan unelmia
• opettanut ettei mikään elämässä ole itsestäänselvyys
• rohkaissut minua itsenäistymään, mutta pitänyt silti kodin ovet aina avoinna minulle
• antanut minun tehdä virheitä, jotta olen voinut oppia niistä
• ollut painostamatta minua mihinkään ja antanut minun päättää omasta elämästäni
• omalla esimerkilläsi opettanut minulle paljon tärkeitä asioita elämästä
• kannustanut ja tukenut minua aina niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin
• nauranut, itkenyt ja raivonnut minun kanssa ja minun takia
• hyväksynyt ja rakastanut minua sellaisena kuin olen
• auttanut minua selviämään monesta vastoinkäymisestä elämässä
• antanut minulle loistavat elämänarvot
• lisännyt uskoani ikuiseen rakkauteen rakastamalla isää myötä- ja vastamäissä jo 40 vuoden ajan 
• välittävä ja muista huolehtiva ihminen, usein oman hyvinvointisikin kustannuksella
• huippukokki ja annat muiden nauttia herkuistasi usein
• duracell-pupu, jolta voi haalia energiaa itselleenkin
• rohkea ja vahva oman tien kulkija
• esikuvani
• mahtava juttu- ja juorukaveri
• loistava varamamma Mindille
• epätäydellisen täydellinen
• oma ihana itsesi
• minun äitini tänään, ja kaikkina muina päivinä vuodessa

Rakkaudella,

tyttäresi Elisa

Hyvää äitienpäivää! Juhlitaan, kun tavataan.

Kuka minä olen?

Ajattelin nyt tehdä lyhyen katsauksen siihen, millainen ihminen täällä ruudun toisella puolella oikein kirjoittelee.  Tehtävä ei ollutkaan niin helppo kuin kuvittelin. On mahdotonta tiivistää itseään muutamaan lauseeseen. Toista ihmistä, kun ei voi tuntea, kuin vain tutustumalla, jos silloinkaan! Omassa elämässäni on myös paljon hetkiä, jolloin tuntuu, etten oikein itsekään tiedä kuka oikeasti olen. Myös minut tuntevien ihmisten kuvailut minusta ovat varmasti hyvin erilaisia riipuen siitä, mistä yhteydestä ja kuinka hyvin he minut tuntevat. Ihminen, kun muuttaa melko paljonkin käytöstään erilaisissa ympäristöissä.

En ole oikein koskaan kokenut sopivani johonkin lokeroon tai valmiiseen muottiin. Elämästä saa paljon enemmän irti, kun vaihtaa näkökulmaa tasaisin väliajoin! Sen takia olen myös usein tuntenut itseni ulkopuoliseksi monissa ympäristöissä. Vaikka tulenkin mielestäni hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa (mikä klisee!), vain hyvin harvojen seurassa koen oikeasti tulevani hyväksytyksi sellaisena kuin olen. Ne ihmiset ovat minulle kultaakin kalliimpia.

Siitä huolimatta, ainakin minulla, tulee myös aina olemaan puolia, joita tuskin koskaan tulen paljastamaan kenellekään. Uskon, että jokaiselta ihmiseltä löytyy sellaisia asioita, joita ei vain halua tai pysty paljastamaan muille kuin itselleen. Muutenkin olen aivan nuoresta asti viihtynyt hyvin itsekseni ja arvostan omaa aikaani todella paljon. Vaikka olen tosi sosiaalinen ihminen, tarvitsen sen vastapainoksi paljon yksinäisyyttä, tai muuten menee hermo! Mielestäni olisi tärkeää, että jokainen ihminen opettelisi viettämään aikaa itsensä kanssa, eikä ripustautuisi pelkästään muihin ihmisiin.

Koska tehtävä alkoi tuntua mahdottomalta, päätin antaa kuvien puhua puolestaan, niiden kun pitäisi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Olen nähnyt muiden blogeissa noita ihania "And that's who I am"-kuvia, joten halusin ehdottomaksi niitä osaksi tätä kirjoitusta. Mutta, koska olen luonteeltani hirveä hamstraaja, en tietenkään osannut tyytyä vain muutamaan kuvaan, kun minua kuvaavia tuntui löytyvän niin monta ;D Matkaan tarttui yhteensä 97 kuvaa ja tekstiä, jotka kertovat siitä millainen olen. Toivottavasti ne antavat edes pintaraapaisun siitä, millainen ihminen täällä näppäimistön takan oikein elämästään ja matkoistaan kirjoittelee.

Tätä, ja niin paljon muuta, on tyttö nimeltä Elisa.

Kaikki kuvat: http://andthatswhoiam.tumblr.com/

P.S Tänään kesä tuli Turkuun :) Aurinkoista, +20 astetta, Mindi lenkkiseurana, ihana Turku ja vuoden ensimmäinen jäätelöpallo. Sijaisuuksista selvitty ainakin tähän asti, edessä neljän päivän vapaa ja illalla tiedossa jännittävä Suomi-Usa ottelu. Ei tätä voi muuta kuin rakastaa. Kunpa tää ei loppuis ikinä!

Ihanaa loppuviikkoa kaikille :)

Top 7 Peru & Bolivia

Koska kesäkuussa pääsen lahjamatkalle vanhempieni kanssa, ajattelin muistella vähän edellistä lahjamatkaani, vuoden 2008 Etelä-Amerikan matkaa, jonka sain vanhemmiltani ylioppilaslahjaksi. Matkalla oli meidän kolmen lisäksi myös vanhempien tuttavapariskunta tyttärensä kanssa, joten minullakin oli ikäistäni matkaseuraa. Matkalla vierailimme Perussa ja Boliviassa useissa eri paikoissa. Etenkin Peru oli erittäin mielenkiintoinen kohde täynnä hyvin säilynyttä inka-arkkitehtuuria, upeaa luontoa ja sydämellisiä ihmisiä. Tässä minun suosikkini matkan varrelta.

1. Machu Picchu

Tätä hehkutin jo aikaisemmassakin postauksessa, jossa esittelin mielenkiintoisia nähtävyyksiä ympäri maailmaa. Machu Picchu on vain kerrassaan upea. Se oli ehdottomasti matkan kohokohta, kiehtova ja tarunomainen paikka, jonka toivon näkeväni vielä joku päivä uudestaan. Jos olet koskaan Perussa, et vaan voi jättää käymättä siellä.

2. Cuzco 

Cuzco oli ihana ja miellyttävä kaupunki, jonka läheisyydessä oli kiinnostavia nähtävyyksiä, kuten Sacsahuamán, inkojen valtava kivikaupunki/ -muuri, joka on rakennettu samaan tapaan kuin Machu Picchu, mutta paljon suuremmista kivenlohkareista. Parhaiten Cuzcosta jäivät kuitenkin mieleen ihmiset. Ennen matkaamme äitini oli ollut Perussa, Cuzcossa vapaaehtoistöissä lastenkodissa muutaman kuukauden. Pääsimme vierailemaan siellä ja vietimme syntymäpäiväjuhlia lasten kanssa. Vaikka lasten taustat olivat todella kauheita, he olivat iloisia, leikkisiä ja luottavaisia meitä kohtaan. Sellaisina hetkinä tajuaa, miten hyvin omat asiat ovat. Kun sen vaan muistaisi täällä jokapäiväisessä elämässä vähän useammin, eikä valittaisi pienistä ja turhista asioista!

3. Uros-saaret

Titicaca-järvi on valtavan kokoinen järvi Perun ja Bolivian rajalla. Se on täynnä mielenkiintoista nähtävää ja sen rannoilla sijaitsee paljon pieniä, mukavia kyliä ja kaupunkeja. Yksi mielenkiintoisimmista paikoista, joissa vierailimme, olivat Punon kaupungin edustalla sijaitsevat Uros-saaret. Saaret oli rakennettu kokonaan kaisloista ja ne kelluivat veden pinnalla. Eri kaislasaarilla asui omat heimonsa ja myös heidän talot ja veneet oli tehty kaisloista. Uskomatonta, mitä kaikkea ihmiset keksivätkään!

4. La Paz

Maailman korkeimmalla (yli 3500 metriä merenpinnan yläpuolella) sijaitseva  pääkaupunki oli sekin mielenkiintoinen ja "hengensalpaava" kokemus. Vierailimme La Pazissa muun muassa museoissa, markkinoilla, keskusaukiolla ja kuulaaksossa eli Valle de la Lunassa, jossa riitti karuja maisemia silmänkantamattomiin. Torilta löytyi monia mielenkiintoisia löytöjä, kuten onnea tuottavia, syntymättömiä alpakansikiöitä ja juhlaruuaksi marsuja vartaassa. Jätin tällä kertaa väliin molemmat, ehkä sitten ensi kerralla ;)

5. Titicaca-järvi ja Isla del Sol & Isla de la Luna

Kävimme myös Bolivian puolella Titicaca-järvellä, jossa yövyimme Copacabana rantakaupungissa, joka kyllä varmasti eroaa Brasilian vastaavasta huimasti :D Teimme veneretket kahteen inkojen pyhään saareen, Isla del Soliin ja Isla de la Lunaan. Molemmat niistä tarjosivat mielenkiintoisia raunioita ja karun kauniita maisemia. Teimme myös päivävaelluksen Isla del Solilla, joka oli yllättävän uuvuttava, kiitos 4000 metrin korkeuden. Onneksi kerkesimme perille juuri ennen ukonilman alkua. 

6. Ballestassaaret

Perun rannikon edustalla sijaitevat Ballestassaaret olivat myös kiehtova vierailukohde. Lemu oli hirveä, mutta näkymät olivat sen arvoiset. Eläimet eivät olleet moksiskaan, vaikka turisteja pullollaan olevat veneet suhailivat ihan läheltä. Saarilla bongasimme muun muassa pelikaaneja, pingiinejä ja paljon muita lintuja, sekä noita elämänsä erittäin rennosti ottavia merileijonia ja muita hylkeitä. Saaria kuulee kutsuttavan myös pikku Galápagossaariksi, enkä yhtään ihmettele miksi!

7. Nazcan linjat

Nazcan linjat ovat muinaisten intiaanien tekemiä valtavia geometrisiä kuvioita ja hahmoja laajalla tasankoalueella Perussa. Näimme kuvioista vain hyvin pienen osan, mutta nekin saivat jo ihmettelemään, mitä kaikkea ihmiset ovat aikojen saatossa oikein jaksaneet väkerrellä. Eipä taitaisi nykyihmisillä riittää aikaa samanlaiseen puuhasteluun. Joka tapauksessa Nazcan linjat olivat myös kiehtova nähtävyys ja näyttävät varmasti vielä upeammilta lentokoneen kyydistä katsottuna.

Siinä olivat minun reissuni sykähdyttävimmät kokemukset. Etelä-Amerikka on todella kiehtova matkakohde, johon on pakko vielä päästä uudelleen. Noiden paikkojen lisäksi, haluaisin nähdä myös paljon muita maita ja paikkoja Etelä-Amerikassa, mutta niiden aika on sitten joskus myöhemmin. Olisi kiva kuulla, jos joku teistä on käynyt joissakin samoissa paikoissa. Kysymyksiä saa myös aina esittää, vastaan mielelläni :)

Vappu turkulaisittain

Taas on yksi vappu takana, tällä kertaa vietin sen täällä Turun maisemissa. Pääasiallisena vappuseuralaisenani toimi tänä vuonna Camilla, mutta matkan varrella tuli törmättyä taas vaikka kuinka moneen tuttuun. Oli kiva tavata opiskelukavereita, joita ei ole nähnyt kuin vilaukselta vuoden aikana, koska kaikkien opinnot on hajautunut niin paljon erilleen. Onneksi on vappu, joka kokoaa porukat yhteen pitkästä aikaa. Minulla oli vapulle kaksi tavoitetta: ostaa vappupallo ja mennä lakituseen. Vaikka kumpikaan noista ei toteutunut, oli vappu siitä huolimatta erittäin onnistunut tänä vuonna.

Tätä kaikkea ja paljon muuta tapahtui tänä vappuna.

 Päivä starttasi yliopiston pihalla Edun perinteisillä vapputansseilla. Vaikka aurinko ei tuolloin vielä lämmittänyt, niin onneksi boolit ja tunnelma pitivät meidät lämpöisinä.

Tämän vapun ehdoton suurin saavutus oli Camillan ja minun munkkitalkoot. 

Kumpikaan ei ihme kyllä vammautunut.

Lopputuloksena oli ihanan makuisia aivokasvainmunkkeja à la Elisa ja Camilla.

Skumppaakaan ei tietenkään unohdettu.

Ja vuoden ekat mansikat, kesää odotellessa!

 

Kiitos munkkitalkoiden, myöhästyimme juuri parilla minuutilla lakituksesta. En ole neljän vuoden opiskelujen aikana täällä Turussa vielä kertaakaan kerennyt tai päässyt lakitukseen. Ehkä viides ja viimeinen vuosi toden sanoo!

Virallinen vappupotretti :)

Ja sama epävirallisena ;D

 

Ilta kului syöden, juoden ja ihmisiä tapaillen ulkona. Aurinkokin saatiin lopulta näkyviin.

Mukaan tarttui myös Emily ihanine joujou-lippiksineen :D

Ilta jatkui Brysselissä, joka oli meille kaikille kolmelle täysin uusi tuttavuus. Puitteet olivat kyllä ihan mahtavat, vaikka me ei ehkä ihan sovittu ympäristöön haalareinemme, no vappuna se sallittakoon ;D

Tänään kävimme Camilla kanssa vielä pyörähtämässä vappupiknikillä Vartiovuorenmäellä. Herkut oli ihania ja aurinkokin lämmitti vihdoin.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut onnistunut vappu.

Nyt vaan kuluttelen aikaa ja yritän koota itseäni huomista varten. Menen pitkästä aikaa sijaiseksi kouluun ainakin loppuviikoksi ja vielä maanantaiksi. Uskomatonta, miten se vaan aina tauon jälkeen voi jännittää niin paljon. No toivottavasti selviän siitä taas hengissä!

Mukavaa toukokuun alkua ja loppuviikkoa kaikille, ihanaa pian on jo kesä :)