Joulurauhaa

Piti kirjoitella ennen joulua rästiin jääneet matkakertomukset loppuun, mutta joulukuu on ollut meidän perheen osalta yhtä jatkuvaa sairastelua, minkä takia voimat ovat menneet arjesta selviämiseen.

Ollaan me onneksi siinä sairastelun lomassa ehditty tehdä paljon mukavan jouluisia juttuja ja sääkin oli pitkälle joulukuuhun upean talvinen. On käyty joulutoreilla, leivottu, koristeltu, askarreltu ja paketoitu. Kuunneltu joululauluja, katsottu jouluelokuvia ja luettu joulukirjoja. Kuun alussa oltiin myös kivalla minilomalla Tallinnassa, josta kirjoittelen paremmin, kunhan tästä sairastelusta toivutaan. 

Edelleen iso osa meidän jouluporukasta on kipeänä näin aatonaattona, joten saa nähdä, keitä lopulta löytyy joulupöydän äärestä tänä vuonna. Me tultiin eilen mökille Porvooseen, jossa olen viettänyt lähes kaikki jouluni. Täällä mielen valtaa joulurauha, vaikka elämä olisikin yhtä kaaosta muuten.

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa kaikille rauhallista joulua ❤️

Joulu tullut on

Joulu on minulle valon, toivon ja rakkauden juhla. Näitä kaikkia tarvitsee varmasti meistä jokainen. Etenkin tämän vuoden jälkeen. Nyt on aika lopettaa stressaaminen, levätä ja rauhoittua. Tehdä joulusta juuri sellainen, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Minäkin pidän joululoman ja palaan blogin pariin, kun taas siltä tuntuu. 

Näiden jouluisten kuvien myötä haluan lähettää jokaiselle lukijalle lämpöisen joulutervehdyksen <3

Koti, jonka Sinä täytit

Minun piti julkaista nämä kuvat jo lähes vuosi sitten. Muutama päivä näiden kuvien ottamisen jälkeen jouduin kuitenkin yllättäen luopumaan sinusta ja ajattelin, etten koskaan julkaise näitä kuvia. Kuolemastasi on kulunut jo kymmenen kuukautta ja ensi kuussa jätämme hyvästit tälle asunnolle ja muutamme uuteen kotiin. Siksi päätin julkaista nämä kuvat, jotta muistaisin tämän kodin juuri sellaisena kuin haluan sen muistaa. Kun sinä vielä täytit sen.

Ennen sinä tulit minua aina ovelle vastaan häntä heiluen. Se oli parhaita hetkiä päivästäni ja sai minut aina hymyilemään. 

Nyt avaan oven ja vastassa on vain pimeys. Naapuri avaa kotiovensa samaan aikaan ja huudahtaa iloisen tervehdyksen koirallensa juuri sillä iloisella äänenpainolla, jolla minäkin aina tervehdin sinua. Suljen oven ja valahdan lattialle kyynelten vuotaessa.

Pyysit aina kohteliaasti lupaa sänkyyn nousemiseen. Nukuit kaikki yöt välissämme sängyssä. Halusit olla ihan lähellä ja välillä nukuit jopa pää tyynylläni. Herätessäni öisin silitin sinun silkkistä turkkia ja vaivuin uudestaan uneen.

Nyt välissämme on pehmoinen petisi täyttämässä sinun jättämää aukkoa. Joskus öisin kosketan sitä puoliunessa ja hetken aikaa luulen koskettavani pehmoista turkkiasi, kuten ennen. Kunnes taas muistan, etten enää koskaan pääse koskettamaan sinua. Yöpöydälläni on ystävän tekemä maalaus sinusta, jotta näen sinut viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla, kuten niin monta vuotta ennenkin.

Ennen rouskutit ruokaasi tyytyväisenä keittiön nurkassa. Otit aluksi yhden raksun maistiaiseksi olohuoneen matolle ja vasta todettuasi sen hyväksi ryhdyit syömään omalla paikallasi. Silloin tällöin annoin sinulle keittiön kaapista pieniä herkkupaloja, jotka saivat sinut erityisen tyytyväiseksi.

Nyt ruokapaikallasi on pieni pöytä, jonka alla on edelleen tarvikekassisi, jossa on cavalierien kuvia. Monta kertaa olen suunnitellut käyväni sen läpi ja yhtä monta kertaa olen jättänyt sen tekemättä.

Rakastit makoilla olohuoneen isolla matolla ja sohvalla kanssamme. Sohvalta katselit myös kadulla kulkevia ihmisiä suurella kiinnostuksella. Kun kuulosi heikkeni otit vakiopaikaksesi pienen sivupöydän alustan, josta näit sekä eteiseen, olohuoneeseen ja keittiöön, jotta pystyit tarkkailemaan liikkumistamme mahdollisimman hyvin.

Nyt tuolla paikalla on pieni hyllykkö, jonka alle et mahtuisi makaamaan. Oli pakko hankkia siihen jotain muuta, koska hain jatkuvasti katseellani sinua tuon pöydän alta, vaikka tiesin, ettet ole enää siellä.

Ennen ärsytti imuroida karvojasi ja siivota kuraisia tassunjälkiäsi kodistamme. Nyt vaalin jokaista karvaasi, jonka vielä kodistamme löydän. Kuvittelen sinun olevan vielä jollakin tavalla läsnä niin pitkään kuin vain löydän karvojasi nurkista, sängyn alta, lakanoista tai vaatteista.

Ilman sinua tämä koti on niin kovin tyhjä, täynnä sinun kokoisia aukkoja. Nyt ikkunalaudalla on uurnasi, mitali Kaverikoira-työstäsi ja digikehys, jossa vaihtuvat lukuisat kuvasi. Joka ilta silitän uurnaasi ja kuvaasi toivottaen hyvää yötä mamman rakkaimmalle Mindille. Kuten aina ennenkin.

Vanha Porvoo ja yö parvekkeella

Ajattelin nyt yhdistää samaan postaukseen kaksi asiaa, jotka eivät oikeastaan liity mitenkään toisiinsa, paitsi että satuin kokemaan ne molemmat samana päivänä. Ja ne molemmat ovat myös oivia vinkkejä kesäpuuhaksi.   

 

 

Asuin ja työskentelin yli kuukauden Porvoossa ja silti kerkesin käymään vanhassa kaupungissa vain kerran pikaisesti. Tosin eipä olleet ilmatkaan silloin kovin houkuttavia päiväkävelyille. Toisin oli viime lauantaina, kun kiersimme Emilyn ja hänen poikaystävän kanssa tunnelmallista vanhaa Porvoota. Aurinko paistoi vielä alkuillastakin paahtavan lämpimästi.

 

 

Vanha Porvoo on ihana paikka viettää rentoa kesäpäivää ja se on tullut tutuksi kaikkien Porvoossa viettämieni kesien aikana. Tunnelmalliset kadut ovat täynnä kauniita puutaloja, toinen toistaan ihanampia pikkuputiikkeja ja laadukkaita ravintoloita ja kahviloita. Alue on melko pieni, joten sen kiertää helposti muutamassa tunnissa.



 

Punaisten ranta-aittojen lisäksi yksi vanhan kaupungin tunnusmerkeistä on mäen päällä sijaitseva, kaunis Porvoon tuomiokirkko. Monta kertaa olen miettinyt, että menisin käymään siellä joulukirkossa, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Ehkä vielä joku päivä.



 

Vanhassa kaupungissa käydessä on myös aina päästävä maistelemaan Brunbergin makeistehtaan maistiaisia, mutta ikävä kyllä myymälä oli juuri kerennyt sulkeutua ennen kuin kerkesimme paikalle. Ainoa huono puoli vanhassa kaupungissa onkin juuri se, että monet liikkeistä sulkevat ovensa melko aikaisin, joten sinne kannattaa suunnata jo heti alkupäivästä.



 

Vanhassa kaupungissa sijaitsee monia hyviä ravintoloita, mutta tällä kertaa menimme syömään jokirannassa sijaitsevaan Wilhelm Å ravintolaan. En ollut ennen käynyt siellä syömässä, mutta ainakin tilaamani lohihampurilainen oli niin hyvää, että tuskin jää viimeiseksi kerrakseni.

 

Ajoin Porvoosta vielä illaksi kotiin Mindin kanssa. Asuntoni on näillä ilmoilla aikamoinen pätsi, eikä nukkumisesta meinaa tulla oikein mitään. Niinpä päätin kantaa Emilyn yökyläilystä jääneen patjan parvekkeelle ja koittaa nukkua siellä. Oli ihanaa ensin katsoa rauhassa auringonlaskua ja sen jälkeen odottaa pimeyden laskeutumista ja tähtien syttymistä taivaalle. Siinä tähtiä tuijotellessa tajusin taas, miten pienistä asioista onni koostuu ja miten helppoa omasta elämästään on tehdä mielekkäämpää. Välillä muutaman metrin matka voi muuttaa niin paljon. 



Mindi oli jo ihan unessa, kun yritin saada meistä yhteiskuvaa :D

Aluksi mietin, saisinko ollenkaan nukuttua, kun olen aika herkkä kaikille äänille, mutta uni tuli paljon nopeammin kuin sängyssä. Nukuin myös läpi koko yön ja heräsin ensimmäisen kerran vasta kuuden jälkeen, kun normaalisti herään yössä vähintään kerran tai kaksi. Mindiäkin on vaivannut kuumuus viime aikoina, mutta nyt se nukkui koko yön sikeästi.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli ihanaa herätä aurinkoiseen aamuun, käydä kävelyllä ja nauttia aamupalaa parvekkeella. Sen jälkeen raahasin opetusmateriaalit patjalle ja ryhdyin suunnittelemaan tunteja aamuauringon paisteessa. Ei hassumpi tapa aloittaa sunnuntai!

 

Raitis ilma on aina ollut minulle tärkeää ja huomaan heti, jos en ole saanut sitä tarpeeksi. Se myös parantaa kummasti unen laatua ja piristää mieltä. Tämän viikon parvekkeemme lattialankut ovat olleet maalattavina, mutta luulen, että teemme paluun parvekkeelle taas tulevana viikonloppuna. Suosittelen parvekeöitä myös kaikille muille, joilla se mahdollisuus on olemassa.

Hyvää viikon jatkoa kaikille! :)

Springtime is back in town

Ainakin melkein joka päivä, kunnes yhtäkkiä ilma muuttuukin takaisin jäätävän kylmäksi. Suomen kevät on kyllä melko turhauttavaa aikaa. Lämpiminä päivinä sitä innostuu jo kesätunnelmiin ja sitten seuraavana hetkenä sataakin rakeita. No eiköhän se kesä sieltä vielä joskus tule ja kahden viikon päästä suuntana on onneksi Ostrava, jossa kevät on varmasti jo paljon pidemmällä.

 

 

Aurinkoisina päivinä olen nautiskellut pitkistä lenkeistä Mindin kanssa. On ihanaa seurata, kun luonto herää takaisin eloon. Linnut laulaa, meri kimmeltää, puut täyttyvä silmuista ja ruoho alkaa vihertää. Rakastan myös Lauttasaaren rannoilla sijaitsevia pikkuruisia kesämökkejä, jotka nekin heräävät pikkuhiljaa henkiin talviunestansa.

 

Eiks oo söpöjä? :)

Parveke on ollut edelleen kovassa käytössä ja se on ehdottomasti ihanin paikka kodissani. Kiitos lasitusten siellä pärjää jo nyt aurinkoisina päivinä hyvin shortseissa. Päivä tuntuu paljon paremmalta, kun ruokailun tai lukuhetken siirtää parvekkeen puolelle. Alla olevat kuvat eivät kuitenkaan kerro, miten kyseinen parvekepiknikkini päättyi. En ainakaan onnistunut kaatamaan vesilasiani pitkin pöytää, lattiaa ja Mindiä, heittämään herkkuleipiäni lattialle väärinpäin ja siinä samalla melkein hajottamaan kännykkääni. Kun sen osaa, niin sen osaa :D

 

Melkein meni kuin Strömsössä taas!

 

Viime viikolla pakkasin varastoon talvivaatteeni ja siinä samalla laitoin kotiini kevätsisustuksen. Koska asuin ennen kaksiossa on minulla tekstiilejä ja muuta sisustustavaraa kahden huoneen tarpeisiin. En halunnut niiden seisovan tyhjänpanttina varastossa, vaan päätin alkaa vaihtaa kodissani sisustusta noin puolen vuoden välein.

Niinpä talven puna-harmaa sisustus muuttui pinkki-liilaksi, jotka ovat molemmat voimavärejäni. Tosi pienellä vaivalla kotini sai uuden ilmeen, johon on piristävää herätä joka aamu. Samalla, kun tein omille tavaroilleni kevätraivausta, yritin karsia myös Mindin tavaroita. Neiti oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että tarvitsee jokaista karvakaveriaan, joten en sitten raaskinut heittää niitä pois. Toi koira on kyllä ainoa olento maailmassa, joka saa mut mennen tullen pyöritettyä sormensa ympärille!

 

Viime lauantaina käytiin Viivin kanssa pyörähtämässä myös Tivoli Seiterässä ja Lauttasaaren markkinoilla, vaikka ilma ei ollutkaan kovin keväinen. Seiterään pääsy oli lapsena tärkeä osa kevättä ja oli aika nostalgista palata sinne vuosien tauon jälkeen. Ihmeteltiin vaan, mitä vuodet olivat tehneet tivolin henkilökunnalle, koska teiniaikoina siellä oli aina töissä pelkkiä hottiksia ja nyt ne olivat jotain ihan muuta :D

 

Tivolitunnelmaa :)

 

Lauantai-iltana suuntasimme vielä Le Bonkiin katsomaan Kolinaklubin improteatteriesitystä, joka oli ihan älyttömän hyvä. Kuuden euron hinnalla sai nauraa puolioista tuntia vedet silmissä, juoda lasillisen skumppaa ja tanssia läpi yön hyvän musiikin tahdissa. Ei siis yhtään hassumpi ilta, vaikka mini-ihmisiä olikin taas aivan liikaa liikkeellä. Oma pituudentavoitteluni kostautui jo alkuillasta, kun kompuroin tappajakengilläni asfaltille. Huvittavinta oli, että tuo tapahtui täysin selvin päin, mutta loppuillan pysyin niillä kuitenkin pystyssä. No, näytänpähän edes astetta katu-uskottavammalta :D

Yleensä illat alkavat hyvin ja loppuvat huonosti, mutta lauantaina se meni toisinpäin.

 

Elämä rullailee tällä hetkellä aika tasaisesti, vaikka  vähän jotain kevätväsymystä on ollut ilmassa. Tuntuu, ettei oikein mihinkään jaksaisi keskittyä kunnolla, epätietoisuus tulevasta on ahdistanut normaalia enemmän, pienet jutut ärsyttävät ihan liian paljon ja herkkuja tekisi mieli mättää kaksin käsin. Onneksi elämässä on myös ihania ihmisiä, kauniita lenkkimaisemia, mahtavia matkasuunnitelmia ja Mindi, jonka voi kaapata kainaloon aina, kun maailma ahdistaa <3

En olisi ikinä uskonut sanovani, että piristyn työnteosta, mutta siltä tällä hetkellä tuntuu. Viime viikolla minulla ei ollut yhtään sijaisuutta ja se tuntui loputtoman pitkältä. Olo oli todella vetämätön, enkä saanut juuri mitään aikaiseksi. Nyt olen ollut koko alkuviikon töissä ja jaksanut tehdä myös paljon muuta. Myös nukkuminen on sujunut paremmin, kun illalla on oikeasti väsynyt kaiken tekemisen jälkeen. Vaikka luokka ei ollut sieltä helpoimmasta päästä, oli hauskaa taas päästä työn makuun. Plus, yksi oppilaista sanoi mun kuulostavan Iina Kuustoselta. En kyllä tiedä, onko se hyvä vai huono asia, mutta otin sen kohteliaisuutena :D

 

Onneksi ensi viikollekin on sovittuna pari sijaisuutta ja sitten onkin jo vappuhulinat ja jääkiekon MM-kisojen aloitus. Kisapaitanikin saapui postissa, joten tämä tyttö alkaa olla enemmän kuin valmis karjumaan Leijonat voittoon sekä täällä Suomessa että Ostravassa!

HYVÄ SUOMI!!!

Myös blogin suhteen on ollut vähän väsähtänyt olo, mutta enköhän taas piristy, kun tiedossa on uusia reissuja. Voi kuitenkin olla, että kesällä tulen hidastamaan postaustahtia ja keskityn enemmän netin ulkopuoliseen maailmaan. Tosin itseni tuntien tuo fiilis kerkeää jo muuttua sata kertaa ennen kesää, että ehkä olisi parempi katsoa tilannetta vasta sitten.

Mitäs teidän muiden kevääseen kuuluu? :)