Australian aaltojen alla - snorklausta ja sukellusta Isolla valliriutalla

Vielä hetkeksi pulahdetaan Australian aaltojen alle ennen kuin siirryn matkakertomuksissa meidän viimeiseen kohteeseen Singaporeen. Veden alla olen kokenut monet upeimmat luontoelämykset ja jotenkin aika tuntuu aivan kuin pysähtyvän, kun pään laittaa pinnan alle. Olemme molemmat miehen kanssa vesi-ihmisiä ja meille oli selvää, että Iso Valliriutta olisi Australiassa koettava tavalla tai toisella. Lopulta päädyimme sekä snorklaamaan että sukeltamaan tuolla maailman suurimmalla koralliriutalla.

Kun riutalla on pituutta noin 2300 kilometriä, on vaikea valita, mitä osaa siitä lähtisi tutkailemaan. Ikävä kyllä jopa puolet Ison valliriutan koralleista arvellaan jo kuolleen ja loputkin ovat vaarassa tuhoutua ilmastonlämpenemisen myötä. Tämä on todella surullista, koska koralliriutat ovat kerrassaan upeita ekosysteemejä, joissa elää uskomaton lajikirjo. Monet paikalliset kertoivat meille, että riutta on paremmassa kunnossa, mitä pohjoisemmaksi on mahdollista mennä. Meidän pohjoisin kohde Australiassa oli Cairns ja siellä sitten vietimme sukeltamassa kokonaisen päivän eri osissa Isoa Valliriuttaa. Snorklaamaan taas päädyimme Airlie Beachilta käsin, kun teimme veneretken Whitsundayn saarille. 

Korallit olivat selkeästi paremmassa kunnossa Cairnsin alueella kuin Airlie Beachin lähistöllä. Snorklausretkeen kuului pysähdys alueella, jossa viihtyi paljon isoja kaloja. Tosin syykin selvisi aika pian, kun oppaat alkoivat heitellä kalanruokaa veteen. Olihan se ihan hauska kokemus uida kymmenien kalojen viuhuessa ihan silmien edessä, mutta itse arvostan enemmän aidompia luontoelämyksiä, joita ei voi etukäteen suunnitella.

Cairnsin sukellusretkeen sisältyi varusteet, kolme sukellusta ja oikein hyvä lounas ja se maksoi noin 170 euroa per nuppi. Australiassa sukeltaminen on kallista ja siksi teimmekin sitä vain yhden päiväretken verran. En kyllä olisi enempää jaksanutkaan, koska voimat alkoivat olla aika lopussa tuossa vaiheessa reissua. Kun olimme Moorealla nähneet ja kokeneet jo niin upeita elämyksiä veden alla, niin sukellukset ja snorklaukset Isolla valliriutalla olivat hienoisia pettymyksiä. Näimme kyllä paljon erilaisia koralleja, kaloja ja muita pieniä vesieläimiä. Mutta esimerkiksi kilpikonnia emme nähneet yhtään ja riuttahainkin vain vilaukselta. Ehkä odotin liikaa tai sitten satuimme vain vääriin paikkoihin väärään aikaan. Sitä, kun ei koskaan voi tietää, mitä pinnan alla odottaa sinne hypätessä. Se on sukeltamisen kiehtova, mutta välillä turhauttava puoli.

 

Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että pääsin nyt vihdoin ja viimein sukeltamaan Isolla valliriutalla. 2006 vuonna kun se jäi kokematta, koska olin flunssan kourissa. Nyt se on ainakin tehty, koska mitään takeita ei ikävä kyllä siitä ole, että Iso valliriutta säilyisi myös tulevina vuosikymmeninä elossa. Suuri osa sen koralleista on jo kuollut ja loputkin ovat haalistuneet merkittävästi. Toivon todella, että tuo hämmästyttävän suuri ekosysteemi säilyisi hengissä vielä tulevillekin sukupolville. 

Löytyykö lukijoista muita, joiden sydän sykkii vedenalaiselle maailmalle? :)

Rentoa rantaelämää Noosa Headsissa ja Whitsunday Islandilla

Tällä viikolla arki on oikein kunnolla lävähtänyt kasvoille superpitkän loman jälkeen. Olen aloitellut yhteisöpedagogin opintojani Humanistiseen ammattikorkeakouluun, joita pitäisi kevään aikana saada suoritettua 55 opintopistettä. En vaan yhtään tiedä miten. Ja tietysti onnistuin myös heti kättelyssä saamaan itselleni ihan kunnon flunssan kuumeineen ja yskäkohtauksineen, joka tietysti auttaa opiskeluintoa entisestään. Koska todellisuus ahdistaa tällä hetkellä ehkä hieman, ajattelin paeta sitä vielä hetkeksi Australian auringon lämpöön matkamuistelujen muodossa.

Sydneystä lensimme Queenslandiin Sunshine Coastille, koska muuten olisimme viettäneet lähes koko kolme viikkoa bussissa istuen. Australiassa välimatkat ovat käsittämättömän pitkiä ja moni kartalla lyhyeltä näyttävä matka saattaa olla lähemmäs tuhat kilometriä. Sen takia päädyimme ostamaan myös yhden maan sisäisen lennon. Emme yöpyneet Sunshine Coastilla, vaan jatkoimme siitä matkaa pienempään Noosa Headsiin, jossa meitä odotti viihtyisä Airbnb-asunto.

Meillä ei ollut suuria suunnitelmia näille päiville, koska tarkoituksena oli vähän hidastaa tahtia hektisten suurkaupunkien jälkeen. Nautimme auringosta, lämmöstä ja uimisesta ihanan virkistävässä meressä ja Noosa Riverissa, jonka rannalla oli toinen toistaan isompia taloja. Noosa Heads oli sopivan pieni paikka, josta löytyi kuitenkin kaikki tarvittavat palvelut (kuten meksikolainen ravintola, josta sai jättimäisiä mansikkamargaritoja :D)

Viimeisenä päivänä vuokrasimme auton ja kiertelimme sillä lähialueita. Sää oli poikkeuksellisen pilvinen, mikä mahdollisti myös muun kuin vesiliikunnan. Niinpä teimme pienen vaelluksen Noosa National Parkissa. Rantaa pitkin kulkeva reitti kulki välillä upeissa metsämaisemissa ja välillä siltä taas avautuivat kauniit maisemat lähes autioille rannoille. Kävelimme Fairy Poolseille asti, josta olin nähnyt upeita Instagram-kuvia ja tarkoituksenamme oli pulahtaa niissä. Todellisuus olikin aivan toinen, kun paikalla oli vain yksi "allas", johon aallot tyrskysivät täysillä ja joka oli täynnä turisteja. Niinpä palasimme takaisin ja siirsimme uimaretkemme toiseen paikkaan.

Noosa Headsista matkamme jatkui 15 tunnin bussimatkalla Airlie Beachille, mikä oli taas aikamoista tuskaa. Lohtua toi se, että tiesin loppujen bussimatkojen olevan huomattavasti lyhyempiä. Saavuimme Airlie Beachille kymmenen aikaan aamulla ja ihanaksi yllätykseksi meidän majoitus odotti jo valmiina, kun saavuimme Martinique Whitsundayhin. Meillä oli todella iso ja viihtyisä huoneisto, jossa oli parveke merinäköalalla. Parasta oli kuitenkin upea infinity pool, josta oli hienot näkymät yli Airlie Beachin, kiitos majapaikan korkean sijainnin. Tämä kuitenkin aiheutti myös hieman tuskan hikeä, kun oli aika lähteä ostoksille alas mäeltä ja kivuta se ylös lähes 40 asteen lämmössä. Sen takia vietimmekin lähes kaiken ajan nauttien majoituksestamme ja etenkin sen uima-ja porealtaasta, joissa saimme lillua lähes aina kahdestaan.

Airlie Beachilla kävin jo vuonna 2006 kielikurssin aikana, joten se oli minulle paikkana ennestään tuttu. Sen takia tiesin myös, että itse Airlie Beach ei ole kummoinen paikka, mutta se toimii porttina upeille luonto- ja rantaelämyksille. Sen takia varasimme yhdelle päivälle veneretken, jossa yhdistyi snorklaus, hienot maisemat ja upeat rannat. Snorklauksesta kertoilen enemmän omassa postauksessaan ja nyt keskityn vain upeisiin Whitsundayn saariin.

Vaikka ilma oli sumea (todennäköisesti läheisistä maastopaloista johtuen) mykistivät saaren rannat kauneudellaan. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja hiekka valkoisinta, jota olen koskaan nähnyt. Oli ihanaa vain lillua matalassa vedessä ja nauttia siitä kaikesta kauneudesta. Etenkin, kun tiesi, että vaihtoehtona olisi "nauttia" marraskuusta Suomessa. Koko tuo paikka tuntui jotenkin aivan epätodelliselta. Välillä tosin oli noustava vedestä pelastamaan tavaroitamme, jotka olivat kerta toisensa jälkeen jäämässä vuoroveden alle. 

Vaikka saarille tehdään paljon turistiretkiä, oli rannalla sopivan väljää ja omaa tilaa oli ihan tarpeeksi. Saarille tehdään myös useamman päivän kestäviä purjehduksia, mitkä ovat varmasti myös ihania elämyksiä. Meidän aikatauluun (ja budjettiin) sopi kuitenkin paremmin tällainen päiväretki, jossa kerkesi nähdä ja kokea sopivan paljon. Retki maksoi noin sata euroa per henki ja sisälsi snorklausvälineiden lisäksi monipuolisen buffetlounaan ja kuljetukset majapaikasta satamaan ja takaisin (joiden aikana meitä viihdytti hieman maanisesti vitsiä heittävä, mutta juuri siksi niin hauska kuski). Jos oikein muistan, niin kyseinen firma taisi olla nimeltään Red Cat Adventures.

Kyllä kelpaisi pulahtaa noihin vesiin tälläkin hetkellä. Sauna ja suklaa toimikoot tänään noiden paratiisirantojen korvikkeena. Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Paratiisisaari Moorean upea luonto

Vietämme viimeistä päivää Moorealla, jossa kymmenen päivää ovat vierähtäneet ihan huomaamatta. Ensimmäisten päivien aikana olin aivan tajuttoman väsynyt. Jotenkin kuukauden aikana kertynyt reissuväsymys purkautui oikein toen teolla, kun vihdoin pysähdyimme pidemmäksi ajaksi yhteen paikkaan. 

Moorea on yksi Ranskan Polynesian lukuisista saarista ja se on yksi niistä harvoista, jonne on lauttayhteys Tahitilta. Se on myös yleiseltä hintatasoltaan edullisempi kuin esimerkiksi tunnetumpi Bora Bora. Turisteja on melko paljon, mutta ei todellakaan riesaksi asti. Paikalliset puhuvat yllättävän hyvin englantia ja ovat tuhat kertaa ystävällisempiä kuin ranskalaiset. Sää on ollut miellyttävä n aurinkoista tai puolipilvistä ja noin 25-28 astetta lämmintä. Sateita on ollut ajoittain, mutta ne ovat olleet hyvin lyhyitä. Ja mikä luonto täällä onkaan. Vehreänänä kohoavat vuoret, palmujen reunustamat rannat ja turkoosin sävyissä välkehtivä meri.

Kun tokenimme alun väsymyksestä, vuokrasimme auton, koska se on lähes välttämättömyys täällä. Koko saaren kiertää hyväkuntoinen tie, jolle tulee pituutta noin 60 kilometriä. Tie kulkee rannan tuntumassa. Yksi päällystetyistä teistä nousee Belvederen näköalapaikalle, jonne mekin ajoimme yhtenä päivänä. Saman tien varressa pääsee myös tutustumaan saaren historiaan kävelemällä erilaisten palvonta- ja seremoniapaikkojen luokse, jotka sijaitsevat vehreän metsän keskellä.

Belvederen näköalapaikalta aukeavat maisemat Moorean yli aina merelle asti ja sieltä näkyvät myös sen kaksi lahtea Cooks Bay ja Opunohu Bay, joista jälkimmäisen rannalla meidän Airbnb-asunto sijaitsee. Paluumatkalla kävimme vielä ihastelemassa ananaspeltoja, joita on täällä paljon.

Toisena päivänä ajoimme koko saaren ympäri ja teimme vaelluksen viidakon halki Afareaitu Fallsille. Korkeaa kalliota laskeutuva putous oli upea näky, vaikka vettä siinä ei tällä hetkellä ollutkaan kovin paljoa. Kävimme myös virkistäytymässä putouksen alla olevassa altaassa. Luulimme nauttivamme paikasta kahdestaan, kunnes huomasin meidän uimapaikan olevan puoli metrisen ankeriaan reviirillä. 

Tosiaan asumme budjettisyistä Airbnb-asunnossa, vaikka olisivathan ne veden päälle rakennetut bungalowit houkutelleet aika paljon. Kämppä sijaitsee kuitenkin ihan meren rannalla, meidän takapihana toimii koralliriutta värikkäine kaloineen ja maisemat ovat upeat, joten hyvin olemme täällä viihtyneet, vaikka itse asunto onkin aika vaatimaton. Asunnon omistaja asuu itse talon toisessa puolikkaassa ja on aivan älyttömän ystävällinen tyyppi. Hänen firma järjestää myös valasretkiä, johon osallistuimme eilen. Siitä tulikin sitten yksi elämämme parhaista päivistä. 

Maalla emme ole juuri villieläimiä nähneet, mutta kotieläimiä täällä on senkin edessä. Suloisia koiria on joka paikassa, vuohia, lehmiä ja hevosia on melko paljon ja kanoja ja kukkoja tepastelee jatkuvasti kaduilla. Myös muita lintuja on täällä paljon ja minimaalisen pieniä muurahaisia, jotka tunkeutuvat joka paikkaan ruuan perässä. Hyttysiä on ollut jonkin verran, mutta ei kuitenkaan haitaksi asti.

Veden alla taas on elämää sitäkin enemmän ja siitä olemme päässeet nauttimaan monena päivänä. Moorea on todellinen snorklaajan paratiisi. Kävimme yhtenä päivänä laitesukeltamassa, mutta se on täällä aika kallista ja snorklaten näimme paljon enemmän kuin sukelluksilla.

Pelkästään kahden viime päivän aikana olemme nähneet lukuisia eri kaloja, merimakkaroita, kilpikonnia, sitruuna- ja riuttahaita, keihäsrauskuja, delfiinejä ja ryhävalaita. Niin paljon uskomattomia luontoelämyksiä, että sydän meinaa pakahtua onnesta. Moorea tarjosi meille niin paljon enemmän kuin ikinä uskalsin odottaa. On jotenkin todella haikeaa jättää taakse tämä paratiisi ja jatkaa matkaa taas eteenpäin. Mutta eiköhän edessäkin odota vielä hienoja paikkoja ja elämyksiä. Muutaman päivän vietämme vielä Tahitilla relaten ja matkasuunnitelmia tehden ja ensi viikolla alkaa kuukauden seikkailu Uudessa-Seelannissa. Olemme jo nyt kokeneet niin paljon, että välillä sitä unohtaa, että meillä on vielä kaksi kuukautta reissua edessä. 

Malediivien pinnan alla

Malediivien kauneus ei rajoitu pelkästään maan päälle. Pinnan alta löytyy täysin toinen maailma täynnä värikkäitä kaloja, erimuotoisia koralleja, kilpikonnia, haita, mustekaloja, merimakkaroita ja vaikka mitä muuta. En ole koskaan nähnyt snorklaamalla niin paljon upeita asioita kuin Malediiveilla.

 

Vesi-ihmiselle tuo paikka on oikea unelmien täyttymys ja kulutimmekin joka päivä pinnan alla useampia tunteja. Omasta villastamme johti portaat suoraan mereen, jossa pääsi ihmettelemään vedennalaista elämää.

Sain joululahjaksi Gopro Heron, jota pääsin kokeilemaan heti tositoimissa. Hintaa laitteella oli vain 150 euroa, minkä takia olin iloisesti yllättynyt, miten hyvälaatuisia kuvia ja videoita sillä pystyi ottamaan. Ensimmäisellä snorklauksella otin varmaan miljoona yleiskuvaa, mutta seuraavilla kerroilla osasin jo räpsiä huomattavasti lähempää kuvia. Parasta oli myös se, etten ainakaan vielä (koputan puuta) saanut sitä rikottua :D

Kotiriutan ihastelun lisäksi teimme kaksi pidempää snorklausretkeä, jonne menimme venekuljetuksella. Niiden hinnat olivat noin 50-60 dollaria. Henkilökunta tuputti joka välissä pelastusliivejä päällemme, mutta en suosittele liiviä snorklatessa, jos omaa perushyvän uimataidon. Itse ainakin rakastan sitä, kun voi vapaasti sukellella lähemmäs pohjaa snorklauksen aikana, eikä killua vain pinnassa. 

Meillä oli omat maskit ja snorkkelit mukana, mutta hotellilta sai niitä ja räpylöitä ilmaiseksi lainaan, kunhan pystyi todistamaan uimataitonsa. Uskaltauduimme myös verestämään laitesukellustaitojamme 8 vuoden tauon jälkeen, mikä jännitti minua aika kovasti.

Meri oli hyvin myrskyisä sinä päivänä, joka toi omat haasteensa sukeltamisen alkuun. Minulla oli myös liian vähän painoja aluksi, joten en meinannut päästä pinnan alle. Lopulta kuitenkin pääsin uppeluksiin ja syvimmillään kävin yli 19 metrissä. Kävimme myös katsastamassa pienen hylyn sukelluksen aikana. Sukeltaminen ei ollut mikään miellyttävin kokemus, koska minulla oli päällä pieni flunssa, joka aiheutti ikävää kipua ohimoon. Lisäksi maskini huurtui jatkuvasti ja jännitin kaikkea niin paljon, etten kunnolla pystynyt nauttimaan sukelluksesta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että uskalsin kokeilla sitä pitkästä aikaa ja toivottavasti tästä eteenpäin tulisi käytyä useamminkin sukeltamassa.

Viimeisen snorklausretkemme teimme Baroksen saaren edustalla olevalle koralliriutalle, jossa oli hyvät mahdollisuudet nähdä riuttahaita. Riutta oli muutenkin niin upea, että jos vielä joskus palaan Malediiveille, niin harkitsen ehdottomasti majoittumista tuolle saarelle.

Erkaannuimme heti isin kanssa muusta ryhmästä omillemme ja aloimme tutkiskella pinnan alle. Ei kulunut kuin hetki, kun näköpiiriimme lipui ensimmäinen hai. Minulla oli tuuria, koska onnistuin näkemään 5 haita snorklauksemme aikana. Pääsin myös uiskentelemaan ihanan kilpikonnan vieressä, joka keskeytyi riuttahain uidessa melkein minua päin. Siinä kyllä meinasi sydän hypätä kurkkuun, mutta sain pidettyä onneksi itseni rauhallisena ja kuvattua tapahtumasta videon. 

Videon pitäisi olla tässä, mutta ainakaan minulla se ei jostain syystä näy valmiissa tekstissä. Tekniikkaraivarit!!!!

Pitäiskö sittenkin harkita vielä alan vaihtoa luontokuvaajaksi? Ehkä ei kuitenkaan, kun katsoo näitä mestariotoksia, joita onnistuin räpsimään vahingossa noin parikymmentä :D Elisa goes NOT pro!

Malediivit on snorklaajan ja sukeltajan paratiisi, jonne lähtisin koska vain uudestaan. En voin käsittää, miten joku voi mennä sinne lomalle ja jättää snorklaamisen kokonaan välistä. Ja niitä ihmisiä tuntui tuolla olevan vielä todella paljon. Malediiveja uhkaa hukkuminen ilmaston lämpenemisen myötä, mikä on mielestäni todella surullista. On hirveää ajatella, miten paljon upeita paikkoja maailmasta tulee tuhoutumaan ihmisen ahneuden myötä. Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että pääsin näkemään tuon maanpäällisen paratiisin vielä loistossaan. Toivon myös todella, että Malediivit säilyisivät yhtä upeina tulevillekin sukupolville.

Terveiset Paratiisista!

Välillä todellisuus on unelmiakin parempaa. Olen haaveillut matkasta Malediiveille vuosia, joten odotukset tämän paikan suhteen olivat todella korkealla. Se on kuitenkin lunastanut ja jopa ylittänyt ne kaikki. En keksi muita sanoja kuvaamaan tätä paikkaa kuin paratiisi, maanpäällinen paratiisi. Kirkkaan turkoosi meri täynnä ihmeellistä elämää, valkoisella hiekkarannalla huojuvat palmut, meren päällä sijaitseva ensiluokkainen villa, sysimustalla taivaalla kirkkaana loistavat tähdet...

 

Voisin jatkaa loputtomiin listaani siitä, mitä täällä rakastan. Olen niin huumaantunut tästä paikasta, etten pysty edes jäsentelemään ajatuksiani kunnolla. Nyt annan vain kuvien puhua puolestaan ja yritän sitten kotona saada aikaiseksi jotain selkeämpää selostusta. Jos nyt suostun enää koskaan lähtemään täältä takaisin Suomeen! <3

 

 

 

 

Keskityn nyt täysillä nauttimaan tästä UPEASTA paikasta, joten palaan asiaan varmasti vasta Suomeen palattuani (vuoden viimeistä Hyvä kiertoon-postausta lukuun ottamatta).

 

Oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille! :)