Jyväskylän kautta rantalomalle Ouluun

Sitten olisi aika palata meidän kesän viimeiseen road tripiin, joka kulki Jyväskylän kautta Ouluun, sieltä Kuusamoon ja lopulta Rovaniemelle, josta tulimme autoyöjunalla takaisin Helsinkiin. Jaan reissun suosiolla kahteen osaan, ettei postauksesta tule ihan loputtoman pitkä. 

Helsinki-Oulu ajomatka on aivan liian pitkä. Kun siihen yhdistää vielä taaperon, joka viihtyy autossa noin 20 minuuttia kerrallaan, oli matka pakko jakaa kahteen osaan. Valitsimme välistopiksi Jyväskylän, koska se on sijaintinsa puolesta sopivasti melkein puolivälissä matkaa. En myöskään koskaan ollut käynyt Jyväskylässä, joten samalla tuli taas katsastettua uusi kaupunki Suomen kartalla. 

Matka perille tuntui todella pitkältä siinä vaiheessa, kun olimme istuneet vartin autossa ja lapsi huusi suoraa huutoa ja minä siinä aika nopeasti perässä. Pidimme tauon Heinolassa, jonka jälkeen Aarni onneksi nukahti ja nukkui poikkeuksellisen pitkään lähes Jyväskylään asti. Olimme varanneet huoneen Green Star Hotelista, joka on Suomen ensimmäinen hiilineutraali hotelliketju. Totesimme kyseisen ketjun hinta-laatusuhteeltaan hyväksi jo Joensuussa vuonna 2019. Huone oli simppeli, mutta tilava. Siinä oli iso kylppäri, kolme sänkyä ja oma keittiö. Huone maksoi tuolloin elokuun alkupuolella hieman alle 90 euroa. 

Lähdimme kävellen tutustumaan hotellin lähialueisiin. Aluksi kävimme Lutakon puolella ihastelemassa upeaa Schaumannin linnaa. Ikävä kyllä kaunis rakennus on yksityisessä omistuksessa eli sitä ei päässyt katsomaan lähempää. Niinpä käännyimme ympäri ja lähdimme kohti Tourujoen rantaa. Päästyämme yli vilkkaasta risteyksestä edessä aukesi vehreä jokivarsi, jota lähdimme kulkemaan eteenpäin. 

Maisemat muuttuivat yhä kauniimmiksi, kun pääsimme Tourujoen luontopolulle. Onneksi Aarni oli jälleen kantorinkassa, koska rattailla tuolla ei olisi päässyt kulkemaan. Tuntui kuin olisimme olleet aivan jossain toisessa maailmassa, vaikka olimme todella lähellä kaupungin vilinää. Vain muutamia ihmisiä tuli vastaan polulla ja saimme nauttia mahtavasta luonnonrauhasta.

Takaisin päin päätimme kävellä Jyväskylän vanhan hautausmaan läpi, joka oli sekin hyvin kaunis. Olimme kävelleet lähes koko hautausmaan läpi, kun yhtäkkiä tajusin, että Matti Nykänen on varmasti haudattu myös tuonne. Tietysti hänen hautansa oli aivan toisella puolella, joten saimme vähän lisäkilometrejä askelmittariin, kun koukkasimme sitä katsomaan.

Pakollisen leikkipuistoilun jälkeen jalat olivat sen verran väsyksissä, että päätimme lähteä autolla katsastamaan Jyväskylän keskustan. Keskusta ei tehnyt lyhyellä visiitillä suurta vaikutusta. Todella paljon vilkkaita liikenneväyliä, rumia rakennuksia ja silmiinpistävän paljon juoppoja keskellä viikkoa. Kyllä sieltä löytyi onneksi myös muutamia kauniita taloja ja Jyväskylän kaupunginkirkko oli hieno kokonaisuus. 

Pienen kävelyn jälkeen kävimme hakemassa ruokaa mukaan ja palasimme takaisin hotellille. Vaikka välillä kuvittelee suomalaisten kaupunkien olevan aika samanlaisia, niin nyt kun niitä on tullut kierettyä aika paljon, niin on niissä yllättävän paljon eroja. Olin ihmeissäni siitä, että Jyväskylän keskusta oli niin kolkko, eikä sitä ole rakennettu selkeästi Jyväsjärven äärelle. Seuraavana aamuna ajoimme pikaisesti sataman kautta, joka vaikutti kuitenkin todella mukavalta alueelta. Ehkä siis annan vielä joskus kaupungille uuden mahdollisuuden, vaikka en siihen ensinäkemältä ihastunutkaan.

Söimme aamupalan hotellilla ennen lähtöä, joka maksettiin erikseen (9 euroa/aikuinen). Se oli hyvä ja melko monipuolinen. Saatiin sopivasti vielä pöytä leikkinurkan vierestä, niin Aarnin viihdytyski kävi helposti. Ainoa ärsytyksen aihe olivat muut asiakkaat, joista todella harva käytti maskia tai hanskoja, vaikka niitä oli runsaasti tarjolla hotellin toimesta. 

Sitten oli taas vuorossa loputtomalta tuntuva ajomatka kohti Oulua. Pysähdyimme lounaalle Pihtiputaan Takkatuvalla, jossa on todella monipuolinen lounasbuffet ja kiva leikkinurkaa lapsille. Lopulta pääsimme miljoonalta tunnilta tuntuneen automatkan jälkeen perille Oulun Nallikariin, josta miehen vanhemmat olivat varanneet meille mökin neljäksi yöksi. Mökki sijaitsi ihan lähellä Nallikarin hiekkarantaa ja säätkin olivat vielä alkuun kesäisen lämpöiset.

Alkuun vietimmekin vain aikaa rannalla ja alueen leikkipuistoissa. Iltaisin kävelin vielä ihastelemaan auringonlaskuja rantaan. Nallikarin ranta on ihan älyttömän matala, minkä takia uimisesta ei oikein tullut mitään. Matalassa vedessä oli kuitenkin helppoa polskutella taaperonkin kanssa ja tehdä hiekkakakkuja. Kävimme myös yhtenä iltana syömässä ravintola Nallikarissa, jonka ruoka oli hyvää, mutta palvelu todella hidasta. Rantaloman voi näköjään todellakin kokea myös Oulussa. 

Reissumme ajoitettiin elokuuhun, koska mieheni mummu täytti silloin 100 vuotta. Tuntuu ihan uskomattomalta, että joku on elänyt niin pitkän elämän, johon on mahtunut vaikka ja mitä. Juhlia vietettiin hoitokodin tiloissa lähisuvun kesken. Samalla tuli myös pitkästä aikaa käytyä pikaisesti Ainolan puistossa, joka on ehdottomasti yksi Oulun kauneimmista paikoista.

Kävimme oikeastaan vain yhtenä päivänä kunnolla Oulun keskustassa. Toripolliisia oli aivan pakko käydä moikkaamassa ja samalla haimme mökille mukaan Pannukakkutalon ihania herkkuja. Vaikka Oulu ei mikään suurin suosikkini Suomen kaupungeista olekaan, on siinä omat kivat puolensa. Olemme käyneet siellä viime vuodet niin tiiviisti, että siihen on väkisinkin muodostunut melko läheinen suhde. Miehen vanhemmat suunnittelevat muuttoa etelään ensi vuonna, minkä jälkeen tuskin tulemme käymään Oulussa enää entiseen malliin. Tavallaan haikeata, mutta toisaalta se antaa etenkin kesäisin aikaa moneen muuhun. Ja noita ajomatkoja en kyllä tule kaipaamaan hetkeäkään.

Sellaista kaikkea mahtui neljään päivään Oulussa tällä kertaa. Loppua kohden ilma muuttui sateisemmaksi ja lähdimmekin ajelemaan kohti Kuusamoa ajoittaisessa kaatosateessa. Kuusamon rerkistä kirjoittelen kuitenkin lisää joku toinen kerta.

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! :)

Kyliä ja rantoja Rodoksen itärannikolla

Ehdinpäs sittenkin istahtaa hetkeksi blogin ääreen ennen vuodenvaihdetta ja päätin kirjoitella vielä vähän meidän syyskuisesta Rodoksen matkasta. Tuntuu hassulta katsoa näitä reissukuvia, jossa olen vielä raskaana, aika menee niin nopeaan. Nyt tuo pikkuinen on jo tuhissut reilun kuukauden täällä kotosalla <3

Majapaikkamme Alia Luxury Suites sijaitsi pienessä Harakin kylässä, Rodoksen itärannikolla. Kylä oli juuri sopivan kokoinen viikon lomareissulle. Todella rauhallinen, mutta siellä oli kuitenkin kaikki tarvittavat palvelut (kaupat, ravintolat ym.). Lähes kaikki päivät nautimme hotellimme ihanasta uima-altaasta, mutta yhden päivän vietimme myös Harakin rannalla, josta vuokrasimme aurinkotuolit.

Kylän reunalla, korkealla mäen päällä sijaitsivat Feraklos Castlen rauniot, jotka valaistiin upeasti aina iltaisin. Se toi kylään aivan erityistä tunnelmaa. Viikon aikana ehdimme syödä lähes kaikissa kylän ravintoloissa ja emme kokeneet yhtäkään pettymystä. Kreikkalainen ruoka on vain käsittämättömän hyvää ja pakko oli välillä sortua rikkomaan raskaudenaikaisia ruokasuosituksia fetan ja tsatskin muodossa.

Yhtenä päivänä lähdimme vuokra-autolla tutustumaan myös itärannikon muihin rantoihin. Ensin ajoimme Anthony Quinn Bayhin, joka oli erittäin kaunis kirkkaan turkoosine vesineen. Ranta oli kuitenkin niin täynnä, että päädyimme jatkamaan matkaamme muutaman valokuvan jälkeen. 

Loppupäiväksi asettauduimme Tsambika Beachille, joka oli huomattavasti isompi hiekkaranta. Parkkipaikalla meitä odottivat vuohet, joita tuntui olevan Rodoksella kaikkialla. Vuokrasimme aurinkotuolit ja nautimme auringosta ja uimisesta pitkälle iltapäivään.

Toisena päivänä teimme retken läheiseen Lindoksen kylään, jota pidetään yhtenä Rodoksen kauneimmista. Kylä koostuu hurmaavista valkoisista taloista ja sen yläpuolelle kohoaa komea akropolis. Kylä oli ikävä kyllä vielä syyskuussakin todellinen turistihelvetti, josta jäi hieman ristiriitainen olo.

Jo pelkästään parkkipaikan löytäminen oli hyvin tuskastuttava operaatio, mutta vihdoin saimme jätettyä auton parkkiin ja lähdimme kävelemään alas kohti kylää. Lindoksen kujat ovat pääosin hyvin kapeita ja ahtaita, ja kun siihen yhdistää vielä tukalan kuumuuden ja valtavat turistimassat, niin ahdistus oli varmaa. 

Meinasin jo luovuttaa lähes alkumetreillä, mutta jatkoimme päättäväisesti kulkua pois ihmismassasta. Lopulta pääsimmekin avarammille ja väljemmille kulkuväylille, josta aukesivat idylliset maisemat Lindoksen rannalle. Istuimme drinkeille pieneen kuppilaan ja totesimme yksimielisesti, että tämä riittäisi meille Lindoksesta ja päätimme palata takaisin Harakin rauhaan.

Kuvittelin Harakissa sijatsevan Feraklos Castlen raunioiden olevan niin korkealla, etten jaksaisi kiivetä niille enää raskauden viimeisellä kolmanneksella. Miehet kuitenkin kävivät kipuamassa raunioille eräänä iltapäivänä ja totesivat nousemisen yllättävän kevyeksi. Niinpä mekin Viivin kanssa rohkaistuimme ja lähdimme kaikki nelistää kipuamaan kohti Feraklosta auringonlaskun aikaan.

Aluksi kuljimme linnoituksen alapuolella olevien luolien läpi ja sitten lähdimme kipuamaan kohti korkeuksia. Askelten kanssa sai olla aika tarkkana, mutta muuten 85 metrin nousu raunioille oli yllättävän kevyt ja helppo. Ja maisemat ylhäältä olivat todellakin vaivannäön arvoiset.

Parasta tuossa oli se, että saimme nauttia noista näkymistä lähes keskenämme. Raunioilla oli vain muutamia muita ihmisiä lisäksemme. Kiipeäminen kannattaa ehdottomasti ajoittaa myöhäiseen iltapäivään, jolloin päivän paahtavin helle on jo hiipumaan päin ja ylhäällä pääsee nauttimaan upeasta auringonlaskusta.

Rodos oli kokonaisuudessaan positiivinen yllätys ja saarella olisi varmasti riittänyt tarjottavaa pidemmäksikin aikaa. Saimme nauttia rentouttavasta lomasta aikuisten kesken ja pitkittää kesää vielä viikolla. Ihania muistoja, jotka lämmittävät mukavasti näin talven keskellä.

Leppoisaa vuoden viimeistä sunnuntaita kaikille! :)