Kiitos Kesä 2018

Kesä 2018 vetelee viimeisiään ja syksyn voi jo aistia ilmassa. Lähes koko loppuvuosi kuluu maailmalla, mikä tuntuu edelleen ihan oudolta ajatukselta. Tämä kesä on ollut niin uskomattoman ihana ja täynnä onnellisia hetkiä, ettei siitä millään haluaisi päästää vielä irti, vaikka edessä odottaakin suuri seikkailu. Tämä vuosi ja etenkin tämä kesä on ollut juuri sitä, mitä tarvitsin viime vuoden synkkien hetkien jälkeen. Se on tuonut elämääni sylintäydeltä onnea, iloa, naurua, lepoa, rakkautta, valoa ja auringonpaistetta. Vaikka olen viettänyt lähes koko kesän Suomessa, on kesä 2018 ollut ehdottomasti yksi parhaimmista kesistäni ikinä, enkä vaihtaisi siitä yhtäkään hetkeä pois. Tällaista kaikkea mahtui kesä-, heinä- ja elokuuhuni.

Kolme reissua rakkaaseen Turkuun, kaksi mieheni ja yksi Viivin kanssa. 

Hyviä kahviloita ja ravintoloita, ihania hetkiä Aurajoen rannalla, kirkkoja, ajeluita Förillä, uimista Samppalinnan maauimalassa, Down by the Laiturin fiilistelyä, puutaloja, kiireettömiä päiväkävelyitä ja paljon muuta. 

Yksi risteily Tukholmaan, joka hurmasi täysin pitkän tauon jälkeen. 

Kaunis Gamla stan, Abba-museo ja rento kiertely kaupungin kaduilla olivat mainio tapa viettää kesäpäivää. Tämä oli myös koko kesän ainoa ulkomaanmatka.

Yksi opiskelupaikka Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Paikka tuli minulle täydellisenä yllätyksenä, koska pääsykokeet menivät paljon huonommin kuin viime vuonna. 

Kaksi mökkireissua Porvoossa.

Neljä tuntia Life coach valmennusta, jossa käsittelimme valmentajan kanssa mm. uratoiveitani, itsetuntoani, tunteiden ilmaisua ja rentoutumista erilaisin menetelmin. 

Yksi sateinen juhannus Lauttasaaressa. Kun koko muu kesä oli niin uskomattoman upea, oli jotenkin "helpottavaa", että juhannus sentään saatiin viettää perinteisessä Suomen kesäsäässä.

Lukemattomia aurinkoisia ja kauniita kesäpäiviä.

Yhdet pienimuotoiset polttarit, jotka Viivi järjesti minulle. Ihana päivä sisälsi suklaata, hemmottelua, hurvittelua Linnanmäellä ja muuta hauskanpitoa. Muistoksi sain vielä Viivin siskon tekemän upean muotokuvan minusta.

Yksi roadtrip Helsingistä Ouluun, joka sisälsi monta mielenkiintoista pysähdystä. 

Viisi tuntia shoppailua Tuurin kyläkaupassa. 

Kaksi ihanaa pandaa ja monta muuta eläintä Ähtärin eläinpuistossa. 

Kolme käyntiä huvipuistoissa. Linnanmäellä, PowerParkissa ja Särkänniemessä. 

Viisi vierailua paikoissa, joissa en ollut ennen käynyt. Tuuri, Ähtäri, Voltti, Alahärmä ja Kalajoki tarjosivat mukavaa tekemistä ja kauniita maisemia Pohjanmaalla.

Kaksi Oulun saarta, Pikisaari ja Varjakka tekivät erityisen vaikutuksen tämän kesän visiitillä.

Monta uimaretkeä mereen, järveen, jokeen ja uima-altaaseen.

Yksi käynti Kansallismuseossa, jossa kävin Barbie The Icon -näyttelyssä.

Kuuteen maahan suuntautuva maailmanympärimatkan suunnittelua.

Paljon makoisia kesäherkkuja ja grilliruokia.

Yksi festari, Tammerfest tarjosi yhden kaikkien aikojen keikkakokemuksen, kun pääsin vihdoin näkemään lapsuuteni suursuosikin Nylon Beatin veljeni Jaakon kanssa bailaten.

Yksi yö majakassa, Kylmäpihajan saarella Rauman edustalla.

Lukuisia söpöjä puutaloja Vanhassa Raumassa.

Useiden ystävien ja sukulaisten vierailuja meidän uudessa kodissa, jossa on vihdoin kunnolla tilaa majoittaa ja kestitä vieraita. 

Kolmet Minna Parikan kengät, joista kahdet ostin itse ja yhdet sain huomenlahjaksi ihanalta aviomieheltäni <3

Liian monta tuntia häiden suunnittelua, järjestelyä ja stressaamista. Onneksi oli paras apujoukko, jonka kanssa saimme aikaan ikimuistoisen hääpäivän.

Yksi hääpäivä, kun sanoin tahdon Elämäni Rakkaudelle. Aivan ihana päivä <3

Valtavasti kukkia, koska niitä ei voi olla koskaan liikaa.

Yksi päivä Suomenlinnassa.

Kaksi opiskelupäivää yhteisöpedagogiopiskelijana (jestas mikä sana :D)

Ei voi muuta kuin nöyränä kiittää tästä kesästä, se on antanut niin paljon enemmän kuin ikinä uskalsin toivoa. Kiitollisena ja onnellisena suuntaan katseeni kohti syksyä ja sen mukanaan tuomia uusia seikkailuja. Kiitos kesä 2018, olit parasta! 

Mitkä olivat sinun kesäsi kohokohtia? :)

Viimeiset palat Bhutanista: Vaellusta Paron kauniissa maisemissa

Kun seuraava matka kolkuttelee jo ovella, yritän vihdoin saada kirjoiteltua Bhutanin matkasta viimeisenki osan. Punakhasta palasimme takaisin Paroon, jossa sijaitsee Bhutanin ainoa kansainvälinen lentokenttä. Majoituimme Gangtey Palace nimiseen hotelliin, jonka historia ulottuu aina 1800-luvun loppupuolelle asti. Se toimi pitkään Paron kuvernöörin asuntona ja jopa itse kolmas lohikäärmekuningas majoittui rakennuksessa jonkin aikaa. Hotellilta avautui kauniit näkymät Paron laaksoon ja sen huoneet ja rakennukset olivat täynnä upeita yksityiskohtia.

Paron kaupunki on melko pieni (noin 15 000 asukasta) ja sen läpi kulkee joki nimeltä Paro Chu. Myös Paron kaupunkikuvaa hallitsee jykevä luostarilinnoitus ja hieman sitä ylempänä sijaitseva pyöreä vartiotorni.

Vartiotornin luona sijaitsee myös Bhutanin kansallismuseo, joka tarjosi monipuolisen kattauksen muun muassa Bhutanin historiaan, kulttuuriin ja luontoon. Museokierroksen jälkeen teimme vielä lyhyen kävelyn Paron dzongin sisällä.

Bhutanilainen arkkitehtuuri on uskomattoman kaunista ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita voisi ihastella vaikka kuinka pitkään. Dzongilta kävelimme alas laaksoon, missä sijaitsee Paron keskusta. Keskustan pienistä putiikeista tuli tehtyä vielä viimeisiä ostoksia Bhutanista.

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan ylös vuorille, jossa tie kohoaa korkeimmillaan lähes 4000 metrin korkeuteen. Parossa, joka sijaitsee 2200 metrin korkeudessa, ilma oli vielä keväisen lämmin. Noustessamme korkeammalle alkoi maasto ympärillämme muuttua yhä talvisemmaksi. Matkan varrella näimme mm. ketun, muuleja ja jakkihärkiä, jotka tukkivat yhdessä vaiheessa koko tien.

Saavutettuamme tien korkeimman kohdan 3988 metrin korkeudessa sijaitsevan Chelelan nousimme ulos bussista tekemään pienen kävelyn lumen huurruttamissa vuoristomaisemissa. Vaikka suomalaisena lumi on kovin tuttu elementti, saivat nämä maisemat huokaisemaan kerran jos toisenkin.

Lopulta oli aika palata takaisin bussiin ja suunnata alemmas kohti lämpöä ja lounasta. Lounasta söimme luonnon keskellä nauttien lämmittävästä auringosta. Illalla pääsimme vielä seuraamaan paikallisten tanssi- ja musiikkiesityksiä, jotka tempaisivat mukaansa värikkäine asuineen ja keihtovine tarinoineen.

Seuraavana päivänä koitti koko matkan fyysisesti rankin suoritus, kun vaelsimme 3120 metrin korkeudessa jyrkällä kallionkielekkeellä sijaitsevalle Tiikerin pesä -luostarille. Luostari sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Paron kaupungista ja noin 900 metriä korkeammalla kuin Paron keskusta.

Kun saavuimme bussilla vaelluksen lähtöpaikalle, näkyi luostari vain pienenä pisteenä jyrkän kallion rinteellä. Ajattelin hiljaa mielessäni, miten ihmeessä pystyisin saavuttamaan tuon luostarin omien jalkojeni voimilla. Osan matkasta olisi voinut taittaa ratsun selässä, mutta päätin säästää eläinparat ja pistää töppöstä toisen eteen.

Maisemat matkan varrella olivat vehreän kauniit ja pikkuhiljaa luostarikin alkoi muuttua askel askeleelta isommaksi. Saavutettuamme näköalapaikan oli edessämme reitin haastavin osuus eli itse luostarille johtavat 900 porrasta, jotka kulkevat ensin jyrkästi alas ja sitten ylös Tiikerin pesään. Ja samat portaat täytyy tietysti kulkea vielä toisen kerran paluumatkalla.

Itse luostari koostuu neljästä päätemppelistä, useammasta asuinhuoneesta ja luolista, joissa ei saanut kuvata ollenkaan. Luostari rakennettiin vuonna 1692 Takrsang Senge -luolan ympäristöön, jonne legendan mukaan Padmasambhavan kerrotaan lentäneen Khenpajonging tiikerin selässä Tiibetistä ja meditoineen kolme vuotta, kolme kuukautta, kolme viikkoa, kolme päivää ja kolme tuntia. Hänen uskotaan tuoneen buddhalaisuus Bhutaniin ja hän on maan suojelusjumala.

Olen nähnyt monia upeita rakennuksia mitä upeimmissa paikoissa, mutta Tiikerin pesä oli jotakin niin ainutlaatuista, että se jää ehdottomasti mieleeni yhtenä unohtumattomimmista reissukokemuksista. Paikka oli ehdottomasti usean tunnin vaeltamisen, hikoilemisen ja hengästymisen arvoinen. Vaelluksen jälkeen ryhmämme pääsi vierailemaan paikallisen perheen maataloon, jossa saimme syödä hyvin ja halukkaille valmistettiin kuumakivikylpy, joka rentoutti ihanasti vaelluksen rasittamaa kehoa.

Seuraavana aamuna oli aika jättää hyvästit Bhutanille ja palata takaisin Nepaliin. Bhutan oli niin upea, että siellä olisi voinut viettää vielä enemmänkin aikaa. Bhutan hurmasi minut täysin kauneudellaan, aitoudellaan, kulttuurillaan ja luonnollaan. Vaikka maa on köyhä, se ei kuitenkaan ole kurja. Rakennukset ovat kauniita, infrastruktuuri hämmästyttävän hyvää ja ihmiset tyytyväisen oloisia. Bhutanissahan mitataan bruttokansantuotteen lisäksi bruttokansanonnellisuutta, joka tuntui olevan hyvin korkealla. Aika näyttää, kuinka hyvin Bhutan onnistuu säilyttämään autenttisuutensa yhä kasvavan turismin paineen alla. Itse ainakin toivon, että Bhutan pysyisi ainutlaatuisena ja aitona itsenään myös tulevaisuudessa.

I'll go Anywhere with You

Viime päivät ovat kuluneet onnellisuuskuplassa lauantaisen hääpäivämme jälkimainingeissa. Koko päivä tuntuu edelleen niin uskomattoman epätodelliselta, että onneksi olemme saaneet ystäviltä ja sukulaisilta kuvia, jotka todistavat tuon ihanan onnellisen päivän olleen todellinen eikä pelkkää unta. 18.8.18 tulee ainaa säilymään muistoissani yhtenä elämäni parhaimmista päivistä. Se oli niin täynnä iloa, onnea ja rakkautta, että sydän pakahtuu vieläkin sitä kaikkea muistellessa.

Päivä sisälsi kaksi tunteikasta seremoniaa, kun sanoimme ensin toisillemme tahdon Lauttasaaren rantakalliolla ja myöhemmin vielä Kallion kirkossa. Illalla saimme juhlistaa tärkeää päiväämme lukuisten rakkaiden ihmisten ympäröimänä upeassa Särkänlinnassa. Koko päivän tunnelma oli aivan uskomattoman ihana, jonka saivat aikaan meidän mahtavat häävieraamme. Illan aikana saimme kuulla useita puheita, jotka osuivat suoraan sydämeen ja morsiamen kyynelkanaviin muistuttaen, miten hienojen ihmisten ympäröiminä saamme matkamme avioparina aloittaa. Olen niin kiitollinen ja onnellinen, että saan jakaa elämänmittaisen matkani rakkaan aviomieheni kanssa hänen vaimonaan. Häiden yksityiskohtiin palaan varmasti vielä myöhemmin, mutta tässä muutamia tunnelmia hääpäivältämme, joka säilyy sydämessäni aina <3

 

If you get out on the ocean

If you sail out on the sea

If you get up in the mountains

If you go climbing on trees

Or through every emotion

When you know that they don't care

Darling, that's when I'm with you

Oh, I'll go with you anywhere

If you get up in a jet plane

Or down in a submarine

If you get onto the next train

To somewhere you never been

If you wanna ride in a fast car

And feel the wind in your hair

Darling just look beside you

Oh, I'll go with you anywhere

Oh, and I will be with you

When the darkest winter comes

Oh, and I will be with you

To feel the California sun

Oh, and I will be with you

In the night sounds and it's true

Oh, I'll go anywhere with you

If you get up in the hillside

If you ride out on the planes

If you go digging up dirt

If you go out dancing in the rain

If you go chasing in rainbows

Just to find the gold end there

Darling just look behind you

Oh, I'll go with you anywhere

Oh, and I will be with you

When the darkest winter comes

Oh, and I will be with you

To feel the California sun

Oh, and I will be with you

In the night sounds and it's true

Oh, I'll go anywhere with you

Yeah, I'll go anywhere with you <3

Minustako maailmanympärimatkaaja?

Jos jollekin on jäänyt vielä epäselväksi, niin rakastan matkustamista. Kerrytän jatkuvasti säästöjä reissukassaan, jotta voin toteuttaa seuraavan matkaunelmani. Vaikka olen matkustanut kuudella mantereella ja kymmenissä maissa, ei minulla oikein koskaan ole ollut hinkua matkustaa maailman ympäri. Jotenkin olen kokenut sen aina liian isoksi palaksi minulle ja tyytynyt suosiolla matkustamaan pienempiä pätkiä kerralla. 

Kun aloimme miettiä avomieheni kanssa häämatkakohdetta, oli vaikeaa löytää yksittäistä paikkaa, joka olisi korkealla sijalla molempien unelmalistalla. Emme myöskään kokeneet järkeväksi maksaa valtavia summia vain siitä, että makaamme kaksi viikkoa jossakin paratiisimaisessa luksusresortissa. Etenkin, kun vastaavalla summalla voisi kokea niin paljon enemmän.

Tämän myötä syntyi hullu ajatus maailmanympärimatkasta. Koska kaikki unelmakohteemme sijaitsevat kaukana Suomesta, päätimme käydä lähes niissä kaikissa kerralla. Vuoden verran olemme kerryttäneet matkakassaa ja kesän alussa löimme lukkoon lopullisen matkareittimme ja ostimme lennot. Moni muu asia matkan suhteen on vielä auki, mutta nyt ajattelin kirjoitella hieman matkareitistämme, josta olen enemmän kuin innoissani.

Matkamme alkaa 6. syyskuuta, kun lennämme Vancouveriin, Kanadaan. Monet ovat kehuneet Vancouveria yhdeksi maailman parhaista kaupungeista, joten saa nähdä, täyttyvätkö nuo odotukset. Vancouverissa vietämme vajaan viikon, jonka aikana olisi tarkoitus myös piipahtaa Vancouver Islandilla.

Vancouverin viikon jälkeen meitä odottaa asuntoauto, jolla lähdemme ajelemaan kohti Kanadan Kalliovuoria. Tätä osuutta odotan ja jännitän vähintään yhtä paljon. Odotan niin paljon, että pääsen ihastelemaan upeita vuoristomaisemia, vaeltamaan ja toivottavasti myös melomaan. Toisaalta jännitän kovasti, miten asuntoautoilu sujuu, kun kumpikaan meistä ei ole ajanut ennen niin isoa autoa. Etenkin kun oli edullisempaa vuokrata isompi auto kuin pienempi, niin toivon, että Kanadan tiet ovat huomattavasti leveämpiä kuin esimerkiksi Britannian.

Jos selviämme asuntautoilusta hengissä, niin matkamme jatkuu Los Angelesin kautta kohti Tahitia. Koska lennot kulkivat Kanadasta Tahitille Losin kautta, päätimme pysähtyä muutamaksi päiväksi tuohon elokuvien ja tähtien pääkaupunkiin. Los Angelesissa kierrämme varmasti "pakolliset" nähtävyydet ja Universal Studioilla on pakko päästä käymään, koska siellä on muun muassa Tylypahka <3

Losista lennämme Tyynelle valtamerelle Tahitille, josta jatkamme sen vieressä sijaitsevalle pienemmälle Moorealle. Täällä vietämme matkan rantaosuuden, joka sisältää varmasti myös snorklausta ja sukellusta. Hyvällä tuurilla saaren vesissä uiskentelee tuohon aikaan myös ryhävalaita poikasineen, joiden kanssa on mahdollista uida. Se olisi minulle yhden suuren unelman täyttymys. Vietämme Moorealla parisen viikkoa, jonka jälkeen meillä on vielä viikko aikaa, jonka vietämme joko Tahitilla tai jollakin muulla saarella.

Seuraavaksi matkamme jatkuu kohti Uutta-Seelantia, joka on ollut unelmalistallani jo todella pitkään. Lennämme pohjoissaarelle, jossa meitä odottaa pienempi matkailuauto, jolla lähdemme kiertämään pohjois- ja eteläsaarta kuukauden ajan. Tämä osuus on vielä täysin auki, tiedämme ainoastaan, että lähdemme matkaan Aucklandista ja päädymme Christchurchiin. Jonkinlaisen ajosuunniteman teemme varmaan etukäteen, mutta pitkälti kuljemme myös fiiliksen mukaan.

Uudesta-Seelannista lennämme Australiaan, joka kuulu ihan lempparimaihini. Ihan mahtavaa päästä yli kymmenen vuoden jälkeen taas tuonne upeaan paikkaan. Aloitamme Australian osuutemme Melbournesta, josta jatkamme Sydneyn alueelle ja siitä sitten itärannikkoa ylös aina Cairnsiin asti. Australiassa meillä on käytössä bussipassi, mutta mitään tarkempaa reittisuunnitelmaa meillä ei vielä ole. Suurkaupunkien lisäksi haluamme nähdä paljon luontoa, joten käymme todennäköisesti ainakin Blue Mountainsin alueella, Whitsundayn saarilla ja Isolla valliriutalla.

Kaikki postauksen kuvat Wikipedia ja Pixabay

Matkamme viimeinen kohde on muutaman päivän pysähdys Singaporessa, jotta saamme vähän katkottua tuota tuskaisen pitkää lentomatkaa takaisin Suomeen. Minulla on neljän vuoden takaa niin hyvät muistot Singaporesta, että mielelläni palaan kaupunkiin uudelleen. Jos muuten joku lukijoista on käynnyt joissakin reissumme kohdemaissa, niin otan mielelläni vastaan kaikenlaisia matkavinkkejä ja kohdesuosituksia.

Kokonaisuudessaan matkamme kestää hieman yli kolme kuukautta ja palaamme takaisin Suomeen 10. joulukuuta, koska en suostu mistään hinnasta viettämään joulua poissa Suomesta. Ihan uskomatonta, että tasan kuukauden päästä lähdemme jo kohti Kanadaa ja varmasti yhtä elämämme suurinta seikkailua. Jännittää ja pelottaa, kuten aina ennen pidempiä reissuja, mutta uskon, että matkasta tulee meille unohtumaton kokemus, jota voimme muistella vielä vanhoina keinutuolissa.

Ihanaa viikkoa kaikille, täällä on käynnissä jo aikamoiset häätohinat! <3