The Week of Truth

 

Kävimme tiistaina isommalla porukalla ihastelemassa noin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaa upeaa kokonaan puusta rakennettua Totuuden Temppeliä (The Sanctuary of Truth). Noin 100 metriä korkean ja leveän temppelin rakennuttaminen aloitettiin vuonna 1981 ja rakennustöiden on tarkoitus jatkua hamaan tulevaisuuteen. Temppelin rakennuttamisen rahoittanut edesmennyt thaimiljonääri halusi temppelillä korostaa ihmisten yhteyttä toisiinsa ja universumiin sekä tukea thaimaalaisia käsityötaitoja.

 

 

Täytyy kyllä sanoa, että temppeli kokonaisuudessaan oli melko mykistävä näky. Joka puolella oli toinen toistaan koristeellisempia yksityiskohtia, joita ihastella. Kaikki temppelin pinnat olivat täynnä ihmisiä, eläimiä, tähtiä ja muita koristekuvioita. Temppelin rakentaminen jatkuu siis edelleen, minkä takia alueella kuljettiin kypärät päässä, jotta rakentajat pystyvät rauhassa tekemään työtänsä eteenpäin.

 



 

Sisäänpääsymaksu temppelialueelle oli 500 bahtia (noin 12 euroa) ja ihastelimme noin tunnin itse temppeliä ja sen rakentamista. Sen lisäksi katsoimme thaimaalaista tanssia ja taistelulajeja sisältävän esityksen. Alueella olisi ollut myös mahdollisuus ratsastaa hevosilla tai norsuilla, mutta Changin elefanttisafari oli minulle ihan riittävä kokemus, joten jätin ne tällä kertaa väliin. Pattayalla näkee niin vähä kauniita ja rauhoittavia asioita, joten temppelivierailu oli tervetullutta vaihtelua  kaiken roskan ja hälinän keskellä.

 



 

Tällä viikolla myös se totuus iskeytyi vasten kasvojani, että kuherruskuukauteni Pattayan kanssa on ohi ja arki alkanut. Ehkä se johtuu siitä, että olen viettänyt täällä jo lähes neljä viikkoa, joten tätä ei pysty enää mitenkään mieltämään mielessään lomaksi. Olen muodostanut täällä omat arkirutiinini, jotka eroavat kyllä huomattavan paljon Suomen rutiineistani, mutta silti ne omalla tavallaan pitävät elämän järjestyksessä täällä toisella puolella palloa. Jos (tai siis kun) jokin yllättävä asia sitten rikkoo nuo rutiinit, olen aivan yhtä raiteiltani kuin Suomessa :D

 

Tähän asti täällä bloginkin puolella olen tullut esitelleeksi vain lähes kokonaan niitä täällä asumisen hyviä puolia. Ja niitä on paljon, en kiellä sitä! Tarkoituksenani on kuitenkin aina antaa mahdollisimman totuudenmukainen kuva elämästäni ja ajatuksistani myös täällä blogissa, olinpa sitten Suomessa tai ulkomailla. Niinpä ajattelin kertoilla muutaman totuuden myös niistä ikävistä puolista. (Enkä laita joukkoon edes yhtään paasausta keventävää kuvaa, jotta kaikille tulisi selväksi, miten "rankkaa" tämä elämä täällä Pattayalla oikein on :P)

Vaikka elämäni täällä onkin huomattavasti tapahtumarikkaampaa, myös täällä tulee vietettyä melko paljon aikaa ihan vain itsekseen kotona. En vain ole ihminen, joka jaksaisi koko ajan olla menossa pää kolmantena jalkana joka paikkaan, vaan tarvitsen myös oman aikani. Täällä ollessani olen ensimmäistä kertaa elämässäni kuitenkin alkanut jopa välillä ahdistua siitä. Isoimpana syynä tämä asunto, jonka kodikkuusaste on lähes nolla ja mielekästä tekemistä löytyy vain hyvin vähän. Kun sitten vielä yksi niistä harvoista ajantappamisen keinoista vietiin pois, kun netti lakkasi toimimasta viikko sitten, alkoi seinät kaatua päälle aika nopeasti. Muutenkin olen ollut aika pettynyt tähän asuntoon, kun tästä kuitenkin Thaimaan mittapuulla maksaa melko korkeaa vuokraa.

Niinpä viimeisen viikon aikana ajatukset ovat saaneet nettisotkusta johtuen melko negatiivisen vireen, josta yritän nyt päästä eroon, kun netti ainakin taas jotenkin edes toimii. Onneksi ei ole tarvinnut kirota tuotakaan asiaa täysin yksin, kun myöskään H:n netti ei ole toiminut tänä aikana. Siitä onkin tullut suosikki valituksenaiheemme ärsyttävien ihmisten, koulusähellysten ja yleisen asioiden toimimattomuuden joukossa :D Niinhän se vain on, että seepra ei pääse raidoistaan, eivätkä valittajat valittamisestaan! Vaikka välillä kyllä yritämme aina skarpata ja muistaa sen, miten hyvin kaikki asiat kuitenkin ovat vastoinkäymisistä huolimatta.

Kadotin nyt jo pointtini, mutta varmaan se oli jotakin sellaista, että elämäni täällä Pattayalla on pääosin hyvää ja mielenkiintoista, mutta se ei tarkoita sitä että se olisi täydellistä. Esimerkiksi aamut ovat vähintään yhtä vaikeita täällä kuin Suomessakin. Nykyinen rytmini on se, että herään ilman kelloa (tänään esim. paukkupapattien, kukon kiekumisen ja klassisen musiikin sekoitukseen :D) noin kuudelta yllättävän pirteänä. Mutta kun koulu sitten alkaa yhdeksältä, saan tehdä kaikkeni että pysyn edes jotenkin hereillä ykkösten kanssa.

Jos minulla ei olisi H:ta seuranani, tuntisin oloni täällä myös varmasti melko yksinäiseksi, koska kukaan muista täällä olevista aikuisista ei ole tuntunut mitenkään hengenheimolaiseltani. Mutta se ei toisaalta ole ihme, kun olen pohjimmiltani tämmöinen ihmisvihaaja ja luokittelen uudet ihmiset hyvinkin nopeasti toinen toistaan parempiin kategorioihin, kuten ärsyttävät, tylsät, siedettävät, ällöt, ylpeät jne. :D Se ei tarkoita, ettenkö voisi tulla näiden ihmisten kanssa toimeen ja usein vielä oikein hyvinkin. Mutta totuus on, että jos H:ta ei lasketa, tulen parhaiten täällä juttuun oppilaiden kanssa, mikä on tietysti työn kannalta hyvä juttu!

Pattayaankin on alkanut kyllästyä kaiken alkuintoilun jälkeen ja nykyään tulee kiinnitettyä paljon huomiota vain sen negatiivisiin puoliin. Pikku hiljaa alkaa jo kaivata sitä kaikkea toimivuutta, mitä Suomessa pitää itsestäänselvyytenä. Ja tietysti läheisiäkin on silloin tällöin ikävä, etenkin kun olin epätietoinen saanko pidettyä enää juuri ollenkaan heihin yhteyttä koko loppu reissun aikana. Yksi harvoista asioista, mikä on kehittynyt positiivisempaan suuntaan on oloni koulun suhteen. Aluksi siinä menossa ei tuntunut olevan järjen hiventäkään, mutta nyt vihdoin olen löytänyt siellä oman paikkani ja saanut luotua sinnekin jonkinlaiset rutiinit.

Siinä nyt ainakin muutamia ärsytystä aiheuttavia tekijöitä täällä. Tarkoituksenani on vielä lähempänä lähtöä tehdä parempi katsaus Pattayan hyviin ja huonoihin puoliin, joista olen pitänyt pienimuotoista listausta. Tällä hetkellä tilanne on aika tasan, joten saa nähdä kumpaan suuntaan lopullinen mielipiteeni kallistuu. Onneksi huomenna on jo taas viikonloppu ja pääsee ottamaan vähän etäisyyttä arkisiin asioihin. Mukavaa loppuviikkoa kaikille! :)
 

Synttäreiden viettoa ja onnenkyyneleitä

Onneksi kirjoitin koko muun tekstin jo valmiiksi eilen, koska aamulla minulle saapui maailman ihanin uutinen Suomesta, joka vei kaiken keskittymiskykyni: minusta tuli nimittäin TÄTI!!! Pieni prinsessa (51cm/3,705kg) ei päättänyt syntyä laskettuna aikanaan 23. päivä eli minun synttäreinä, vaan täysin omanaan 26.1 klo 22.44. Koko aamu menikin onnenkyyneleitä pyyhkiessä ja voipi olla, että Pattayan kojut tyhjenevät entisestään, kun tämä uunituore täti lähtee shoppailemaan veljentyttärelleen!

Ainiin, olisihan tässä se muukin teksti, jonka saan nyt vihdoin tänne blogiinkin nettikahvilasta käsin, kun asunnon netti lopetti kokonaan toimintansa viime torstaina. Kukaan ei oikein tunnu myöskään tietävä, koska se korjataan, jos korjataan. Taas näitä asioita, jotka ajavat raivon partaalle täällä Thaimaassa. Eipä siinä muuta, mutta tekeminen kämpillä loppuu hyvin äkkiä ilman nettiä, olisi ihan kiva pystyä päivittelemään helpommin blogia ja hoitaa käytännön asioita netin kautta ja haluan myös nähdä sukumme uusimman tulokkaan mahdollisimman pian Skypessä. Toivon siis todella, että se tulisi pian kuntoon, mutta nyt niihin loppuviikon tapahtumiin.



Torstaina täytin siis 23 vuotta toisen kerran (vaikka joku saattoikin luulla minun täyttäneen 24 :P), minkä takia loppuviikko sisälsikin taas monenlaista puuhaa vaijerilaskeutumisesta suklaakakkuun ja upeasta illallisesta Walking Streetin ihmettelyyn. Ensimmäistä kertaa vietin synttäreitäni jossakin muualla kuin lumen ja pakkasen keskellä, mikä oli ihan hauskaa vaihtelua. Onneksi synttäreitä ei tarvinnut sentään vietellä yksin, vaikka läheiset olivatkin Suomen kylmyydessä. Loppuviikko kuluikin etenkin H:n, mutta myös muiden harjoittelijoiden kanssa.

 



Torstaina suuntasin heti koulun jälkeen läheiseen kauneushoitolaan hemmottelemaan itseäni manikyyrillä ja pedikyyrillä. Lopputulos oli mieleinen ja hintaa hoidoille tuli yhteensä 400 bahtia (noin 10 euroa!). Myöhemmin lähdimme H:n kanssa läheiseen Phum Puy ravintolaan syömään, jossa ruoka on aina yhtä taivaallista. Järkyttävässä ähkyssä lähdimme vyörymään kohti Pattaya Toweria, joka on 240 metriä korkea näköalatorni. Onneksi torniin ei tarvinnut kiivetä portaita pitkin, vaan ylös pääsi hissillä 200 bahtin (5 e) hintaan. Itse kuitenkin maksoin 400 bahtia (10 e), jotta pääsin laskeutumaan tornista vähän hauskemmalla tavalla.

Itse torni oli sisältä todella kämänen ja nuhjuinen, joten pelkästään sen takia en suosittele torniin menemään. 55. kerroksen ikkunat olivat todella likaiset, mutta 56. kerroksen tasanteelta aukesi ihan hyvät näkymät ympäri Pattayaa. Emme viihtyneet itse tornissa kovinkaan pitkään, vaan suuntasin lähes heti sen hauskimman osion, eli laskeutumisen, pariin.

Tornista oli hissin lisäksi mahdollista laskeutua kolmella muulla tavalla, joista valitsin tietysti sen jännimmän eli laskeutumisen yksin vaijeria pitkin. Vauhti ei kuitenkaan tuossakaan päätä huimannut, joten jännin vaihe olikin vain tasanteen reunalta liikkeellelähtö. Oli kuitenkin mahtava tunne päästä kokeilemaan taas jotain aivan uutta ja ihailla samalla ympärillä näkyviä maisemia. Onneksi kuulin H:lta, joka jäi ylös räpsimään kuvia ja huolehtimaan tavaroistani, vasta laskeutumisen jälkeen, että turvavaljaista vastanneet työntekijät olivat hörppineet huipulla kirkasta viinaa! Muuten olisi saattanut jännittää vähän enemmän :D



Onneksi selvisin kuitenkin hengissä ja jatkoimme synttäreiden viettoa Pan Pan kahvilassa, jonka kakku- ja jätskivalikoimat saivat kuolan valumaan melko tehokkaasti. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin kuitenkin suussa sulavaan suklaakakkuun. H osti minulle matkalla kauniin ruusun ja oli loihtinut jostakin vielä kynttilänkin kakun koristeeksi, ihana päätös ihanalle päivälle <3



 

Herkkuhetken jälkeen suuntasinkin jo kämpille, jossa suomenpään onnittelijat odottivat jo Skypessä. Kiitos myös kaikille muita kautta muistaneille, olette ihania :) Onneksi netti kesti kahden tärkeimmän puhelun ajan hyvin, mutta niiden jälkeen se lopettikin sitten toimintansa kokonaan. Ehkä se ei kestänyt sitä kaikkea onnittelutulvaa :D

Perjantaina oli normaali koulupäivä, jonka aluksi lähdimme 0-4 luokkalaisten kanssa Buddha Hillin leikkipuistoihin liikkumaan. Lasten riemusta intoutuneena päädyin itsekin keinumaan, kiipeilemään ja leikkimään ympäri puistoa. Ei paljon edellispäivänä karttunut lisävuosi painanut harteita, kun heittäytyi taas vähän lapseksi!



Illalla suuntasimme H:n kanssa lähellämme sijaitsevaan Cabbages & Condoms ravintolaan, jossa syöminen oli kyllä todellinen elämysmatka. Ravintolaan käveltiin tunnelmallista viidakkopolkua pitkin, jonka varrella oli muun muassa puroja, pientä rekvisiittaa, lyhtyjä ja mietelauseita. Matkan varrella ihastelimme myös muun muassa samassa yhteydessä olevan hotellin upeaa uima-allasta, vapaana pomppivia pupuja sekä kondomeilla päällystettyjä ukkeleita (joihin ravintolan nimikin viittaa, kaikki on mahdollista Pattayalla :D).



 

Itse ravintola oli rakennettu osittain puiden keskelle ja se sijaitsi aivan meren rannassa. Vaikka emme olleet varanneet etukäteen pöytää, saimme varmasti yhden koko paikan parhaimmilla näkymillä varustetun pöydän. Pöydästä aukesi huikean kaunis näkymä merelle ja auringonlaskuun. Ravintola muodosti aivan oman maailmansa ja hetkeksi unohti täysin olevansa Pattayalla, vaikka olimme vain noin 700 metrin päästä kotioveltamme. Ja tuskin tarvitsee edes mainita, miten hyvää ruoka oikein oli, se oli taivaallista!

Illallisen jälkeen tapasimme muut harjoittelijat ja siirryimme heistä yhden luokse aloittelemaan iltaa. Oli kiva päästä tutustumaan toisiin harjoittelijoihin taas vähän paremmin, kun koululla keskustelut jäävät aika pikaisiksi. Yhdentoista aikoihin lähdimme kohti Pattayan keskustaa ja pahamaineista Walking Streetiä. Tiesin suunnilleen, mitä odottaa, mutta todellisuus oli vielä kuviteltuakin karumpaa. Minne tahansa katseensa käänsikin näki jotain, mitä ei todellakaan olisi halunnut nähdä, kuten sisäänheittäjiä mainostamassa toinen toistaan inhottavampia asioita tai hädin tuskin puettuja naisia lasittunein katsein tyrkyttämässä itseään oksettaville kaljamahaisille miehille. En edes kyennyt kuvaamaan alkua pidemmälle, koska siitä kaikesta ei vain tehnyt mieli saada muistoja.



Menimme kuuntelemaan livemusiikkia yhteen baariin, joka vaikutti hyvältä siihen asti, kunnes tuli aika tilata juomat. Ajateltiin tyttöjen kanssa tilata ihanat värikkäät drinkit ja näytimme tarjoilijalle kyseisen drinkin kuvaa. Tarjoilija kysyi, haluammeko sen isona vai pienenä ja pyysimme isona. Hetken kuluttua tarjoilija palasi ja ilmoitti, ettei kyseistä drinkkiä saa kuin pienenä. Suostuimme sitten ottamaan ne pieninä. Meni hetki ja eteemme ilmestyi shottilasissa jotakin tummaa kahviliköörin tyyppistä juomaa, jonka päällä oli kermavaahtoa. Yritimme aikamme selittää tarjoilijalle, että se ei todellakaan voinut olla tilaamamme drinkki, mutta täällä on aivan turha väittää paikallisia vastaan. He ovat aina oikeassa, vaikka olisivat väärässä, joten maksoimme vähän päälle 10 euroa drinkeistä, joita emme pystyneet juomaan. Onneksi seurueemme mieshenkilö teki selvää shoteista, etteivät sentään täysin hukkaan menneet.

Fiilis laski aika paljon kaikesta säädöstä johtuen, joten yritimme etsiä jonkun hyvän tanssipaikan. Etsintä päättyi tuloksetta, koska kaikissa niissä paikoissa, jossa soitettiin hyvää musiikkia ei ollut ollenkaan porukkaa ja päinvastoin. Totesimmekin lopulta, että emme selvästikään olleet Walking Streetin kohdeyleisöä, istuskelimme hetken aikaa rauhallisessa baarissa ja suuntasimme vähän kahden jälkeen kohti kotia. Tulipahan sekin nyt sitten ainakin nähtyä, eikä toiselle kerralle todella ole tarvetta!

Loppu viikonloppu sujuikin sitten tosi rennoissa ja laiskoissa merkeissä. Lauantaina sain kammettua itseni rannalle hetkeksi  ja illemmasta lähdimme H:n kanssa keskustaan tarkoituksenamme suunnata elokuviin. Teattereissa ei kuitenkaan pyörinyt mitään kiinnostavaa, joten päädyimme kiertelemään kauppoja ja tulipahan siinä samalla minunkin käytyä ensimmäistä kertaa Starbucksissa.
 

Sunnuntai vasta löysä päivä olikin, en saanut tehtyä paljon muuta kuin vain maattua, syötyä ja tehtyä pienen kävelylenkin (vohveleille!) H:n kanssa. Odotinkin maanantain olevan lähes yhtä ankea kuin yleensä Suomessakin, mutta aamuiset uutiset saivat vireystilani aivan uuteen uskoon ja päivä onkin ollut tuota netin kiroamista lukuun ottamatta hyvinkin onnistunut :) 

Viidakkoseikkailuja ja haikeat hyvästit Koh Changille

Viimeiset palat upeasta Koh Changin lomasta kirjoittelen jo täältä Pattayalta käsin. Loma loppui aivan liian lyhyeen, mutta onneksi siitä jäi lukematon määrä hienoja muistoja, joita muistella hymyssä suin. Viimeisinä lomapäivinä suuntasimme viidakkoon, ensiksi norsujen selässä ja lopulta myös omine tassuinemme.

 Halusimme tehdä norsusafarin mahdollisimman hyvä maineisella yrityksellä, koska norsujen kohtelu ja koulutus on Thaimaassa hyvinkin vaihtelevan tasoista. Päädyimme kovasti kehuttuun ja erilaisia kunniamainintoja keränneeseen Ban Kwan Changiin, jonka norsuleiri sijaitsi keskellä rauhallista maaseutua ja viidakkoa, toisin kuin esimerkiksi majapaikkamme naapurissa sijainnut norsukeskus.

Kahden tunnin norsusafari maksoi 900 bahtia (noin 22 euroa), joten odotukset olivat korkealla. Hintaan sisältyi noin tunnin pituinen viidakkovaellus norsun selässä sekä norsujen syöttämistä ja kylvettämistä. Ikävä kyllä kokemuksesta ei jäänyt pelkästään hyvä maku suuhun, vaan se herätti ennemminkin useita kysymyksiä. 

Safarin jälkeen tunteet olivat melko ristiriitaiset. Norsut olivat aivan ihania ja näyttivät hyvinvoivilta. Myös vaellus viidakossa oli hieno kokemus ja etenkin norsun peseminen suoraan sen selässä istuen oli mahtava kokemus. Toisaalta koko touhussa oli aika paljon rahastuksen makua. Olisimme kaivanneet edes lyhyen selostuksen englanniksi norsuleirin toiminnasta ja siitä, miten safareista saatuja rahoja käytetään norsujen hyväksi. Meidän norsun ohjaaja ei puhunut oikeastaan mitään, eikä ottanut kuvia kuin vasta pyydettäessä, vaikka muut räpsivät niitä jatkuvasti. Lisäksi kylvetyshetki kesti hyvin vähän aikaa, vaikka muita halukkaita ei meidän lisäksi ollut kuin kaksi. Ja kylvetysvesi, jota markkinoitiin kristallin kirkkaana oli lähempänä kuralammikkoa :D

Lähtiessämme näimme vielä jotakin, mikä ei ainakaan parantanut fiilistä: norsut, jotka eivät olleet vaelluksella, olivat kiinni puissa kahleilla, jotka eivät jättäneet niille yhtään liikkumavaraa. Jos tuo norsuleiri oli saaren leireistä parhain, en edes halua tietää, mitä muissa leireissä tapahtuu. Tosin sekin selvisi, ainakin osittain, loppulomasta, kun hotellimme viereisen norsupaikan norsut tanssivat ja heiluttelivat hulavanteita Gangnam stylen tahtiin. Siinä vaiheessa oltiin edes vähän tyytyväisempiä, että laitoimme rahamme paikkaan, jossa norsut saavat tehdä kuitenkin niille melko luontaisia asioita. 

Maanantaina päätimme toteuttaa kuningasidean, jonka sain selaillessani nettiä. Löysin sieltä ohjeet "salaiselle" vesiputoukselle, joka sijaitsi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä hotelliltamme. Pakkohan sitä oli lähteä etsimään, kun kyllästytti taas niin paljon kaikki valmiit turistiretket. Reitti kulki paikallisten asutuksen halki, jossa ohitimme muun muassa banaaniviljelmiä, sikalan ja jonkun paikallisen lemmikkinorsun. Lopulta kohtasimme tiheän viidakon, jolloin tajusimme kenkävarustuksemme (flipflopit) olevan vähän väärä valinta. Niinpä käännyimme kannoillamme, mutta päätimme palata viidakkoon seuraavana aamuna paremmilla varustuksilla.

Suunnitelmien mennessä uusiksi, nappasimme lavataksin allemme ja suuntasimme kohti Koh Changin suosituinta rantaa White Sand Beachia. Ja kyllähän se hiekka oli jälleen upean valkoista ja meri huikaisevan turkoosia. Päivä kului rennosti aurinkoa ottaen, uiden, vesijuosten ja hedelmiä syöden. Ja ei varmaan tarvitse edes erikseen mainita, kuka taas onnistui vähän kärtsäilemään itseään :D

Illansuussa suuntasimme takaisin omalle Kai Bae rannalle ihastelemaan uskomattoman kaunista auringonlaskua. Mielen valtasi jälleen täydellinen onnellisuudentunne tuota näkyä ihastellessa. Siitä suuntasimme vielä viimeiselle lomaillalliselle. Suunniteltu "bileilta" jäi kuitenkin lyhyeen, kun meitä mummoja alkoi taas väsyttää heti ruuan jälkeen. Niinpä pidimme viimeisenäkin iltana eläkeläisrytmistämme kiinni, jotta jaksaisimme taas herätä seitsemän aikaan, kuten koko loman ajan tapanamme oli (ja vielä ilman herätyskelloa!). Kai se on vaan pakko alkaa uskoa, että sitä alkaa tulla vanhaksi :D

Niinpä me mummot suuntasimme täynnä uutta intoa seuraavana aamuna kohti vesiputousta, joka edellisenä päivänä jäi näkemättä. Tällä kertaa jalassa olivat tossut ja kädessä henkisenä ja fyysisenä tukena mummokepit, joilla säikyttelimme myös mahdolliset käärmeet pois reitiltämme. Reitti vesiputoukselle kulki tiheän viidakon halki, jossa riitti hämmästeltävää. Parasta oli kuitenkin se, että vastaamme ei tullut yhtäkään ihmistä, vaan saimme nauttia villistä luonnosta täysin omillamme.

Puolen tunnin taivalluksen jälkeen löysimme vihdoin putouksen, tai sen kohdan, missä sen piti olla. Epäonneksemme kuivakausi oli kuihduttanut putouksen olemattomiin. Se ei kuitenkaan pitkään jaksanut mieltämme masentaa, koska pelkkä omatoiminen viidakkoretki oli taas niin mahtava kokemus ja itsensä ylitys, ettei paremmasta väliä! Niinpä suuntasimme takaisin sivistyksen pariin jätettyämme jälkemme Koh Changin viidakkoon ikuisiksi ajoiksi. Pieni seikkailu kannattaa aina :)

Aamuseikkailun jälkeen olikin aika pakata kamat, syödä lounas ja odotella taas kerran myöhässä ollutta kyytiä kohti Pattayaa. Haikein mielin jätimme taaksemme tuon ihanan saaren, joka tarjosi meille niin paljon unohtumattomia elämyksiä. Paluumatka kesti noin kaksi tuntia pidempään kuin menomatka yleisen sähellyksen vuoksi, joten se tuntui loputtoman pitkältä. Paluu lomalta ei kai koskaan käy mieluisasti, ei edes toisella puolella maapalloa. Koh Chang <3





Tupputurismista täydellisiin hetkiin

Viimeinen kokonainen päivä ihanasta Koh Changin lomasta on starttaamassa ja ei voi kuin ihmetellä, miten nopeasti päivät ovat kuluneet. Viime päiviin on kuulunut tunteita ja tapahtumia laidasta laitaan. Välillä on naurattanut hysteerisesti, välillä turhauttanut vietävästi ja välillä taas on vain meinannut pakahtua onneen. Koh Chang on tarjonnut lomalle hyvät puitteet, mutta lähemmäksi täydellisyyttä sen on vienyt mahtava seura. Niin kuin olen todennut aiemminkin, hyvä seura tekee jo melkein puolet onnistuneesta matkasta. Olen niin iloinen, että H päätti lähteä mukaani tähän seikkailuun (ja suostui näyttäytymään myös täällä blogin puolella, jotta kaikki eivät luulisi, että olen kehittänyt itselleni mielikuvitusystävän :D)

Lauantaina saimme kokea aitoa ja alkuperäistä tupputurismia, kun suuntasimme koko päivän kestävälle neljän saaren snorklausretkelle. Hotellikyytimme oli hämmentävän ajoissa, mutta kun pääsimme Bang Baon satamaan, alkoi jo tavaksi muodostunut odottelu. Odotteluun käytetty tunti tuntui loputtoman pitkältä, etenkin kun japanilaisia turisteja ei päässyt mihinkään karkuun. Miten ketkään voi räpsiä niin paljon kuvia? Ja vielä silloin, kun laiva ei edes ole lähtenyt rannasta! :D 



Lopulta lähdimme liikkeelle kohti ensimmäistä pysähdyspaikkaa. Veneemme siis kiersi 4 pikkusaarta (Koh Yak Lek, Koh Mapring, Koh Rang ja Koh Wai), joiden edustalla oli mahdollisuus snorklaten ihmetellä vedenalaista elämää. Erilaisia kalaparvia oli aika paljon liikkeellä ja pohjat olivat täynnä erimallisia koralleja, merisiilejä ym. Oli mahtavaa päästä snorklaamaan kunnolla pitkästä aikaa, vaikka odotinkin riutoilta enemmän värikylläisyyttä.

  

Vesi oli osassa paikoista uskomattoman kirkasta ja turkoosia ja aika kului snorklatessa tosi nopeasti. Ainoastaan kymmenet muut turistit pärskimässä samassa paikkaa yhtä aikaa häiritsivät nauttimista, kunnes kohtasin oman henkilökohtaisen tragediani. Toisen snorklauspaikan alussa uusi, vedenkestävä kamerani lopetti toimintansa! Kamerassa on ilmeisesti jonkinlainen valmistusvirhe, joka on suojauslukitusten käytöstä huolimatta päästänyt vettä myös kameran sisään. Voi sitä kiroamisen määrää, ärsytti niin paljon! Toivottavasti sen saa edes takuun piikkiin, vaikka eipä sekään kauheasti tällä hetkellä lohduta, kun en saa tältä reissulta enää vedenalaisia kuvia, joita niin innolla odotin. Onneksi sain sentään edes muutamat fisukuvat muistoksi snorklauksesta.

Päivän aikana laivalla tarjoiltiin herkullista buffetruokaa, josta tuli taas nautittua vähän liikaa. Koh Wailla myös rantauduimme, mutta lähdimme H:n kanssa äkkiä karkuun turistimassoja. Löysimme jälleen ihanan keinun, josta oli tietysti saatava kuvia. Sinne pääseminen vain oli helpommin sanottu kuin tehty, mutta onnistuihan sekin lopulta!

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta päivä merellä oli mukava ja hintaansa nähden (550 bhat eli noin 14 euroa) hyvinkin kattava. Olimme reissun jälkeen aivan rättiväsyneitä ja toivoimme vain pääsevämme nopeasti takaisin hotellille. Niinpä kiersimme rannan houkuttavat kojut kaukaa, jotta olisimme kuljetuspaikalla ensimmäisten joukossa. Kaikki näytti lupaavalta, kunnes alkoi perus paikallisten säätö, jota kai myös organisoimiseksi kutsutaan :D Vaikka olimme paikalla ensimmäisinä, lopputulos oli se, että meitä hypytettiin kolmeen eri autoon ja lähdimme koko parkkipaikalta viimeisinä! Enpä ole kyllä tätä parempaa kärsivällisyyskoulua saanut missään. Automatkan aikana olimmekin jo niin hysteerisessä tilassa, että hihitimme koko matkan ajan ja toivoimme, ettemme tipu kyydistä, kun pompimme menemään lava-autossa lähes pystysuoria mäkiä aivan liian kovalla vauhdilla.

Sunnuntaiaamu starttasi aivan erilaisissa merkeissä, kun suuntasimme kunnon aamiaiselle läheiseen ravintolaan. Amerikkalainen aamiainen sunny side up munilla, ei voi aloittaa muuta kuin täydellisen päivän! Muutenkin ruuat ovat täälläkin olleet edelleen järkyttävän hyviä ja niitä voisi syödä loputtomasti.



   

Täydellisen aamiaisen jälkeen lähdimme päämäärättömästi hortoilemaan läheisiä rantoja pitkin. Aluksi harhailu vaikutti toivottomalta, kun eteen tuli vain rakennustyömaita ja hotellialueita, mutta lopulta maisemat muuttuivat täydelliseksi ja löysimme oman, rauhallisen löhöpaikan.

Tiedättekö sen tunteen, kun koko muu maailma tuntuu katoavan ja jäljelle jää vain se yksi täydellinen hetki? Kaikki elämän murheet ja taakat tuntuivat huuhtoutuvan jokaisen jalkoihin lipuvan aallon myötä ja koko kropan ja mielen valtasi täydellinen painottomuuden tunne. Hetken aikaa olemassa oli vain meri, hiekka, aurinko ja minä. Kun sen hetken saisi suljettua pulloon ja otettua taas käyttöön, silloin kuin arjen raskas taakka painaa hartioita. Ne ovat niitä hetkiä, kun sydän pakahtuu onnesta ja mikään asia maailmassa ei voi pilata sitä täydellisen hyvää oloa.



Olen jo tähän astisella matkallani saanut kokea huikeita asioita ja hetkiä. Välillä on oikein pysähdyttävä miettimään, mitä on tehnyt oikein ansaitakseen tämän kaiken. Olen niin uskomattoman kiitollinen tästä kaikesta ja onnellinen, että uskalsin toteuttaa haaveeni. Yksi huikeimmista asioista, joita tämä matka on jo nyt minulle antanut on tuo kadehdittavan ruskea H.

Tapaan äärimmäisen harvoin ihmisiä, joiden kanssa voin kuvitella ystävystyväni. Arvostan kai liikaa omaa aikaani, jotta jaksaisin kuluttaa sitä ihmisten kanssa, jotka eivät todella sykähdytä minua jollakin tavalla. Siksi onkin täysin käsittämätöntä, että lähes ensimmäinen ihminen, johon tutustun täällä pallon toisella puolen on sielunsiskoni. Tällaisissa tilanteissa sitä alkaa väkisinkin uskoa siihen, että olemme tunteneet edellisessä elämässämme. Miten muuten muka, toista voi ymmärtää puolesta sanasta tai pelkästä katseesta? Ja muutenkin ajatukset ja fiilikset kulkevat niin samankaltaista rataa, vaikka olemme tunteneet vasta vähän päälle kaksi viikkoa! Eilen maatessamme rannalla tuona täydellisenä hetkenä ja H:n soittaessa tätä biisiä, tajusin sen: joskus on lähdettävä kauas saadakseen jotakin uutta ja arvokasta lähelleen.

Changing around

Viidakkoinen saari, valkoinen hiekka, turkoosi meri ja tähtitaivas. Muuta en oikeastaan tarvitse rentouttavaan lomaan. Onneksi Koh Chang on tarjonnut nuo ja vielä paljon enemmän. Kaksi ihanaa lomapäivää takana ja kolme vielä edessä, elämä on vaan aika mahtavaa tässä ja nyt. Ilman vastoinkäymisiä tämäkään loma ei ole sujunut, mutta välillä on tärkeintä keskittyä vain niihin positiivisiin asioihin ja unohtaa murheet!

Alun perin olin lähdössä saarelle yksin, mutta ilokseni sainkin myös H:n matkaseurakseni. Reissu starttasi torstaiaamuna, kun odottelimme aluksi 45 minuuttia minibussikyytiämme. Thaimaassa on vain totuttava siihen, että mikään ei yleensä tapahdu heti tai edes kohta, mutta kyllä se vaan välillä nostaa kiukutuskerrointa. Onneksi odotteluamme ilahdutti suloinen koirakaveri, jota rapsutellessa aika kului edes vähän nopeammin.



Minibussikyyti Pattayalta Koh Changille kesti noin viisi tuntia pysähdyksineen ja maksoi 600 bahtia (noin 15 euroa). Matkaan sisältyi myös lyhyehkö lauttamatka, jossa pääsi ihastelemaan jylhänä edessä kohoavaa Koh Changia. Saari on yksi Thaimaan suurimmista ja todella mäkinen ja viidakkoinen, minkä takia luovuimme aika äkkiä suunnitelmastamme kävellä joka paikkaan :D On todella harmi, että kumpikaan meistä ei osaa/uskalla ajaa mopolla, koska se olisi ehdottomasti näppärin keino liikkua saarella.



Saavuimme perille hotelliimme Paradise Bungalowsiin noin kahden aikaan. Hotellialue ja huone ovat viihtyisät, mutta myös joitakin suuria puutteitakin on ilmennyt. Huoneen piti ensinnäkin olla merinäköalalla, mutta lähimpään rantaan on ainakin 300 metriä ja siitä ei näy vilaustakaan huoneeseemme. Toiseksi, suihkusta tulee vettä uskomattoman vähän, innolla odottelen jo ensimmäistä hiutenpesuyritystä. Ja kolmanneksi, päivisin huoneessa on todella kuuma ja yöllä taas järkyttävän kylmä. Etenkin majoituksen edullisuuden takia (77 euroa/5 yötä/2henkeä) noita asioita on kuitenkin katsonut läpi sormien. Niin ja meidän naapurissa asuu norsuja, minkä takia olemme myös antaneet paljon anteeksi hotellin puutteille! 

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme pikavisiitille läheiselle Kae Baen rannalle. Ranta ei ole maailman kaunein tai pehmein, mutta siellä on palmuja, hiekkaa, meri ja ihania rantakeinuja, joten minulle se on täysin riittävä. Ja se on puhdas, toisin kuin Pattayan rannat! Lisäksi turisteja on huomattavasti vähemmän, mikä on myös mukavaa vaihtelua.

Päivän pimetessä illaksi lähdimme vielä syömään ja kiertelemään läheistä katua ja sen kojuja. Löysin itselleni uudet läpsyt ja rantakassin, joten ei ollut ollenkaan turha reissu. Loppuiltaa kuluttelimme hotellilla, odottaen nukkumaan pääsyä (reissaus vaatii veronsa!), mutta yöstä tuli jälleen vähäuninen, kiitos huoneen kylmyyden ja peiton virkaa toimittaneiden pyyhkeiden. Kahden viikon univelan kerryttämisen jälkeen alan olla jo sellaisessa olotilassa, etten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Päätin kuitenkin nauraa, koska sen avulla on ainakin mahdollisuus pidentää ikää!

Tämä aamu alkoi siis hieman kohmeisissa merkeissä kylmän yön ja järkyttävän aamiaiskokemuksen jälkeen. Kun vihdoin pääsimme rannalle, alkoi elämä kuitenkin taas hymyillä. Sain pakollisia turistikuvia itsestäni palmujen ja rantakeinun kanssa, jonka jälkeen vuokrasimme kanootin kuudeksi tunniksi (maksoin noin 10 euroa). Samalla ostimme myös snorklausreissun huomiselle, jota odottelen myös jo innolla.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun näin kanoottimme numeron, tiesin että päivästä tulisi hyvä, 23 ei vaan petä koskaan! Vaikka kummallakin meillä edellisestä melontakokemukesta oli vähintään viisi vuotta, lähdimme rohkeasti kohti vastatuulta ja sen aiheuttamia tyrskyjä. Tulipahan ainakin pitkästä aikaan kuntoiltuakin kunnolla! Melontaa pitäisi kyllä harrastaa useamminkin, se on todella hauskaa ja mieltä rauhoittavaa puuhaa. Oli ihanaa nautiskella kauniista maisemista ja mennä juuri sinne minne huvitti. Oikea tutkimusmatka!

Pysähdyimme nauttimaan auringosta ja lounaasta  kauniille Klong Praon rannalle. Siellä testailin myös pitkästä aikaa snorklausvehkeitäni ja hyvin tuntuivat toimivan. Seurailin hetken pikkukalojen puuhia, mutta muuta merkittävää ihan rannan tuntumassa ei ollutkaan. Huomenna vedenalaista elämää löytyy ihmeteltäväksi varmasti paljon enemmän.

Siitä retkemme jatkui kauniin karujen pikkusaarten kautta takaisin lähirantaamme. Tällaisina päivinä sitä vain jaksaa hämmästellä, miten uskomattoman kaunis paikka tämä pallomme oikein on. Kunpa ihmiset vain tajuaisivat myös säilyttää sen sellaisena.

Illalla lähdimme vielä kävelemään lähirantaamme pitkin ja päädyimme illastamaan tunnelmalliseen rantaravintolaan. Hyvän ruuan ja pitkien keskustelujen jälkeen lähdimme kohti hotellia laineiden lipuessa hiljakseen rantaan ja täysikuun ja tähtien loistaessa kirkkaina sysimustalla taivaalla. Eipä ole ikävä Suomen pakkasia, tähän voisi melkein tottua :)



Pattaya, syntisten kaupunki?

 

Kun kerroin tutuilleni lähteväni Thaimaaseen tekemään opetusharjoittelua, olivat kaikki todella innoissaan puolestani. Kun kerroin meneväni Pattayalle, lähes kaikkien naamat venähtivät ja reaktiot eivät enää olleetkaan niin innokkaita. Pattaya on kaupunki, jolla on huono maine syntisenä ja likaisena kaupunkina, mutta se ei ole läheskään koko totuus. 

 

Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Kaikki seitsemän kuolemansyntiä ovat kyllä vahvasti edustettuina myös täällä Pattayalla. Kaiken tuon syntisen elämän rinnalla on kuitenkin myös hyvyyttä, kauneutta ja pyhyyttä. Ehkä juuri tuo kontrasti tekeekin Pattayasta mielenkiintoisemman paikan kuin aluksi ajattelin. Venäläisten turistien ylimielisyys kohtaa paikallisten sydämellisyyden. Upean temppelialueen viereisessä korttelissa sijaitsee pahamaineinen ilotyttökatu Walking Street. Buddhapatsaat kiiltelevät kultaloistossaan, ihmisten asuessa keskellä roskakasaa. Rauhallisen asuinalueen turvallisuudentunteen rikkoo raaka kolmoismurha. Aidot tunteet sekoittuvat maksettuun rakkauteen ja himoon. Pattayasta voi olla montaa mieltä, mutta tylsä se ei ainakaan ole! 

 

Maanantaina pääsin tutustumaan Pattayan pyhiin ja syntisiin puoliin, kun suuntasimme H:n kanssa päämäärättömälle kävelylenkille kohti Pattayan keskustaa. Päädyimme aluksi upealle temppelialueelle, joka sijaitsi keskellä kaupungin vilinää. Alueella vallitsi kuitenkin rauhallinen tunnelma ja aika tuntui pysähtyvän. Oransseissa kaavuissa kulkevat munkit vaeltelivat kauniiden temppelirakennusten välissä ja omankin mielen valtasi jonkinlainen rauha. 

 



 

Temppelialueelta kuljimme noin korttelin verran eteenpäin, jolloin päädyimme koko Pattayan pahamaineisimmalle kadulle, Walking Streetille. Päiväsaikaan tuokin syntisten katu vaikutti melko tavalliselta kadulta, mutta pystyin kyllä hyvin kuvitteleman, millaiseksi se muuttuu ilta- ja yöaikaan. Se kokemus sai kuitenkin vielä jäädä johonkin toiseen iltaan, kun suuntasimme syömään jälleen intialaiseen ravintolaan.

 

 

 

Päätimme tehdä intialaisesta ruuasta maanantaisyntimme, jotta olisi jokin hyvä syy odottaa tuota viikonpäivistä ankeinta. Tällä kertaa löysimme vielä paremman ravintolan kuin edellisellä kerralla. Vähän alle 6 eurolla saimme runsaan ja monipuolisen intialaisbuffetin, johon sisältyi kolme eri pääruokaa, riisi, naanleipää, raita ja muita mausteseoksia. Ruoka oli järjettömän hyvää ja huokailimmekin varmaan koko syömisen ajan, miten taivaallista kaikki oli :D

 

Ylhäällä Som Tam ja alhaalla taivaallinen intialaisbuffet <3

 

Omista kuolemansynneistäni juuri ylensyönti on korostunut täällä hyvin paljon! Hyvä ruoka on aina tuonut minulle suurta nautintoa ja täällä kun sitä on tarjolla mielettömät määrät naurettavan halvalla, on syntisyyteni korostunut entisestään. Herkullisten intialaisten ruokien lisäksi kieleni ovat vieneet tietysti myös ihanat paikalliset ruuat, kuten tulinen papayasalaatti Som Tam, kana cashewpähkinöillä, Massaman Curry ja mausteinen katkarapukeitto Tom Yam Kung.

 







Ylhäällä kanaa cashewpähkinöillä, alhaalla vasemmalla Massaman Curry ja oikealla Tom Yam Kung

 

No, okei nyt kun alettiin paljastaa näitä nautintoa tuottavia syntejä, niin olen saattanut sortua tällä viikolla myös sitruunashakeen ja Swensensin järjettömän hyvään jäätelöannokseen. Myös toinen paheeni, shoppailu, on jatkunut edelleen. Tein muun muassa pari ihanaa löytöä paikallisesta Citymarketista Tesco Lotuksesta. Ai niin, ja viime postauksessa unohdin vielä hehkuttaa yhtä syntisen ihanaa nautintoa, nimittäin hierontaa! Kävin läheisellä hierojalla koko vartalon öljyhieronnassa, joka oli todella rentouttava. Hintaahan tuolle tunnin nautinnolle tuli taas "hurjat" 10 euroa. Tähän syntisen ihanaan elämään on pelottavan helppo tottua :P

 



 

 

Yksi ehdoton syntini on myös laiskuus, josta en ole päässyt eroon edes täällä toisella puolella maapalloa. Suuri tavoitteeni oli pitää asuntoni yhtä siistinä kuin se oli tulopäivänäni, mutta yllättäen toisin kävi! Kotoinen sekasorto on vallannut myös tämän kotini ja aamukiireessä saan etsiä milloin mitäkin tavarakasoistani. Mikähän siinä on, että ne tavarat on niin vaikea laittaa takaisin oikeille paikoilleen? :D

 



Vasemmalla puolella lähtötilanne kämpän siisteystilan suhteen. Oikeapuoli paljastaa, että tavoitteessa ei ole ihan pysytty :P

Siivoamisen lisäksi myös tiskaamista välttelen täällä vähintään yhtä tehokkaasti kuin Suomessa. Onneksi syön ateriat aina ulkona, niin tiskiä ei kerry sentään yhtä paljon. Noiden inhottavien kotitöiden lisäksi uudeksi riesakseni on myös muodostunut pyykin peseminen käsin. Lähipesuloiden hinnat ovat suhteellisen korkeat, joten olen pessyt pienempiä vaatteita itse ja vienyt vain isommat pesulaan. Ainakin olen alkanut arvostaa pyykkikonetta ihan uudella tavalla tässä viime aikoina!

 

Tämän viikon työpäivätkin ovat jo ohi (jei!) ja hyvä niin, koska yleisvireeni on ollut aika nuutunut huonosti nukuttujen öiden takia. Etenkin maanantaina silmät eivät millään meinanneet pysyä auki, tukka oli järjettömän likainen ja olo oli kaikkea muuta kuin pirteä. Onneksi oppilailla riitti virtaa minunkin edestä, kun saimme käyttöön pienen hiekkakaistaleen, jossa pystyimme pelaamaan pihaleikkejä. Totta kai juuri maanantaina oppilaat halusivat ottaa kuvan minusta koulun blogiin, joten edustan nyt sitten väsyneenä zombina siellä :D Jos kiinnostaa lueskella koulunkäynnistä oppilaiden näkövinkkelistä, niin kurkkikaahan tänne.  



Lasten intoa ja open koomailua :D

Uudet harjoittelijatkin ovat päässeet ihan mukavasti kiinni koulun arkiseen härdelliin ja tänään tuli vielä kaksi uutta harjoittelijaa lisää. Hauska nähdä, millainen sekametelisoppa koulussa odottaa, kun sinne taas ensi viikon keskiviikkona palaan. Huomenna suuntana on tosiaan heti aamusta Koh Chang vehreine viidakkoineen ja kirkkaine vesineen, loma alkakoot! :) 

Koulupäivää rannalla, Buddha Hill ja Thepprasitin iltamarkkinat

Se olisi sitten aika viikon viimeisille Pattayan kuulumisille :) En voi uskoa, miten nopeasti ensimmäinen viikko täällä on kulunut! Jos viikot jatkuvat tätä tahtia, olen nopeammin takaisin Suomessa kuin haluaisinkaan. Kun viikkoja on edessä vielä monta, on helppo vaan siirtää asioiden tekemistä eteenpäin. Olenkin parhaani mukaan yrittänyt patistaa itseäni näkemään ja kokemaan joka päivä  mahdollisimman paljon, ettei sitten lähdön hetkellä kaduttaisi, kun jäi vielä niin paljon tekemättä.

 

Totta kai välillä on oltava vaan niitä "arkipäiviä", jolloin ollaan koululla, kotona ja käydään vain vähän kävelemässä ja syömässä, mutta tavoitteenani on että saisin kuitenkin mahdollisimman kattavan kuvan Pattayasta ennen lähtöäni. Vaikka Pattaya ei paikkana olekaan täysin mieleiseni, on siitä paljastunut jo nyt paljon mielenkiintoisia puolia ja niitä paljastuu varmasti vielä monta lisää, kunhan jatkan tutkimusmatkaani :)

 

Loppuviikko on sujunut pääosin mukavissa merkeissä. Ainoastaan torstaina oma energiatasoni oli jotenkin täysin nollissa, mikä vaikutti oikeastaan koko päivän sujumiseen. Myös koululla alkoi silloin ensimmäistä kertaa ilmapiiri kiristyä, koska olimme kaikki aika kovilla tämän viikon, kun aikuisia on ollut sen verran vähemmän. Onneksi perjantaina saapui kolme harjoittelijaa lisää, joten eiköhän ensi viikko sujukin jo paljon helpommin.

 

Torstaina suuntasimme koulun jälkeen H:n kanssa Buddha Hillille, joka sijaitsee noin 15 minuutin kävelymatkan päässä asunnoltamme. Se on koko lähialueen ainoa isompi "luontoalue", jossa on erilaisia lenkkipolkuja, liikunta- ja leikkipuistoja ym. Me suuntasimme kuitenkin katsomaan kukkulan suurinta nähtävyyttä Big Buddhaa ja sen pienempiä kavereita. Buddhapatsaiden lisäksi kukkulalta näki myös lähialueiden maisemia ihan kivasti.













Jatkoimme lenkkiämme jälleen Jomtienin rannalle päin, jossa pysähdyimme myös syömään. Luulen, että sain ehkä lievän auringonpistoksen, koska ruoka ja juomakaan eivät oikein auttaneet huonoon olooni. Niinpä kävelimme vain kotiin ja lepäsin loppu päivän. Olo helpotti onneksi Buranalla ja sain ensimmäistä kertaa täällä oloni aikana jopa nukutuksi kohtuulliset yöunet.

 



Perjantaina saapui tosiaan kolme uutta harjoittelijaa, jotka vaikuttavat myös mukavilta. Perjantaina vietettiin vähän erilaista koulupäivää, kun isommat oppilaat suuntasivat Buddha Hillin urheilupuistoon ja minä, H ja kaksi uutta harjoittelijaa lähdimme pienempien kanssa rannalle. Lapset olivat tietysti ihan innoissaan, kun pääsivät uimaan ja leikkimään hiekkaleikkejä ja takaisin lähdön aika koittikin heidän mielestä ihan liian aikaisin!

 

"Koulunkäyntiä" :D

Ruokailun jälkeen käytiin noin tunnin ajan "normaalia" koulua, jonka jälkeen siirryttiin herkutteluun. Erään oppilaan isällä oli synttärit, minkä kunniaksi hän tarjosi koko koululle limua ja popcornia, lisäksi nautiskelimme tuomistani Suomen tuliaisista (Fazerin suklaata ja salmiakkia). Hyvinhän nuo kaikki herkut tuntuivat lapsiin ja meihin vähän vanhempiinkin uppoavan :D

Perjantai-illalla lähdimme kaikki harjoittelijat ja avustaja syömään yhdessä läheiseen Phum Puy ravintolaan. Kuten edelliselläkin kerralla, myös nyt ruoka oli suussa sulavan herkullista. Oli kiva istuskella, jutella ja tutustua uusiin tulokkaisiin. Ruuan jälkeen jatkoimme vielä venäläistorille, jossa vedimme banana pancaket jälkkäriksi, nam!

Lauantain aamupäivä kului H:n kanssa rannalla aurinkoa palvoen ja uiden. Välissä kävimme vain pikaisesti syömässä Spiciesissa, jossa otin ihanaa Massaman Currya. Sitten suuntasimmekin jälleen koko harjoittelija-/avustajaporukalla kohti Thepprasitin viikonloppuisin järjestettäviä iltamarkkinoita. Matkaa markkinoille oli sen verran paljon, että hyppäsimme taas 10-taxiin. Virallisesti markkinat alkavat kai vasta kuudelta, mutta olimme itse perillä jo viiden aikaan, mikä oli hyvä, koska silloin kojuja pystyi vielä kiertämään rauhassa. Markkinoilla oli myynnissä vaikka ja mitä. Oli vaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja, koriste-esineitä, kauneudenhoitotuotteita, leluja, ruokaa, leivonnaisia, eläimiä ja oikeastaan melkein kaikkea, mitä vain kuvitella voi.

 

Markkinatunnelmaa ja uusi lemppariherkkuni minivohveli mustikkatäytteellä :)



 



 

Itse kyselin aika paljon eri tavaroiden hintoja, jotta saisin taas parempaa käsitystä hintatasosta. Osa tavaroista oli tosi edullisia (noin 2-3 euroa), mutta osa oli sitten selkeästi korkeammissa hinnoissa. Se oli hieman ikävää, että näillä markkinoilla myyjät eivät olleet kovinkaan innokkaita tinkimään, mikä varmaan johtuu venäläisistä, jotka suostuvat maksamaan suoraan korkeamman hinnan. Kävimme myös katsastamassa pikaisesti markkinoiden läheisyydessä sijaitsevat outletit ja ostoskeskuksen, johon tulen varmasti palaamaan paremmalla ajalla. Markkinat olivat jälleen mielenkiintoinen kokemus, mutta seuraavalla kerralla lähdemme liikkeelle varmasti pienemmässä porukassa. Liikkuminen ja yhteydenpito kuuden hengen kesken, kun oli hieman haastavaa.

 

 

Suolaisen nälkään torilta löytyi pikkupurtavaa aina heinäsirkoista kokonaiseen kanaan!

Makean himoa taas laannuttivat muun muassa hedelmäshaket, leivonnaiset, täytekakut ja minivohvelit.



 

Ostin markkinoilta huivin 2 eurolla ja kun kävelimme kotiin venäläisten markkinoiden kautta innostuin shoppailemaan vielä lisää. Mukaan tarttui mekko, rantatunika ja ihana pöllötoppi, joille tuli yhteishintaa 10 euroa. En ehkä koskaan totu näihin hintoihin :D Nyt, kun starttasin shoppailun, tekisi vaan mieli ostaa koko ajan lisää ja lisää, tulen olemaan sen kanssa vielä pahassa pulassa!

 

Ensimmäiset shoppailusortumiset!



 

Tänään viettelen varmasti hyvin rentoa sunnuntaita, johon kuuluu rannalla hengailua, syömistä ja ehkä jonkinlainen lenkki. Keräilen voimia huonosti nukutun yön jälkeen ja yritän vihdoin päästä eroon flunssastani, jotta jaksan taas alkuviikon koululla. Torstainahan lähdemme H:n kanssa kohti Koh Changin saarta, jota tuskin maltan odottaa! Siellä on luvassa varmasti paljon parempia maisemia ja rantoja kuin Pattayalla, rentoutumista ja snorklausta, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Loppuun vielä muutama kuva kulkukoirista, jotka särkevät sydämeni, haluaisin ottaa ne kaikki luokseni, jos vain voisin!

 

 

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mukava viikko, kuulin että eteläänkin saatiin vihdoin edes vähän lunta :) Yritän kirjoitella vielä ennen Changille lähtöä, mutta viimeistään sitten sieltä!