MatkaMuistoja: Thaimaan Koh Lanta

Nyt, kun Mindin tilanne on taas ainakin hetkellisesti hallinnassa, pystyn palaamaan takaisin matkamuistojen pariin. Tällä kertaa niissä siirrytään takaisin Koh Lantan ihanille rannoille ja vehreisiin viidakkoihin. Matka ajoittui vuodenvaihteeseen 2010-11, kesti pari viikkoa ja seurana oli jälleen herra ex. Tämä kyseinen matka oli monella tapaa yksi meidän parhaimmista ja sen aikana rakastuin pysyvästi Thaimaahan.



 

Reissumme oli pakettimatka (muistaakseni Tjäreborgilta), koska se tuli kerrankin edullisemmaksi kuin omatoimimatka. Lensimme Krabille, josta jatkoimme minibussilla ja lautalla kohti Koh Lantaa. Saari on aika iso ja se sijaitsee melkein kiinni mantereessa, minkä takia sinne kulkeminen on melko vaivatonta. Koh Lantan länsipuoli on täynnä upeita hiekkarantoja ja siellä sijaitsee myös suurin osa sen majapaikoista. Ainakin tuolloin saari oli vielä ihanan rauhallinen, aito ja seksituristiton.



Majoituimme sympaattisessa Lanta Villa hotellissa, jossa asuimme suloisessa turkoosissa bungalowissa/mökissä. Hotellialue oli tosi viihtyisä ja se sijaitsi aivan rannassa. Henkilökunta oli ystävällistä ja rannassa pystyi ottamaan rentouttavia hierontoja ja kauneushoitoja edulliseen hintaan. Hotellilla pyöri myös kaksi ihanaa koiraa, joista toinen oli vielä pentu. Se juoksi puremassa asiakkaita nilkoista :D

 



 

Rannassamme oli useampia retkijärjestäjiä, joista yhdeltä päädyimme ottamaan kierroksen lähisaarille. Aluksi vierailimme Koh Mookin Emerald Cavella, jonka läpi uimme upealle rannalle. Kyseessä oli siis sama paikka, jonne teimme Emilyn kanssa vuosia myöhemmin melontareissun. Kävimme myös muilla kauniilla saarilla, joilla pääsimme nauttimaan uimisesta ja snorklaamisesta. Päivä oli todella pilvinen, minkä takia sen viettikin mieluummin vedessä kuin rannalla.

 

Uutta vuotta vietimme hotellimme juhlaillallisella, jossa oli myös monenlaista ohjelmanumeroa tanssijoista tuliesityksiin. Tunnelma oli iloinen ja ruoka todella herkullista. 

 

 

Ilta huipentui lyhtyjen lähettämiseen taivaalle ja ilotulituksen katseluun rantatuolissa löhöillen. Paljon mielekkäämpi tapa aloittaa uusi vuosi kuin hytistä Suomen talvessa. Siksi haaveilen nytkin, jos lähtisin uudeksi vuodeksi jonnekin lämpimään.



Kahteen viikkoon mahtui monia rentouttavia rantapäivä, jolloin vain uimme, otimme aurinkoa, söimme herkullisia thairuokia ja nautimme elämästä.

Kuitenkin noin joka toinen päivä keksimme tekemistä myös rannan ulkopuolella. Parina päivänä vuokrasimme skootterin, jolla huristelimme pitkin saareen vehreitä maisemia. Yhtenä päivänä suuntasimme retkelle luolaan, jonne kävelimme vehreän viidakon/metsän halki. Matkan varrella oli paljon mielenkiintoista nähtävää aina linnuista valtaviin hämähäkkeihin ja kumipuihin asti.

 

Itse luola oli monin paikoin melko vaikea- ja ahdaskuluinen. Lisäjännitystä toivat huterat siltaviritelmät, liukkaat kalliopinnat ja lepakot (jotka onneksi nukkuivat!). Olipahan ainakin yksi todellinen urheilu-/seikkailupäivä kaiken löhöilyn keskellä.
 

 

Toisena päivänä ajelimme ensin pitkin rantaviivaa ja pysähdyimme jyrkänteen laidalle rakennettuun baariin, josta aukesi upeat näkymät läheiselle rannalle.

 

 

Siitä jatkoimme matkaa taas kohti viidakkoa, jossa teimme norsuajelun ja kävelyretken vesiputoukselle. Thaimaan luonto on kyllä uskomattoman kaunista ja sen lukuista saaret ovat ehdottomasti se osa, minne siellä kannattaa matkustaa.
 

Viimeisenä retkenämme lähdimme veneellä snorklaamaan. Päivän aikana näimme paljon erilaisia koralleja, kaloja ja muita mereneläviä. Lounaan nautimme saarella, jossa seuranamme puolestaan oli valtavan kokoisia liskoja, varaaneja tms.

  

Viimeisiä päiviämme Koh Lantalla vietimme rannalla rentoutuen. Kävimme myös tuk-tukilla saaren "keskustassa" Saladanissa syömässä ja shoppailemassa.

 

Exäni päätti ottaa itsellensä tatuoinnin matkan aikana, koska ihan naapurissamme sijaitsi suosittu tatuointistudio. Siinä sitten tatuointimalleja selaillessa päätin itsekin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni tatuoinnista. Tatuoinnit meinasivat kuitenkin jäädä ottamatta, kun tulimme vahingossa paikalle päivän myöhässä. Onneksi ihanat työntekijät saivat aikataulunsa muutettua ja saimme molemmat pysyvät muistot tuosta matkasta.

 

Oma tatuointini kyllä merkitsee minulle myös paljon muutakin. Perhonen symbolisoi luonnon kauneutta ja minua itseäni (kuinka uskalsin tulla ulos kotelosta ja levittää siipeni). Lisäksi se muistuttaa edesmenneestä mummastani, joka kutsui minua pikku perhoseksi. Perhosen alapuolelle kirjoitettu englanninkielen sana now eli nyt muistuttaa minua puolestaan elämään tässä hetkessä, ei menneessä tai tulevassa.

 

Viimeiseksi päiväksi ja yöksi siirryimme Krabille, jossa kulutimme aikaa lähinnä ostoskeskuksessa. Todellinen jännitysnäytelmä alkoi kuitenkin vasta illalla. Minulle nimittäin iski pahin vatsatauti, mikä minulla on koskaan ollut. Mikään ei pysynyt sisälläni ja kävin vähintään puolen tunnin välein oksentamassa tai ripuloimassa. En voinut muuta kuin toivoa, että se loppuisi ennen aamua, jolloin koneemme takaisin Suomeen lähti. Vihdoin aamuyöstä oloni helpotti ja sain otettua lääkettä ja syötyä hieman aamiaista. Niinpä pääsimme onneksi lähtemään takaisin Suomeen eikä sairaalaan.

 

Tuota viimeisen päivän tautia lukuun ottamatta koko reissumme oli enemmän kuin onnistunut. Koh Lanta on ihana saari ja toivottavasti se myös pysyisi rauhallisempana lomakohteena. Voi ei, miten kova ikävä tulikaan taas Thaimaaseen, kun katselin näitä kuvia! No, onneksi kesä on vihdoin käynnissä täällä Suomessakin, joten ei muuta kuin pihalle nauttimaan siitä.

 

Rentouttavaa sunnuntain jatkoa! :) 

Viidakkoseikkailuja ja haikeat hyvästit Koh Changille

Viimeiset palat upeasta Koh Changin lomasta kirjoittelen jo täältä Pattayalta käsin. Loma loppui aivan liian lyhyeen, mutta onneksi siitä jäi lukematon määrä hienoja muistoja, joita muistella hymyssä suin. Viimeisinä lomapäivinä suuntasimme viidakkoon, ensiksi norsujen selässä ja lopulta myös omine tassuinemme.

 Halusimme tehdä norsusafarin mahdollisimman hyvä maineisella yrityksellä, koska norsujen kohtelu ja koulutus on Thaimaassa hyvinkin vaihtelevan tasoista. Päädyimme kovasti kehuttuun ja erilaisia kunniamainintoja keränneeseen Ban Kwan Changiin, jonka norsuleiri sijaitsi keskellä rauhallista maaseutua ja viidakkoa, toisin kuin esimerkiksi majapaikkamme naapurissa sijainnut norsukeskus.

Kahden tunnin norsusafari maksoi 900 bahtia (noin 22 euroa), joten odotukset olivat korkealla. Hintaan sisältyi noin tunnin pituinen viidakkovaellus norsun selässä sekä norsujen syöttämistä ja kylvettämistä. Ikävä kyllä kokemuksesta ei jäänyt pelkästään hyvä maku suuhun, vaan se herätti ennemminkin useita kysymyksiä. 

Safarin jälkeen tunteet olivat melko ristiriitaiset. Norsut olivat aivan ihania ja näyttivät hyvinvoivilta. Myös vaellus viidakossa oli hieno kokemus ja etenkin norsun peseminen suoraan sen selässä istuen oli mahtava kokemus. Toisaalta koko touhussa oli aika paljon rahastuksen makua. Olisimme kaivanneet edes lyhyen selostuksen englanniksi norsuleirin toiminnasta ja siitä, miten safareista saatuja rahoja käytetään norsujen hyväksi. Meidän norsun ohjaaja ei puhunut oikeastaan mitään, eikä ottanut kuvia kuin vasta pyydettäessä, vaikka muut räpsivät niitä jatkuvasti. Lisäksi kylvetyshetki kesti hyvin vähän aikaa, vaikka muita halukkaita ei meidän lisäksi ollut kuin kaksi. Ja kylvetysvesi, jota markkinoitiin kristallin kirkkaana oli lähempänä kuralammikkoa :D

Lähtiessämme näimme vielä jotakin, mikä ei ainakaan parantanut fiilistä: norsut, jotka eivät olleet vaelluksella, olivat kiinni puissa kahleilla, jotka eivät jättäneet niille yhtään liikkumavaraa. Jos tuo norsuleiri oli saaren leireistä parhain, en edes halua tietää, mitä muissa leireissä tapahtuu. Tosin sekin selvisi, ainakin osittain, loppulomasta, kun hotellimme viereisen norsupaikan norsut tanssivat ja heiluttelivat hulavanteita Gangnam stylen tahtiin. Siinä vaiheessa oltiin edes vähän tyytyväisempiä, että laitoimme rahamme paikkaan, jossa norsut saavat tehdä kuitenkin niille melko luontaisia asioita. 

Maanantaina päätimme toteuttaa kuningasidean, jonka sain selaillessani nettiä. Löysin sieltä ohjeet "salaiselle" vesiputoukselle, joka sijaitsi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä hotelliltamme. Pakkohan sitä oli lähteä etsimään, kun kyllästytti taas niin paljon kaikki valmiit turistiretket. Reitti kulki paikallisten asutuksen halki, jossa ohitimme muun muassa banaaniviljelmiä, sikalan ja jonkun paikallisen lemmikkinorsun. Lopulta kohtasimme tiheän viidakon, jolloin tajusimme kenkävarustuksemme (flipflopit) olevan vähän väärä valinta. Niinpä käännyimme kannoillamme, mutta päätimme palata viidakkoon seuraavana aamuna paremmilla varustuksilla.

Suunnitelmien mennessä uusiksi, nappasimme lavataksin allemme ja suuntasimme kohti Koh Changin suosituinta rantaa White Sand Beachia. Ja kyllähän se hiekka oli jälleen upean valkoista ja meri huikaisevan turkoosia. Päivä kului rennosti aurinkoa ottaen, uiden, vesijuosten ja hedelmiä syöden. Ja ei varmaan tarvitse edes erikseen mainita, kuka taas onnistui vähän kärtsäilemään itseään :D

Illansuussa suuntasimme takaisin omalle Kai Bae rannalle ihastelemaan uskomattoman kaunista auringonlaskua. Mielen valtasi jälleen täydellinen onnellisuudentunne tuota näkyä ihastellessa. Siitä suuntasimme vielä viimeiselle lomaillalliselle. Suunniteltu "bileilta" jäi kuitenkin lyhyeen, kun meitä mummoja alkoi taas väsyttää heti ruuan jälkeen. Niinpä pidimme viimeisenäkin iltana eläkeläisrytmistämme kiinni, jotta jaksaisimme taas herätä seitsemän aikaan, kuten koko loman ajan tapanamme oli (ja vielä ilman herätyskelloa!). Kai se on vaan pakko alkaa uskoa, että sitä alkaa tulla vanhaksi :D

Niinpä me mummot suuntasimme täynnä uutta intoa seuraavana aamuna kohti vesiputousta, joka edellisenä päivänä jäi näkemättä. Tällä kertaa jalassa olivat tossut ja kädessä henkisenä ja fyysisenä tukena mummokepit, joilla säikyttelimme myös mahdolliset käärmeet pois reitiltämme. Reitti vesiputoukselle kulki tiheän viidakon halki, jossa riitti hämmästeltävää. Parasta oli kuitenkin se, että vastaamme ei tullut yhtäkään ihmistä, vaan saimme nauttia villistä luonnosta täysin omillamme.

Puolen tunnin taivalluksen jälkeen löysimme vihdoin putouksen, tai sen kohdan, missä sen piti olla. Epäonneksemme kuivakausi oli kuihduttanut putouksen olemattomiin. Se ei kuitenkaan pitkään jaksanut mieltämme masentaa, koska pelkkä omatoiminen viidakkoretki oli taas niin mahtava kokemus ja itsensä ylitys, ettei paremmasta väliä! Niinpä suuntasimme takaisin sivistyksen pariin jätettyämme jälkemme Koh Changin viidakkoon ikuisiksi ajoiksi. Pieni seikkailu kannattaa aina :)

Aamuseikkailun jälkeen olikin aika pakata kamat, syödä lounas ja odotella taas kerran myöhässä ollutta kyytiä kohti Pattayaa. Haikein mielin jätimme taaksemme tuon ihanan saaren, joka tarjosi meille niin paljon unohtumattomia elämyksiä. Paluumatka kesti noin kaksi tuntia pidempään kuin menomatka yleisen sähellyksen vuoksi, joten se tuntui loputtoman pitkältä. Paluu lomalta ei kai koskaan käy mieluisasti, ei edes toisella puolella maapalloa. Koh Chang <3