Home Alone

Kesän ensimmäinen reissausrupeama on takana päin ja nyt on aika ladata akkuja oman kodin rauhassa. Ainakin seuraava viikko on tarkoitus viettää Turussa ja tehdä vain sitä, mikä tuntuu hyvältä. Mahdollisesti aion tavata myös ihmisiä, mutta vasta kun olen saanut aluksi erakoitua rauhassa. Toiset ahdistuvat yksinolosta, minä taas huokasin helpotuksesta, kun tänään avasin kotioveni ja olin vihdoinkin yksin. Tai no, onhan Mindi tietysti seuranani, mutta kuitenkin.

 

Viime viikot olen viettänyt milloin missäkin päin Suomea tai maailmaa, mutta aina olen ollut ihmisten ympäröimänä. Ihanaa tavallaan, mutta sitä on vain kestänyt aivan liian pitkään. Minä kun tarvitsen yksinäisyyttä, vähintään yhtä paljon kuin ihmiskontakteja. Siihen ei kauheasti ole ollut tilaisuutta viime aikoina, kun olen asustellut muiden nurkissa. Siihen kun lisätään vielä viime viikon työrupeama torilla, joka on ehkä maailman sosiaalisin työpaikka, niin voin rehellisesti sanoa, että mittani on täynnä.

 

 

 

Se alkoi loppuaikoina ikävä kyllä aiheuttaa jo äksyilyä läheisille, mistä tiesin, että nyt on otettava hengähdystauko ihmisistä ja keskityttävä vain itseensä. Niinpä tälle viikolle ei ole mitään suunnitelmia. Aion tehdä pelkästään asioita, jotka saavat minut paremmalle tuulelle. Vain voimalla itse hyvin, jaksan tehdä myös muita onnelliseksi. 

 

Niinpä ihmisten näkeminen saattaa muuttua TV:n tuijottamiseksi, josta olen viime aikoina vieroittunut lähes huolestuttavalla tavalla. Tavoitteena olisi myös saada kiinni vähän terveellisemmästä elämästä, ettei kesäkilot ihan lähtisi käsistä. Toivottavasti säätkin tästä vähän paranisivat, että pääsisi edes vähän nauttimaan niistäkin. Uskomatonta, että huomenna alkaa heinäkuu, eikä kesäilmoista ole ollut vielä tietoakaan.

 

Sellaista siis kuuluu tänne päin tällä hetkellä. Erakkoviikostani huolimatta yritän pysyä blogissa aktiivisena ja kirjoitella kesähaasteita tasaiseen tahtiin, nyt kun niihinkin on taas kunnolla aikaa. Minun kesäkuu hujahti ainakin järjettömällä vauhdilla ja mielenkiinnolla odottelenkin, mitä heinäkuu tuo mukanaan. Toivottavasti ainakin helteitä. Mukavaa heinäkuun alkua kaikille :)



Kesähaaste 6/23: Ajatuksiani uskonnosta

Näin perjantain kunniaksi olisi vuorossa hieman syvällisempi postaus, jonka kautta valotan hieman arvo- ja ajatusmaailmaani uskontoon liittyen. Tiedän, että toisille nämä asiat ovat hyvinkin tärkeitä ja herkkiä, minkä takia haluan painottaa, että kyseessä on vain minun mielipiteeni ja uskoni, eikä tarkoituksenani ole tuomita tai loukata ketään. Ihmisyyden suurin rikkaus on erilaisuus ja maailma olisi huomattavasti parempi paikka, jos jokainen oppisi arvostamaan sitä.

Uskonto ja uskonnollisuus ovat itselleni hyvin ristiriitaisia asioita. Kyllä, olen kristitty, kirkolliset tilaisuudet ovat mielestäni kauniita ja pyrin elämässäni noudattamaan monia kristillisiä arvoja. Toisaalta uskonto on minulle kuin kirosana, koska sen nimissä on tehty niin paljon pahoja asioita, lausuttu mitä typerimpiä mielipiteitä ja kyseenalaistettu monia perusarvoja. Uskonto on mielestäni perusolemukseltaan kaunis asia, minkä takia on raivostuttavaa, miten paljon pahaa sen nimissä tehdään. Uskon nimissä on oikeutettu sodat, terrorismi, vähemmistöjen perusarvojen kieltäminen, hyväksikäyttö ja monet muut hirmuteot, mikä ei vain mahdu omaan ajatusmaailmaani.

En ole myöskään koskaan ymmärtänyt uskoon hurahtamista tai erilaisia uskonlahkoja, mutta jos joku löytää rauhan sielulleen sitä kautta, niin mikäs siinä. Toivoisin kutenkin, että etenkin nuoret ihmiset tekisivät päätöksiään harkiten, eivätkä unohtaisi omilla aivoillaan ajattelemista.  En voi sietää minkäänlaista uskonnollista tuputtamista ja hehkuttamista. Minulle usko on henkilökohtainen asia ja uskon että jokainen kyllä löytää omin neuvoin sen tavan uskoa, mikä on itselleen parhaaksi. Oma periaatteeni uskon suhteen on jo pitkään ollut sama kuin elämän suhteen, elä ja anna toisten elää, usko ja anna toisten uskoa. 

Myös minulla on oma usko. Se ei tosiaankaan ole sellainen, mitä kunnon kristityltä voisi odottaa, mutta se tuo minulle silti turvaa elämään. Vaikka Raamatussa on paljon hyviä arvoja, joita pyrin itsekin omassa elämässäni toteuttamaan, on se mielestäni siltikin vain hyvin kirjoitettu satukirja. Se, että jossakin asiassa on paljon hyvää, ei vielä tarkoita että se olisi kiistaton totuus. Koska kyseenalaistan muutenkin elämässäni kaiken, en näe syytä siihen, miksi minun pitäisi uskoa kauan sitten kirjoitettuja tarinoita vain siksi, että olen kristitty. Eutanasia, abortti, homoliitot ja esiaviollinen seksi ovat kaikki asioita, joita kannatan. Tekeekö se minusta huonon kristityn?

Langennut enkelikö?



Monesti olen miettinyt, miten paljon helpompaa elämäni olisi, jos hurahtaisin kunnolla uskoon ja näkisin ainoan totuuden Raamatussa ja Jumalassa. Miten yksinkertaista ja mustavalkoista elämäni olisi. Ja miten tylsää. Meitä ihmisiä on moneen lähtöön, toiset löytävät turvan yhdestä totuudesta, toiset tarvitsevat useita näkökulmia pysyäkseen järjissään. Ei ole yhtä tapaa elää elämää oikein. Ei ole yhtä tapaa uskoa oikein.

Uskon kyllä siihen, että on olemassa Jumala tai miksi sitä ikinä halutaankaan kutsua. Uskon siis, että tätä maailman kaaosta tsekkailee jokin suurempi voima, joka saattaa aina välillä omalla kierolla tavallaan jopa välittää meistä. En kuitenkaan usko siihen, että meistä jokaisen kohtalo olisi jo valmiiksi päätetty. Uskon mielummin ihmisten sitkeyteen, periksiantamattomuuteen ja kykyyn tehdä muutoksia omassa elämässään. Koska jos olisikin niin, että kaikki päivämme ovat jo ylemmällä taholla etukäteen päätetty, pääsemme seuraavaan ongelmaan. Jumala ei voisi silloin olla mies. Miten muka miesten putkiaivoilla saataisiin aikaiseksi toinen toistaan monimutkaisempia elämänkohtaloita, joita tämä maailma on pullollaan?

Mies tai ei, minulla on aina ollut jonkinlainen suhde Jumalaan. Se alkoi jo pienenä, silloin kun opettelin vanhempien kanssa lukemaan iltarukouksen. Onhan se tavallaan vain itseään toistava mantra, mutta vielä nykyäänkin iltarukous on minulle tapa rauhoittua päivän tapahtumien jälkeen. Silloin, kun saan osakseni onnea, kiitän siitä. Silloin, kun tarvitsen apua, pyydän sitä. Ja silloin, kun kaikki menee päin mäntyä, näytän keskaria ja ilmaisen mielipiteeni asiasta. Ei ehkä se perinteisin jumalasuhde, mutta minulle se on silti tuonut lohtua, turvaa ja toivoa elämään.

 



Sitten on vielä se kuoleman jälkeinen elämä. Faktahan on se, että kukaan ei tiedä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Eivät kristityt, eivät muslimit, eivätkä hindut sen enempää kuin lääkärit tai tiedemiehetkään. Se tekeekin asiasta mielestäni erityisen kiehtovan. Itse haluan uskoa siihen, että kuoltuamme meitä kaikkia odottaa iankaikkinen elämä toivottavasti paratiisissa eikä helvetissä. Haluan ajatella, että rakkaat, joista olen jo joutunut luopumaan, eivät kärsi enää kivuista ja tuskista, vaan saavat elää hyvää ja nautinnollista elämää. Mutta sitten alan aina ajatella, että täydellisen elämän on käytävä jossakin vaiheessa melko tylsäksi.

Sen takia uskon myös jälleensyntymiseen. Ajattelen, että kun jokainen on saanut tarpeeksi nautiskella elämästä paratiisissa, on heillä mahdollisuus lähteä takaisin maankamaralle uudessa muodossa. Ei ole tietysti pakko lähteä, mutta jos ei ole saanut vielä kyllikseen elämän koukeroista, antaa Jumala siihen uuden mahdollisuuden. Tästä johtuen voimmekin kohdata elämässämme tuntemattomia ihmisiä tai eläimiä, jotka kuitenkin oudolla tavalla tuntuvat tutuilta. Okei, tiedetään, ihan hirveetä puppua koko stoori, mutta se on vain minun tapani hahmottaa kuoleman jälkeinen elämä.

Minua on aina kiehtonut asiat, joita ei voi selittää järjellä, kaikki yliluonnollinen. Vaikka olen melko järkevä ja rationaalinen ihminen, uskon silti tavallaan myös enkeleihin, demoneihin, keijuihin, noitiin, ufoihin, vampyyreihin, kummituksiin ja muihin omituisiin otuksiin. Jo pelkkä ajatus siitä, että niitä kaikkia olisi olemassa, tekee elämästä paljon mielenkiintoisempaa. Kaikista yliluonnollisista otuksista uskon eniten enkeleihin, jotka ovat tietysti niitä meidän rakkaita, jotka lähtivät Taivaaseen ennen meitä. Uskon, että he vartioivat, suojelevat ja seuraavat elämäämme paljon tarkemmin kuin Jumala, jolla on seurattavanaan koko maailma.

 

Kuten saatatte huomata suhtautumiseni uskontoon ja oma uskoni eivät ole missään määrin yksinkertaisia asioita. Uskon kuitenkin jokaisen tarvitsevan jonkinlaisen uskon elämäänsä. Maailmanmeno on itsessään niin järjetöntä, että sen käsittämiseen tarvitaan jokin suurempi asia. Se, onko se sitten Kosmos tai Jumala, on oikeastaan aika samantekevää. Molemmat vaativat kuitenkin uskoa johonkin sellaiseen, mitä ei voi välttämättä nähdä silmin tai koskettaa käsin. Ja juuri se tekee uskosta ja uskonnosta kiehtovaa.

Kesähaaste 5/23: Päiväni kuvina

Sitten olisi luvassa kesäisen blogihaasteeni viides kohta eli päiväni kuvina. Kuvat ovat eiliseltä eli tiistailta, joka alkoi väsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen, jatkui arkisesti  torilla töiden merkeissä kaatosateessa ja päättyi ihanaan ex tempore yöpymiseen ja elämästä nautiskeluun Haikon Kartano & Spassa. Arkikin voi muuttua juhlaksi, etenkin ihanassa seurassa  <3 Mutta, koska pointtina on varmaankin antaa kuvien puhua puolestaan, niin tässä niitä olisi.

 

 

 

 

Siinä päivä minun elämästäni. Mitäpä teidän muiden päiviin kuuluu näin kesäaikaan? :)

Kesähaaste 4/23: 7 asiaa, joita inhoan

Juhannus oli ja meni ja tänään alkoi työt Porvoon torilla mansikanmyyjänä. Juhannus kului lopulta sekä kaupungissa että maalla melko rauhallisissa merkeissä. Eka työpäiväkin sujui kivasti ja melko rauhallisesti kiitos sateisen ilman. Uskon, että tulen viihtymään noissa hommissa tosi hyvin, varsinkin jos ilmat vielä paranevat :)

Havahduin siihen, että pitäisi varmaan taas kirjoitella yksi kesähaaste alta pois, mutta inspistä ei oikein tuntunut löytyvän. Mulla on päällä nyt joku ihme positiivisuusvimma, joten tuntui vaikealta alkaa kirjoittaa asioista, joita inhoaa. Niinpä päätin vain pikaisesti listata 7 ensimmäisenä päähäni pälkähtävää inhokkia, jonka luulisi olevan helppo nakki tällaiselle valituksen maailmanmestarille. Ihme kyllä, pää löi vaan tyhjää ja näiden asioiden keksimiseen meni huomattavasti kauemmin kuin asioiden, joita rakastan keksimiseen. Tässä ne kuitenkin ovat, ilman selityksiä ja ilman kuvia, minun seitsemän inhokkiani.

1. Kiire

2. Kuumuus

3. Juokseminen

4. Minimiehet

5. Meetvursti

6. Komenteleminen

7. Hyttyset ja muut verenimijät

Dam di Dam - Viimeiset palat reissusta

Tässä tulisi vielä viimeiset matkakuulumiset ihanalta Amsterdamin reissulta. Tämänhetkinen sijainti on harmaa ja sateinen Helsinki, jossa yritän kehitellä edes jonkinlaista juhannustunnelmaa. Suunnitelmat viikonlopun suhteen ovat vielä ihan auki ja voipi olla, että sitä tulee vietettyä juhannusta pitkästä aikaa kaupungissa. Seura on varmasti kuitenkin hyvää, kun H tulee juhannusneitosekseni :)

 

Perinteisestihän juhannus on kulunut meidän mökillä ja seuralaisena on ollut yleensä Viivi. Tänä vuonna Viivi karkaa jenkkeihin ja muu mökkiporukka on alkanut lisääntyä sillä tahdilla, että paikka muistuttaa lähinnä lastentarhaa, mikä ei varsinaisesti houkuta juhannuksen viettoon. No ehkä vaihtelu virkistää juhannuksenkin suhteen, vaikka tällä hetkellä onkin vähän sellainen olo, että koko juhlan voisi skipata. Kun tuo ilmakin on vielä noin ankean harmaa.

 

Sitä se oli myös viimeisenä päivänämme Amsterdamissa, missä se ei kuitenkaan onneksi latistanut tunnelmaa. Aloitimme aamun läheisessä kahvilassa, jossa oli tarjolla ihan älyttömän hyviä patonkeja, vohveleita ja muffinsseja. Aamupalatuokion keskeytti sadekuuro, mutta sehän ei meitä sisukkaita suomalaisia hetkauttanut. 

 

 

 

Aamupalan jälkeen suuntasimme vihdoin ja viimein kohti remontoitua Rijksmuseumia ja sen taideaarteita. Itse rakennus oli hyvin kaunis ja taiteellisia tyylisuuntauksia riitti moneen lähtöön. Emme kuitenkaan kumpikaan jaksaneet tuijotella tauluja kauhean pitkään ja niinpä koko museokäynti oli hoidettu alle 40 minuutissa. Tulipahan ainakin taas nähtyä muun muassa Rembrandtin Yövartio ja muutama muu maailmankuulu taideteos livenä. Pääsymaksu oli jälleen korkea (15 euroa), mutta olihan se ihan hienoa edes kerran sielläkin käydä.

 



Museokierroksen jälkeen poikkesimme hetkeksi hotellille ja onneksemme sade lakkasi juuri, kun lähdimme kohti keskustaa. Perille päästyämme nappasimme lyhimmän (1 tunti) ja halvimman (8,5 euroa) kanaaliajelun, minkä löysimme ja suuntasimme nautiskelemaan vielä kerran Amsterdamin maisemista.

 

Laiva kuljetti meitä ympäri kaupungin kanavia ja satama-aluetta. Ilmakin selkeni välillä jopa aurinkoiseksi, joten risteily oli kyllä loistava tapa saada viimeinen katsaus tuohon kiehtovaan kaupunkiin.

 

Kanaaliristeilyn jälkeen oli aika nautiskella vielä viimeisistä shoppailuista, joiden jälkeen palasimme hotellille. Illalla kävimme syömässä hotellimme lähellä sijaitsevassa Hard Rock Cafessa, jossa oli ikävä kyllä aika huonoa palvelua ja kuivat hampparit, mutta tulihan sekin taas nähtyä. Lopulta oli kuitenkin aika suunnata sen ikävimmän urakan eli pakkaamisen pariin, joka kuitenkin hoitui yllättävän kivuttomasti.

 

Tiistaiaamu alkoi melko aikaisin, kun nautimme hotellilla aamupalan, nappasimme kamat taksiin ja suuntasimme kohti lentokenttää jo yhdeksän aikoihin. Kentällä kuluttelimme aikaa kauppoja kierrellen ja kerkesimme nauttimaan myös ihanista hierontatuoleista. Ihan paras keksintö, haluun niin sellaisen vielä joskus itselleni! Lopulta oli aika jättää hyvästit Damille ja palata Suomen kylmyyteen. Laskeutuminen Helsinki-Vantaalle oli muuten hirvein ikinä pohjoistuulen takia, mutta onneksi kone pysyi ilmassa ja pahoinvointilääkkeet toimivat.

 

Jotkin kaupungit vain tuntuvat heti omilta ja Amsterdam on ehdottomasti yksi sellainen. Kulkiessani pitkin kaupungin vilkkaita katuja ja siltoja, kaikki tuntui jotenkin niin tutulta ja kotoisalta, vaikka kävelinkin niitä ensimmäistä kertaa. Toivonkin, että vielä joku päivä pääsen takaisin tuohon mahtavaan kaupunkiin, jonka rentous tarttuu jotenkin väkisin myös tällaiseen himostresaajaan. Kiitos äidille ihanasta seurasta, tämäkin äiti-tytär reissu oli jälleen todellinen success, joten eiköhän oteta taas joskus uusiksi :)

 

Mutta koska loma ei ole loma ilman urpouksia, tässä loppukevennykseksi yksi sellainen. Minä, palamisen maailmanmestari, onnistuin jälleen ylittämään itseni, kun jo heti ensimmäisenä päivänä käräytyin itselleni huikeat palamisrajat. Kun sen osaa, niin sen vain osaa! Eipä siis haittaa, jos juhannuksena ei paista, koska rajat on jo valmiiksi hankittu :D

 

 

Kiitti, kuitti ja hyvät jussit kaikille, missä ikinä olettekin :)

Julkkiksia ja juhla-asuja Damissa

Eilinen päivä Amsterdamissa alkoi lukuisten julkkisten seurassa hieman alipukeutuneena ja päättyi herkullisen ruuan ääreen hieman ylipukeutuneena. Harmi vaan, että kaikki julkkikset olivat hiljaisempaa ja jäykempää sorttia, kun kerrankin olisi ollut tilaisuus päästä juttelemaan useiden eri alojen starojen kanssa mukaan lukien monta kuolluttakin. Onneksi yhteiskuvia saimme otettua sitäkin enemmän. Kohtaamispaikkanamme toimi siis Madame Tussauds, jossa vierailin ensimmäistä kertaa elämässäni.

 

Kuninkaallisten vieressä vähän jännitti :D

Täytyy kyllä sanoa, että osa vahanukeista oli pelottavan yhdennäköisiä ja montaa erehdyin luulemaan eläväksi kauempaa katsottuna. Tavallaan vähän pelottavaakin, miten aidonoloisia jäljennöksiä ihmisistä pystytään tekemään, mutta niiden tuijottelu oli kyllä aika viihdyttävää. Kuninkaallisten lisäksi paikalla olivat muun muassa useat musiikkialan diivat. Suureksi harmikseni Lady Gaga oli muuttanut muualle, enkä päässyt häntä tapaamaan.

 

Harmitustani lievensi kuitenkin muun muassa treffit charmikkaiden miesten kanssa, vaikka Angelina olikin ominut yhden itselleen :P

Pääsimme yhteiskuviin myös musiikkialan huippujen kanssa, joista monet olivat vaivautuneet tulemaan jopa haudan takaa.

 

Bondien lisäksi koolla oli myös sulavaliikkeisiä Bond-tyttöjä, vaikka Hannibal Lecter ei ollutkaan salin toisella puolella täysin vakuuttunut roolisuorituksistamme. Onneksi saimme sentään pitää sisäelimemme!

Seuraamme liittyi myös suuria tähtiä haudan takaa, sekä useampi herra, jotka ovat puheillaan ja teoillaan parantaneet huomattavasti tätä maailmaa.

 

Viimeisenä tapaamisvuorossa olivat urheilutähdet, joiden treeneistä yritin ottaa oppia parhaani mukaan :D

Hintaa vierailulla oli noin 22 euroa, joka oli mielestäni aika paljon, mutta kabinetti oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Jälleen hauskaa vaihtelua perinteisemmille museokäynneille.

 

Päivä jatkui rennosti herkullisilla hodareilla, joiden väliin sai tunkea vaikka mitä kivaa. Syödessä katselimme hetken beach volleyta, kun kentät oli pystytetty suoraan kuninkaanlinnan eteen (Mahtoikohan olla kuninkaallisten toive? :D). Jotenkin kummasti päädyimme jälleen pyörimään myös kaupoille ja tarttuihan sieltä taas parit kenkäihanuudet matkaan (hullu, mikä hullu :P). Sen jälkeen oli vuorossa uusi yritys Anne Frankin talolle, mutta vastassa oli jälleen tuhottoman pitkä jono, joten päätimme suosiolla skipata koko paikan. Onneksi pääsimme tapamaan itse Annen jo aikaisemmin päivällä, niin pettymys ei ollut niin suuri.

 

Perinteisen päivälevon jälkeen pistimme juhla-asut päälle ja suuntasimme etsimään iltaan sopivaa ravintolaa. Koska tiistaina on aikainen herätys, päätimme pitää juhlavamman illan jo eilen ja keskittyä tänään puolestaan pakkaamiseen ja rentoon oleskeluun. Ihmiset tuntuvat täällä pukeutuvan todella rennosti ja saimmekin aika paljon katseita asuissamme. Mitäpä siitä, välillä on ihana pukeutua oikein kunnolla ja pistää korkkarit jalkaan. Harmi vaan, että naama ja hiukset eivät oikein suostuneet yhteistyöhön, mutta onneksi Damin maisemat korvasivat ne kauneudellaan.

 

Päädyimme lopulta läheiseen New York Steakhouseen, josta pystyi kivasti seuraamaan kadun ja Leidsepleinin aukion menoa. Ravintola oli viihtyisä ja ruoka sekä palvelu oikein hyvää, joten suosittelen sitä, jos kaipaa hyvää pihvipaikkaa.  

 

Ilta kului nopeasti ruuasta nauttien ja rennosti jutellen. Kertaakaan emme ole matkalla riidelleet ja muutenkin on ollut tosi kivaa olla äidin kanssa reissussa ihan kahdestaan, kun meillä on ollut aika samanlaiset intressit matkan suhteen. Vielä viimeinen päivä edessä ja huomenna on aika jättää haikeat hyvästit tälle ihanalle kaupungille ja palata takaisin Suomeen juhannusta viettämään. Viimeiset palat matkasta kirjoittelen joko täällä ollessa tai sitten Suomen päässä, miten nyt kerkeän. Mukavaa viikon alkua kaikille :)

Elämää ja Erotiikkaa Amsterdamissa

Äidin huidellessa modernin taiteen museossa ajattelin kirjoitella pikaisesti, mitä meille eilen illalla sitten kävikään. Kuvamateriaali on sen verran rankkaa, että lapset ja herkkämieliset stopatkaa lukeminen tähän!

 

Tarkoituksenammehan oli vierailla Anne Frankin talossa, jonne suuntasimme alkuillasta ratikalla. Ratikkaverkosto on täällä hyvä ja toimiva, emmekä ole vielä kertaakaan onnistuneet eksymään sillä. Kertamatka maksaa 2,50 ja 24 tunnin kortti 7,50, joten jos päivän aikana suhailee enemmän kannattaa se ehdottomasti ottaa. Löysimme talolle, jossa meitä odotti älyttömän pitkä jono. Kun kuulimme henkilökunnan kertovan, että odotusaika taloon olisi ainakin tunti, päätimme suosiolla suunnata suoraan kohti keskustaa. Niinpä ilta sai mielenkiintoisen käänteen, kun päädyimmekin lopulta ihmettelemään seksimuseon ihmeitä.

 

En ollut koskaan aikaisemmin käynyt yhdessäkään seksimuseossa, mutta ainakin kyseisestä museosta jäi positiivinen kuva. Museo oli toteutettu tyylikkäästi ja mielenkiintoisesti unohtamatta tietenkään pientä pilkettä silmäkulmassa.

Museossa oli esillä valtava määrä tauluja, valokuvia, koriste-esineitä, patsaita, videoita, mallinukkeja yms. Museossa pääsi tutustumaan erotiikan ja seksin historiaan monipuolisesti ja mielenkiintoisesti. Huoneita kiertäessä huomasi, miten seksuaalisuus ja erotiikka ovat olleet aina tärkeä osa ihmiseloa, mutta siihen on suhtauduttu eri aikoina hyvinkin eri tavoilla.

 

Osa esineistä oli melko irvokkaitakin, mutta suurin osa oli todella kauniita ja huolella valmistettuja. Museo oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja pääsymaksu oli vain 4 euroa, joten suosittelen vierailemaan, jos satutte kulkemaan ohi.

Museokierroksen jälkeen jatkoimme teemaan sopivasti kulkua kohti Punaisten lyhtyjen aluetta, jonne Amsterdamin prostituutio on keskittynyt. Ehkä alkuvuosi Pattayalla teki tehtävänsä, koska järkytys ei ollut enää kovinkaan suuri ensimmäisten näyteikkunoiden ohi kävellessä. Onhan se aika hämmentävää, että heti upean kirkon vierestä alkaa kujat, joissa naiset myyvät itseään, mutta kaikkeen näköjään tottuu. Uskon myös, että täällä prostituutioon ei liity läheskään yhtä paljon ihmiskauppaa kuin Aasiassa, mikä tekee siitä edes jotenkin siedettävämpää. Kuvia ei alueella tietenkään saanut ottaa, mutta salaa nappasin kuvan yksistä ikkunoista, joissa kaikki verhot olivat kiinni.   

 

 

Se täytyy kyllä sanoa, että kaupungiksi, jossa monet sellaiset asiat ovat sallittuja, jotka muualla ovat kiellettyjä (kannabis, prostituutio ym.), paikka tuntuu toimivan todella hyvin. Rähinöintiä emme ole kohdanneet muiden kuin turistien toimesta ja muutenkin kaupungin tunnelma on todella välitön ja rento. Ihmiset ovat ystävällisiä ja avuliaita ja mistään ei tunnuta stressaavan.

 

Punaisilta lyhdyiltä suuntasimme vielä katsastamaan Kuninkaanlinnan aukiota, jonka jälkeen suuntasimmekin kohti hotellia ja unia. Jälleen yksi mielenkiintoinen päivä Amsterdamissa takana, saa nähdä mitä tuleva tuo tullessaan!

 

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille, palailen taas jossakin vaiheessa asiaan :)

Aurinkoinen tervehdys Amsterdamista

Ensimmäiset päivät Amsterdamissa ovat kuluneet hurjalla vauhdilla, kun näkemistä ja tekemistä riittäisi vaikka kuinka. Minulla oli jo ennestäänkin positiivinen kuva kaupungista, mutta kuluneina päivinä se on tehnyt minuun todella suuren vaikutuksen kauneudellaan, rentoudellaan ja iloisuudellaan.

Starttasimme aikaisin perjantaiaamusta äidin kanssa kohti Amsterdamia Finnairin lennolla. Lento sujui hyvin ja saavuimme Schipholin lentokentälle jopa etuajassa. Hoidimme tärkeimmät asiat heti pois alta ja suuntasimme syömään lentokentän viihtyisään salaattibaariin. Sen jälkeen lähdimme etsimään junaa, jolla pääsisimme Amsterdamin keskustaan. Hyppäsimme ensimmäiseen junaan, jonka kohdalla luki edes jotain Amsterdamiin liittyvää, joka sattui olemaan juna Hilversumiin (paikka, jossa vietin viikon kouluprojektin tiimoilta vuonna 2006). No eihän se juna sitten ihan keskustaan mennytkään, mutta onneksi tajusimme jäädä oikealla pysäkillä pois ja vaihdoimme metroon, jolla pääsimme määränpäähämme. Koska meillä oli vain junaliput, jouduimme hivuttautumaan sulavasti läpi metroaseman lippupuomien, emmekä onneksi jääneet kiinni pummilla matkustamisesta.

Seuraava ongelma odotti rautatieaseman luona, koska olin unohtanut hotellistamme printatut tiedot kotipöydälle (hups :D). Niinpä lähdimme ilman karttaa ja tarkempaa osoitetta suunnistamaan kohti Art Gallery Hotelia. Onneksemme samaan ratikkaan kanssamme osui suuri joukko suomalaisia prätkä-äijiä, joiden avustuksella osasimme jäädä pois oikealla pysäkillä. Ei niistä muista suomalaisista ulkomailla aina pelkästään harmia ole :) Pienen harhailun jälkeen löysimme hotellimme, joka sijaitsee tosi viihtyisällä ja kauniilla alueella. Itse hotelli on melko pieni, huone on perussiisti, henkilökunta ystävällistä ja näkymät parvekkeelta ihanat. Neljä yötä kahdelta hengeltä maksoi 380 euroa, joten ihan kohtuuhintainen paikka kyseessä.

Hotelliltamme näkee läheiselle kanaalille, jonka varressa on toinen toistaan upeampia rakennuksia. Lähes vastapäätä sijaitsee myös Rijksmuseum, joka on suurten remonttien jälkeen vihdoin avattu taas kokonaan yleisölle. Tarkoituksena on joku päivä käydä ihailemassa museon taideaarteita, mutta ensimmäisenä päivänä tyydyimme ihastelemaan itse rakennusta ja sen ympäristöä.

Museon takana olevalla aukiolla järjestetään kaikenlaisia tapahtumia ja sinne päädyimme myös syömään maukkaita vohveleita. Kävimme myös tarkastamassa van Goghin museon ulkoapäin, mutta sinne oli sen verran pitkät jonot, että päätimme siirtää vierailun myöhempään ja suunnata nauttimaan Amsterdamin aurinkoisista kaduista.

Amsterdam on tähän astisten kokemusteni mukaan  todella viihtyisä kaupunki, jonka yleisilmeeseen kuuluvat kanaalit, kauniit vanhat rakennukset ja polkupyörät. Pyörät ovat selkeästi kaupungin kuninkaita ja heillä tuntuu olevan etuajo-oikeus kaikkiin muihin nähden. Siinä on ollut vähän totuttelemista, että autoteiden lisäksi täytyy muistaa väistää myös pyöräteitä. Amsterdamin rakennukset ovat todella ihastuttavia, vaikka en tiedäkään mitä tyylisuuntausta ne edustavat. Rakastan kaupunkeja, joissa on säilytetty paljon vanhaa ja tämä on ehdottomasti yksi sellainen.

Kävelimme päämäärättömästi ympäri katuja ja kanaalien varsia poiketen välillä kadunvarsien kauppoihin ja kojuihin. Välillä kävimme lepuuttamassa jalkojamme ja tankkasimme itsemme täyteen herkullisia naposteltavia. Ostettavaa täältä löytyy laidasta laitaan ja hinnat ovat hieman Suomea edullisemmat. Suureksi iloksemme täällä on myös alkanut lähes kaikkialla alennusmyynnit, joten edullisia löytöjä on tullut tehtyä, etenkin tänään, jo ihan liikaa!

Päätimme kiertelymme van Goghin museolle, jonka jonot olivat onneksi lyhentyneet. Pääsymaksu oli mielestäni todella korkea (15 euroa), mutta olihan se nyt nähtävä, kun kerta täällä ollaan. Tyytyväisenä ihastelin ja kuvasin tauluja kerrostolkulla, kunnes vasta loppupuolella eräs työntekijä tuli sanomaan, että kuvaaminen on kielletty (hups :D). Sitä ei kyllä ollut kielletty kauhean näkyvästi, mutta tiedoksi muille, jos satutte siellä vierailemaan.

Kiellosta huolimatta sain siis räpsittyä kuvia joistakin lempiteoksistani, jotka tietenkin julkaisen myös täällä blogissa, silläkin uhalla, että joudun vankilaan :P joten nauttikaahan mestariteoksista vielä kun voitte! Täysin taiteellisesti lahjattomana kiertelen taidemuseot aina kateudesta vihreänä. Voi kun minäkin vielä joku päivä pystyisin luomaan jotain edes puoliksi yhtä kaunista :)

Kulttuuripläjäyksen jälkeen oli aiia suunnata hotellille lepäilemään ja keräämään voimia illan urheilusuoritusta Hollanti-Espanja ottelua varten. Kisarekvisiitan olimme onneksi hankkineet jo päivällä ja niihin sonnustautuneina suuntasimme kohti läheistä irkkupubia. Ja mikä ottelu siitä tulikaan! Itsehän en kummemmin jalkapallosta välitä, mutta innostus tarttuu kummasti ympärillä olevista ihmisistä. En kyllä itse ainakaan ole nähnyt yhtäkään MM-tason ottelua, joka olisi ollut vastaavanlainen teurastus, mutta olihan sitä ilo katsoa, kun kannatettiin oikeaa joukkuetta :D

Tunnelma pelin aikana ja jälkeen oli loistava ja voitonjuhlat jatkuivat äänistä päätellen myöhään yöhön. Itse kuitenkin kömmimme melko pian pelin jälkeen hotellille, kun aikainen aamuherätys alkoi painaa silmäluomia umpeen. Tyytyväisinä vaivumme uneen, eipä olisi voinut parempaa päätöstä ensimmäiselle Amsterdampäivälle saada.

Aamumme alkoi virkeissä tunnelmissa, ja koska taivas oli pilvessä, päätimme suunnata kohti keskustan kauppakatua. Matkalla söimme aamiaisen jatkamalla terveellistä linjaamme, jonka voimilla suuntasimme kohti shoppailureissua. Ihastelimme hetken keskustan rakennuksia, mutta ikävä kyllä alueella tehdään tällä hetkellä melko paljon remonttia, mikä ikävöitti hieman maisemia.

Aamupäivä kuluikin nopeasti ihania kauppoja kierrellen ja kauniita katuja ja rakennuksia ihastellen. Kahden aikaan kädet olivat jo niin täynnä kasseja, että oli pakko suunnattava kohti hotellia, ettei ihan koko lompakko tyhjenisi yhdellä kertaa!

Olen Suomessa melko laiska shoppailija, mutta ulkomailla homma lähtee yleensä ihan käsistä. Tänäkään vuonna en ole ostanut kuin yhden vaatteen Suomessa (valmistujaismekko, jonka nappasin alerekistä 10 eurolla), mutta Aasian ja Amsterdamin ostokset ovatkin kasvattaneet vaatevarastoani senkin edestä. Onneksi sain juuri ennen lähtöä myytyä kaksi valtavaa pakettia vaatteita ja kenkiä, niin että kaapeissa on taas tilaa uusille tulokkaille. Yläosat maksoivat pääsääntöisesti noin 10 euroa, minkä takia niitä tuli hamstrattua ihan liikaa, mekot ja shortsit olivat puolestaan 10-20 euroa.



Kallein ostos olivat nuo ihanat kengät, jotka oli vain pakko saada heti, kun näin ne (miten niin kenkäfriikki? :D). Ne maksoivat 30 euroa, joten eivät nekään ihan kohtuuttoman hintaiset onneksi olleet. Myös äiti teki kivoja löytöjä muun muassa paidan, joka julistaa: Love people not things. Ei ehkä ihan noudatettu sitä tänään, mutta huomenna voidaan sitten keskittyä rakastamaan ihmisiä (niin varmaan! :D).

 

Rankan shoppailun jälkeen tulimme hotellille lepäilemään ja sovittelemaan ostoksia. Aurinkokin on taas alkanut paistaa, joten seuraavaksi vuorossa on syömistä, vierailu Anne Frankin talolle ja Punaiset lyhdyt. Mielenkiintoinen ilta jälleen tiedossa, raportoin siitä lisää, kun taas kerkeän :)

Kesähaaste 3/23: 7 asiaa, joita rakastan

Vaikka tiedän kesän aina kuluvan nopeasti, yllättää ajanjuoksu minut silti joka vuosi näin kesäaikaan. Juurihan kesäkuu vasta alkoi ja kohta ollaankin jo juhannuksessa. Mitä ihmettä? :D Kuluneen viikon olen viettänyt Helsingissä nähden tärkeitä ja ihania ihmisiä ja siinä ohessa olen autellut äitiä kirjanpitohommissa sukumme matkatoimisto Olympiassa. Matkatoimistossa työskentely onkin ollut loistava tapa kasvattaa matkakuumetta, kun kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat intohimoisia matkustajia ja olenkin saanut paljon vinkkejä matkaa varten. Huomenna kutsuukin sitten jo Amsterdam, jota ennen ajattelin vielä kirjoitella yhden kesähaasteen alta pois. Surface lähtee matkalle mukaan, joten pyrin kirjoittelemaan reissusta paikan päällä jo mahdollisimman paljon. 

Mutta nyt niihin asioihin, joita rakastan. Niitä on tietysti paljon enemmän kuin 7, mutta yritin valita tähän sellaisia asioita, jotka kuvaisivat mahdollisimman paljon eri puoliani.

1. Matkustus

Ensimmäinen rakkaus tuskin tulee kenellekään yllätyksenä, mutta koska se on intohimoni numero yksi, on sitä mahdotonta ohittaa tässä yhteydessä. Matkustus on asia, josta en voi koskaan saada tarpeekseni. Se pitää minut järjissä, se pitää minut elossa, se pitää minut liikkeessä. Se innostaa ja koskettaa minua enemmän kuin mikään muu asia tässä maailmassa. Se on opettanut minulle maailmasta ja etenkin itsestäni enemmän kuin kaikki elämäni aikana käymät koulut. Ja parasta siinä on, ettei siitä voi koskaan oppia kaikkea. Maailma on ikuinen mysteeri, jonka hämmästelemiseen en kyllästy koskaan. Ja huomenna matkakuumeeni kitinä lakkaa taas hetkeksi, kun pääsen nauttimaan matkustuksen tuomasta riemusta ja kommelluksista äidin kanssa. 

Ajattelin tässä yhteydessä esitellä kuvien muodossa yhden matkakohteen, josta en ole aikaisemmin blogissa vielä kertonut. Kuvat ovat Kyproksen matkalta 2009, Pafokselta ja sen ympäristöstä.

2. Vesi

Oli se sitten meressä, järvessä, joessa, pisaroissa, altaassa, ammeessa, suihkussa tai lasissa rakastan sitä. Vesi on ehdottomasti lempi elementtini ja jokainen kotini on sijainnut veden välittömässä läheisyydessä. Jos tarvitsen mielenrauhaa, hakeudun veden äärelle. Rakastan veneilyä, melomista, vedessä lillumista, sukeltamista, uimista, vesijuoksua ja -jumppaa ja mitä tahansa toimintaa, jossa vesi on aktiivisena osana. Rakastan kaatosateita, pitkiä suihkuja ja vaahtokylpyjä. Vesi on myös ehdottomasti lempijuomani, enkä melkein koskaan juo ruuan kanssa muuta kuin vettä. 

Merelliset maisemat viime sunnuntailta Haukilahdesta. Ihanat maisemat, ihana seura, ihana päivä <3

3. Lapselliset asiat

Disney-elokuvat, Muumit, 90-luvun lastenohjelmat, kaikki mahdolliset lelut, pelit, pihaleikit, saippuakuplat, ilmapallot ja kaikenlainen älytön, lapsellinen krääsä saa sydämeni sykkimään lujaa. Ehkä niiden avulla saan pienen tuulahduksen lapsuusvuosistani, jolloin maailman murheet eivät vielä painaneet harteita. Niiden avulla voin hetkeksi paeta todellisuutta ja elää lapsuuden onnellisessa kuplassa. Niiden avulla olen jotenkin ihmeen kaupalla pystynyt säilyttämään pienen osan siitä lapsesta, joka joskus olin. Mielestäni kenenkään ei pitäisi kasvaa kokonaan aikuiseksi, vaan pyrkiä pitämään lapsenomainen innostus ja kiinnostus maailmaa kohtaan hengissä koko elämän ajan. Itse pidän ainakin omastani kiinni tiukasti, enkä ajatellut luopua siitä koskaan.

Lapsuus <3

4. Kengät

Rakastan vaatteita, rakastan laukkuja ja rakastan koruja. Siitä huolimatta yksi rakkaus on aina ollut ylitse muiden, nimittäin kengät. Nurkistani löytyy ajankohdasta vaihdellen noin 80-100 paria puhdasta rakkautta. Kuulun kuitenkin myös niihin ihmisiin, joka järkyttävän suuresta kenkävarastosta huolimatta käyttää yleensä vain muutamia samoja kenkiä joka päivä. Välillä yritän skarpata tietoisesti sen asian suhteen, mutta aika pian taas lipsahdan luottokenkiini. Millaiset sitten ovat täydelliset kengät? Mielestäni ne ovat kuin täydelliset miehet. Ne ovat hinta-laatu suhteeltaan erinomaiset, persoonalliset, luotettavat ja juuri oikean kokoiset sekä tietysti sopivat täydellisesti jalkojeni alle. Kaikkea siis, mitä mieheltäkin voi toivoa ;D Lisäksi molemmat ovat äärimmäisen harvoin vastaan tulevia asioita. Mutta kun ne vihdoin saa omakseen niistä ei halua enää koskaan luopua.

Innostuin noin vuosi sitten kuvailemaan kenkävarastoni sävyittäin. Monet kengistä ovat jo vaihtaneet omistajaa ja paljon uusia ihanuuksia on tullut tilalle, mutta lukumäärä on pysynyt about samana :D

5. Syöminen

Toiset syövät elääkseen, minä taas elän syödäkseni. Pidän itseäni todella kaikkiruokaisena, vaikka en välttämättä kaikkia ruoka-aineita rakastakaan. Harvoin jätän kuitenkaan mitään syömättä sen takia, etten pitäisi siitä. Rakastan kotiruokaa, ravintolaruokaa, pikaruokaa ja makuja maailmalta. Olen myös vaihtelevan innokas kokki ja leipuri, mutta eniten nautin, kun minulle kokataan. Ruuan lisäksi sydäntäni lähellä ovat tietysti  myös kaikenmaailman herkut, joille löytyy luonnollisesti aina se toinen mahalaukku :D 

Omia ja muiden herkkutuotoksia, nam! Nälkähän tässä taas tulee ihan vain katsellessa :D

6. Luonto

Vaikka olen elänyt ikäni kaupungissa, olen aina ollut luonnonlapsi. Olen aina rakastanut päämäärätöntä samoilua metsissä, vaellusta, telttailua, marja-, sieni- ja veneretkiä. Tasaisin väliajoin on vain pakko päästä näkemään, kuulemaan, haistamaan, maistamaan ja tuntemaan luonto ympärillä. Rakastan vuodenaikoja ja sitä, miten ne näkyvät luonnossa. Myös matkustaessa pyrin saamaan luonnon jotenkin osaksi reissua, jos se vain on mahdollista. Luonnossa löydän tietynlaisen sisäisen rauhan, jota en kaupunkioloissa koskaan pysty saavuttamaan.

Tajusin juuri, että pitäisi oikeesti alkaa keskittyä matkavalmisteluihin, eikä väsäillä kuvakollaaseja, joten luontorakkautta saa kuvata tämä viime viikkoinen kuva Turun kotipellolta :)

7. Uudet asiat

Olen perusluonteeltani utelias, eikä minua usein tarvitse kauaa suostutella kokeilemaan jotakin uutta. Ihmiselle tekee todella hyvää aika ajoin hypätä pois mukavuusalueelta ja haastaa itseään. Niinhän se menee, että kaikkea kannatta kokeilla, edes kerran. Maailma on täynnä uusia ja mielenkiintoisia asioita, joita kannattaa lähteä näkemään, kokemaan, kokeilemaan ja oppimaan. Siltikin vaikka ne aluksi tuntuisivat vierailta, tylsiltä tai epämukavilta. Juuri ne asiat, joita on eniten karttanut, saattavatkin paljastua hienoimmiksi asioiksi pitkään aikaan. Sen takia rakastan ravistella itseäni tasaisin väliajoin pois mukavuusalueeltani kokeilemaan jotakin aivan uutta.

Viime kesän Lapin vaellus oli todellinen poistuminen mukavuusalueelta, joka ehdottomasti kannatti <3

Siinä siis seitsemän rakkauttani, mutta nyt täytyy oikeasti lopetella, että pääsen huomenna nauttimaan siitä suurimmasta intohimostani, matkustamisesta. Mukavaa loppuviikkoa kaikille, minusta kuulette toivottavasti seuraavan kerran Amsterdamista käsin :)