2023

Vuosi 2023 on ollut aikamoinen myllerrysten vuosi. Ainakaan ei voi sanoa sen olleen tylsä. Vuoteen on riittänyt yllättäviä käänteitä, uusia polkuja ja valtavasti tunteita. Näin vuoden viimeisenä päivänä olo on kiitollinen, mutta myös todella väsynyt. Tuntuu, että tämän vuoden tapahtumat vaativat hieman pidemmän sulatteluajan ja ehkä vasta vähän myöhemmin pystyn näkemään kuluneen vuoden koko merkityksen. Joten siirryn suoraan perinteiseen vuosikatsaukseen. Ehkäpä ensi vuodelle voisin kehitellä jonkinlaisen uuden vuosikoosteen tänne blogiin, kun kymmenen vuoden jälkeen monet vastauksista alkavat toistaa itseään.

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Meidän ukrainalaisen kummiperheen lasken uusiksi ystäviksi. Töiden kautta olen myös saanut paljon uusia tuttavuuksia, mutta ystäviksi en heitä vielä laske. Olen myös tutustunut lapsen päiväkotikaverien vanhempiin jonkin verran.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Ainakin työllistynyt järjestöalalle ja aloittanut toimimisen kummiperheenä ukrainalaiselle perheelle.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Eipä tainnut tänä vuonna.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?

Ikävä kyllä, mummini nukkui pois lokakuussa.

5. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

Samassa suhteessa jatketaan pian kahdeksatta vuotta <3

6. Missä maissa kävit?

Virossa. Lisäksi reissasimme jonkin verran kotimaassa.

7. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?

Uuden työpaikan saaminen, reissut perheen kanssa, hauskat hetket ystävien kanssa.

8. Mitä haluaisit vuodelta 2024 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2023?

Henkistä ja fyysistä jaksamista.

9. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2023?

24.10, päivä jolloin mummini kuoli.

10. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?

Jonkin verran. Pääsin vihdoin keväällä lyhytterapiaan ja sain käsiteltyä muutamia minua pitkään vaivanneita asioita.

11. Vuoden suurin saavutuksesi?

Uusi työpaikka ja sen tuomat uudet kokemukset ja haasteet, joista olen selvinnyt.

12. ...ja suurin epäonnistuminen?

Olin liian usein väsynyt ja äkäinen vaimo ja äiti.

13. Kärsitkö vammoista?

En suuremmasta. Alkuvuodesta minulta leikattiin pari luomea, jotka onneksi olivat hyvälaatuisia. Tämä loppuvuosi on ollut yhtä jatkuvaa sairastelua ja pahoinvointia monella tavalla.

14. Mikä oli paras asia, jonka ostit? 

Ei tule mitään erityistä mieleen, mikä on hyvä koska olen pyrkinyt vähentämään ostelua tänä vuonna merkittävästi. 

15. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Läheisten ihmisten <3

16. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

Työnhakuun ja töihin liittyvät ihmiset.

17. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Asumiseen ja auton korjauksiin.

18. Mistä innostuit eniten?

Työstä ilmastohankkeessa.

19. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Sanoisin että onnellisempi, vaikka loppuvuosi onkin ollut todella rankka henkisesti ja fyysisesti.

20. Rikkaampi vai köyhempi?

Hieman rikkaampi.

21. Oletko lihonut?

Olen.

22. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän

Viettänyt aikaa läheisten kanssa.

23. ...entä vähemmän?

Kiukutelleeni.

24. Miten vietit joulun?

Mökillä Porvoossa perheen kesken.

25. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Mummini ei olisi joutunut sairaalaan.

26. Rakastuitko vuonna 2023? 

Syvemmin vanhoihin tuttuihin rakkaisiin <3

27. Kuinka montaa ihmistä olet suudellut vuoden aikana?

Yhtä.

28. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

Ei yhtään.

29. Oletko riitautunut kenenkään ystäväsi kanssa tänä vuonna?

En tietääkseni.

30. Vihaatko tällä hetkellä ketään?

En. 

31. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

En tainnut käydä.

32. Mitä halusit ja sait?

Uuden työpaikan, iloisia yllätyksiä ja uuden suunnan elämälle.

33. Mitä halusit, muttet saanut? 

Lepoa.

34. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Vietin arkista maanantaita. Sain aamupalan sänkyyn ja kävin lounaalla vanhempieni ja enoni kanssa.

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

Läheiset ihmiset, terapeutti, työkaverit ja päiväkodin työntekijät.

KUUKAUDET:

1. Mitä tapahtui tammikuun ensimmäisenä päivänä?

Ei mitään muistikuvia, mutta kuvien perusteella oli aurinkoinen päivä.

2. Mikä oli helmikuun tärkein päivä ja miksi?

8.2. eli meidän vuosipäivä, jota vietimme pitkästä aikaa kahvilassa, jossa kävimme ensitreffeillä.

3. Miksi tuon maaliskuun voisi elää uudelleen?

Sain maaliskuun lopussa pitkään odottamani työpaikan.

4. Mitä mieltä olet huhtikuun tapahtumista?

Huhtikuu meni vauhdilla totutellessa uuteen työhön ja uuteen arkeen sen myötä.

5. Millainen mielialasi oli toukokuussa?

Hyvä. Olin innoissani töistä ja odotin kesää kovasti. Ainoastaan Euroviisujen oikeusmurha synkensi toukokuuta. Mutta sekin himmeni, kun pääsin Käärijän keikalle.

6. Millainen sää oli kesäkuussa?

Kuvien mukaan aika lämmin ja aurinkoinen, kun olen uskaltautunut uimaankin.

7. Mitkä olivat heinäkuun parhaat hetket?

Kolmen viikon kesäloma, johon mahtui mm. ystävän polttarit, rentoutumista ja road trip Virossa.

8. Miten elokuu lähti käyntiin?

Melko kiireisesti töiden puolesta. Myös lähes kaikki viikonloput elokuussa olivat täynnä ohjelmaa, joten kuun lopussa alkoikin olla palava tarve rentoutumiselle.

9. Masensivatko syyskuun säät? 

Eivät, koska syyskuu oli pääasiassa lämmin ja aurinkoinen.

10. Miksi muistelet mielelläsi lokakuuta?

Lokakuu oli aika rankka kuukausi, johon mahtui yllättäviä käänteitä niin hyvässä ja pahassa.

11. Mitä olisit halunnut tehdä toisin marraskuussa?

Itkeä vähemmän.

12. Mitä tulee vielä tapahtumaan joulukuussa?

Eipä ihmeempiä. Uutta vuotta vietän kotosalla ja tuskin jaksan valvoa vuoden vaihtumiseen. Jos oikein innostun, niin aloittelen pakkaamista meidän alkuvuoden Tukholman matkalle.

Millainen sinun vuotesi 2023 oikein oli? Onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!

Joulu saapuu vihdoinkin

Tämä loppuvuosi on ollut henkisesti ja fyysisesti todella raskas. Viimeiset viikot ennen joululomaa tuntuivat loputtoman pitkiltä ja unettomat yöt vielä pidemmiltä. Nyt on kuitenkin vihdoin aika loman ja joulun. 

Joulussa on jotain lohduttavan tuttua ja turvallista. Se tulee joka vuosi, oli elämässä käynnissä mitä tahansa myllerryksiä. Se tuo tullessa aikaa läheisten kanssa, löllymistä yökkäreissä pitkälle päivään, herkuttelua ja rentoutumista. Juuri sitä mitä tarvitsen tähän hetkeen. 

Ainoa ahdistuksen aihe on tällä hetkellä se, ettei joulu ole läheskään kaikille tämmöinen rauhan turvasatama. Ajatukset ovat kaikkien niiden luona, joille joulu saapuu sodan, väkivallan, köyhyyden, nälän, yksinäisyyden tai surun keskelle. Jos saisin toivoa yhtä asiaa, toivoisin jokaiselle jouluksi rauhaa, rakkautta, lämpöä ja läheisyyttä. Hetken hyvää oloa. 

Kaikesta huolimatta vetäydyn joulukuplaani ja haluan toivottaa kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista joulua ❤️

Mummi

Lokakuussa suru tuli luoksemme, kun mummini nukkui pois 92 vuoden iässä. Vaikka kuolemaa osasi odottaa ja mummin vointi oli yhä heikompi, tuli lähtö silti yllättäen. Mummille oli juuri myönnetty pitkäaikaishoitopaikka ja vielä reilu viikko ennen hänen kuolemaa äitini otti hänet muutamaksi päiväksi kotiin sairaalasta ja kokoonnuimme mummin luokse isommalla porukalla, kuten monta kertaa aiemminkin. 

Olen onnellinen, että viimeinen muistikuvani mummista on tuolta päivältä, koska minun oli tosi vaikea käydä katsomassa mummia sairaalassa. Hän eli pitkän elämän ja sai viettää sen viimeistä neljää kuukautta lukuun ottamatta kotonaan asuen.

Suru-uutinen tuli kesken työpäivän ja siirsin sen työtuntien ajaksi sivuun, jotta en romahtaisi. Koko ilta menikin sitten itkiessä ja pidimme perheen kesken pienen muistohetken mummille. Vaikka sitä oli myös helpottunut, ettei mummin tarvitse enää kestää kipuja ja muuta ikävää, ei se poista surua ja kaipausta.

Mummi on aina ollut elämässäni ja tuntuu tyhjältä, kun häntä ei enää olekaan. Vaikka muistisairaus oli jo vuosia kutistanut keskustelut muutamaan samaan kysymykseen, oli mummi ihan loppuun asti kiinnostunut meidän elämästä ja siitä, että meillä on kaikki hyvin. Ja onneksi hän myös tunnisti meidät ihan loppuun asti.

Mummi oli etenkin lapsuudessani ja nuoruudessani kiinteä osa meidän perhettä ja välillä tuntui, että näin häntä enemmän kuin omia vanhempiani. Tämä aiheutti usein myös ristiriitoja välillemme. Suhteeseemme liittyi paljon kipukohtia, mutta muuttoni Turkuun toi siihen tarvittavan etäisyyden. Kun vuonna 2014 sitten palasin Helsinkiin, päätin yrittää unohtaa menneisyyden kiistat ja keskittyä luomaan mummin kanssa uusia, parempia muistoja. Kävin melko säännöllisesti katsomassa mummia ja etenkin lapsen syntymän jälkeen kyläilimme säännöllisesti mummin luona. Mummi ehti saada yhdeksän lapsenlapsenlasta, jotka toivat kovasti iloa mummin viimeisiin vuosiin.

Mummi oli viimeinen elossa oleva isovanhempani ja myös ainoa, jonka kanssa minulla oli läheinen suhde. Olen kiitollinen siitä, että mummi oli jakamassa niin monta elämäni tärkeää päivää ja arkista hetkeä. Muistan hänet ikuisesti postikorteista, tuulihatuista, saksan kielestä, puhelinsoitoista, kananmunaleivistä, kukista, lihapiirakoista, kalentereista, joulusta, berliininmunkeista, kesästä ja jääkiekosta. Ne olivat meidän yhteisiä asioita ❤️

Mummi eli uskomattoman pitkän elämän ja tuntuu käsittämättömältä, mitä kaikkia historian tapahtumia hänen elämänsä varrelle mahtui. Hän oli myös se viimeinen linkkini sota-aikaan ja tuntuu surulliselta, ettei maailma tunnu sen suhteen oppineen mitään tähän päivään mennessä. Ihmiset, jotka joutuvat elämään sodassa, kantavat sitä sydämessään koko loppuelämänsä. Niin teki mummikin.

Nyt kun mummia ei enää ole, on vain syvä kiitollisuus, että hän oli elämässämme niin pitkään. Että oma lapsenikin sai vielä tutustua häneen ja heillä ehti olla ihanat omat juttunsa. Ja kiitollisuus siitä valtavasta rakkaudesta, jonka mummi meille antoi ❤️

Lepää rauhassa rakkain Mummi. Odotathan ja suojelethan meitä siellä korkeuksissa, kunnes jälleen tapaamme ❤️

Rakveren linnalla ja Peipsijärven rannalla

Lahemaan kansallispuistosta matkamme jatkui kohti Tarttoa. Virossa välimatkat ovat mukavan lyhyitä ja suorinta reittiä matka olisi taittunut parissa tunnissa. Koska meillä ei ollut kuitenkaan mikään kiire perille, teimme pari pysähdystä matkan varrella. 

Ensimmäisenä ajelimme Rakveren linnalle, joka vaikutti sopivalta kohteelta 3-vuotiaan kanssa. Perhelippu maksoi meiltä kolmelta 22 euroa ja se lävistettiin näyttävästi miekalla linnan portilla. Rakvere on kautta historian sijainnut tärkeiden kulkureittien varrella ja ensimmäiset merkinnät jonkinlaisesta puulinnoituksesta ovat jo 400-500-luvulta. Kivilinnoituksen historia ulottuu ainakin 1200-luvulle ja se on kuulunut useiden maiden hallitsijoille vuosisatojen varrella. 

Nykypäivänä Rakveren linnan sisällä pääsee tekemään aikamatkan 1500-luvulle. Pääsymaksuun sisältyi monenlaista aktiviteettiä teemaan liittyen. Oli mm. hevosratsastusta, jousiammuntaa, kolikkojen taontaa, kynttilöiden valmistusta, eläimiä, esityksiä ja erilaisia näyttelyitä. 

Linna tuntuikin olevan lapsiperheiden suosiossa ainakin kesäaikaan. Kiertelimme linnan muureja ja käytäviä pitkin, taoimme oman kolikon muistoksi ja lapsi kulutti aikaa leikkipaikoilla. Ihan kaikkia linnan sisätiloja emme jaksaneet kiertää. Yllättävän hyvin 3-vuotias kuitenkin jaksoi kiivetä korkeat rappuset itse linnaan ja pois sieltä sekä kiipeillä linnan sisällä. 

Kierroksen lopuksi lapsi sai vielä valita itselleen ritarikypärän linnan kaupasta ja se päässä hän sitten nukahti tyytyväisenä autoon päiväunille. Tykkään muutenkin käydä linnoissa, mutta Rakveren linna oli erityisen kiva retkikohde sen toiminnallisuuden takia. Toki linnalta oli myös hienot näkymät Rakveren kaupunkiin, jossa emme tällä kertaa ehtineet kierrellä. 

Rakveresta jatkoimme matkaa vielä kohti itää. Päätimme pitää lounastauon Peipsijärven rannalla Mustveessa. Tarkoituksena oli vain vähän kävellä Viron suurimman järven rannalla ja syödä jotakin. Yllätys olikin suuri, kun Mustveehen saavuttuamme autoja ja ihmisiä oli koko ranta täynnä. Tietysti osuimme sinne juuri paikallisjuhlan aikaan ja koko ranta-alue oli yhtä suurta markkinaa, ruokakojuja ja muuta ohjelmaa. 

Aluksi ajattelimme vain jatkaa matkaa jonnekin muualle syömään, mutta sitten ihmeen kaupalla löysimme parkkipaikan. Aluksi kävelimme järven rantaan. Peipsijärvestä erikoisen tekee se, että noin puolet siitä on Viron puolella ja noin puolet Venäjällä. 3543 neliökilometriä suuri järvi on myös koko Euroopan viidenneksi suurin järvi. Pienen rantakävelyn jälkeen menimme tapahtuma-alueelle syömään ja teimme pienen kierroksen markkinoilla. Lapsi osti itselleen ja serkuilleen styroksiset lentokoneet, jotka liitävät ja tekevät vaikka minkälaisia silmukoita, kun niitä heittää. Niistä tulikin sitten loppukesän hittilelut. 

Lopulta jatkoimme matkaa kohti Tarttoa, jonne saavuimme myöhään iltapäivästä. Mukavan, mutta pitkän, matkapäivän jälkeen oli ihana päästä hotellihuoneeseen ja tilata Woltilla ruokaa. Lisää juttua Tartosta tulossa, kunhan taas ehdin joskus blogin ääreen. 

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)