Ostoksia ja juhlintaa Haniassa + Balos Beach

Onnistuimme polttamaan itsemme torstaiaamuna melko tehokkaasti, joten päätimme pitää vähän taukoa grillailusta. Siitä saimmekin oivan tekosyyn kierrellä Hanian kauppoja ja pieniä putiikkeja. Kaupungissa tuntui olevan loputon määrä kapeita katuja täynnä pieniä myymälöitä ja kojuja. Tarjolla oli kaikkea vaatteista asusteisiin, elintarvikkeista käsitöihin ja nahkatavaroista kosmetiikkaan. Unohtamatta tietenkään kaikkea ihastuttavaa turistikrääsää. 

Tuollaisia kauppa/-kojukujia kaipaisin kovasti Suomeenkin. Niiden ainoa huono puoli on valinnan vaikeus, kun tarjontaa on niin paljon. Sitten, kun vihdoin päätyy ostamaan jotakin, niin seuraavasta kojusta löytää lähes saman tuotteen aina halvemmalla :D Tuliaiseksi ostin muun muassa puuleluja, oliiviöljy kosmetiikkaa ja tietysti ouzoa. Itselleni löysin nahkaiset sandaalit, punaisen laukun sekä pientä tilpehööriä.

"Rankan" shoppailupäivän jälkeen palasimme hotellille lepäämään ja illalla kävimme syömässä yhdessä rantakadun ravintoloista. Itse söin suussasulavaa moussakaa. Viereisessä ravintolassa oli käynnissä jonkinlainen paikallisten lauluiltama, joten tunnelmakin oli kohdillaan.

Perjantainkin kulutimme pitkälti kaupunkia ja kauppoja kierrellen. Kävimme myös Hanian tunnelmallisessa kauppahallissa, josta ostimme tiimirannekorut 2 eurolla. Korussa on yhteensä neljä pahan silmältä suojelevaa sinistä silmää, joita näki Kreikassa joka paikassa. Joten nyt pitäisi sitten olla sekin homma hoidossa.

Perjantaina päätimme viettää pidemmän kaavan mukaisen bileillan. Hotellialoitteluiden jälkeen siirryimme nauttimaan drinkkejä vanhan sataman alueelle. Yritimme löytää jotakin yökerhon tyyppistä paikkaa, jossa olisi päässyt tanssimaan, mutta tehtävä osoittautui yllättävän hankalaksi. Ilmeisesti Hanian bilepaikat sijaitsevat jossain muualla kuin sen keskusta-alueella.

Yhdessä puolityhjässä "yökerhossa" jaksoimme istuskella puoli kahteen asti, kunnes päätimme lähteä kävellen hotellille. Matkan varrella saimme loistoidean ja päädyimme pitämään omia rantabileitä hotellimme edustalle. Osallistujia oli vain kaksi, mutta eipä me olla ennenkään muita tarvittu hauskanpitoon. Ilta huipentui naku-uintiin, jonka loppupuolella rantaan ilmeistyi toinenkin seurue yöuinnille, uikkareissa tietysti. Näkivätpähän ainakin, miten yöuinti kuuluu "oikeaoppisesti" toteuttaa :D

Lauantaina oli sitten luvassa minulle jo lähes perinteeksi muodostunut kauhea krapulapäivä. Olimme päättäneet, että haluamme nähdä edes yhden Kreetan huippurannoista ja lopulta päädyimme Balos Beachiin. Se sijatsee Kreetan luoteisosassa 56 kilometrin päässä Haniasta. Olimme katsoneet etukäteen, että sinne lähtee bussi klo 13.30 ja takaisin tulisimme 17.30 lähtevällä bussilla. Linja-autoasemalla meille kuitenkin selvisi, että matka sinne kestäisi vähintään puolitoista tuntia ja siitä olisi vielä puolen tunnin kävelymatka itse rannalle. Päätimme kuitenkin lähteä matkaan, koska halusimme nähdä jotakin muutakin kuin Hanian pienen rannan.

Bussimatka maksoi yhteen suuntaan reilut 7 euroa ja sen reitti kulki läpi pienempien ja suurempien rannikkokylien. Maisemat olivat upeat koko matkan ajan, etenkin sen loppumetreillä. Kiemurtelimme pitkin hiekkatietä, joka kulki vuorten rinteillä ja josta avautui huimat näkymät merelle. Onneksi ei tarvinnut itse ajaa, muuten olisi voinut alkaa vähän jännittää! Perille päästyämme saimme todeta, että paikan päällä ei todellakaan ollut juuri mitään, koska paikka on luonnonsuojelualuetta.

Reikävessakäynnin jälkeen täydensimme juomavarastomme pienestä kaupasta ja lähdimme vaeltamaan kohti laguunia ja rantaa. Koko matka kuljettiin pitkin kivikkoista polkua, jossa jalassamme olleet läpsyt eivät olleet parhaat mahdolliset jalkineet. Aurinko porotti kuumana ja hiki virtasi, vaikka kävelimme koko ajan alamäkeä. Lopulta horisontissa alkoi siintää turkoosi vesi ja siitä näkymät vain paranivat askel askeleelta.

Baloksen rantaa pidetään yhtenä Kreetan hienoimmista, enkä yhtään ihmettele miksi. Turkoosina hohtava laguuni levittäytyy valkean rannan molemmilla puolilla ja oikein kutsuu uimaan. Harmi vain, että me pääsimme nauttimaan siitä vain vajaan tunnin ajan, kiitos kiireisen aikataulumme.

Uimisen ja löhöilyn jälkeen piti kohdata masentava todellisuus eli paluumatka takaisin lähtöruutuun. Siitä se todellinen helvetti sitten alkoikin, kun piti kivuta ylämäkeä pitkin paahtavassa kuumuudessa. Hampaita kiristellen pääsimme takasin lähtöpaikkaamme, jonka jälkeen oli aika voittajafiilis. Baloksen ranta oli todella upea, mutta ei mielestäni tuon kaiken vaivan arvoinen. Rannalle tehdään myös veneretkiä, joka olisi varmasti ollut miellyttävämpi vaihtoehto. No tulipahan taas käveltyä, kärsittyä ja koettua enemmän kuin tarpeeksi yhtenä krapulapäivänä :D

Kun vihdoin pääsimme takaisin hotellille seitsemän jälkeen, olimme aivan kuolleita. Niinpä kävimme vain syömässä hotellin alakerrassa ja siirryimme pakkausoperaation kimppuun. Jännitystä iltaan toi vielä hetkellinen sähkökatkos, mutta pääsimme kuitenkin hyvissä ajoin nukkumaan rankan päivän jälkeen. Aamulla olikin sitten aika suunnata lentokentälle, jättää hyvästit Kreikalle ja palata takaisin sateiseen Suomeen.

Sellainen reissu meillä. Paljon kerettiin nähdä ja kokea viikon aikana. Juuri sopivassa suhteessa kaupunki- ja rantalomaa mielestäni. Koko matka sujui niin paljon paremmin kuin uskalsin edes toivoa ja Kreikkaan palaan varmasti vielä uudemmankin kerran. Haniassa kun ei ollut ollenkaan niitä sini-valkoisia kyliä, jotka haluan vielä ehdottomasti päästä näkemään.

Naurettua tuli taas enemmän kuin tarpeeksi, kiitos loistavan matkaseuran. Ensi viikolla on vielä luvassa kurkistus siihen, mitä matkalla oikeasti tapahtui, nämä postaukset kun olivat vain se siloiteltu pinta reissusta. Kiitos Viivi mahtavasta lomasta, otetaanhan taas pian uusiksi :)<3

Hanialaiset 50 metriä ja tunnelmallinen vanha kaupunki

Lyhyehköjen yöunien jälkeen saavuimme Hanian satamaan aamulla 6.30 ja menimme heti taksijonoon. Näytin kuskille hotellimme osoitteen ja varmistin, että hän tietää reitin sinne. Pääsimme "perille" ja matka maksoi 12 euroa. Kuskilla ei ollut tai "ei ollut" antaa vaihtorahaa, joten annoin hänen sitten pitää koko kaksikymppisen. Hän sanoi, ettei pääse ajamaan perille asti, vaan meidän pitäisi kävellä hotellillemme, joka olisi 50 metrin päässä kulman takana.

Kulman takana meitä odotti kuitenkin tämä näkymä. Hanian kaunis, vanha satama. Jo siinä vaiheessa tajusin, ettei hotellimme olisi 50 metrin päässä, koska tiesin sen edessä olevan hiekkarantaa. No, ajattelimme, että ehkä hiekkaranta alkaisi heti satama-alueen päätyttyä. Niinpä ihastelimme upeaa venetsialaistyylistä satama-aluetta auringon kivutessa taivaalle. Ihmisiä ei ollut vielä juuri ollenkaan liikkeellä ja ainoastaan iloinen kulkukoira liittyi seuraamme jahtaamaan matkalaukkujamme.

Epätoivo iski vasta siinä vaiheessa, kun tajusimme, ettei satama-alueen lopussa odottanutkaan hiekkaranta tai hotellimme, vaan saisimme raahata matkalaukkujamme vielä pitkän tovin. Lopulta näimme hiekkarannan ja innostuimme. Tietysti hotellimme sijaitsi vielä aivan sen toisessa päässä eli lopulta taivalsimme yli 2 kilometriä laukkujemme kanssa pitkin Hanian katuja. Ilmeisesti Haniassa on käytössä jokin ihan oma metrisysteeminsä!

Lopulta pääsimme perille Frini hotelliin, jossa, suureksi iloksemme, huoneemme odotti jo valmiina. Niinpä suuntasimme heti ottamaan jatkounet, joiden jälkeen menimme aamiaiselle läheiseen ravintolaan. Siinä vaiheessa hanialaiset 50 metriä alkoivat jo naurattaa. Hotellimme oli melko vaatimaton, mutta henkilökunta oli todella ystävällistä. Hotelli sijaitsi ihan rannalla ja sen alakerrassa oli myös oma ravintola. Samalla rantakadulla sijaitsi myös paljon muita ravintoloita ja tosiaan vanhaan kaupunkiinkin oli kävelymatka. Ainoat huonot puolet olivat mitätön äänieristys ja outoihin aikoihin koputtelevat siivoojat.

Päiväksi menimme rannalle nauttimaan auringosta ja merestä. Niistä kun ei ole liikaa saanut tänä kesänä täällä Suomessa nauttia. Hania oli täynnä toinen toistaan suloisempia kulkukoiria ja -kissoja, joita oli tietysti pakko pysähtyä ihastelemaan ja rapsuttelemaan. En kyllä pystyisi elämään maassa, jossa on noin paljon kaduilla eläviä eläimiä, kun haluaisin ottaa ne kaikki luokseni asumaan.

Illalalla kävelimme takaisin Hanian vanhaan kaupunkiin. Aluksi jouduimme harhauttamaan erään yli-innokkaan paikallisen kannoiltamme, mutta sen jälkeen saimme nauttia rauhassa tunnelmallisista kaduista ja pienistä putiikeista.

Kävelimme myös ihastelemaan venetsialaista satamaa auringonlaskun aikaan. Kadut ja ravintolat olivat täyttyneet ihmisistä ja tunnelma oli hyvin erilainen kuin aamulla. Ravintoloiden sisäänheittäjät yrittivät innokkaasti houkutella meitä ravintoloihinsa, mutta jatkoimme määrätietoisesti kävelyämme ihan sataman päätyyn asti.

Ajatuksenamme oli mennä katsomaan sataman majakkaa lähempää, mutta nälkä kasvoi kävelyn aikana sen verran kovaksi, että päätimme ihastella sitä vain kauempaa. Auringon laskiessa istahdimme nauttimaan herkullista ruokaa yhteen sataman lukuisista ravintoloista. Tuollaisina iltoina aika vain pysähtyy ja mielen valtaa täydellinen onnellisuus.

Vaikka maailmaa on tullut kierrettyä jo melko paljon, sen kauneus ei lakkaa koskaan hämmästyttämästä minua. Hanian satama-alue on yksi kauneimmista satamista, joissa olen matkoillani vieraillut. Sitä kannataakin ehdottomasti käydä ihastelemassa, jos suuntaa Kreetalle. Jokaisella matkallani tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että minulla on mahdollisuus päästä näkemään ja kokemaan toinen toistaan upeampia paikkoja ympäri maailmaa. Muistot menneistä matkoista ja unelmat uusista auttavat jaksamaan arjen harmainakin päivinä.

Sellainen onkin varmasti taas luvassa huomenna sateisella Porvoon torilla. Kaikki sinne siis ostamaan makeita mansikoita ja herneitä! ;D

Postikortti Kreetalta

Terveiset Haniasta! Pääsimme perille ilman suurempia ongelmia ja olemme nauttineet auringosta, rantaelämästä, herkullisesta ruuasta, halvoista ostoksista ja kauniista maisemista. Eilen istuimme iltaa katsellen tätä näkyä, joten elämä on aika ihanaa tällä hetkellä.

 

Jopa niin ihanaa, että ajattelin pitää lomaa myös blogista ja keskittyä nauttimaan täysillä viimeisistä lomapäivistä rakkaimman ystäväni seurassa. Matkakertomuksiin Kreikasta palailen sitten ensi viikolla, kun olen taas takaisin Suomen sateissa.

 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille! :)