Lyhyehköjen yöunien jälkeen saavuimme Hanian satamaan aamulla 6.30 ja menimme heti taksijonoon. Näytin kuskille hotellimme osoitteen ja varmistin, että hän tietää reitin sinne. Pääsimme "perille" ja matka maksoi 12 euroa. Kuskilla ei ollut tai "ei ollut" antaa vaihtorahaa, joten annoin hänen sitten pitää koko kaksikymppisen. Hän sanoi, ettei pääse ajamaan perille asti, vaan meidän pitäisi kävellä hotellillemme, joka olisi 50 metrin päässä kulman takana.
Kulman takana meitä odotti kuitenkin tämä näkymä. Hanian kaunis, vanha satama. Jo siinä vaiheessa tajusin, ettei hotellimme olisi 50 metrin päässä, koska tiesin sen edessä olevan hiekkarantaa. No, ajattelimme, että ehkä hiekkaranta alkaisi heti satama-alueen päätyttyä. Niinpä ihastelimme upeaa venetsialaistyylistä satama-aluetta auringon kivutessa taivaalle. Ihmisiä ei ollut vielä juuri ollenkaan liikkeellä ja ainoastaan iloinen kulkukoira liittyi seuraamme jahtaamaan matkalaukkujamme.
Epätoivo iski vasta siinä vaiheessa, kun tajusimme, ettei satama-alueen lopussa odottanutkaan hiekkaranta tai hotellimme, vaan saisimme raahata matkalaukkujamme vielä pitkän tovin. Lopulta näimme hiekkarannan ja innostuimme. Tietysti hotellimme sijaitsi vielä aivan sen toisessa päässä eli lopulta taivalsimme yli 2 kilometriä laukkujemme kanssa pitkin Hanian katuja. Ilmeisesti Haniassa on käytössä jokin ihan oma metrisysteeminsä!
Lopulta pääsimme perille Frini hotelliin, jossa, suureksi iloksemme, huoneemme odotti jo valmiina. Niinpä suuntasimme heti ottamaan jatkounet, joiden jälkeen menimme aamiaiselle läheiseen ravintolaan. Siinä vaiheessa hanialaiset 50 metriä alkoivat jo naurattaa. Hotellimme oli melko vaatimaton, mutta henkilökunta oli todella ystävällistä. Hotelli sijaitsi ihan rannalla ja sen alakerrassa oli myös oma ravintola. Samalla rantakadulla sijaitsi myös paljon muita ravintoloita ja tosiaan vanhaan kaupunkiinkin oli kävelymatka. Ainoat huonot puolet olivat mitätön äänieristys ja outoihin aikoihin koputtelevat siivoojat.
Päiväksi menimme rannalle nauttimaan auringosta ja merestä. Niistä kun ei ole liikaa saanut tänä kesänä täällä Suomessa nauttia. Hania oli täynnä toinen toistaan suloisempia kulkukoiria ja -kissoja, joita oli tietysti pakko pysähtyä ihastelemaan ja rapsuttelemaan. En kyllä pystyisi elämään maassa, jossa on noin paljon kaduilla eläviä eläimiä, kun haluaisin ottaa ne kaikki luokseni asumaan.
Illalalla kävelimme takaisin Hanian vanhaan kaupunkiin. Aluksi jouduimme harhauttamaan erään yli-innokkaan paikallisen kannoiltamme, mutta sen jälkeen saimme nauttia rauhassa tunnelmallisista kaduista ja pienistä putiikeista.
Kävelimme myös ihastelemaan venetsialaista satamaa auringonlaskun aikaan. Kadut ja ravintolat olivat täyttyneet ihmisistä ja tunnelma oli hyvin erilainen kuin aamulla. Ravintoloiden sisäänheittäjät yrittivät innokkaasti houkutella meitä ravintoloihinsa, mutta jatkoimme määrätietoisesti kävelyämme ihan sataman päätyyn asti.
Ajatuksenamme oli mennä katsomaan sataman majakkaa lähempää, mutta nälkä kasvoi kävelyn aikana sen verran kovaksi, että päätimme ihastella sitä vain kauempaa. Auringon laskiessa istahdimme nauttimaan herkullista ruokaa yhteen sataman lukuisista ravintoloista. Tuollaisina iltoina aika vain pysähtyy ja mielen valtaa täydellinen onnellisuus.
Vaikka maailmaa on tullut kierrettyä jo melko paljon, sen kauneus ei lakkaa koskaan hämmästyttämästä minua. Hanian satama-alue on yksi kauneimmista satamista, joissa olen matkoillani vieraillut. Sitä kannataakin ehdottomasti käydä ihastelemassa, jos suuntaa Kreetalle. Jokaisella matkallani tunnen valtavaa kiitollisuutta siitä, että minulla on mahdollisuus päästä näkemään ja kokemaan toinen toistaan upeampia paikkoja ympäri maailmaa. Muistot menneistä matkoista ja unelmat uusista auttavat jaksamaan arjen harmainakin päivinä.
Sellainen onkin varmasti taas luvassa huomenna sateisella Porvoon torilla. Kaikki sinne siis ostamaan makeita mansikoita ja herneitä! ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti