Jos sua ei ois ollut

Jos sua ei ois ollut,

niin olisin keksinyt sut.

Ois susta samanlainen tullut,

mitään en ois muuttanut.

Ohikulkijat luulee,

minun seinille puhuvan.

Tyhjyyteen he sanovat mun kuulee,

sua aina rakastan.

Tahdon susta kiinni pitää,

vaikken sua oikeesti enää nää.

En tahdo irtikään päästää,

taas ilmestyt vierellein.

On pakko itseään säästää,

sen velkaa sulle jäin.

Olet jokaikinen yön ääni,

kukkamerestä poimin sut.

Hyvä ajatus sisällä mun pääni,

kun elämä on suuttunut.

Oot valona mun tiellä,

silloin kun on vaikeaa.

Hullummaksi oisin tullut vielä,

jos sua ei ois ollutkaan.

Jos sua ei ois ollut,

niin olisin keksinyt sut.

Vuoteeseeni kuvitellut,

sulle kadulla puhunut.

Hiljaisuutena öissä,

ääriviivoissa pihakoivun.

Ilman sua oon kuin vöissä,

ilman sua lakastun.

Saanhan susta kiinni pitää,

vaikken sua oikeesti enää nää.

En tahdo irtikään päästää,

siis ilmesty vierellein.

On pakko itseään säästää,

sen velkaa sulle jäin.

Olet jokaikinen yön ääni,

kukkamerestä poimin sut.

Hyvä ajatus sisällä mun pääni,

kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä,

silloin kun on vaikeaa.

Hullummaksi oisin tullut vielä,

jos sua ei ois ollutkaan.

Ei sua minusta voi erottaa,

jäät osaksi mieleni maisemaa.

Kiitos, kun olit totta hetken.

Nyt mun täytyy tästä jatkaa.

Vierelläni teet loppuretken,

vaikka se ois kuvitelmaa.

Olet jokaikinen yön ääni,

osa lempeää valonkajoa.

Kesäsateena saavut elämääni,

en kuivuuteen hajoa.



Oot valona mun tiellä,
silloin kun on vaikeaa.
Hullumaksi oisin tullut vielä,
jos sua ei ois ollutkaan.

(Kaija Koo: Jos sua ei ois ollut)

Hyvää syntymäpäivää rakkain Mindini <3
Ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille, etenkin omalleni <3

Muutoksia matkasuunnitelmiin

Kun elämässä on ilon aiheet melko vähissä, on välillä vain pakotettava itsensä ulos siitä synkkyyden kuplasta ja keskityttävä niihin hyviin puoliin elämässä. Olin asennoitunut tähän matkustusvuoteen niin, että reissut tulisivat suuntautumaan vain Suomen rajojen sisäpuolelle, koska halusin asettaa Mindin hyvinvoinnin kaiken muun edelle. Niin rakas Mindi minulle oli, että olisin ollut valmis luopumaan pitkäksi aikaa suurimmasta intohimostanikin, jos olisin saanut pitää pikkuisen vielä hetken pidempään luonani. Niin ei kuitenkaan suureksi surukseni käynyt.

Melko pian Mindin kuoleman jälkeen äitini ehdotti, että lähtisin hänen ja Anun kanssa kesäkuun alussa Italiaan, jonne hän oli varannut matkat sukumme matkatoimisto Olympialta. Hetken mietittyäni asiaa suostuin tuohon ehdotukseen. Niinpä lähdemme kolmen naisen poppoolla kohti Toscanaa kesäkuun 6. päivä. En ole vuosiin ollut Olympian matkalla, joten on myös mahtavaa päästä kokemaan se pitkästä aikaa. Matkan aikana tutustumme muun muassa Pienzaan, Sienaan, Pistoiaan, Firenzeen ja moneen muuhun paikkaan. Mielenkiintoisten kohteiden lisäksi Italian aurinko tulee todella tarpeeseen tämän räntäsateisen kevään jälkeen.

Kun kerta matkustustili oli taas avattu, päädyin varaamaan myös avomiehen kanssa reissun kesäkuun loppupuolelle. Silloin suuntana on puolestaan Montenegro, jonne matkustamme viime kesänä tutuksi tulleen Dubrovnikin kautta. Yövymme pari yötä Kroatian puolella ja reilun viikon vietämme Montenegrossa Kotorin alueella. Alustavissa suunnitelmissa on kierrellä kauniita, vanhoja kaupunkeja, tehdä pieniä vaelluksia Montenegron puolella sekä nauttia auringosta ja merestä.

Ensi viikolla kutsuu puolestaan Ahvenanmaa, jonne lähdemme työporukan kanssa juuri pahimpien arviointikiireiden keskellä. Tuolloin samalla pääsen myös pikavisiitille rakkaaseen Turkuun, jossa en ole käynyt niin pitkään aikaan. On myös mielenkiintoista tutustua minulle ihan tuntemattomaan osaan Suomea Maarianhaminassa.

Kaikki kuvat Wikipedia/Wikimedia

Sellaisia uusia suunnitelmia on siis matkustusrintamalla. Niiden kautta pääsin edes hetkeksi irti surusta, ahdistuksesta ja stressistä, jotka ovat nykyään jokapäiväisiä kavereitani. Tällä hetkellä elämä on pelkkää selvitymistä päivästä toiseen. Todella toivon, että pysyn kasassa edes jotenkuten kesälomaan asti.

Onko teillä muilla jo suunnitelmia kesälle? :)

Joskus pienimmät asiat ottavat suurimman paikan sydämessäsi

Olo on todella sekava. Tuntuu, että elän jotakin hämmentävää kaksoiselämää tällä hetkellä. Toinen osa minusta suorittaa arkea, hoitaa työtehtävät, jutustelee ihmisten kanssa ja nauraakin välillä. Toinen puoli taas on se itkuinen ihmisraunio, jonka elämä pysähtyi 13.4 siihen hetkeen, kun Mindi nukahti syliini viimeisen kerran. Nuo kaksi persoonaa vuorottelevat minussa jokaisena päivänä. Vaikka tiedän, että aika auttaa kaikkeen suruun ja tuskaan, vielä nyt en osaa kuvitella sellaista päivää, ettei sydämeeni sattuisi ja ikävä itkettäisi.

Mindi oli minulle niin paljon enemmän kuin pelkkä koira. Hän oli perheenjäsen, läheinen ystävä ja jollakin tavalla myös lapsi. Mindi oli niin kiinteä osa kaikkia elämäni osa-alueita, että lähes jokainen paikka ja asia muistuttaa jollakin tavalla hänestä. Päiväni rytmi ja rutiinit muodostuivat kokonaan Mindin ympärille. Nyt sen kaiken tilalla on vain valtava, tyhjä aukko.

Mindi oli ainoa tyyppi elämässäni, joka sai minut aina varmasti hyvälle mielelle. Mindin seurassa oli vain mahdotonta olla pitkiä aikoja surullinen, vihainen tai muuten huonotuulinen. Nyt, kun Mindi on poissa, tuntuu niin vaikealta päästä irti ikävistä tunteista. Ajan ei tarvitse koskaan kullata muistoja Mindistä, koska hän oli oikeasti vain niin täydellisen ihana, kultainen ja sydämellinen koira. Kaikki ikävät muistot liittyvät ainoastaan Mindin sairauksiin ja lääkityksiin. Onneksi ne olivat kuitenkin vain murto-osa verrattuna siihen kaikkeen iloon, onneen ja rakkauteen, joita sain Mindin kanssa jakaa.

Mindin vielä eläessäkin mietin monesti, että hän oli jotain aivan liian hyvää, kilttiä ja kaunista tähän maailmaan. Kuin enkeli, joka oli minulla hetken lainassa jostakin paremmasta maailmasta. Ja Mindi todella antoi itsestään kaiken sinä lyhyenä aikana, jonka hän vietti maailmassamme. Sen takia en voi luovuttaa ja antaa periksi, vaikka suru yrittää musertaa alleen. Koska silloin se kaikki hyvä, mitä Mindi toi elämääni valuisi vain hukkaan.

Kiitos Mindi-rakas, että olit totta hetken. Kiitos rakkaudesta, hellyydestä, läheisyydestä ja ystävyydestä, jotka sain kanssasi jakaa. Kiitos ilosta, onnesta, hymyistä ja nauruista, joita toit elämääni. Kiitos voimasta, tuesta ja turvasta, jotka pitivät minua kasassa vaikeina aikoina. Kiitos kaikista ihanista muistoista, joita kannan sydämessäni ikuisesti. Mamman rakkain, maailman rakkain <3