Vuosikymmenen tärkeimmät tapahtumat

Se olisi sitten minun viimeinen päivä kaksikymppisenä tänään. Vaikka mikään ei yhdessä yössä muutukaan, niin tuntuu tämä kuitenkin yhden tärkeän aikakauden päätökseltä. Rehellisesti sanottuna tuntuu siltä kuin olisin ollut parikymppinen iäisyyden. Viimeiseen kymmeneen vuoteen on käytännössä mahtunut kaikki merkittävät elämäntapahtumani. Täyttäessäni 20 vuotta asuin Turussa ja olin juuri aloittanut opiskelun luokanopettajaksi. Silloin kolmikymppisyys tuntui todella kaukaiselta ajatukselta. Silloin ajattelin, että kolmekymppisenä elämä on varmasti jo monilta osin "valmis" ja tiedän, mikä minusta lopulta tulee "isona". 

Vähänpä tiesin silloin. Vaikka elämä on mullistunut kymmenen vuoden aikana useasti, ei se edelleenkään ole valmis. Nämä vuodet ovat myös opettaneet, ettei se sitä koskaan tulekaan olemaan. Elämä on ainutlaatuinen matka, joka polveilee ja poukkoilee mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Se heittää välillä eteen mielettömän hienoja ja toisaalta myös uskomattoman rankkoja tapahtumia. En edelleenkään tiedä, mikä minusta tulee "isona", mutta enää se ei oikeastaan haittaa. Luulen, että tulen ammatillisesti haahuilemaan vielä monen monta kertaa ja päätymään siinä samalla moneen mielenkiintoiseen toimeen ja työpaikkaan. 

Vaikka punainen lanka on edelleen näin kolmekymppisyyden äärellä kadoksissa, olen kuitenkin myös onnistunut saavuttamaan monia sellaisia asioita, joista uskalsin vain haaveilla silloin kymmenen vuotta sitten. Olen valmistunut yliopistosta, asunut ulkomailla ja matkustanut 38 eri maassa, työskennellyt mm. lastenhoitajana, mansikanmyyjänä, luokanopettajana, matkanjohtajana ja sisällöntuottajana, hankkinut koiran, päässyt opiskelemaan ammattikorkeakouluun, löytänyt elämäni rakkauden, mennyt kihloihin ja naimisiin, ostanut omistus- ja sijoitusasunnon ja synnyttänyt oman lapsen. 

Halusin tehdä tänne blogiinkin pienen koosteen tästä elämäni merkittävimmästä vuosikymmenestä. Valitsin jokaiselta vuodelta mielestäni kolme tärkeintä tapahtumaa. Jotakin kertoo jo se, että ainoastaan vuosi 2011 oli sellainen, etten meinannut keksiä siitä mitään kovin merkittäviä tapahtumia. Muiden vuosien suhteen oli lähinnä valinnan vaikeus, kun tärkeitä tapahtumia olisi ollut paljon kolmea enemmän.

2010

Sain ensimmäisen opiskeluvuoteni Turun yliopistossa päätökseen.

Hankin rakkaan koirani Mindin.



Muutin yhteen exäni kanssa.

2011

Tulin kummitädiksi ensimmäistä kertaa tammikuussa.

Juhlistin innoissani Suomen jääkiekon maailmanmestaruutta Turussa.



Hain lastentarhanopettajaksi Helsinkiin, mutta en päässyt.

2012

Tein ensimmäiset sijaisuuteni luokanopettajana.

Valmistuin kasvatustieteen kandidaatiksi.



Erosin exäni kanssa.

2013

Muutin Mindin kanssa Turun YO-kylään.

Aloin kirjoittaa Travelisa -blogiani.

Keskityin terveellisiin elämäntapoihin ja painoin ensimmäistä kertaa aikuisiälläni alle 70 kiloa.

2014

Valmistuin kasvatustieteen maisteriksi ja luokanopettajaksi.



Muutin takaisin juurilleni Lauttasaareen.

Vietin kuukauden vapaaehtoistöissä Kapkaupungin townshipissa ja reissasin sen jälkeen kolme viikkoa yksin ympäri Etelä-Afrikkaa.

2015

Treffailin ja vietin sinkkuelämää kyllästymiseen asti.

Aloitin työt oman 3. luokan opettajana.

Ihastuin vanhempaan ja varattuun kollegaan kaikkien periaatteideni vastaisesti.

2016

8.2. aloin seurustella tuon kollegani eli nykyisen mieheni kanssa.

Muutin avoliittoon mieheni kanssa.



Jatkoin töitä saman luokan kanssa 4. luokan opettajana.

2017

Uuvuin töissä ja pidin opintovapaata.

Huhtikuussa rakas koirani Mindi kuoli äkillisesti veritulppaan, mikä musersi maailmani.



27.7. menin kihloihin mieheni kanssa.

2018

Pääsin opiskelemaan yhteisöpedagogiksi Humanistiseen ammattikorkeakouluun.

18.8. menin naimisiin rakkaan mieheni kanssa.

Teimme yli kolmen kuukauden mittaisen maailmanympärimatkan mieheni kanssa.

2019

Tulin raskaaksi.



Synnytin 27.11. rakkaan poikamme.



Ostimme nykyisen kotimme.

Kulunut vuosikymmen on ollut kerrassaan hengästyttävä ja on oikeastaan jopa helpottavaa kääntää uusi kappale elämässäni. Vaikka minulla on vielä paljon toiveita, haaveita ja suunnitelmia tulevien vuosien varalle, ei kolmekymppisyyden tarvitsisi olla ihan niin tapahtumarikas kuin tämä parikymppisyys. 

Kiitollisena ja onnellisena jätän hyvästit kaksikymppisyydelleni ja toivotan tervetulleeksi elämän kolmekymppisenä. Toivon sen sisältävän paljon iloa, onnea ja rakkautta. Aikaa perheen ja läheisten ihmisten kanssa, unohtumattomia matkoja, mielenkiintoisia juttuja opinto- ja työrintamalla sekä henkistä ja fyysistä hyvinvointia.

Kolmekymppisyys, täältä tullaan!

2020 olkoon kulttuurin vuosi

Jossain määrin minulle on muodostunut jo tavaksi asettaa jonkinlaisia tavoitteita itselleni näin uuden vuoden alussa. Viime vuonna halusin tehdä parempia valintoja ilmaston puolesta ja onnistuinkin monessa tavoitteessani. Lensin ainoastaan kaksi lentoa koko viime vuonna, kompensoin lentopäästöjäni, matkustin kotimaassa enemmän junalla kuin aiemmin, lisäsin kasvisruokien määrää ruokavaliossani, ostin vähemmän tavaraa, kierrätin enemmän ja vähensin veden- ja sähkönkulutusta. Edelleen elintavoissa on paljon parannettavaa ja hiilijalanjälkeni liian suuri, mutta suunta on ainakin oikea.

Kuvituksena joitakin viime vuoden kulttuurielämyksistä.

Kävimme vihdoin Amos Rexissä, joka on kerrassaan upea.

Noiden tavoitteiden lisäksi halusin asettaa tälle vuodelle myös jotain uusia tavoitteita. Kulttuuri on aina ollut asia, joka on antanut minulle todella paljon. Viime vuosina monet sen osa-alueista ovat kuitenkin jääneet paitsioon elämässäni. Sen takia julistan vuoden 2020 kulttuurin vuodeksi ja asetan itselleni muutamia tavoitteita siihen liittyen.

Hääpäivänämme vierailimme kauniissa Wiurilan kartanossa.

Kartanon rakennuksissa oli useampia taidenäyttelyitä.

Ensimmäinen tavoitteeni on käydä vähintään kaksi kertaa kuussa museossa tai näyttelyssä. Tämän tavoitteen edesauttamiseksi hankin huomenna museokortin ja aloitan museovuoteni Ateneumin Schjerfbeck -näyttelystä ( Ateneumiin oli niin järjetön jono, että päädyimme katsastamaan sen sijaan Hakasalmen huvilan Mieliala - Helsinki 1939-1945 näyttelyn, joka oli mielenkiintoinen kuvaus sota-ajan Helsingistä). Vauva viihtyy niin hyvin vaunuissa, että pystyn helposti kiertämään ainakin pääkaupunkiseudun museotarjontaa. Toivottavasti vuoden aikana tulisi käytyä myös muualla Suomessa museoimassa.

Valokuvataidetta Tallinnan Fotografiskassa.

Le Chat Doré -kahvila Amos Rexissä.

Toinen tavoitteeni on käydä vähintään kuusi kertaa vuoden aikana teatterissa, konsertissa tai jossain muussa esityksessä. Aina, kun saan itseni johonkin esitykseen, mietin sen jälkeen, miksi en tee sitä useammin, kun se tuottaa niin paljon mielihyvää. Tänä vuonna aion hankkia kulttuurista nautintoa itselleni ainakin kuusi kertaa, toivottavasti vielä paljon enemmän.

HKT:n Pieni Merenneito oli lumoavan ihana <3

Starttasin äitiysvapaani päätymällä yllättäen Vesalan keikalle Hartwall Arenalle.

Kolmas tavoitteeni liittyy lukemiseen, joka on ollut aivan liian pitkään paitsiossa elämässäni. Rakastan lukemista ja sitä, miten sen myötä voin uppoutua muihin maailmoihin. Olen aina ollut lukijatyypiltäni ahmija eli saatan lukea tuntitolkulla kirjan kannesta kanteen. Sanomattakin on selvää, ettei tuollainen lukeminen ole tällä hetkellä mahdollista elämässäni kuin hyvin harvoin ja siksi tuntuu, ettei lukemiselle vain ole aikaa. Minulla on myös pidempään ollut BookBeat -sovellus, josta olen kuunnellut äänikirjoja, mutta vauvan syntymän jälkeen sekin on jäänyt kokonaan. Tänä vuonna aion kuitenkin tuoda kirjat taas takaisin elämääni. Tavoitteenani on lukea tai kuunnella vähintään kaksi kirjaa kuukaudessa. Se vaatii uudenlaista suhtautumista lukemiseen ja opettelua siihen, että sitä voi tehdä myös lyhyemmissä pätkissä.

Turun apteekkimuseo on täynnä ihanaa menneen ajan tunnelmaa.

Suurmestarin palatsin upeaa esineistöä ja yksityiskohtia Rodoksella. 

Viimeinen tavoitteeni on ehkä se kaikista haastavin. Haluan tuoda kirjoittamisen vahvemmin takaisin elämääni. Tavoitteena on aktivoitua blogin suhteen paljon aiempaa enemmän. Toivon pystyväni kirjoittamaan noin 2-4 postausta joka kuukausi. Haaveenani olisi myös kirjoittaa lastenkirja lahjaksi pojalleni ja julkaista se joko omakustanteena tai parhaimmassa tapauksessa kustannusyhtiön kautta. Tänä vuonna minulla on myös tavoitteena vähintään aloittaa opinnäytetyön kirjoittaminen ja ehkä saada se jopa valmiiksi tämän vuoden puolella. 

Sellaisia tavoitteita vuodelle 2020. Onko teillä muilla tapana tehdä uudenvuodenlupauksia tai asettaa tavoitteita itsellenne näin vuoden alkajaisiksi?

Syyslomailua Tallinnassa

Vielä olisi viimeiset palat 2019 reissuvuodesta jakamatta täällä blogin puolella. Lokakuun puolivälissä teimme nimittäin miehen kanssa viimeisen reissun kahdestaan. Koska laskettu aika alkoi olla jo sen verran lähellä, valitsimme kohteeksi helpon ja läheisen Tallinnan, jossa vietimme kaksi yötä Tallink Spa & Conference hotellissa, joka sijaitsee aivan sataman ja vanhankaupungin läheisyydessä. Koska kyseessä oli koulujen syyslomaviikko, olivat laivat ja hotelli aivan täynnä, mutta pystyimme kuitenkin viettämään rentouttavan pikaloman nauttien kylpylästä, ruuasta ja rennosta kuljeskelusta ympäri Tallinnaa.

Menomatkalla vietimme lähes koko laivamatkan brunssiherkkujen äärellä. Olisi tehnyt niin paljon mieli syödä kaikkia kylmäpöydän antimia, mutta pysyin tiukkana raskausajan rajoitusten suhteen. Onneksi buffetista löytyi paljon herkkuja myös ruokarajoitteiselle. Saavuttuamme Tallinnaan kävelimme hotellille ja saimme heti huoneemme. Päikkäreiden jälkeen lähdimme kävelemään päämäärättömästi Tallinnan vanhassakaupungissa. Nautimme kauniista syyspäivästä ja ihastelimme vanhankaupungin rakennuksia ja rauhallisia katuja. Kävimme syömässä vielä ennen paluuta hotellille, jossa suuntasimme rentoutumaan kylpylän altaisiin ja saunoihin loppuillaksi.

Toinen päivämme Tallinnassa oli kovin sateinen ja päädyimmekin viettämään sen lähes kokonaan sisätiloissa. Runsaan aamiaisen jälkeen otimme uberin Telliskiven alueelle, joka toimii Tallinnan luovana keskuksena. Vanhoissa teollisuusrakennuksissa sijaitsee lukuisia studioita, luovia yrityksiä, pieniä designkauppoja, ravintoloita, kahviloita ja gallerioita. Alue on rosoisen tyylikäs ja täynnä katutaidetta. Viime kesänä Telliskiveen aukesi myös Fotografiska eli tukholmalaisen valokuvataiteen museon satelliittigalleria. Galleriassa on esillä vaihtuvia valokuvanäyttelyitä, joista kävimme katsomassa kaksi.

Toisessa näyttelyssä oli esillä Kirsty Michellin lumoavan kauniita kuvia, jotka olivat täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Luonto oli otettu upeasti mukaan kuviin, mistä pidin erityisesti. Kuvien väriloisto oli mieletön ja ne veivät mukanaan lumottuun satumaailmaan.

Toinen näyttely puolestaan oli paljon humoristisempi. Esillä oli Alison Jacksonin kuvia, joissa on lavastettu hauskoja kuvia tunnettujen ihmisten kaksoisolentojen avulla. Yhdennäköisyys kuvissa oli välillä todella hämmentävä ja huumorin kohteena olivat mm. Donald Trump, Englannin kuningasperhe, Kardashianit ja monet muut julkisuuden henkilöt.

Pidin kovasti molemmista näyttelyistä ja suosittelen kyllä Fotografiskassa käyntiä, jos sille on aikaa Tallinnan visiitillä. Rakennuksen yläkerrassa sijaitsee ravintola, jossa kävimme teellä ystäviemme kanssa, jotka olivat samaa aikaa käymässä Tallinnassa. Kesäaikaan siellä on auki myös terassi, josta on kivat näkymät Tallinnaan.

Näyttelyn jälkeen kiertelimme Telliskiven alueen putiikeissa, jonka jälkeen poikkesimme syömään F-Hoone ravintolaan. Paikka vaikutti olevan todella suosittu, enkä yhtään ihmettele, koska ruoka oli todella hyvää ja vielä suht edullista. Telliskivestä palasimme takaisin hotellille, jossa vietimmekin taas loppuillan spassa rentoutuen.

Lähtöpäivänä menimme vielä vanhaankaupunkiin kiertelemään, koska ilma oli kauniin aurinkoinen. Teimme muutamia ostoksia ja poikkesimme aivan ihanaan Tassikoogid kahvilaan. Kahvilan sisustus oli vähintään yhtä makea kuin sen tarjoamat kuppikakut ja muut herkut. Syötävän söpöä!

Lopulta oli aika palata satamaan ja jatkaa herkuttelua vielä laivan buffetin äärellä ennen kotiinpaluuta. Reissu oli juuri niin rentouttava kuin tuossa tilanteessa toivoimmekin ja tuntui paljon pidemmältä kuin oikeasti olikaan. Tallinnassa on tullut vietettyä ihan liian vähän aikaa, kun harvemmin siellä on tullut edes yövyttyä. Todella kiva ja tunnelmallinen kaupunki, etenkin silloin kun suurimmat turistimassat eivät ole liikkeellä. Luulenkin, että Tallinnaa, ja ehkä Viroa muutenkin, tulee koluttua nyt lähivuosina enemmänkin, kun se olisi niin helppo reissukohde myös lapsen kanssa.  

Semmoinen oli vuoden 2019 viimeinen reissu. Saas nähdä, mitä kaikkea vuosi 2020 tuo reissurintamalla, vaikka ainakin alkuvuosi kuluukin varmasti Suomen rajojen sisäpuolella. Ainakin luvassa on uusia kokemuksia, kun matkassa on tuo pienin perheenjäsenemme <3