Hyvä kiertoon: Pelastakaa Lapset ry

Kesäkuun loppu tarkoittaa taas hyvän tekemistä ja tällä kertaa lahjoituskohteena on Pelastakaa Lapset ry. Se on vuonna 1922 perustettu poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka edistää lasten oikeuksien toteutumista niin maailmalla kuin Suomessakin. Pelastakaa Lapset tekee työtä lasta arvostavan, lasta huomioivan, lasta kuuntelevan, lapsilta oppivan, lapsille toivoa ja mahdollisuuksia antavan maailman puolesta. Kattavammin sen toimintaan voit tutustua tästä.

Omat vanhempani toimivat aikaisemmin järjestön tukiperheenä kolmelle yksinhuoltajaäidin lapselle. Lapset olivat vanhemmillani yhden viikonlopun kuussa ja he pitävät edelleen perheen kanssa yhteyttä, vaikka tukitoiminta loppui jo useita vuosia sitten. Nuorin lapsista kävi juuri kesäkuussa vanhempieni luona ja tuli äitini kanssa myös minulle käymään. Hän näytti minulle, miten paperista tehdään Pikachu, mutta turha toivo, että olisin sitä tällaisena poropeukalona oppinut :D

Tuon vierailun myötä päätin tukea tässä kuussa Pelastakaa Lapset ry:n toimintaa, jotta mahdollisimman moni lapsi niin Suomessa kuin ulkomailla saisi mahdollisuuden hyvään lapsuuteen. Järjestön toimintaa on mahdollista tukea monilla eri tavoilla, joihin pääset tutustumaan tästä. Itse päädyin käyttämään lahjoitukseni heidän toivekauppaan, joka on myös hyvä lahjaidea. Valittavana on useita erilaisia ja erihintaisia lasten toiveita, joita voi ostaa. Jokaisesta ostoksesta saa kortin, jossa kerrotaan, mitä ostamallasi lahjalla saadaan aikaiseksi. Itse ostin kolme lahjaa.

5 eurolla koulutarvikkeet vuodeksi.

Lahjallasi Pelastakaa Lapset voi hankkia nepalilaiselle lapselle koulukynät ja vihkot vuodeksi.

Nepal on yksi maailman köyhimmistä maista. Nepalissa monen köyhän perheen lasten koulukäynti jää pelkäksi haaveeksi, koska vanhemmilla ei ole varaa lähettää lastaan kouluun. Perheen taloudellinen tilanne voi olla niin tiukka, ettei vanhemmilla ole mahdollisuutta hankkia lapsille edes tavanomaisimpia koulutarvikkeita kuten kyniä ja vihkoja. Niitä ilman kouluun ei kuitenkaan voi mennä.

Pelastakaa Lapset auttaa nepalilaisia lapsia pääsemään kouluun. Kuvan Chin Lamhu syntyi kymmenen vuotta sitten Nepalissa. Samana vuonna hänen isänsä kuoli. Chinin äiti yritti selviytyä yksin pienten lastensa kanssa, mutta hänen oli vaikea saada edes ruokaa riittämään. Chinin tulevaisuus näytti huonolta, sillä Nepalissa köyhän perheen tytöt ovat suuressa vaarassa joutua lapsiavioliittoon tai haitalliseen lapsityöhön. Chinin elämä sai kuitenkin onnellisen käänteen. Pelastakaa Lasten perustama rahasto maksaa Chinin koulunkäynnin ja hän saa jatkaa lapsuuttaan koululaisena.

10 eurolla liikuntakerta Sporttikummin kanssa

Lahjallasi lapsi pääsee liikkumaan oman Sporttikumminsa kanssa.

On tärkeää, että lapset saavat harrastaa liikuntaa, olipa perheen elämäntilanne mikä tahansa. Pelastakaa Lasten Sporttikummi tulee lapsen avuksi silloin, kun vanhemmilla ei ole mahdollisuuksia tai voimavaroja ohjata lastaan liikunnan pariin.

Sporttikummi on turvallinen, valmennuksemme käynyt vapaaehtoinen aikuinen. Hän voi esimerkiksi liikkua lapsen kanssa ihan vaan leikkimielellä tai olla mukana lapsen harjoituksissa tukena, viedä lapsen suunnistamaan tai hiihtämään. Ja ennen kaikkea kannustaa lasta liikkumaan.

Sporttikummi-toiminta poistaa eriarvoisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Se tuo lapsen elämään pysyvyyttä, tavoitteita ja ystävyyttä. Liikunnan myötä lapsi saa yhdenvertaisena toisten lasten kanssa kokea liikunnan riemun ja onnistumisen hetket.

17 eurolla kuukausi lapsiystävällisessä tilassa

Lahjallasi katastrofista kärsivä lapsi voi käydä lapsiystävällisessä tilassa kuukauden ajan.

Katastrofin keskelle joutuneet lapset saattavat traumatisoitua pahoin kokemastaan ja näkemästään. Pelastakaa Lapset auttaa lapsia ja lapsiperheitä palaamaan arkeen katastrofin jälkeen. Järjestömme jakaa katastrofialueilla muun muassa ruokaa, telttoja ja vettä sekä suojelee lapsia perustamissamme lasten tiloissa. Lapsiystävällinen tila on valvottu ympäristö, johon vanhemmat ja huoltajat voivat viedä lapsensa siksi aikaa, kun he etsivät toimeentuloa, kadonneita sukulaisiaan tai ruokaa ja vettä.

Lapsiystävällisessä tilassa lapset voivat oppia, leikkiä ja toipua traumaattisista kokemuksista turvallisessa ympäristössä. Tilan tarkoituksena on suojella lapsia fyysisiltä ja psyykkisiltä haitoilta katastrofin jälkeen tai pitkittyneen kriisin aikana.

Yhteensä lahjoitin järjestölle 32 euroa, koska kesäkuu ei sujunut ilman shoppailusortumisia. Suurin niistä tapahtui Minna Parikan Stock Salessa, josta lähti mukaan punaiset ihanuudet 50 eurolla. H&M:stä puolestaan tarttui mukaan shortsit 7 eurolla ja parit alushousut kympillä.

Hyvää heinäkuun alkua kaikille. Täällä seurataan joka päivä, mitä Kreikassa tapahtuu. Saa nähdä, päästäänkö sinne vai ei ja jos päästään, niin millainen reissu meillä onkaan tiedossa. Ainakin on taas vähän jännitystä elämässä! :)

Turistina Helsingissä: Seurasaari

Meni taas suunnitelmat vähän uusiksi, kun eilen tuli työnantajalta viestiä, että torilla on hommia vasta torstaina, joten lomailu saa jatkua odotettua pidempään. Kelpaa minulle! Eilen menin ensin Tuomaksen ja Anun luokse katsomaa heidän viikon vanhaa poikaa ja tietysti Fylliä siinä samalla. Yllättäen myös he pyysivät minua poikansa kummiksi, joten nyt olen sitten onnesta ymmyrkäisenä molempien veljenpoikieni kummi <3 Tuomas lähti vielä seurakseni elokuviin katsomaan Jurassic Worldin rymistelyä, mikä toimi ihan hyvin 3D:nä kesäillan virikkeenä. Siitä sitten vielä Viivin kanssa kiertämään Larun paikallisia, joissa kaikissa oli tylsääkin tylsempi meno, joten ei paljon tanssittu kuin Pulp Fictionissa :D

 

Nukkumaan menin kuitenkin vasta kolmelta ja sen takia olin yllättynyt, miten pirteänä heräsin tänään aamusta. Päätin käyttää pirteyden hyödykseni ja jatkaa turistikierrosta kotikaupungissani. Niinpä hyppäsin pyörän selkään ja polkaisin kohti Seurasaarta.

 



En edes muista, koska olisin viimeksi käynyt Seurasaaressa, vaikka se kuuluukin Helsingin must see-paikkoihin. Välillä tuntuu, etten oikeasti ole voinut elää elämästäni 18 vuotta tässä kaupungissa, koska olen käynyt niin hävettävän vähän Lauttasaaren ulkopuolella. No, tänään korjasin taas vähän sitä aukkoa ja kiersin koko Seurasaaren ihastellen sen kauniita maisemia ja kiehtovia rakennuksia.

 

 

Ilma oli juuri täydellinen, ei liian kuuma tai kylmä ja tuulikin oli melko leppoisa. Seurasaaresta löytyy vähän kaikkea ja se on helppo retkikohde, jonne pääsee myös bussilla ja lautalla. On metsää, uimarantoja, vanhoja ja uusia rakennuksia, keinuja, grillipaikka, kahvila, museo, lintuja ja muita eläimiä.

 

 

Iso osa saaresta on museoaluetta, jonne on siirretty vanhoja puurakennuksia ympäri Suomea. En ole varma, olisiko alueelle pitänyt ostaa jokin pääsylippu, mutta kukaan ei sellaista ainakaan tullut minulta kysymään.

 

Rakennuksia löytyi aina vilja-aitoista tuulimyllyyn ja kirkkoon asti. Ja löytyi sieltä myös sympaattinen puhelinkoppi. Ehkä sitä tulee joku päivä käytyä alueella oman luokankin kanssa opastetulla kierroksella. Nyt tyydyin vain ihastelemaan rakennusten ulkokuoria.

 

Seurasaaresta aukeaa hyvät maisemat Lauttasaareen, joten pakkohan se oli räpsiä kuvia myös siitä ja sen purku-uhan alla olevasta vesitornista. Itse toivon kovasti, että torni säilytettäisiin, koska se on Lauttasaaren tärkeä symboli.

 

Antoisan saarikierroksen jälkeen palkitsin itseni jätskillä, jotta jaksoin polkea taas takaisin kotiin. Jos pitäisi valita paras asia Helsingistä, se olisi ehdottomasti meri ja sen saaret. Suosittelen lämpimästi kaikille Helsingissä vieraileville tai täällä asuville käyntiä jollakin Helsingin saarista. Seurasaari oli sen verran ihana paikka, että tämä Hesa-turisti palaa sinne varmasti vielä uudemmankin kerran.

 

Pyöräreittini kulki myös kolmen muun Helsingin saaren, Kuusi-, Lehti- ja Kaskisaaren kautta. Kuusisaaressa sijaitsee muun muassa Didrichsenin taidemuseo, jonka piha oli täyttynyt jonkinlaisesta paitataiteesta. Lehtisaari on Lauttasaaren kaltainen asuinsaari, jossa kävimme tarhan kanssa mörrikoulussa. Kaskisaari taas on puhtaasti juppisaari ilman palveluja, jossa asuvat Räikköset ja muut hyvätuloiset.

 

Sellainen turistipäivä minulla tänään. Saa nähdä, mikä on seuraava kohteeni tässä Helsinki-projektissa, ehkä vihdoin se Suomenlinna. Tuon suorituksen jälkeen olenkin jaksanut vain syödä, käydä suihkussa ja hillua aamutakissa. Ihana loma <3

Lomapossun kuulumiset



Niin se vaan meinaa jo kesäkuukin lähestyä loppuaan. Se on ollut "virallinen" lomakuukauteni paria toripäivää lukuun ottamatta. Jotkut aina ihmettelee, miten saan aikani kulumaan itsekseni tekemättä melkein mitään, enkä osaa oikein itsekään vastata siihen. Kai se on vaan se erakkosieluus, joka auttaa jaksamaan oman naamansa katselemista päivittäin.



Kuka nyt ei tätä naamaa jaksaisi katsoa? :D

Tällä viikolla olen kyllä ollut ihan ylisosiaalinen, kun ensin oli juhannus, maanantaina mummin synttärit sukulaisineen, tiistaina grillattiin isin, Tuomaksen ja Fyllin kanssa ja keskiviikkona kävin kummieni ja ystäväni luona Vantaalla. Illasta kävin vielä Viivillä, jolle totesinkin, että pakko pitää torstaina välipäivä ihmisistä tai aivot räjähtää. Edessä on kuitenkin vielä suuret koettelemukset, kun seuraavat 5 viikkoa kuluvat lähes kokonaan muiden ihmisten seurassa. Saa nähdä, missä vaiheessa alkaa savu nousta korvista.

 

Vaikka välillä on tuntunut, ettei kesäkuuhun ole mahtunut yhtään kauniita ilmoja, niin kuvista löytyy todistusaineistoa myös niistä paremmista säistä. Kesäaikaan Lauttasaari on parhaimmillaan ja sitä onkin tullut kierreltyä paljon kävellen ja pyörän selässä. Rakastan niitä pieniä hetkiä, kun voi ihastella kaikessa rauhassa luontoa ja merta. Katsoa purjeveneiden kulkua ja haistaa kesän tuoksun ilmassa. Ainoa huono puoli on järjetön tuuli, joka on lähes päivittäistä. En edes muistanut, että jossain voi tuulla näin paljon. No, onpahan ainakin tekosyy olla laittamatta hiuksia mitenkään, kun rantakävelyn jälkeen ne näyttävät aina harakanpesältä :D 

 

Mindi meinasi lähteä lentoon tuulen mukana :)

 

Olen taas onnistunut hankkimaan itselleni jonkinasteisen sokeriaddiktion, joka päivä on vaan saatava jotain makeaa. Karkki, pulla, jätski, kakku, kaikki käy! Onneksi kesällä tulee muuten syötyä vähän kevyemmin (niin varmaan!) ja kohta pystyn tyydyttämään makeanhimoani marjoilla työsuhde-etujen kautta. Vähän hirvittää vetää jo ensi viikolla Kreikassa bikinit päälle, kun on tämmöinen lomapossuolo, mutta so what! Jos siellä edes onnistuisi vaihtamaan värinsä maidonvalkoisesta kirkkaanpunaiseen :D

 

Kesäherkkuja, nam!

Mitäs muuta tähän kesäkuuhun on vielä mahtunut, mistä en ole muistanut kertoilla? Ainakin se, että työsopimus tuli postissa ja löysin nimeni tulevan työpaikkani nettisivuilta muiden opettajien joukosta. Tuli aika virallinen olo, kun näki mustana valkoisella, että minulla on ihan oikeasti elokuusta lähtien oma 3. luokka. Jännittää jo nyt niin pirusti, mutta yritän keskittää pahimman panikoimisen elokuun puolelle!

 

Käväisin nauttimassa kirppistunnelmasta Hietsussa ja testasin uuden pyöränkelloni :)

 

Ainiin, kävihän kummipoikanikin perheineen moikkaamassa meitä kesäkuun alussa. 4-vuotias poitsu alkaa olla tosi reippaassa iässä ja osaa ottaa Mindinkin jo tosi nätisti huomioon. Toivottavasti kerettäisiin vielä nähdä elokuussa Turun päässä, ennen kuin syksyn kiireet vievät mennessään. Saatiin myös ihania kukkia, jotka ovat ihme kyllä vielä hengissä samoin kuin ennen vappua ostamani orvokit. Mähän olen aika pro kukkien tappamisessa, joten tämä saattaa olla jo uusi ennätys!

 

 

Kesäkuussa saavutin myös yhden henkisen virstanpylvään. Kaksi ja puoli vuotta siihen meni, mutta vihdoin vuodatin viimeiset kyyneleet exäni takia. Kaiken järjen mukaan ne olisi pitänyt vuodattaa jo aikoja sitten, mutta tunneasiat eivät yleensä tottele järkeä. Sitähän sanotaan, että suhteesta toipumiseen menee puolet sen kestosta ja näköjään se piti paikkansa, vaikka itse eron hyväksyin jo aikoja sitten. Vaikka tähän väliin on mahtunut paljon uusia ja vanhoja ihastuksia, treffejä, säätöjä, uusi seurustelukumppani ja vaikka mitä muuta, jollain tasolla tuo ihminen on kulkenut mielessäni ja onnistunut satuttamaan teoillansa vielä pitkään suhteemme loppumisen jälkeen.

 

  

En enää edes tiedä, kumpi on satuttanut enemmän vuosien aikana, meidän suhde vai sen jälkeinen aika, mutta vihdoin se kaikki on ohi. Vihdoin olen saanut sen viimeisenkin puukon rintaani ja hyväksynyt sen, etten ehkä tuntenut yhtään sitä ihmistä, jonka kanssa jaoin elämäni lähes 5 vuotta. Rakkaus, ystävyys, ikävä, suru, viha ja katkeruus, koko tunnekirjo on käyty läpi ja vihdoin olen täysin vapaa. Ja vihdoin pystyin kuuntelemaan tämän kappaleen, joka kertoo sanasta sanaan meidän erosta, ilman yhtäkään kyyneltä.

 

 

Teille kaikille, jotka olette juuri kohdanneet viimeisen aamun haluan sanoa, että elämä tulee vielä hymyilemään. Se tulee olemaan vielä paljon parempaa kuin uskottekaan. Tulee vielä aamu, kun vierität viimeisen kyyneleen sen ihmisen takia. Tulee muita, joiden takia vuodattaa kyyneliä. Tulee uusia ihastumisia ja rakastumisia. Tulee maailman huonoimpia ja aika ihania treffejä. Tulee iloa, naurua ja onnea. Tulee kyllästymistä, ärsytystä ja epätoivoisuutta. Tulee huikeita seikkailuja ja paljon oppeja itsestä. Tulee mitä vaan ja kaikkea, kunhan uskallat ottaa sen vastaan. Ja annat itsellesi aikaa toipua. Ero ei ole maailmanloppu. Se on uuden luvun alku.

 

Sellaista sekalaista settiä kuuluu tämän lomapossun elämään. Ensi viikolla sitten taas torille ja lauantaina kohti Kreikkaa. Tänään menen ihastelemaan tuoreinta veljenpoikaani ja vietän lisää laatuaikaa itseni kanssa suuntaamalla elokuviin katsomaan Jurassic Worldia. Saa nähdä, mihin kesäilta sen jälkeen kuljettaa. Ehkä tanssimaan kuin Pulp Fictionissa. "Tää elämä on levoton, mutta olkoon." (Haloo Helsinki!)

 

 

Miten teidän muiden kesä on startannut? :) 

MatkaMuistoja: Kypros & Pafos

Kesän hellejaksoja edelleen odotellessa on hyvä palata muistoissa Kyproksen kuumaan kesään, jonne matkustimme silloisen poikaystäväni kanssa vuonna 2009. Ensimmäinen yhteinen reissumme suuntautui Nizzaan ja Pariisiin edellisenä syksynä, mutta siitä en kirjoitellut postausta, koska kyseiset kohteet ovat olleet ja tulevat olemaan vielä esillä blogissani.

Saavuimme Larnakan lentoasemalle yöllä, jossa meitä odotti vuokra-auto. Päätimme jäädä autoon nukkumaan parkkipaikalle, josta kuumottava aamuaurinko herätti meidät jo varhain. Niinpä lähdimme ajelemaan kohti Pafosta, joka sijatsee noin 150 kilometrin päässä Larnakasta. Pafos on reilun 50 000 asukkaan rannikkokaupunki, joka on yksi Kyproksen suosituimmista matkailukohteista.

Parin tunnin ajelun jälkeen löysimme hotellimme ja pääsimme nauttimaan kuumasta päivästä uima-altaalle ja pienelle rannalle. Lämpöä taisi olla lähes päivittäin melkein 40 astetta, joten hikoilemiselta ja palamiselta ei voinut taaskaan välttyä!

Itse olen kuitenkin todella huono pelkästään makaamaan auringossa, minkä takia oli hyvä, että Pafos tarjosi perinteisen rantalomailun rinnalla myös paljon mielenkiintoista nähtävää. Jos sekään ei vielä jollekin riitä, niin vuokra-autolla on helppo huristella ympäri Kyprosta vähän laajemminkin. Itse kiertelimme kuitenkin vain Pafoksen lähialueilla.

Pafoksen satama-alue on eloisa ja siellä sijaitsee myös Nea Pafoksen linnoitus. Pafos toimi Rooman aikana Kyproksen pääkaupunkina, minkä takia sen alueelta löytyy paljon mielenkiintoisia arkeologisia nähtävyyksiä. Yksi alueen kuuluisimmista vierailukohteista on Dionysoksen talo, jossa on tuhansia neliöitä jopa 1600 vuotta vanhoja, hyvin säilyneitä mosaiikkeja.

Aivan hotellimme takapihalla puolestaan sijaitsi toinen Unescon maailmanperintökohde Kuninkaiden haudat. Kiveen hakatut haudat ovat hellenistiseltä ja varhaisroomalaiselta aikakaudelta. Hautoihin on kuitenkin haudattu Pafoksen ylimystöä eikä kuninkaita, kuten nimi antaa ymmärtää.

Yhtenä päivänä ajelimme paahtavaa hellettä karkuun Troodos-vuoristoon. Ihastelimme kauniita maisemia, pysähtelimme sympaattisiin kyliin ja nautimme hyvää ruokaa. Niin ja ajoimme hirveä kokoisen käärmeen päälle!

Vierailimme myös Afroditen temppelin raunioilla ja sen yhteydessä olevassa museossa, jotka sijaitsevat noin 15 kilometrin päässä Pafoksesta. Se ei kuitenkaan mielestäni ollut mikään kovinkaan vaikuttava nähtävyys.

Afroditen kerrotaan syntyneen juuri Pafoksella meren vaahdosta ja purjehtineen simpukankuorella Petra tou Romiouksi nimetylle kalliolle. Ajoimme yhtenä päivänä tuolle kauniille rannalle ihastelemaan Afroditen synnyinpaikkaa ja nauttimaan aurinkoisesta päivästä.

Muun muassa sellaista kaikkea tarjosi lomamme Kyproksella. Se on helppo ja monipuolinen lomakohde, jonne voisin itsekin kuvitella suuntaavani vielä joskus uudestaan. Seuraavaksi vuorossa on kuitenkin Kreikka, josta lähdemme Viivin kanssa nautiskelemaan jo reilun viikon päästä. Toivotaan, että koko maa ei ole jo silloin täydessä konkurssissa!

Hyvää juhannusta!

Kaksi sateista toripäivää takana ja nyt alkaa perinteinen mökkijuhannus. Tosin uudella porukalla. Onneksi on sentään Viivi mukana menossa, kun Mindikin kaapattiin Helsinkiin. Kokkoakaan ei ole, mutta eiköhän me jotain keksitä! Onneksi ruokaa on ainakin tarpeeksi. Yöllä tuli myös lisää aihetta juhlaan, kun Tuomakselle ja Anulle syntyi pieni poika <3 Niinpä tämä triplatäti toivottelee kaikille iloista juhannusta sateesta huolimatta! :)

Lisäys 21.6 Kukkia, rinsessoja, sadetta, paistetta, sumua, herkkuja, grillausta, unohtuneita ruokailuja, saunomista, paljuttelua, synttäreitä, pyllyjä, huonoja juttuja, kokkoja, hajonneita tavaroita, naurua, huutoa, triviaalia, tanssia ja tähtien tuijottelua. Niistä oli muun muassa tämän vuoden juhannus tehty.

 

Toivottavasti muillakin oli onnistunut juhannus :)

KesäHesa

Lauantaina Suomen kesä näytti hetken parempia puoliaan ja sen kunniaksi poistuimme Viivin kanssa jopa rakkaalta Saareltamme. Suunnitelmissamme oli mennä Suomenlinnaan, mutta kärsivällisyytemme ei riittänyt lauttajonossa seisoskeluun.

 

Niinpä päätimme siirtyä Kauppatorin ihmis- ja lokkivilinästä kohti viime vuonna avautunutta Finnair Skywheelia, jossa kumpikaan meistä ei ollut vielä käynyt kertaakaan. Toisin kuin London Eyehin, tähän maailmanpyörän ei ollut minkäänlaista jonoa. Lippu maksaa aikuiselta 12 euroa ja opiskelijalta 10 euroa.

 

 

Niinpä nousimme lähes tyhjään maailmanpyörän ihastelemaan Helsingin maisemia. Olin kyllä pettynyt siihen, miten vähän sieltä oikeastaan näki Helsinkiä. Maisemat rajoittuivat pelkkään keskusta-alueeseen ja merinäkymään. Jopa Lauttasaaren lintutornista näkee laajemmin Helsinkiä.

 



Olihan tuo ihan kiva päästä kokemaan, mutta en kyllä ihan heti menisi toiste, jos ei pääsisi ilmaiseksi. Jotenkin muuten hassua kulkea Helsingissä, kun tunnen itseni ihan turistiksi täällä, vaikka tämä onkin kotikaupunkini. Turkuvuodet tekivät selvästi tehtävänsä :D

 

Maailmanpyörästä suuntasimme Kauppahallin kautta kohti Kaivaria nauttimaan aurinkoisesta kesäpäivästä piknikin merkeissä. Ihmisiä oli yllättävän vähän liikkeellä, mikä ei haitannut meitä ollenkaan.

 

Päivä kului ihoa kärtsäten,  hölmöistä ja vakavista asioista jutellen, vammakuvia ottaen ja muun muassa lakritsipopcornilla herkutellen. Tuollaisista pienistä asioita koostuvat mielestäni täydelliset päivät. Nyt kun olemme nähneet Viivin kanssa paljon useammin kuin ennen, en osaa enää edes kuvitella, että asuisimme eri kaupungeissa. Paras ystävä on jotain mittaamattoman arvokasta <3

 

Päivän kääntyessä iltaan kävelimme rannan kautta takaisin kohti keskustaa, koska minun oli pakko saada maailman parasta jäätelöä. Suussa sulavan hyvää vanhanaikaista vaniljapuikkoa myydään ainoastaan Helsingin jäätelötehtaan kioskilla. Voi nam, miten hyvältä se taas maistuikaan!

 

 

Ilta jatkui omalta osaltani vielä hyvin myöhään (tai aikaiseen :D) Saarella kavereiden kanssa iltaa istuen. Loma on kyllä ihanaa, kun voi valvoa ja nukkua milloin vain haluaa. Tällä viikolla kutsuvat sitten jo torihommat parina päivänä ennen juhannusta. Juhannussuunnitelmat ovat taas ihan auki, toivon että saisimme koottua jonkinlaisen porukan meidän mökille Porvooseen, mutta saa nyt nähdä kuinka siinä käy.

 

Ainiin, jos jotakin kiinnostaa, mitä perjantaiselle Helsinki-päivän konsertille kävi, niin se näkyy ylläolevasta kuvasta. Porukkaa oli ihan älyttömästi ja konserttialueelle pääsemisestä ei tullut yhtään mitään. Koko alue oli peitetty niin, että sen ulkopuolelta ei oikeastaan nähnyt yhtään lavalle. Se oli mielestäni ihan älytöntä, koska kyseessä oli ILMAISKONSERTTI. Olen viimeksi ollut paikalla silloin, kun konsertti järjestettiin vielä Kaivarissa ja silloin lavalle kyllä näki, vaikka ei ollutkaan varsinaisella konserttialueella. Luulisi, että sen tarkoituksena olisi, että mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan konsertista, mutta ilmeisesti ei.

 

Niinpä kuuntelin vain Haloo Helsingin ja Elastisen keikat, joiden jälkeen lähdin sukumme matkatoimisto Olympian kesäjuhliin. Tarkoituksenani oli palata konserttiin vielä illemmasta, mutta sangria ja herkulliset tapakset veivät voiton surkeasti organisoidulta konsertilta.

 

Nyt on sitten ollut todistetusti kaksi kunnollista kesäpäivää, saa nähdä koska on seuraavien vuoro. Tällä hetkellä on taas aikamoinen ärsytys Suomen kesää kohtaan. Tätäkö tässä taas odotettiin koko vuosi kuin kuuta nousevaa? 15 astetta, tuulta ja sadetta. No, onneksi sadepäivieni riemuna on Tinder ja sen outoakin oudommat miehet :D

 

Mukavaa viikon jatkoa kaikille! :)

Blogihaaste: Liebster Award

Tällä viikolla sain suureksi yllätyksekseni ja riemukseni blogitaipaleeni ensimmäisen blogihaasteen Nooran elämää-blogista. Kiitos kovasti tästä kunniasta :)

 

”Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle.”

Säännöt:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Tässä Nooran kysymykset minulle:

 

1. Mikä on lempipaikkasi?

Koti, mutta myös luonnossa sijaitsee monia lempipaikkojani.

2. Mitä urheilulajia haluaisit harrastaa, mutta et syystä tai toisesta harrasta?

Olen useamman vuoden haaveillut roller derbyn aloittamisesta, mutta aina se on jäänyt kokeilematta.

3. Kuka on eniten elämääsi vaikuttanut henkilö?

Paras ystäväni Viivi.

4. Kolme asiaa mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Tulitikut, puukon ja hirveän kasan suklaata.

5. Minne haluaisit matkustaa kaikista eniten?

Apua, ei tällaista saa kysyä matkustushullulta! Uusi-Seelanti on ollut ehkä pisimpään must see-listallani, mutta on niitä lukuisia muitakin.

6. Mihin tv-sarjaan olet viimeksi koukuttunut?

 

Sarjoihin koukuttuminen on erikoisalaani, vaikka kesällä telkkaria tulee seurattua huomattavasti vähemmän. En tiedä voiko puhua vielä koukuttumisesta, mutta viime sunnuntaina startannut The Affair vaikutti sen verran kiinnostavalta tuttavuudelta, että sitä tulee varmasti seurattua kesän aikana.

7. Mikä on lempiruokasi ja kuka sen tekee parhaiten?

 

Sopivasti tulinen intialainen tai nepalilainen ruoka. Mutta äidin tekemät lihapullat ovat kyllä myös herkkua.

8. Tykkäätkö tanssimisesta?

Tykkään! Monta kertaa olen yrittänyt harrastaakin erilaisia tanssilajeja flamencosta itämaiseen tanssiin, mutta en vaan pysty sisäistämään niitä koreografioita. Siksi olen tyytynyt vapaamuotoiseen kreisibailaukseen kotona ja yökerhoissa  :D

9. Jos voisit lahjoittaa suuren summan hyväntekeväisyyteen, mikä olisi kohteesi?

 

Todennäköisesti jakaisin summan useamman eri hyväntekeväisyyskohteen kesken. Ainakin humanitaarinen apu ja luonnonsuojelu olisivat etusijoilla.

 

10. Mikä on voimaeläimesi?

Enpä ole koskaan miettinyt. Niin kauan kuin muistan olen kerännyt kaikkea virtahepokrääsää, mutta nykyään pöllötavarat alkavat kiriä rinnalle. Ehkä ne sitten ovat voimaeläimeni :D

11. Millainen on sinun mielestäsi täydellinen päivä?

 

Täydellisissä päivissä on parasta se, miten erilaisissa tilanteissa niitä voi kokea. Yleensä ne rakentuvat kuitenkin hyvästä seurasta, hyvästä ruuasta, hyvästä ilmasta ja hyvästä fiiliksestä. Tai iloisista yllätyksistä :)

 

Seuraan ylipäätänsä aika vähän blogeja ja suurin osa niistä on jo valmiiksi melko suosittuja. Siksi en ajatellut haastaa mitään yksittäisiä blogeja. Haluaisin kuitenkin tutustua uusiin, mielenkiintoisiin blogeihin, joten jätän haasteen avoimeksi kaikille. Lisään sen myös Blogipolun, joka korvaa tavallaan lopetettua Blogilistaa, Haasteet-osioon. Olisi kiva, jos kävisit kommentoimassa minulle, mikäli päätät vastata kysymyksiini, niin voin käydä tutustumassa blogiisi tarkemmin :)

 

Ja tässä tulisivat 11 kysymystäni niille, jotka ottavat haasteen vastaan:

 

1. Mikä on ikimuistoisin matkakokemuksesi?

2. Mikä on ollut kaikkein rohkein tekosi?

3. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut ja keneltä olet sen saanut?

4. Mikä on erikoisin tai kummallisin taitosi?

5. Mitä teet kotona yksin, kun kukaan ei ole näkemässä?

6. Jos voisit asua missä vain, missä asuisit?

7. Jos saisit pelastaa kotoasi vain kolme tavaraa tulipalolta, mitkä ne olisivat?

8. Jos saisit pitää vain yhden viidestä aististasi, mikä se olisi ja miksi?

9. Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi?

10. Mikä on suurin pelkosi?

11. Mikä on suurin unelmasi?

 

Rentouttavaa sunnuntain jatkoa kaikille :)

Varo, mitä toivot

Koska se voi oikeasti toteutua. Tällä hetkellä elämässäni tuntuu olevan käynnissä ihmeellinen kausi. Toiveiden toteutumiskausi nimittäin. Tämä alkaa käydä melkein pelottavaksi ja täytyy oikeasti alkaa harkita, mitä sitä päättää toivoa. Onko teillä muilla kokemusta vastaavasta?

 

Kaikki alkoi siitä työpaikasta. Koko kevään olin taas ahdistunut tulevasta ja toivoin niin kovasti jonkinlaista suuntaa elämälleni. Täyttelin työhakemuksia, mutta odotukset olivat kaikkea muuta kuin korkealla. Sitten tapahtuivat kuitenkin ensimmäiset ihmeet, pääsin työhaastatteluihin. Ja sen jälkeen tapahtui toinen ihme, en jäätynyt niissä tilanteissa samalla lailla kuin aikaisemmin. Poistuin kolmesta haastattelusta iloisin mielin ja kiitollisena opettavaisista kokemuksista. Ja sitten tapahtui kolmas ihme, minulle tarjottiin työpaikkaa kaksi tuntia viimeisen haastattelun jälkeen. Ja sen jälkeen neljäs ihme, kun selvisi, että olisin päässyt toiseenkin hakemistani työpaikoista.

 

Valmistujaissamppanjaa työpaikan ja palkallisen kesäloman kunniaksi :)

 

Onneksi soitot tulivat näin päin, koska muuten olisin lupautunut paljon lyhempään työsopimukseen. Nyt sopimukseni piti olla kesäkuun alkuun asti. Määräaikaisissa sijaisuuksissa on todella harvinaista, että ne jatkuisivat koko kesän, enkä sitä odottanutkaan (salaa toivoin vain). Maanantaina tuli kuitenkin puhelu koulun rehtorilta, jossa hän ilmoitti, että he olivat tehneet muutoksen työsopimukseeni ja saisin myös ensi kesältä palkan. Pomppasin melkein kattoon riemusta! Elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma odottaa siis jo vajaan vuoden päässä :)

 

Toiveiden toteutumiset eivät kuitenkaan todellakaan jääneet tähän. Äitini lupasi minulle aikanaan valmistujaislahjaksi Minna Parikan kengät ja viime kesänä kävimmekin sovittelemassa niitä Helsingin liikkeessä. Silloin ei ikävä kyllä löytynyt sopivaa kokoa suosikeistani, joten päätimme jättää asian hautumaan. Hautumisaika jatkui aina eiliseen asti. Suuntasimme Parikan Stock Sales tapahtumaan, jossa myytiin vanhoja mallistoja pilkkahintaan.

 

Odotus palkittiin moninkertaisesti <3

 

Paikalle oli älytön tunku ja jouduimme jonottamaan noin tunnin. Äiti oli jo ihan varma, ettei siellä olisi enää sopivia kokoja jäljellä, kun pääsisimme paikalle. Minä jaksoin kuitenkin vielä toivoa. Ja se kannatti jälleen kerran. Lemppareitani siellä ei ollut myynnissä, mutta mukaan lähti kolmet ihanuudet 230 eurolla. (Jos joku ei tiedä, niin yhdet Parikat maksaa yleensä noin 300 euroa tai enemmän.) Äiti osti minulle lahjaksi kahdet upeat nilkkurit (90 euroa/kpl) ja juuri kun olimme tekemässä lähtöä bongasin vielä nuo punaiset kiiltonahkaihanuudet 50 eurolla itselleni. Onnistunutta ostospäivää juhlistimme Teatterin salaateilla ja itsesuunnittelemillamme Magnumeilla, nam!

 

Nam, nam, nam ja nam!

 

Täällä blogissakin kirjoittelin, että olisi kiva saada jotain kesäsutinaa, eikä sitäkään tarvinnut kauan odotella. Viime viikonloppuna lähdimme Viivin kanssa Helsingin yöelämään käänteistaktiikan voimin. Yleensähän meille käy niin, että kaikki pitkät miehet kiertävät meidät kaukaa ja eksoottiset minimiehet pyörivät ympärillä riesaksi asti. Nyt päätettiin, että lähdetään "metsästämään" minareita ja kuinkas sitten kävikään? Saimme viettää lähes koko illan pitkien ja hyvännäköisten miesten kanssa, success!!! Eipä niistä mitään vuosisadan rakkaustarinaa taas kehkeytynyt, mutta olipahan piristävää vaihtelua.

 

Miten niin ollaan pelottavia? :D

 

Ainiin, eilen toteutui vielä yksi toiveeni, kun sain elämäni ensimmäisen blogihaasteen Nooran elämää blogista. Välillä tuntuu, että sitä kirjoittaa vain itselleen, kun kommentteja ei mitenkään hirveästi tulvi blogiini. Siksi onkin aina ilahduttavaa kuulla, että joku on löytänyt blogini ja vielä tykästynyt siihen. Tulipahan taas kummasti uutta intoa tähän kirjoitteluun :) Blogihaasteen pariin palaan mahdollisimman pian, ehkäpä jo sunnuntaina.

 

Tiedän, että tällaisia kausia ei tule kauhean usein ja siitä pitäisi nyt vain nauttia täysillä. Ja nautinkin. Mutta samalla myös pelottaa, koska tulee taas rysähdys pohjalle. Siihen kun olen paljon tottuneempi kuin tällaiseen nousukiitoon. Siksi kai kaikki tämä tuntuu niin pelottavan hyvältä, vaikka tiedän, että olen sen kaiken omilla teoillani ansainnut. Miksi itsestään ja omista saavutuksistaan on niin vaikeaa olla ylpeä?

 

Tänään lähden kuitenkin nauttimaan Helsinki-päivästä, jossa en olekaan käynyt vuosiin. Kerkesin jo surkutella, etten pääse tänä kesänä millekään festareille, mutta Helsinki-päivän konsertti tuli kuin tilauksesta. Lavalle nousevat muun muassa Haloo Helsinki!, Elastinen, Sunrise Avenue sekä Jenni Vartiainen, ja vielä täysin ilmaiseksi. Toiveiden täyttymys, etten sanoisi ;)

MatkaMuistoja: Kiertomatka Perussa ja Boliviassa

Sitten on aika palata takaisin matkustuksen pariin ja loppuvuoteen 2008. Äitini oli aikaisemmin saman vuoden aikana lähtenyt vapaaehtoiseksi perulaiseen lastenkotiin, josta lähdimme häntä isän kanssa sitten hakemaan takaisin. Yhdessä kiersimme parin viikon ajan ympäri Perua ja Boliviaa. Matka oli vanhempieni ylioppilaslahja minulle ja matkaan lähti myös eräs tuttavaperheemme, joilla on samanikäinen tytär kuin minä. 

Lensimme aluksi Limaan, josta jatkoimme Cuscon kaupunkiin, jossa äitini työskenteli lastenkodissa. Cusco sijaitsee Andeilla 3400 metrin korkeudessa ja siellä asuu vähän reilu 100 000 ihmistä. Se tunnetaan Inkojen pääkaupunkina ja matkailijoille se toimiikin yleensä välipysäkkinä matkalla Machu Picchulle. Myös Cuscossa sijaitsee massiivisia inkaraunioita, joista kävimme katsomassa Sacsahuamán valtavia raunioita.

Pääkohteemme oli kuitenkin yksi maailman mystisimmistä paikoista, muinainen Inkakaupunki Machu Picchu. Se sijaitsee 70 kilometrin päässä Cuscosta Urubamban laakso yläpuolella 2430 metrin korkeudessa trooppisen vuoristometsän keskellä. Machu Picchun rakentaminen aloitettiin noin vuonna 1440 ja sen alueella asui noin 1200 asukasta. Se säilyi asuttuna vuoteen 1532 asti, jolloin espanjalaiset saapuivat Peruun. Syytä sen hylkäämiseen ei tiedetä varmasti, koska valloittajat eivät koskaan löytäneet kaupunkia sen syrjäisen ja hankalan sijainnin vuoksi. Inkojen kadonnut kaupunki tuli laajalti tunnetuksi vasta vuonna 1911 ja siitä on vuosien saatossa kehittynyt yksi maailman suosituimmista matkailukohteista. Nykyään kävijöitä on jo niin paljon, että Machu Picchu on vaarassa tuhoutua.

Ennen kuin jatkoimme matkaamme Boliviaan pääsimme tutustumaan äitini työpaikkaan, paikalliseen lastenkotiin, jossa vietettiin erään tytön syntymäpäiviä. Tunnelma oli koko päivän iloinen ja pääsimme mukaan juhlallisuuksiin tanssin ja herkuttelun muodossa. Kaikki tytöt tulivat rankoista olosuhteista, mutta silti he olivat täynnä naurua ja iloa. Tuo vierailu vahvisti entisestään haluani lähteä tekemään vapaaehtoistyötä lasten parissa ulkomaille. Ja vihdoin viime vuonna siihen tuli tilaisuus, kun suuntasin Etelä-Afrikkaan.



Cuscosta matkamme jatkui maailman korkeimpaan pääkaupunkiin La Paziin, Boliviaan. Kaupunki sijaitsee paikoittain yli 4000 metrissä ja sen saimme myös huomata pahoinvoinnin ja heikotuksen muodossa. Vuoristotaudin oireita helpottaaksemme nautimme joka päivä kokateetä.



Tutustuimme kaupunkiin yksityisoppaan opastuksella. Keskusta-alueen lisäksi vierailimme läheisessä Valle de La Lunassa, joka on kuun pintaa muistuttava kalliolaakso.

Pääsimme myös tutustumaan paikalliseen markkinaelämään, jossa oli myynnissä muun muassa alpakan sikiöitä tuottamaan onnea ja grillattuja marsuja välipalaksi (jäivät molemmat ostamatta!). Vierailimme myös parissa museossa, jossa pääsimme tutustumaan Bolivian historiaan ja musiikkiin.

Pääkaupungin vilinästä siirryimme luonnonrauhaan Copacabanalle, Titicaca-järven rannalle. Nimestään huolimatta valkoista hiekkarantaa kyseisestä paikasta ei löydy, mutta karun kauniita maisemia senkin edestä. Titicaca-järvi on pinta-alaltaan 8300 neliökilometriä ja se sijaitsee sekä Perun että Bolivian puolella.



Copacabanalta käsin teimme veneellä päiväretken kahdelle Titicaca-järven saarista. Ensiksi vierailimme pienemmällä Isla de la Lunalla ja sen jälkeen teimme pidemmän vaelluksen Isla del Solin upeissa maisemissa. Viimeisillä metreillä ukkonen alkoi jo jyrähdellä taivaanrannassa, mutta pääsimme onneksi takaisin hotellille juuri ennen ukkomyrskyä.

Seuraavana päivänä siirryimme takaisin Perun puolelle ja kävimme vierailulla ehkä koko Titicaca-järven kuuluisimmilla "saarilla", Los Uros saarilla. Useampi sata ihmistä asuu edelleen vakituisesti näillä kaisloista rakennetuilla saarilla. Myös asukkaiden rakennukset ja veneet on tehty kaisloista.

  

Titicaca-järveltä käänsimme minibussin nokan takaisin kohti Limaa. Teimme matkaa useamman päivän ja pysähtelimme useissa mielenkiintoisissa paikoissa. Matkan varrella mahtui paljon upeita maisemia, kuten kiemurtelevia serpentiiniteitä, vehreitä peltoja, karuja kallioita ja vuoria sekä upeita hiekkarantoja ja dyynejä.



 

Pysähdyimme myös Nazcan autiomaassa, jossa sijaitsevat muinaisten intiaanien tekemät valtavat Nazcan linjat ja muut kuviot.



Yhtenä iltana pääsimme myös nauttimaan dyyneistä oikein kunnolla auton kyydissä. Saimme myös kokeilla hiekkalautailua, joka oli tosi hauskaa puuhaa. Onnistuneen illan kruunasi kaunis auringonlasku.

Viimeinen retkemme ennen kotiinpaluuta suuntautui Ballestas-saarille, jotka sijaitsevat lähellä Paracasin kylää. Saaret toimivat kotina muun muassa hylkeille, pingviineille ja lukuisille muille linnuille. Ja haju oli sen mukainen :D

Sellainen kahden viikon seikkailu meillä. Tuon matkan jälkeen olen hinkunut monesti takaisin Etelä-Amerikkaan, kun niin paljon tuosta kiehtovasta maanosasta on vielä näkemättä. Etelä-Amerikka vaatii kuitenkin matkakohteena paljon aikaa ja rahaa, mutta joku päivä teen varmasti vielä paluun sinnekin päin. Löytyykö lukijoista muita Etelä-Amerikan faneja tai sinne haaveilevia? :)