Matkamme alkoi ja päättyi Bristoliin, jossa Emily on asunut jo reilut kaksi vuotta. Bristol on reilu 400 000 asukkaan vanha satamakaupunki Lounais-Englannissa lähellä Walesin rajaa. Vaikka Bristol on Englannin kuudenneksi suurin kaupunki, se oli minusta ihanan kodikas ja kompaktin kokoinen.
Aloitimme Bristoliin tutustumisen kaupungin maamerkiltä, Clifton Suspension Bridgelta. Kyseessä on suuri riippusilta, joka ylittää Avon-joen. Sillan ympäristössä oli laajoja puistoalueita ja siellä on varmasti kesäaikaan ihana viettää piknikkiä.
Sillalta siirryimme Bristolin keskustaan. Aluksi nousimme 32 metriä korkeaan Cabot Toweriin, mikä olikin aika jännittävä kokemus, koska portaikko huipulle oli todella kapea ja pimeä. Koska torni sijaitsee suuren mäen päällä, sieltä aukesi hienot maisemat Bristoliin ja sieltä sai hyvän kokonaiskäsityksen kaupungista. Torniin kiipeäminen on ilmaista, joten suosittelen käymään siellä, jos et ole pahasti klaustrofobinen.
Tornilta jatkoimme lounaalle ydinkeskustaan, joka oli täynnä upeita, vanhoja rakennuksia. Yksi upeimmista rakennuksista oli Bristolin yliopisto, joka muistutti kovasti Tylypahkaa. Ihan uskomatonta, että jotkut saavat oikeasti opiskella niin upeissa puitteissa!
Bristolissa on mielestäni jaettu keskusta-alue kivasti selkeisiin osiin. Vanhat rakennukset muodostavat oman alueensa, satama omansa ja modernimpi ostosalue omansa. Kaikki nuo alueet ovat kuitenkin kävelyetäisyydellä toisistaan. Bristolin satama toi vahvasti mieleeni Aura-joen kotoisan tunnelman. Ei siis ihme, että Emilykin tuntuu viihtyvän kaupungissa niin hyvin. Rakennukset ja kadut olivat täynnä ihania yksityiskohtia ja yleinen tunnelma kaupungissa miellyttävän rento. Jäi ehdottomasti sellainen olo, että olisi mukavaa käydä joskus uudestaankin.
Vajaan tunnin ajomatkan päässä Bristolista sijaitsee pieni ja suloinen Cheddar, joka on tuon maailmankuulun juuston kotikylä. Ajoimme aluksi kylän läpi sen jälkeen alkavaa upeaa rotkoaluetta Cheddar Gorgea. Kapea ja mutkitteleva tie kulki jylhinä kohoavien kallioseinämien välissä. Alueella on paljon kävelyreittejä ja kallioseinämät näyttivät olevan kiipeilijöiden suosiossa.
Teimme noin tunnin kävelyn näköalapaikalle, josta aukesivat mitä upeimmat maisemat ympäri Englannin maaseutua ja rotkoaluetta. Alueella sijaitsee paljon luolia, mutta niiden tutkiminen sai jäädä seuraavaan kertaan. Myös alueella viihtyvät vuohet jäivät näkemättä eli tuonnekin on monta syytä palata vielä joku päivä.
Kävelyn jälkeen menimme kylään lounaalle ja ostoksille. Juustokaupassa maistoimme niin vahvaa Cheddaria, että se poltti suumme ja kurkkumme. Onneksi valikoimista löytyi myös hieman kevyempiä versioita. Ostimme mukaan herkullisia fudgeja ja minä löysin maailman suloisimman teekannukylän erään teehuoneen ikkunasta. Onneksi poikkesimme sisälle, koska osa kannuista oli myytävänä ja ostin yhden niistä vähän päälle kymmenellä eurolla. Suomessa tuo sama olisi varmasti maksanut lähemmäs kolmekymmentä euroa.
Kierrettyämme kylän poikkesimme vielä teelle ja skonsseille, kunnes lähdimme ajamaan takaisin kohti Bristolia. Cheddar oli aivan ihana kylä ja suosittelen sielä käymistä, jos liikkuu lähialueilla. Sen ainoa huono puoli oli oikeastaan kylän läpi kulkeva autotie, jossa oli vilkas liikenne päristelevine moottoripyörineen.
Seuraavana aamuna jätimme hyvästit Bristolille, vuokrasimme auton ja käänsimme nokan kohti Walesia. Noista seikkailuista kerron lisää seuraavassa postauksessa. Lämpimät kiitokset vielä Emilylle ja hänen miehelleen, että pitivät meistä niin hyvää huolta koko viikonlopun ja toimivat loistavina paikallisoppaina meille. Enpä usko, että koskaan olisin tutustunut noihin kahteen ihanaan paikkaan, jos Emily ei olisi aikanaan muuttanut Bristoliin. Jotain hyvää siis siinäkin :)