Näin sydämeeni joulun teen

Joulukuu on kulunut taas yhdessä hujauksessa. Koko kuu on ollut täynnä kiirettä, stressiä, huolta ja kasautuneita töitä. Kaiken sen keskellä olen yrittänyt saada edes jonkinlaista joulumieltä sisälleni ja kotiimme.

Olen koristellut kuusta ja muuta kotia, leiponut joulutorttuja, ostanut ja pakannut lahjoja, käynyt joulumarkkinoilla, availlut joulukalentereita, kuunnellut joulumusiikkia ja tehnyt muita joulupuuhia.

Ainoa hengähdystauko oli itsenäisyyspäivän tienoille osunut pitkä viikonloppu, joka sisälsi mm. elokuvia, taidetta, hyvää ruokaa, drinkkejä, ulkoilua hyvässä säässä ja paljon muuta mukavaa.

Viime viikonloppuna puolestaan hankin joulumieltä Viivin kanssa Raskasta Joulua-konsertissa. Juuri muuta en koko kuusta muistakaan, niin kovassa hässäkässä se on kulunut.

Keskiviikkona vietimme avomieheni kanssa joulua, koska hän suuntasi omalle kotiseudulleen joulunviettoon. Torstaina puolestaan päätin olla tänä vuonna ostamatta itselleni joululahjaa ja lahjoitin sen sijaan yli 200 euroa eri hyväntekeväisyysjärjestöille.

Tänään aloitin joulun ahkeroimalla jo perinteeksi muodostuneessa Hurstin vähävaraisten ja syrjäytyneiden joulujuhlassa. Vaikka kuudelta herääminen vapaapäivänä kirpaiseekin, se ei ole mitään verrattuna siihen iloon ja joulumieleen, jotka kyseinen juhla minussa herättää.

Jokaisen olisi tärkeää muistaa sen oman onnen ja yltäkylläisyyden keskellä niitä, joiden asiat eivät ole yhtä hyvin. Minun ajatukseni ovat tänäkin jouluna niissä ihmisissä, joille se saapuu yksinäisyyden, surun, köyhyyden tai pelon keskellä. Toivon, että joulu tuo jokaisen elämään valonpilkahduksen tästä karmeasta säästä huolimatta.

Joka joulu sydämeni täyttyy  lämmöstä, kiitollisuudesta, rauhasta ja rakkaudesta. Niistä on minun jouluni tehty.

Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille lukijoille! 

99 Things To Do Before You Die

Kaiken työ- ja joulukiireen keskellä halusin hetkeksi pysähtyä tärkeiden asioiden ääreen. Elämä etenee niin kovalla vauhdilla, että se on helppo kuluttaa toteuttamatta lähes yhtäkään unelmaansa. Koskaan ei voi tietää, milloin on sen viimeisen päivän aika, ja on jo liian myöhäistä. Siksi olen itse kokenut tärkeäksi, että pyrin toteuttamaan unelmiani nyt, enkä vasta vuosien päästä. Olen 26-vuotisen elämäni aikana saanut jo toteuttaa monta minulle tärkeää unelmaa, joista olen ikuisesti kiitollinen. 

Silti niitä unelmia, suunnitelmia ja tavoitteita tulevaisuutta varten on vielä taskut pullollaan. Siksi päätin koostaa niistä listan itselleni, jotta ne pysyisivät kirkkaina mielessäni. Halusin jakaa sen myös blogini lukijoille, jotta joku muukin voisi saada innostusta oman listansa tekemiseen. Ainoa kriteeri listalleni oli, että kaikkien sen kohtien piti koostua sellaisista asioista, joita en ole osittain tai kokonaan jo jossakin vaiheessa tähän astista elämääni tehnyt. Hirveän pinnistelyn jälkeen sain puristettua itsestäni irti 99 asiaa, jotka haluaisin tehdä ennen kuolemaa. Ajatuksenani olisi  myös vuosittain tehdä postaus siitä, mitkä listan kohdista olen sen vuoden aikana toteuttanut.

Matkustus:

1. Tee useamman kuukauden kestävä matka maailman ympäri

2. Käy kaikissa Euroopan maissa

3. Näe kaikki maailman 7 uutta ihmettä

4. Käy Iguassun putouksilla

5. Pelaa kasinolla Las Vegasissa

6. Vieraile Uudessa-Seelannissa

7. Kellu Kuolleessa meressä

8. Asu vähintään puoli vuotta ulkomailla

9. Koe Rion sambakarnevaalit

10. Matkusta Etelämantereelle

11. Laskettele Alpeilla

12. Näe big five yhden päivän aikana

13. Vaella Mount Everestin juurella

14. Juo olut Octoberfesteillä

15. Tee maailman pisin junamatka Trans-Siperia rautatiellä

16. Matkusta Rovos Rail-junalla

17. Mene lentokentälle ja osta lippu seuraavalle vapaalle lennolle

18. Tee road trip

19. Näe Kalliovuoret

20. Tee ruskavaellus Lapissa

21. Vieraile Oulussa

22. Näe Taj Mahal

23. Käy Grönlannissa

Elämykset:

24. Hyppää benjihyppy

25. Lennä kuumailmapallolla

26. Näe tulivuorenpurkaus

27. Yövy iglussa

28. Matkusta limusiinilla

29. Valloita jokin vuori

30. Vaella jäätiköllä

31. Ratsasta kamelilla autiomaassa

32. Tanssi lavatansseissa

33. Aja maailman korkeimmalla, nopeimmalla, jyrkimmällä tai pisimmällä vuoristoradalla

34. Katso kokonainen ooppera

35. Kävele tai pyöräile päämäärättömästi vähintään viikko

36. Nuku tähtitaivaan alla

37. Hyppää veteen 10 metristä

38. Lennä helikopterilla

39. Käy jonkun kansainvälisen megatähden konsertissa

40. Ui delfiinien ja/tai valaiden kanssa

41. Katso 24 tuntia elokuvia yökkäreissä

42. Katso NHL-ottelu livenä

43. Osallistu mielenosoitukseen

44. Koe olympialaiset paikanpäällä

45. Kokeile painotonta tilaa

46. Aja autolla ulkomailla

47. Sukella kaikissa valtamerissä

48. Nolaa itsesi kunnolla

Taidot:

49. Kirjoita kirja tai edes novelli

50. Opettele kokkaamaan suvun perinneruokia

51. Kokeile lumilautailua

52. Kalasta vähintään 5 kiloinen kala

53. Opettele soittamaan jotakin soitinta

54. Opettele uimaan kunnolla kroolia

55. Opettele hakkaamaan halkoja

56. Valmista 3 ruokalajin illallinen

57. Opettele sekoittamaan drinkki

58. Rakenna yksin 1000 palan palapeli

59. Juokse yli 5 kilometriä

60. Aja mopolla, skootterilla tai moottoripyörällä

61. Opeta lukutaidoton lukemaan

62. Opettele suunnistamaan kompassin kanssa (kunnolla)

63. Opiskele vähintään yksi uusi ammatti

64. Kokeile roller derbya

65. Opettele piirtämään tai maalaamaan

66. Kudo villasukat, kaulahuivi tai pipo

67. Saa mitali jostakin kilpailusta

68. Opettele jokin uusi kieli ja käytä sitä

69. Kokeile surffausta

70. Lue vähintään yksi tiiliskiviklassikko

71. Opettele seisomaan päällä tai käsillä

72. Leivo karjalanpiirakoita

73. Opettele veneilemään kunnolla

74. Kokeile mindfulnessia

75. Opettele spagaatti

76. Opettele jonglööraamaan

77. Opettele jokin kamppailulaji


Ihmissuhteet:

78. Rakastu samaan kumppaniin yhä uudestaan ja uudestaan

79. Suunnittele häät (itselle tai jollekin toiselle)

80. Kasvata lapsi

81. Toteuta jonkun tuntemattoman toive tai haave

82. Ota yhteyttä ihmiseen, jonka kanssa et ole puhunut yli 10 vuoteen

83. Tarjoa tuntemattomalle lounas tai illallinen

84. Järjestä läheiselle yllätysjuhlat

85. Opettele olemaan epäitsekkäämpi

86.  Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet

Muut:

Kaikki kuvat Wikipedia tai Pixabay

87. Kirjoita pullopostia

89. Osta aivan liian kallis merkkilaukku tai -kengät

90. Heitä lautanen suutuksissa seinään

91. Elä kokonainen päivä pelkällä karkilla

92. Muuta hiuksia radikaalisti

93. Istuta puu

94. Omista asunto

95. Työskentele tai perusta hyväntekeväisyysjärjestö

96. Osta pala Suomen luontoa

97. Saa kutsu Linnan juhliin

98. Säästä niin paljon, että voit jäädä ainakin osa-aikaeläkkeelle ennen kuin täytät 60 vuotta

99. Tee testamentti

Sellaiselta näyttää minun bucket list. Mitä asioita löytyy omaltasi? :)

MatkaMuistoja: Pariisi joulukuussa

Nyt neljän päivän miniloman alussa oli hetki aikaa selata blogini luonnoskansion tekstejä. Moni niistä on varmasti jäänyt julkaisematta ihan syystä, mutta löytyi sieltä muutama ihan kelvollinenkin yksilö viimeistelyä vailla. Yksi niistä oli tämä matkamuistelu jouluisesta Pariisista. Vuosi oli 2012 ja tämä reissu oli samalla viimeinen matkani ennen blogin perustamista. 

Kyseessä oli myös ensimmäinen yhteinen matkamme kolmen blondin tiimillämme. Vaikka tähän väliin on mahtunut vain neljä vuotta, tuntuu että siihen on mahtunut yksi ikuisuus. Tuohon aikaan Emilyä, Camillaa ja minua yhdistivät tiiviisti opiskelut Turussa. Nyt kukaan meistä ei asu enää Turussa, eikä muuten ole myöskään samassa parisuhteessa kuin tämän reissun aikana. Yksi opettaa Espoossa, toinen Porvoossa ja kolmas Bristolissa. Edellisestä tapaamisestammekin kolmestaan on jo lähes puolitoista vuotta, mikä on omalla tavallaan todella surullista. Elämä on niin uskomattoman arvaamatonta. Yhtäkkiä ne ihmiset, jotka ovat aikaisemmin olleet niitä läheisimpiä, saattavat hetken päästä olla enemmänkin kaunis muisto.

Mutta nyt takaisin reissuun. Majoituimme pienessä hostellissa, josta en muista juuri muuta kuin, että huoneemme ikkunasta pystyi näkemään Sacré-Coeurin kirkon ja sen vessat sijaitsivat kierreportaiden seinissä. Myös metroasema oli lähellä, josta pääsimme näppärästi kulkemaan ympäri Pariisia. Ensimmäisenä päivänä ihastelimme kaupungin upeita jouluvaloja ja -koristeita. Etenkin Galeries Lafayette -tavaratalon koristelut olivat aivan omaa luokkaansa.

Jatkoimme matkaamme kohti Louvren taidemuseota, jossa ihastelimme taiteen merkkiteoksia Mona Lisasta lähtien. Siellä saisi varmasti kulumaan helposti koko päivän, mutta me tyydyimme pariin tuntiin. Kun poistuimme Louvresta, oli illan pimeys jo laskeutunut Pariisin ylle. Upeat valaistukset toivat kuitenkin piristystä viileään talvi-iltaan.

Kiertelimme hetken paikallisilla joulumarkkinoilla, kunnes palasimme loppuillaksi hostellille sekoilemaan ja nauramaan kippurassa.

En todellakaan muista kenen loistoidea oli alkaa tanssia hölmösti sängyllä ja kuvata sitä ajastetulla itselaukaisimella, mutta lopputuloksena oli ehkä kaikkien aikojen hulluin kuvasarja, joka saa vedet silmiin vielä neljän vuoden jälkeenkin :D

  

Seuraavana päivänä tarkoituksenamme oli suunnata katakombeihin. Ne olivat kuitenkin jostakin syystä kiinni, joten päätimme käyttää päivän shoppailuun. Pariisin putiikit tarjosivat paljon, edullisia löytöjä innokkaille shoppailijoille. Iltahämärässä nautimme vielä Pariisin tunnelmallisista kaduista ja vierailimme Notre Damen katedraalissa.

Illansuussa kävimme hamstraamassa lähikaupasta herkkuja ja kuohuviiniä huoneesemme ja vietimme mässäysetkoja. Etkojen jälkeen otimme suunnan kohti Moulin Rougea, jossa vietimme viihdyttävän illan seuraten illan kabaree-esitystä. Itse esitys ja siellä tarjottu juotava olivat todella hintavia, mutta minulle tuo oli ainakin sellainen kerran elämässä koettava asia, johon olin valmis satsaamaan vähän enemmän.

Ilta jatkui esityksen jälkeen vielä läheiseen yökerhoon tanssimaan ja venyi aina pikkutunneille asti. Sen takia oli hämmentävää ylisuoritusta tsempata itsensä sunnuntaiaamuna Notre Damen aamumessuun. Kokemus oli kyllä hieno, vaikka en ymmärtänyt juuri mitään koko jumalanpalveluksesta.

Kirkosta kävelimme lounaalle Pariisissa asuvien sukulaisteni luo. Siellä meille tarjottiin niin vahvaa glögiä, että saimme myös ehkä pienen nousuhumalan. Sen innoittaman puhuimme ja nauroimme kovaan ääneen metrossa, kunnes eräs pariisilaisnainen alkoi tönimällä ilmaista kiukkuansa meidän riemukkuutta kohtaan. Tuon välikohtauksen jälkeen olen ollut entistä vakuuttuneempi siitä, että Pariisin huonoin puoli on sen tympeät ihmiset.

Matkamme viimeisen illan päätimme omistaa Pariisin kuuluisille maamerkeille, Riemukaarelle ja Eiffel-tornille. Hyisestä säästä huolimatta Pariisin valomeri näytti häikäisevän upealta tornin huipulta katsottuna. Illan kruunasi ravintola, jossa pääsimme juomaan maailman kalleinta vettä ja kokemaan monta muuta hulvatonta hetkeä.

Tämän reissun aikana Emily alkoi myös päästä hovikuvaajan asemaan ottamalla toinen toistaan parempia kuva :D Emilyn muuhun naurettavan hyvään tuotantoon voit tutustua tässä postauksessa. Näitä kuvia selaillessa tuli ikävä kaunista Pariisia, mutta etenkin noita kahta tyttöä, joiden kanssa olen saanut jakaa jotakin hyvin erityistä tässä elämässä.

On niin harvinaista, että kolme totaalisen erilaista ihmistä löytää yhteisen sävelen edes hetkeksi. Vaikka se ei kestäisi läpi elämän, se ei poista sen arvokkuutta. Olen todella kiitollinen siitä kaikesta, mitä olen saanut Emilyn ja Camillan kanssa jakaa. Ja toivon, että meidän polut risteävät vielä jossakin vaiheessa elämää uudestaan. Siihen asti säilön sydämessäni näitä ja monia muita hulvattomia muistoja matkamme varrelta.

Suosittelen muillekin vierailua jouluiseen Pariisiin, se on silloin sädehtivän kaunis. Sen lisäksi suosittelen nauttimaan ja iloitsemaan niistä ihmisistä, jotka tällä hetkellä ovat elämässäsi. Olivat he siinä sitten vain hetken tai pienen ikuisuuden, heidän kanssa jaetut kokemukset ja asiat ovat kultaakin kalliimpia. Kiitos tytöt näistä ja niin monista muista hetkistä yhdessä <3

13 valonpilkahdusta loka- ja marraskuussa

Loka- ja marraskuu ovat ehdottomasti ne vuoteni inhokkikuukaudet. Valo vähenee, ilmat viilenee ja sadetta alkaa tulla milloin missäkin muodossa. Energiatasot ovat olleet nollan alapuolella ja kaikki on tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta. Päivät ja viikot kuluvat sumussa ja koko ajan vaan väsyttää.

Sen lisäksi töissä on ollut milloin mitäkin ikävää tilannetta päällä ja nyt minulla on vielä syysflunssakin kolmatta viikkoa. Viime viikonloppuna oli tarkoitus ottaa irtiotto Turkuun, mutta sekin peruuntui, kun Mindiltä lähti taas tasapaino kokonaan. Tilanne on kuitenkin jo onneksi paljon parempi tällä hetkellä. Ankeaa on siis ollut, mutta ajattelin nyt tarttua niihin hyviin asioihin, joita näihin kuukausiin on myös mahtunut. Varmasti niitä on ollut muitakin, mutta nämä 13 tulivat ensimmäisenä mieleen.

1. Lokakuun alussa ilmat olivat vielä todella aurinkoiset ja ruska oli kauneimmillaan.

2. Lokakuussa oli syysloma, jonka vietin kotona ja mökillämme Porvoossa. Kävin pitkästä aikaa shoppailemassa ja Porvoon vanhassa kaupungissa, joka on aina yhtä ihana paikka <3 Lounaalla kävimme Zum Beispiel-ravintolassa, mikä oli myös oikein miellyttävä kokemus.

3. Syysloman lopuksi kävin vielä entisen työkaverin kanssa I love me -messuilla, josta löysin Mindin muotoiset blinblingkorvikset <3

4. Lokakuussa pääsin eroon viimeisestä viisaudenhampaastani, jonka poistaminen sujui hämmentävän helposti.

5. Lokakuussa kävin luokkani kanssa retkellä Korkeasaaressa, joka oli ihanan aurinkoinen päivä. Kävimme myös tapaamassa kirjailija Tomi Kontiota lähikirjastossa.

6. Marraskuun alussa satoi ihana ensilumi, joka piristi parin viikon ajan maisemaa. Harmi vaan, ettei se ollut pysyvää.

7. Marraskuussa vietimme treffipäivää poikaystävän kanssa. Kävimme brunssilla täällä Lauttasaaressa Happy Friends- ravintolassa, Yayoi Kusaman taidenäyttelyssä Helsingin taidemuseossa ja elokuvissa katsomassa Nainen junassa -elokuvan. Voin suositella lämpimästi kaikkia kolmea.

8. Marraskuussa vietimme myös isänpäivää suvun kesken samaisessa Happy Friends- ravintolassa.

9. Marraskuussa järjestelin oppilaskunnan hallituksen kanssa kaksi suurempaa tapahtumaa koulullemme, Halloweenin ja koulun oman juhlapäivän. Tuolloin koulullamme vieraili myös tubettaja Roni Back.

Normipäivä taas töissä! 

10. Kävin hieronnassa pitkästä aikaa. Voi että, miten se tuntuikaan ihanan kamalasti!

11. Näin paljon Viiviä ja juttelin muiden läheisten ystävieni kanssa puhelimitse.

12. Vietin nimipäivääni ja sain kivoja lahjoja + ruusuja. 

13. Aloitin joulunodotuksen kynttilöiden, kukkien, joulutorttujen, valojen ja joulukalentereiden muodossa :)

Vaikka näihin kahteen kuukauteen on sisältynyt myös mukavia asioita, olen onnellinen, että ne ovat takanapäin. Otan joulukuun ilolla vastaan ja toivon, että se tuo vähän valoisuutta mukanaan. Miten teidän muiden syksy on sujunut? :)

Kaamoskaaos

En oikein tiedä, mistä aloittaisin. Blogi on ollut niin pitkään hunningolla, etten oikein enää muista, miten tätä hommaa tehtiinkään. Päästäkseni takaisin blogimaailmaani selasin kuluneita blogivuosiani ja hämmästelin, miten ihmeessä elämässäni on ollut aika, jolloin päivitin monta kertaa viikossa blogiani. Tällä hetkellä tuntuu vaikealta saada julkaistua edes yhtä tai kahta tekstiä kuukaudessa.

Huhtikuussa päätin pitää blogistani hengähdystauon ja tällä hetkellä tuntuu, ettei tuolle tauolle näy loppua vielä pitkään aikaan. Välillä kaipaan kuitenkin ihan hirveästi säännöllistä kirjoittamista ja tuntuu, että olen tavallan menettänyt osan itsestäni, kun en sitä enää tee.

Vaihtaisin Mindin kanssa paikkoja niin mielelläni!

Elämässäni on vain yksinkertaisesti tapahtunut niin suuria muutoksia tämän vuoden aikana, etten ole enää löytänyt blogin kirjoittamiselle luonnollista paikka elämässäni. Arki rytmittyy todella eri tavalla nyt, kun en enää elele sinkkuboksissani, vaan jaan sen toisen ihmisen kanssa. Tuntuu myös, että joudun nykyään kirjoittamaan elämästäni tietyllä tavalla sensuroidummin, kun pitää varoa, etten loukkaa toisen ihmisen yksityisyyttä teksteissäni. Parisuhteessa eläminen pitkän tauon jälkeen on vaatinut totuttelua ja olisi ihanaa päästä purkamaan sen herättämiä ajatuksia ja tunteita myös tämän blogin kautta, mutta koen, että se olisi väärin avomiestäni kohtaan.

Toinen asia, mikä on syönyt blogiaikaa on työni, joka on ollut todella kuormittavaa koko syksyn. Mediassa on lähiaikoina nostettu esiin useita opettajan työn negatiivisia puolia ja voin ikävä kyllä allekirjoittaa niistä jokaisen. Liian suuri työmäärä, liian suuret opetusryhmät, järjetön määrä palavereita eri tahojen kanssa, oppilaiden ja huoltajien asiaton käytös, uuden opetussuunnitelman kohtuuttomuus jne. Harvassa ovat ne päivät, jolloin en meinaa luhistua työni alle.

Väsymys, ahdistuneisuus, itkuisuus, kyynisyys, erilaiset kivut ja säryt ovat arkeani. Yritän epätoivoisesti löytää intoa työtäni kohtaan, mutta tuntuu, että olen vain umpikujassa. En oikein tiedä, ahdistunko tällä hetkellä enemmän työstäni vai siitä faktasta, ettei minulla tällä tutkinnolla ole juuri muita vaihtoehtoja. Päästäkseni ulos umpikujastani aloitin opinnot avoimessa AMK:ssa, jotta voisin tulevana lukuvuonna hakea yhteisöpedagogin monimuoto-opintoihin. Se kuitenkin vaatisi opintosuorituksia kevääseen mennessä 25 opintopisteen edestä, mikä tuntuu tällä hetkellä täydeltä mahdottomuudelta. Ensi vuoden suunnitelmat ovat siis aivan levällään, mutta alan olla koko ajan varmempi, etten voi jatkaa kolmatta vuotta putkeen luokanopettajana. Jos jatkan, se syö minut elävältä.

Reilu pari vuotta sitten mietin, ennen Etelä-Afrikan matkaani, miten tulen selviämään aikuisuudesta, työelämästä ja sen oravanpyörästä. Ikävä kyllä, monet silloiset pelkoni ovat osoittautuneet todeksi. Aikuisuus ei todellakaan ole ollut helppoa, eikä kovin usein hauskaakaan. Se on tehnyt minusta ihmisen, jota en aina edes tunnista itsekseni. Ja se on pelottavaa.

Siinä se nyt on. Mustana valkoisella. Pieni osa siitä kaaoksesta, jota kannan sisälläni viikosta toiseen. Toivon, että sen kirjoittaminen pienentäisi edes aavistuksen sen taakkaa sisälläni. Samalla tajusin, miten hirveän kova ikävä minulla on blogiani. Ehkä vielä joskus elämässäni koittaa aika, että voin palata sen pariin täysipainoisemmin. Se aika ei kuitenkaan ole vielä.

Toivottavasti teidän muiden kaamos ei ole alkanut yhtä sekavissa tunnelmissa :)

Kolmen saaren risteily Dubrovnikin edustalla

Huh huh, mikä syyshässäkkä on jatkuvasti käynnissä! Energiatasot ovat koko ajan lähellä nollaa ja hommaa riittäisi vaikka ja kuinka. Siitä syystä myös blogi elelee edelleen hiljaiseloa, ei vain riitä rahkeet kaikkeen tällä hetkellä.

Kun arki ahdistaa, on kuitenkin mukavaa palata hetkeksi kesän lomatunnelmiin Kroatian lämpöön. Siksi ajattelin nyt kirjoitella pikaisesti kolmen saaren risteilystä, jolle osallistuimme Viivin kanssa yhtenä lomapäivänämme. Risteily lähti Gruzin satamasta aikaisin aamulla ja palasi takaisin alkuillasta. Retkeen sisältyi myös ruaat ja juomat laivalla. 

Dubrovnikin edustaa värittää joukko saaria, karikoita ja kivikoita, joita kutsutaan Elafiti-saariksi. Aikanaan ne toimivat hyvänä suojana kaupungille, mutta viime vuosina ihmiset ovat löytäneet ne myös retkikohteina. Saaret tarjoavat historian lisäksi kaunista luontoa ja aurinkoisia rantoja. Laivamatkat saarien välillä ovat melko lyhyitä ja siksi yhden päivän aikana kerkeää vierailla useammallakin saarella.

Koločep

Me kävimme niistä kolmella, joista ensimmäisenä rantauduimme Koločepin saarelle. Meillä oli noin tunti aikaa kierrellä saaren katuja. Yleisen kiertelyn lisäksi poikkesimme vanhassa kappelissa ja hautausmaalla. Pian matka jatkui jo kohti Sipanin saarta, joka on Elafiti-saarista suurin. Siellä teimme vain lyhyen kävelyn ja pikaiset ostokset, jonka jälkeen siirryimme nauttimaan veneelle lounasta. Saarelta lähtiessämme saimme nauttia vielä aikamoisesta esityksestä, kun laivan työntekijä alkoi syöttää kalojen tähteitä lokeille suoraan suustansa.

Sipan

Viimeinen kohteemme oli Lopudin saari, joka on Elafiti-saarista varakkain. Siellä vietimme aikaa useamman tunnin, jonka aikana päädyimme mm. vahingossa nauttimaan rantaelämästä yksityiselle rannalle, josta eräs mamma tuli meitä vihaisesti häätämään. Lopulta hän kuitenkin heltyi meille, kun vaikutimme varmasti niin surkeilta turisteilta, että saimme hänen luvallaan jäädä uimaan ja ottamaan aurinkoa rannalle. 

Lopud

Päivä kului todella nopeasti ja pian olikin jo aika kääntää laivan nokka kohti kotisatamaa. Päivä merellä oli oikein mukavaa vaihtelua vanhankaupungin läkähdyttäville ja ihmisiä pursuileville kaduille. Retken tarkkaa hintaa en enää muista, mutta se oli joka tapauksessa todella kohtuuhintainen. Sitä kannattaakin ehdottomasti harkita, jos viipyy Dubrovnikissa useamman päivän.

Suloinen ja stressaava syyskuu

Joka vuosi olen vakuuttuneempi siitä, että syyskuu on yksi koko vuoden lempikuukausistani. Tänä vuonna se on ollut vielä jotenkin erityisen ihana, kun sateisia päiviä tuntuu olleen vain muutamia ja välillä säät ovat olleet ihan todella kesäisiä.

Sateisen kesän jälkeen on ollut ihanaa saada nauttia aurinkoisesta syksystä ja ulkoilla paljon. Se on ollut todella hyvää vastapainoa työstressille, joka on ollut tänä vuonna vähintään yhtä hirveä kuin edellisenä syksynä.

Jotenkin sitä naiivisti ajatteli, ettei toinen vuosi saman luokan kanssa samassa koulussa voisi olla enää ensimmäistä rankempi, mutta syyskuu on osoittanut tuon kuvitelman täysin vääräksi. Tuntuu, että koko ajan on hukkumassa töihin ja pitäisi revetä sataan eri asiaan yhtäaikaa.

Kaikenmaailman ylimääräisten projektien ja teemäpäivien sekamelskassa ei tunnu jäävän tarpeeksi aikaa sille varsinaiselle työlle, opettamiselle. Kun siihen lisätään se, että 3/4 oppilaistani tuntuu puhjenneen johonkin esimurkkuikään, niin olen rehellisesti sanoen ollut aivan loppu lähes jokainen perjantai. Ja maanantai. Ja tiistai. Ja keskiviikko. Ja torstai.

Jo tässä vaiheessa lukuvuotta olen oikeasti joutunut pohtimaan, onko minusta todella luokanopettajan työhön. Sanotaan, että ensimmäiset vuodet ovat opettajan työssä aina ne rankimmat, mutta en tiedä, kuinka monta tällaista vuotta enää jaksan. Kärsin erilaisista kivuista, nukun huonosti, kiukuttelen läheisille ja itken viikottain. Toisaalta en oikein tiedä, mitä muutakaan lähtisin tekemään tai opiskelemaan. Joka viikko yritän löytää itselleni unelma-ammatin, mutta sellaista ei vain tunnu olevan.

Viime viikolla päädyimme poikaystävän kanssa lievittämään syysstressiä varaamalla matkan joululomalle Gambian lämpöön. Maa on meille molemmille entuudestaan tuntematon, mutta eiköhän siihen kerkeä tutustua näinä syksyn pimenevinä iltoina.

Kesäloman jälkeen on tuntunut ikävältä palata taas arkiseen aikatauluun, mikä on tarkoittanut vähemmän aikaa Mindin kanssa. Toivoisin niin kovasti, että Mindin voisi edes silloin tällöin ottaa mukaan töihin, mutta nykyisessä työpaikassani se tuskin tulee onnistumaan. Onneksi Mindi voi tällä hetkellä hyvin. Se jaksaa taas tehdä pitkiä lenkkejä ja jahdata lehtiä ja keppejä ulkona. Ja syyslomalla aion vietää kaiken mahdollisen ajan Mindin kanssa.

Töiden lisäksi olen viettänyt paljon aikaa kotona, kun voimia ei ole riittänyt kauheasti muuhun.  On ihanaa kömpiä rankan päivän jälkeen poikaystävän kainaloon sohvalle, ottaa Mindi syliin, pistää tv päälle ja unohtaa hetkeksi koko muu maailma.

Hyvät ilmat ovat innostaneet välillä myös kodin ulkopuolelle ihastelemaan syksyisiä maisemia. Lauttasaaripäivää vietettiin kuun alussa melko pilvisessä säässä, mutta VPK:n paraati oli sitäkin näyttävämpi.

Seuraavana viikonloppuna meillä oli puolestaan lauantaityöpäivä Otaniemessä, jossa pidimme koulun omat olympialaiset. Luokkani edusti Burkina Fasoa ja menestyi kisoissa huikeasti. 

Eräänä aurinkoisena sunnuntaina suuntasimme Oittaalle Espooseen viettämään poikaystävän auton kolmekymppisiä ja samalla sen läksiäisiä. 

Kävimme brunssilla Oittaan kartanossa, jota voin suositella brunssipaikaksi sekä miljöön että ruuan puolesta. Ja tuonne sai ottaa myös Mindin mukaan, mikä on aina plussaa.

Vatsat pulleina jatkoimme matkaa Sorvalammelle nauttimaan aurinkoisesta päivästä.

Uimaan emme sentään menneet, vaikka päivä olikin ihanan lämmin. Kujimme pitkin luontopolkua, josta oli kauniit näkymät lammelle.

Lopulta levitimme viltin korkealle kalliolle ja nautimme syksyn lämmöstä.

Myös Lauttasaaren kauniita rantoja on tullut kierreltyä nyt syyskuussa erittäin paljon. En usko, että voin kyllästyä niihin koskaan.

Tänä maanantaina lähdimme arkea karkuun Kallahdenniemelle, Vuosaareen. Koska en ole mikään superinnokas pyöräilijä, nostimme pyörät metroon ja hurautimme sillä Rastilaan, josta jatkoimme matkaamme polkien.

Eväsretki kauniissa luonnonmaisemissa pelastaa kyllä ankeimmankin maanantain.

Eväiden jälkeen teimme vielä kävelylenkin luontopolkua pitkin ja poljimme takaisin metrolle.

Syyskuussa vietimme myös Viivin synttäreitä, hauskoissa merkeissä, niin kuin aina. Hyvän ystävän seura on ollut kullan arvoista näinä stressaavina aikoina, kun on voinut purkaa toiselle ahdistustaan ja ärsytystään.

Yhtenä iltana olin puolestaan vahtimassa Tuomaksen ja Anun lapsia, jotka kasvavat kauheaa vauhtia. Jaakon perhettä näen puolestaan pitkästä aikaa ensi viikonloppuna.

Syyskuussa innostuin myös muun muassa leipomaan Oulun vieraita varten, kävin elokuvissa katsomassa Hymyilevä mies -elokuvan, osallistuin useampaan koulutukseen, vierailin pitkästä aikaa Kaapelitehtaalla, hankin uusia sisustusjuttuja kotiin, koukutuin aivan liian moneen tv-sarjaan, päivitin ihan liian harvoin blogia ja söin ihan liikaa herkkuja.

Syyskuu oli aivan ihana ja aivan kamala. Pelottaa, mitä tästä syksystä oikein tulee, kun ilmat huonevat ja päivät lyhenevät. Onneksi syysloma on jo vajaan kolmen viikon päästä. Jos sitä jotenkin jaksaisi sinnitellä sinne asti. Silloin pääsen vihdoin ja viimein käymään myös Turun seudulla, joka on lykkääntynyt ihan liian monta kertaa. Toiveissa on myös viettää rentoa aikaa mökillä Porvoossa.

Miten teidän muiden syksy on käynnistynyt? :)