Sitten on aika palata takaisin matkustuksen pariin ja loppuvuoteen 2008. Äitini oli aikaisemmin saman vuoden aikana lähtenyt vapaaehtoiseksi perulaiseen lastenkotiin, josta lähdimme häntä isän kanssa sitten hakemaan takaisin. Yhdessä kiersimme parin viikon ajan ympäri Perua ja Boliviaa. Matka oli vanhempieni ylioppilaslahja minulle ja matkaan lähti myös eräs tuttavaperheemme, joilla on samanikäinen tytär kuin minä.
Lensimme aluksi Limaan, josta jatkoimme Cuscon kaupunkiin, jossa äitini työskenteli lastenkodissa. Cusco sijaitsee Andeilla 3400 metrin korkeudessa ja siellä asuu vähän reilu 100 000 ihmistä. Se tunnetaan Inkojen pääkaupunkina ja matkailijoille se toimiikin yleensä välipysäkkinä matkalla Machu Picchulle. Myös Cuscossa sijaitsee massiivisia inkaraunioita, joista kävimme katsomassa Sacsahuamán valtavia raunioita.
Pääkohteemme oli kuitenkin yksi maailman mystisimmistä paikoista, muinainen Inkakaupunki Machu Picchu. Se sijaitsee 70 kilometrin päässä Cuscosta Urubamban laakso yläpuolella 2430 metrin korkeudessa trooppisen vuoristometsän keskellä. Machu Picchun rakentaminen aloitettiin noin vuonna 1440 ja sen alueella asui noin 1200 asukasta. Se säilyi asuttuna vuoteen 1532 asti, jolloin espanjalaiset saapuivat Peruun. Syytä sen hylkäämiseen ei tiedetä varmasti, koska valloittajat eivät koskaan löytäneet kaupunkia sen syrjäisen ja hankalan sijainnin vuoksi. Inkojen kadonnut kaupunki tuli laajalti tunnetuksi vasta vuonna 1911 ja siitä on vuosien saatossa kehittynyt yksi maailman suosituimmista matkailukohteista. Nykyään kävijöitä on jo niin paljon, että Machu Picchu on vaarassa tuhoutua.
Ennen kuin jatkoimme matkaamme Boliviaan pääsimme tutustumaan äitini työpaikkaan, paikalliseen lastenkotiin, jossa vietettiin erään tytön syntymäpäiviä. Tunnelma oli koko päivän iloinen ja pääsimme mukaan juhlallisuuksiin tanssin ja herkuttelun muodossa. Kaikki tytöt tulivat rankoista olosuhteista, mutta silti he olivat täynnä naurua ja iloa. Tuo vierailu vahvisti entisestään haluani lähteä tekemään vapaaehtoistyötä lasten parissa ulkomaille. Ja vihdoin viime vuonna siihen tuli tilaisuus, kun suuntasin Etelä-Afrikkaan.
Cuscosta matkamme jatkui maailman korkeimpaan pääkaupunkiin La Paziin, Boliviaan. Kaupunki sijaitsee paikoittain yli 4000 metrissä ja sen saimme myös huomata pahoinvoinnin ja heikotuksen muodossa. Vuoristotaudin oireita helpottaaksemme nautimme joka päivä kokateetä.
Tutustuimme kaupunkiin yksityisoppaan opastuksella. Keskusta-alueen lisäksi vierailimme läheisessä Valle de La Lunassa, joka on kuun pintaa muistuttava kalliolaakso.
Pääsimme myös tutustumaan paikalliseen markkinaelämään, jossa oli myynnissä muun muassa alpakan sikiöitä tuottamaan onnea ja grillattuja marsuja välipalaksi (jäivät molemmat ostamatta!). Vierailimme myös parissa museossa, jossa pääsimme tutustumaan Bolivian historiaan ja musiikkiin.
Pääkaupungin vilinästä siirryimme luonnonrauhaan Copacabanalle, Titicaca-järven rannalle. Nimestään huolimatta valkoista hiekkarantaa kyseisestä paikasta ei löydy, mutta karun kauniita maisemia senkin edestä. Titicaca-järvi on pinta-alaltaan 8300 neliökilometriä ja se sijaitsee sekä Perun että Bolivian puolella.
Copacabanalta käsin teimme veneellä päiväretken kahdelle Titicaca-järven saarista. Ensiksi vierailimme pienemmällä Isla de la Lunalla ja sen jälkeen teimme pidemmän vaelluksen Isla del Solin upeissa maisemissa. Viimeisillä metreillä ukkonen alkoi jo jyrähdellä taivaanrannassa, mutta pääsimme onneksi takaisin hotellille juuri ennen ukkomyrskyä.
Seuraavana päivänä siirryimme takaisin Perun puolelle ja kävimme vierailulla ehkä koko Titicaca-järven kuuluisimmilla "saarilla", Los Uros saarilla. Useampi sata ihmistä asuu edelleen vakituisesti näillä kaisloista rakennetuilla saarilla. Myös asukkaiden rakennukset ja veneet on tehty kaisloista.
Titicaca-järveltä käänsimme minibussin nokan takaisin kohti Limaa. Teimme matkaa useamman päivän ja pysähtelimme useissa mielenkiintoisissa paikoissa. Matkan varrella mahtui paljon upeita maisemia, kuten kiemurtelevia serpentiiniteitä, vehreitä peltoja, karuja kallioita ja vuoria sekä upeita hiekkarantoja ja dyynejä.
Pysähdyimme myös Nazcan autiomaassa, jossa sijaitsevat muinaisten intiaanien tekemät valtavat Nazcan linjat ja muut kuviot.
Yhtenä iltana pääsimme myös nauttimaan dyyneistä oikein kunnolla auton kyydissä. Saimme myös kokeilla hiekkalautailua, joka oli tosi hauskaa puuhaa. Onnistuneen illan kruunasi kaunis auringonlasku.
Viimeinen retkemme ennen kotiinpaluuta suuntautui Ballestas-saarille, jotka sijaitsevat lähellä Paracasin kylää. Saaret toimivat kotina muun muassa hylkeille, pingviineille ja lukuisille muille linnuille. Ja haju oli sen mukainen :D
Sellainen kahden viikon seikkailu meillä. Tuon matkan jälkeen olen hinkunut monesti takaisin Etelä-Amerikkaan, kun niin paljon tuosta kiehtovasta maanosasta on vielä näkemättä. Etelä-Amerikka vaatii kuitenkin matkakohteena paljon aikaa ja rahaa, mutta joku päivä teen varmasti vielä paluun sinnekin päin. Löytyykö lukijoista muita Etelä-Amerikan faneja tai sinne haaveilevia? :)
