Sunnuntaina lähdimme siis kohti Ateenan tunnetuinta nähtävyyttä Akropoliksen linnavuorta. Jonot olivat sinnekin onneksi melko lyhyet. EU:n opiskelijat pääsevät Akropolikselle ilmaiseksi ja muille se maksaa 12 euroa.
Kulkureitti kukkulalle oli melko epätasainen, joten liikuntarajoitteisilla on tuonne tuskin asiaa. Lisäksi marmorikivetykset olivat paikoittain todella liukkaita. Vaikka kukkulalla on korkeutta vain noin 150 metriä, kannattaa mukaan varata vettä, koska reitti kulkee täydessä auringon paahteessa.
Suurin osa Akropoliksen rakennuksista ja temppeleistä on rakennettu vuosien 467 eaa. ja 406 eaa. välillä. Alempana oli useita pienempien rakennelmien jäänteitä. Matkan varrella sijaitsi myös osittain uudelleenrakennettu Herodes Atticuksen odeion, joka oli täynnä omituisia jätesäkkirakennelmia. Siitä jatkoimme kohti kukkulan valtavaa pääporttia Propylaiaa muun turistivirran mukana.
Kukkulan huipulla sijaitsee useita eri temppeleiden raunioita, joista suurin on Parthenonin eli Neitsyt Athenen temppeli. Se on melkein 70 metriä pitkä ja yli 30 metriä leveä. Muita Akropoliksen hyvin säilyneitä temppeleitä ovat Athene Poliaksen temppeli ja Erekhtheion.
Akropolikselta aukeaa upeat näkymät ympäri Ateenan kaupunkia, jota ympäröi usea eri vuoristo ja lounaassa Saroninlahti. Akropoliksen lähistöllä näytti myös sijaitsevat yhdet kaupungin harvoista valmiista asuinrakennuksista punaisine kattoineen. Kaupunki kun on muuten täynnä taloja, joiden rakennukset ovat vielä "kesken", jotta kiinteistöveroa ei joutuisi maksamaan. Jaa, miksiköhän maa on keskellä talouskriisiä? :D
Akropoliksen turistivilinästä laskeuduimme takaisin Ateenan autioille kaduille ja poikkesimme turistikauppaan, jota piti oikein mukava nainen. Hänen kanssaan keskustelimme paljon Kreikan tilanteesta ja käynnissä olevasta äänestyksestä. Kävellessä tuntui tulevan vastaan enemmän kissoja kuin ihmisiä, mutta sehän ei meitä haitannut.
Päätimme kävelyn metroaseman läheiselle ravintolakadulle, jossa oli sentään vähän elämää. Päädyimme God's Restaurant nimiseen ravintolaan, jonka tarjoilija päätyi tilamaan ruuat meidän puolesta. Niinpä emme olleet ihan varmoja, mitä kaikkea pääsisimme syömään. Pöytään ilmestyi lopulta simpukoita, mustekalaa, lohta ja vesimelonia jälkkäriksi. Kaikki ruuat olivat oikein hyviä, mutta loppulasku olikin sitten yli 60 euroa. No, onneksi rahaa on! :D Viihdyimme lounaalla pitkään ja päädyimme juttelemaan myös tovin naapuripöydässä istuvan amerikankreikkalaisen kanssa.
Häneltä kuulimme myös, että Syntagman aukiolle olisi turvallista mennä, joten lounaan jälkeen siirryimme metrolla paikalle, johon koko Euroopan katseet ovat suuntautuneet viime aikoina. Kuten Ateenan kadut myös Syntagman aukio oli todella autio, vain muutamaa tuntia ennen äänestyksen loppumista. Illalla se sitten täyttyikin taas ihmisistä, mutta sitä juhlaa seurasimme hotellihuoneen telkkarin kautta.
Syntagmalta jatkoimme päämäärätöntä haahuiluamme pitkin Ateenaan hiljaisia katuja. Jotenkin huvittavaa, miten kaikki pelkäsivät, kuinka meidän käy ja totuus olikin se, että Ateena on ollut hiljaisin ja rauhallisin suurkaupunki, jossa olen koskaan vieraillut. Taidettiin osua paikalle juuri oikeaan aikaan.
Kauniiden rakennusten rinnalla on tosiaan valtavat määrät graffiteja ja myös monia kirkkoja on töhritty. Se tekee kaupungin yleiskuvasta melko ikävän. Lopulta koko päivä paahteessa vei voimani täysin ja palasimme hotellille lepäämään. Taisin saada lievän auringonpistoksen, minkä takia koko ilta kului sängyssä. Onneksi tuli syötyä niin tuhti lounas, että sillä selvisi aina aamuun asti, jolloin olokin oli taas parempi.
Maanantaina kaupunki näytti sitten hieman erilaisen puolen viikonlopun hiljaisuuden jälkeen, mutta siihen palailen joku toinen kerta. Kohta lähdemme kohti Pireuksen satamaa, josta lähdemme laivalla kohti Kreetan Haniaa. Mielenkiintoinen yö tiedossa, kun meillä ei ole hyttiä ja laiva on perillä 6.30. Saa nähdä, mikä on Hanian netin laita, kuuluuko minusta sieltä vai vasta Suomesta käsin. Kunhan nyt selvitään eka sinne asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti