Changing around

Viidakkoinen saari, valkoinen hiekka, turkoosi meri ja tähtitaivas. Muuta en oikeastaan tarvitse rentouttavaan lomaan. Onneksi Koh Chang on tarjonnut nuo ja vielä paljon enemmän. Kaksi ihanaa lomapäivää takana ja kolme vielä edessä, elämä on vaan aika mahtavaa tässä ja nyt. Ilman vastoinkäymisiä tämäkään loma ei ole sujunut, mutta välillä on tärkeintä keskittyä vain niihin positiivisiin asioihin ja unohtaa murheet!

Alun perin olin lähdössä saarelle yksin, mutta ilokseni sainkin myös H:n matkaseurakseni. Reissu starttasi torstaiaamuna, kun odottelimme aluksi 45 minuuttia minibussikyytiämme. Thaimaassa on vain totuttava siihen, että mikään ei yleensä tapahdu heti tai edes kohta, mutta kyllä se vaan välillä nostaa kiukutuskerrointa. Onneksi odotteluamme ilahdutti suloinen koirakaveri, jota rapsutellessa aika kului edes vähän nopeammin.



Minibussikyyti Pattayalta Koh Changille kesti noin viisi tuntia pysähdyksineen ja maksoi 600 bahtia (noin 15 euroa). Matkaan sisältyi myös lyhyehkö lauttamatka, jossa pääsi ihastelemaan jylhänä edessä kohoavaa Koh Changia. Saari on yksi Thaimaan suurimmista ja todella mäkinen ja viidakkoinen, minkä takia luovuimme aika äkkiä suunnitelmastamme kävellä joka paikkaan :D On todella harmi, että kumpikaan meistä ei osaa/uskalla ajaa mopolla, koska se olisi ehdottomasti näppärin keino liikkua saarella.



Saavuimme perille hotelliimme Paradise Bungalowsiin noin kahden aikaan. Hotellialue ja huone ovat viihtyisät, mutta myös joitakin suuria puutteitakin on ilmennyt. Huoneen piti ensinnäkin olla merinäköalalla, mutta lähimpään rantaan on ainakin 300 metriä ja siitä ei näy vilaustakaan huoneeseemme. Toiseksi, suihkusta tulee vettä uskomattoman vähän, innolla odottelen jo ensimmäistä hiutenpesuyritystä. Ja kolmanneksi, päivisin huoneessa on todella kuuma ja yöllä taas järkyttävän kylmä. Etenkin majoituksen edullisuuden takia (77 euroa/5 yötä/2henkeä) noita asioita on kuitenkin katsonut läpi sormien. Niin ja meidän naapurissa asuu norsuja, minkä takia olemme myös antaneet paljon anteeksi hotellin puutteille! 

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme pikavisiitille läheiselle Kae Baen rannalle. Ranta ei ole maailman kaunein tai pehmein, mutta siellä on palmuja, hiekkaa, meri ja ihania rantakeinuja, joten minulle se on täysin riittävä. Ja se on puhdas, toisin kuin Pattayan rannat! Lisäksi turisteja on huomattavasti vähemmän, mikä on myös mukavaa vaihtelua.

Päivän pimetessä illaksi lähdimme vielä syömään ja kiertelemään läheistä katua ja sen kojuja. Löysin itselleni uudet läpsyt ja rantakassin, joten ei ollut ollenkaan turha reissu. Loppuiltaa kuluttelimme hotellilla, odottaen nukkumaan pääsyä (reissaus vaatii veronsa!), mutta yöstä tuli jälleen vähäuninen, kiitos huoneen kylmyyden ja peiton virkaa toimittaneiden pyyhkeiden. Kahden viikon univelan kerryttämisen jälkeen alan olla jo sellaisessa olotilassa, etten tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Päätin kuitenkin nauraa, koska sen avulla on ainakin mahdollisuus pidentää ikää!

Tämä aamu alkoi siis hieman kohmeisissa merkeissä kylmän yön ja järkyttävän aamiaiskokemuksen jälkeen. Kun vihdoin pääsimme rannalle, alkoi elämä kuitenkin taas hymyillä. Sain pakollisia turistikuvia itsestäni palmujen ja rantakeinun kanssa, jonka jälkeen vuokrasimme kanootin kuudeksi tunniksi (maksoin noin 10 euroa). Samalla ostimme myös snorklausreissun huomiselle, jota odottelen myös jo innolla.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun näin kanoottimme numeron, tiesin että päivästä tulisi hyvä, 23 ei vaan petä koskaan! Vaikka kummallakin meillä edellisestä melontakokemukesta oli vähintään viisi vuotta, lähdimme rohkeasti kohti vastatuulta ja sen aiheuttamia tyrskyjä. Tulipahan ainakin pitkästä aikaan kuntoiltuakin kunnolla! Melontaa pitäisi kyllä harrastaa useamminkin, se on todella hauskaa ja mieltä rauhoittavaa puuhaa. Oli ihanaa nautiskella kauniista maisemista ja mennä juuri sinne minne huvitti. Oikea tutkimusmatka!

Pysähdyimme nauttimaan auringosta ja lounaasta  kauniille Klong Praon rannalle. Siellä testailin myös pitkästä aikaa snorklausvehkeitäni ja hyvin tuntuivat toimivan. Seurailin hetken pikkukalojen puuhia, mutta muuta merkittävää ihan rannan tuntumassa ei ollutkaan. Huomenna vedenalaista elämää löytyy ihmeteltäväksi varmasti paljon enemmän.

Siitä retkemme jatkui kauniin karujen pikkusaarten kautta takaisin lähirantaamme. Tällaisina päivinä sitä vain jaksaa hämmästellä, miten uskomattoman kaunis paikka tämä pallomme oikein on. Kunpa ihmiset vain tajuaisivat myös säilyttää sen sellaisena.

Illalla lähdimme vielä kävelemään lähirantaamme pitkin ja päädyimme illastamaan tunnelmalliseen rantaravintolaan. Hyvän ruuan ja pitkien keskustelujen jälkeen lähdimme kohti hotellia laineiden lipuessa hiljakseen rantaan ja täysikuun ja tähtien loistaessa kirkkaina sysimustalla taivaalla. Eipä ole ikävä Suomen pakkasia, tähän voisi melkein tottua :)