Malediivien pinnan alla

Malediivien kauneus ei rajoitu pelkästään maan päälle. Pinnan alta löytyy täysin toinen maailma täynnä värikkäitä kaloja, erimuotoisia koralleja, kilpikonnia, haita, mustekaloja, merimakkaroita ja vaikka mitä muuta. En ole koskaan nähnyt snorklaamalla niin paljon upeita asioita kuin Malediiveilla.

 

Vesi-ihmiselle tuo paikka on oikea unelmien täyttymys ja kulutimmekin joka päivä pinnan alla useampia tunteja. Omasta villastamme johti portaat suoraan mereen, jossa pääsi ihmettelemään vedennalaista elämää.

Sain joululahjaksi Gopro Heron, jota pääsin kokeilemaan heti tositoimissa. Hintaa laitteella oli vain 150 euroa, minkä takia olin iloisesti yllättynyt, miten hyvälaatuisia kuvia ja videoita sillä pystyi ottamaan. Ensimmäisellä snorklauksella otin varmaan miljoona yleiskuvaa, mutta seuraavilla kerroilla osasin jo räpsiä huomattavasti lähempää kuvia. Parasta oli myös se, etten ainakaan vielä (koputan puuta) saanut sitä rikottua :D

Kotiriutan ihastelun lisäksi teimme kaksi pidempää snorklausretkeä, jonne menimme venekuljetuksella. Niiden hinnat olivat noin 50-60 dollaria. Henkilökunta tuputti joka välissä pelastusliivejä päällemme, mutta en suosittele liiviä snorklatessa, jos omaa perushyvän uimataidon. Itse ainakin rakastan sitä, kun voi vapaasti sukellella lähemmäs pohjaa snorklauksen aikana, eikä killua vain pinnassa. 

Meillä oli omat maskit ja snorkkelit mukana, mutta hotellilta sai niitä ja räpylöitä ilmaiseksi lainaan, kunhan pystyi todistamaan uimataitonsa. Uskaltauduimme myös verestämään laitesukellustaitojamme 8 vuoden tauon jälkeen, mikä jännitti minua aika kovasti.

Meri oli hyvin myrskyisä sinä päivänä, joka toi omat haasteensa sukeltamisen alkuun. Minulla oli myös liian vähän painoja aluksi, joten en meinannut päästä pinnan alle. Lopulta kuitenkin pääsin uppeluksiin ja syvimmillään kävin yli 19 metrissä. Kävimme myös katsastamassa pienen hylyn sukelluksen aikana. Sukeltaminen ei ollut mikään miellyttävin kokemus, koska minulla oli päällä pieni flunssa, joka aiheutti ikävää kipua ohimoon. Lisäksi maskini huurtui jatkuvasti ja jännitin kaikkea niin paljon, etten kunnolla pystynyt nauttimaan sukelluksesta. Olen kuitenkin tyytyväinen, että uskalsin kokeilla sitä pitkästä aikaa ja toivottavasti tästä eteenpäin tulisi käytyä useamminkin sukeltamassa.

Viimeisen snorklausretkemme teimme Baroksen saaren edustalla olevalle koralliriutalle, jossa oli hyvät mahdollisuudet nähdä riuttahaita. Riutta oli muutenkin niin upea, että jos vielä joskus palaan Malediiveille, niin harkitsen ehdottomasti majoittumista tuolle saarelle.

Erkaannuimme heti isin kanssa muusta ryhmästä omillemme ja aloimme tutkiskella pinnan alle. Ei kulunut kuin hetki, kun näköpiiriimme lipui ensimmäinen hai. Minulla oli tuuria, koska onnistuin näkemään 5 haita snorklauksemme aikana. Pääsin myös uiskentelemaan ihanan kilpikonnan vieressä, joka keskeytyi riuttahain uidessa melkein minua päin. Siinä kyllä meinasi sydän hypätä kurkkuun, mutta sain pidettyä onneksi itseni rauhallisena ja kuvattua tapahtumasta videon. 

Videon pitäisi olla tässä, mutta ainakaan minulla se ei jostain syystä näy valmiissa tekstissä. Tekniikkaraivarit!!!!

Pitäiskö sittenkin harkita vielä alan vaihtoa luontokuvaajaksi? Ehkä ei kuitenkaan, kun katsoo näitä mestariotoksia, joita onnistuin räpsimään vahingossa noin parikymmentä :D Elisa goes NOT pro!

Malediivit on snorklaajan ja sukeltajan paratiisi, jonne lähtisin koska vain uudestaan. En voin käsittää, miten joku voi mennä sinne lomalle ja jättää snorklaamisen kokonaan välistä. Ja niitä ihmisiä tuntui tuolla olevan vielä todella paljon. Malediiveja uhkaa hukkuminen ilmaston lämpenemisen myötä, mikä on mielestäni todella surullista. On hirveää ajatella, miten paljon upeita paikkoja maailmasta tulee tuhoutumaan ihmisen ahneuden myötä. Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että pääsin näkemään tuon maanpäällisen paratiisin vielä loistossaan. Toivon myös todella, että Malediivit säilyisivät yhtä upeina tulevillekin sukupolville.