Vanha Porvoo ja yö parvekkeella

Ajattelin nyt yhdistää samaan postaukseen kaksi asiaa, jotka eivät oikeastaan liity mitenkään toisiinsa, paitsi että satuin kokemaan ne molemmat samana päivänä. Ja ne molemmat ovat myös oivia vinkkejä kesäpuuhaksi.   

 

 

Asuin ja työskentelin yli kuukauden Porvoossa ja silti kerkesin käymään vanhassa kaupungissa vain kerran pikaisesti. Tosin eipä olleet ilmatkaan silloin kovin houkuttavia päiväkävelyille. Toisin oli viime lauantaina, kun kiersimme Emilyn ja hänen poikaystävän kanssa tunnelmallista vanhaa Porvoota. Aurinko paistoi vielä alkuillastakin paahtavan lämpimästi.

 

 

Vanha Porvoo on ihana paikka viettää rentoa kesäpäivää ja se on tullut tutuksi kaikkien Porvoossa viettämieni kesien aikana. Tunnelmalliset kadut ovat täynnä kauniita puutaloja, toinen toistaan ihanampia pikkuputiikkeja ja laadukkaita ravintoloita ja kahviloita. Alue on melko pieni, joten sen kiertää helposti muutamassa tunnissa.



 

Punaisten ranta-aittojen lisäksi yksi vanhan kaupungin tunnusmerkeistä on mäen päällä sijaitseva, kaunis Porvoon tuomiokirkko. Monta kertaa olen miettinyt, että menisin käymään siellä joulukirkossa, mutta aina se on jäänyt tekemättä. Ehkä vielä joku päivä.



 

Vanhassa kaupungissa käydessä on myös aina päästävä maistelemaan Brunbergin makeistehtaan maistiaisia, mutta ikävä kyllä myymälä oli juuri kerennyt sulkeutua ennen kuin kerkesimme paikalle. Ainoa huono puoli vanhassa kaupungissa onkin juuri se, että monet liikkeistä sulkevat ovensa melko aikaisin, joten sinne kannattaa suunnata jo heti alkupäivästä.



 

Vanhassa kaupungissa sijaitsee monia hyviä ravintoloita, mutta tällä kertaa menimme syömään jokirannassa sijaitsevaan Wilhelm Å ravintolaan. En ollut ennen käynyt siellä syömässä, mutta ainakin tilaamani lohihampurilainen oli niin hyvää, että tuskin jää viimeiseksi kerrakseni.

 

Ajoin Porvoosta vielä illaksi kotiin Mindin kanssa. Asuntoni on näillä ilmoilla aikamoinen pätsi, eikä nukkumisesta meinaa tulla oikein mitään. Niinpä päätin kantaa Emilyn yökyläilystä jääneen patjan parvekkeelle ja koittaa nukkua siellä. Oli ihanaa ensin katsoa rauhassa auringonlaskua ja sen jälkeen odottaa pimeyden laskeutumista ja tähtien syttymistä taivaalle. Siinä tähtiä tuijotellessa tajusin taas, miten pienistä asioista onni koostuu ja miten helppoa omasta elämästään on tehdä mielekkäämpää. Välillä muutaman metrin matka voi muuttaa niin paljon. 



Mindi oli jo ihan unessa, kun yritin saada meistä yhteiskuvaa :D

Aluksi mietin, saisinko ollenkaan nukuttua, kun olen aika herkkä kaikille äänille, mutta uni tuli paljon nopeammin kuin sängyssä. Nukuin myös läpi koko yön ja heräsin ensimmäisen kerran vasta kuuden jälkeen, kun normaalisti herään yössä vähintään kerran tai kaksi. Mindiäkin on vaivannut kuumuus viime aikoina, mutta nyt se nukkui koko yön sikeästi.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli ihanaa herätä aurinkoiseen aamuun, käydä kävelyllä ja nauttia aamupalaa parvekkeella. Sen jälkeen raahasin opetusmateriaalit patjalle ja ryhdyin suunnittelemaan tunteja aamuauringon paisteessa. Ei hassumpi tapa aloittaa sunnuntai!

 

Raitis ilma on aina ollut minulle tärkeää ja huomaan heti, jos en ole saanut sitä tarpeeksi. Se myös parantaa kummasti unen laatua ja piristää mieltä. Tämän viikon parvekkeemme lattialankut ovat olleet maalattavina, mutta luulen, että teemme paluun parvekkeelle taas tulevana viikonloppuna. Suosittelen parvekeöitä myös kaikille muille, joilla se mahdollisuus on olemassa.

Hyvää viikon jatkoa kaikille! :)