Oli tarkoitus kirjoitella blogiin ihan muita juttuja, mutta tuo perjantainen terrori-isku rakkaassa Turussani vei ajatukseni pois raiteiltaan. En itse ollut Turussa, mutta kuitenkin lähialueella, tuon hirvittävän teon aikana. Ajaessani kohti Helsinkiä kuuntelin radiosta tiedotteita tapahtuneesta epäuskon vallassa. Samalla iski tietysti myös pelko siitä, että joku tuttu on menehtynyt tai loukkaantunut iskussa.
Turku oli minulle kuusi vuotta ihana koti ja turvapaikka. Tuntuu niin hirvittävän pahalta, että jotakin noin kamalaa tapahtuu paikassa, joka on minulle niin tuttu ja turvallinen. Jota rakastin ja rakastan edelleen valtavan paljon. Jossa edelleen asuu paljon minulle tuttuja ja rakkaita ihmisiä. Vaikka uhreissa ei tietääkseni tuttujani ollutkaan, tunnen suurta surua iskun uhrien ja heidän läheistensä puolesta.
Tämän surun ja pelonkin keskellä on ollut lohduttavaa lukea tarinoita urheista ihmisistä, jotka ovat tehneet kaikkensa puukottajan pysäyttämiseksi ja uhrien auttamiseksi. Myös poliisin toiminta oli tilanteessa ihailtavan tehokasta. Tällaisten hirveiden tapahtumien keskellä on tärkeää muistaa se, että yhtä pahaa ihmistä kohden on olemassa kymmeniä hyviä ihmisiä. Jotka ovat valmiita auttamaan ja puolustamaan tuntemattomia ihmisiä jopa oman henkensä uhalla.
Turun tapahtumien myötä muistin myös, etten koskaan kirjoitellut tänne blogiin kevätreissustani Turkuun ja Ahvenanmaalle. Toukokuun puolivälissä yövyimme avomieheni kanssa Turussa ja nautimme aurinkoisesta kevätpäivästä rakkaassa, entisessä kotikaupungissani.
Aluksi teimme pienen muistelukävelyn YO-kylään vanhoille kotikulmilleni, josta jatkoimme matkaa yliopistolle. Sieltä siirryimme kohti keskustaa, jossa söimme herkulliset pizzat Pub Niskassa Jokirannassa, jonka jälkeen nautimme lämmöstä kävelemällä ja nautiskelemalla juomat jokilaivassa.
Yövyimme Kakolan vankilan tiloihin remontoidussa huoneistohotelli Forenom Premium Apartmentsissa. Huoneisto oli todella siisti, tilava ja suht edullinen. Käytäville oli jätetty muistoja vankila-ajoista sellien, kaltereiden ja lehtijuttujen muodossa. Hotellilta pääsi myös kävelymatka ihanalle Förille, joten siitä ehdottomasti lisäpisteitä. Suosittelen!
Aamulla matka jatkui Turun satamaan, josta lähdimme Viking Linella kohti Ahvenanmaata työporukalla. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Ahvenanmalla, joten odotin innolla saapumistamme Maarianhaminaan. Päästyämme perille kävelimme hotellillemme upeaa esplanadia pitkin ja tuntui kuin olisimme isommassakin kaupungissa. Paitsi, että ihmisiä ei ollut missään.
Hengähdimme hetken Park Alandia hotellilla, josta kävelimme takaisin meren rantaan syömään kauniiseen ÅSS Paviljongen ravintolaan. Miljöö oli todella kaunis ja ruuat ihan hyviä, tosin odotukset niiden suhteen olivat korkeammalla. Sieltä jatkoimme katsomaan MM-lätkää hotellin baariin, jossa oli jo vähän muitakin ihmisiä liikkeellä. Sieltä siirryimme vielä loppuillaksi Indigoon, joka oli todella viihtyisä baari/ravintola.
Seuraavana päivänä lähdin nauttimaan aurinkoisesta aamukävelystä pitkin Maarianhaminan sympaattisia katuja, puistoja ja rantoja. Ihmisiä ei ollut taaskaan juuri ollenkaan liikkeellä. Käväisin myös Lilla Holmenin saaressa, jossa oli paljon erilaisia lintuja ja kaneja.
Koska oli sunnuntai, suurin osa kaupoistakin oli ikävä kyllä kiinni, joten tyydyin lähinnä tallustelemaan pitkin autioita katuja ja ihastelemaan kauniita puutaloja. Kävelyn lomassa maistoin myös Ahvenanmaan pannukakkua.
Iltapäivästä palasimme satamaan, jossa nousimme Viking Gracen kyytiin. Laiva oli positiivinen yllätys, koska yleensä Suomen risteilyalukset ovat melko nuhjuisia. Nautimme ihanista lounasbuffetin antimista ja kauniista saaristomaisemista.
Oli hienoa päästä yöpymään pitkästä aikaa Turussa ja vierailemaan Maarianhaminassa ensimmäistä kertaa. Luulisi, että kesäaikaan myös Maarianhaminassa olisi vähän enemmän ihmisiä liikkeellä ja kaupatkin auki. Ahvenanmaalle voisin hyvin mennä toistekin ja Turulla taas on ikuisesti paikka sydämessäni <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti