Viimeisiä lomanautintoja

Nyt on takana päin viimeinenkin "lomaviikko", vaikka varsinaisesti vapaat kyllä vielä jatkuvat. Päätin kuitenkin, että tästä viikosta eteenpäin on oikeasti ryhdistäydyttävä ja ruvettava siivoamaan, opiskelemaan, tekemään töitä ja laihduttamaan. Viimeisestä lomaviikosta tulikin yllättävän tapahtumarikas. Harvoin yhteen viikkoon mahtuu niin paljon mukavia asioita kuin kuluneeseen. 

Aloitetaan siis alusta. Toissa perjantaina suuntasin siis kohti Helsinkiä määränpäänäni ala-asteen luokkakokous. Kokouksen piti alkaa seitsemältä, joten suuntasimme sinne Viivin ja erään toisen luokkakaverimme kanssa vähän ennen tasaa. Ravintolassa meidät ohjattiin kokoukseen varattuun kabinettiin, joka oli täysin tyhjä. No, tilasimme juomat ja istuimme odottamaan. Siinä sitten ihmettelimme varmaan kymmenen minuuttia, vietämmekö kokousta kolmistaan, mutta onneksi vihdoin paikalle saapui myös pari luokkalaistamme poikaa. Vaihdoimme kuulumiset ja juuri kun vaivaantunut hiljaisuus oli laskeutumassa yllemme, saapui paikalle muitakin luokkalaisiamme. 

Yhteensä kokoukseen saapui 10 henkeä, eikä kokouksen varsinainen järjestäjä edes päässyt paikalle. No, onneksi se ei menoa haitannut. Tunnelma oli yllättävän rento, eikä onneksi yhtään vaivaantunut, mitä olin vähän pelännyt. Oli mukava jutella ihmisten kanssa, joiden kanssa ei oikeastaan kouluaikoina tullut juurikaan puhuttua, mutta nyt keskustelu sujui jouhevasti. Ehkä olemme sittenkin kasvaneet aikuisiksi, edes vähän. Ilta jatkui ravintolasta paikalliseen kapakkaan, josta jatkoimme Viivin kanssa iltaa vielä paikalliseen räkälään. Illan aikana tulikin siis tehtyä taas kunnon kierros Lauttasaaren "viihde-elämään" ;D

Lauantai kuluikin oikeastaan kokonaan ruudun ääressä kokouksesta palautuessa. Aluksi katsoimme Viivin kanssa Tough Love-ohjelmaa, josta vaihdoimme lähes suoraan keihänheiton mm-finaaliin (Hyvä Tero!) ja illalla suuntasimme vielä elokuviin katsomaan Puhdistuksen yötä. Minulle on tullut nyt viime aikoina jonkinlainen pakkomielle katsoa kauhuleffoja, koska tuntuu, etten oikein pelkää niistä enää mitään. Olin kuullut kyseistä elokuvaa kehuttavan todella pelottavaksi ja odotinkin siltä psykologista kauhua. Ikävä kyllä se osuus jäi pieneksi ja elokuva sortui enemmänkin mässäilemään väkivallalla. Pidin kuitenkin elokuvan lähtöasetelmasta ja sen kriittisyydestä Yhdysvaltojen yhteiskuntajärjestelmää kohtaan, mikä nostatti sen pisteitä korkeammalle. Ei niin hyvä kuin olin toivonut, mutta ehdottomasti katsottavan veroinen.

Sunnuntaina jatkoin matkaani Porvooseen mökille ja suureksi ilokseni isi suostui vielä lähtemään veneretkelle kanssani. Ilma oli loistava ja kiersimme tällä kertaa Emäsalon saaren ympäri. Pääsin myös pitkästä aikaa itse kuskiksi, ensin soutuveneellä ja myöhemmin ihan oikealla veneellä. Hauskaa puuhaa molemmat, mutta jotenkin nautin kuitenkin enemmän kansinaisena toimimisesta.

Maisemia Emäsalon ympäriltä

Isi lähti mökiltä jo maanantaina, mutta äidin ja Mindin kanssa jatkoimme löhöilyä keskiviikkoon asti. Ilmat suosivat, joten aluksi päivät kuluivat pihalla aurinkoa ottaessa, marjoja syödessä ja sieniretkellä. Sain kuitenkin viritettyä telkkariin vanhan Nintendo64:en, jonka jälkeen päivät kuluivatkin sitten sisällä Tetristä pelaten. Ärsyttävän koukuttava peli! Maalla olossa parasta on se kupla, joka muodostuu heti sinne saavuttaessa maailman ja mökin ympärille. Siellä saa olla täysin eristyksissä stressistä, ihmisistä ja netistä, mikä tekee aika ajoin todella hyvää.

Äidin kukat olivat vielä loistossaan

Keskiviikona palasimme kuitenkin takaisin Helsinkiin ja torstai-iltana suuntasin pitkästä aikaa Taiteiden yöhön Viivin ja hänen luokkakaverinsa kanssa. En pysty edes muistamaan edellistä kertaa kyseisessä tapahtumassa ja Helsingin ydinkeskustassa pyörimisestäkin oli vierähtänyt pitkä tovi (saakelin Laru, sieltä ei vaan pääse pois ;D), joten olin lähestulkoon tupputuristina omassa kotikaupungissani. Etäisyys on selvästi tehnyt hyvää, koska alan pikku hiljaa nähdä Helsinginkin taas ihan kauniina kaupunkina, eikä ahdistus nouse samalla tavalla pintaan kuin ennen.

Itse Taiteiden yön tarjonta ei ollut mielestäni kovinkaan kummoista, mutta oli hauska kierrellä Helsingin keskustaa pitkästä aikaa ihmisiä ja taiteilijoita ihmetellen, etenkin kun seura oli hyvää.

Taiteen kirjoa

Perjantaina luvassa olikin sitten todellista luksusta, kun pääsin tutustumaan Olympian henkilökunnan kanssa Celebrity Eclipse huippuristeilijään, joka pysähtyi Helsingissä Itämeren risteilynsä aikana. Vaikka olen päässyt aikaisemmin risteilemään huippuristeilijöillä, yllättää niiden hienous joka kerta. Tämä kyseinen alus oli vielä erityisen tyyllikkäästi sisustettu ja se huokui glamouria. Noiden jälkeen Ruotsinlaiva ei vain ikävä kyllä tunnu enää miltään. Oli hienoa päästä tutustumaan laivaan sen ollessa lähes tyhjillään ja lisäksi pääsimme nauttimaan laivan ensiluokkaisista ruuista neljän ruokalajin lounaalla. Ainoa vierailun huonopuoli oli se, että siitä tuli taas järkyttävä hinku tuollaisille risteilijöille. Voisinkin syksyn kuluessa kirjoitella hieman enemmän kokemuksiani risteilymatkustamisesta, joka on mielestäni upea tapa saada lyhyestäkin matkasta irti todella paljon.

Laiva oli täynnä hienoja baareja...

...huikaisevia ravintoloita...

....upeita sisätiloja...

....sekä kauniita yksityiskohtia...

...ja koko komeuden kruunasi mahtava aurinkokansi, josta näkyi myös Lauttasaari.

Luksushetken jälkeen suuntasimme vanhempieni kanssa lähes suoraan takaisin Porvooseen, jonne olimme saaneet puhuttua myös Tuomaksen ja Anun. Missionamme oli saada nostettua 170 kiloinen palju paikoilleen, jotta sitä päästäisiin koekäyttämään. Yritimme nostaa sitä jo alkuviikosta, mutta voimamme eivät riittäneet. Kahden lisäkantajan voimin saimme paljun vihdoin perjantai-iltana paikoilleen. Isi oli ostanut sen äidille synttärilahjaksi, mutta onneksi me muutkin pääsimme siitä nauttimaan. Itse olen hinkunut paljua mökille jo vuosikaudet, enkä turhaan, se on täydellinen. Molemmat illat kuluivatkin yhteen-kahteen asti yöllä paljun lämpöisessä vedessä lilluen ja tähtiä tuijotellen, taivaallista. Tuon takia on ehkä pakko yrittää suunnata mökille vielä syksynkin kuluessa ja tiedän jo nyt mitä tulen tekemään koko joulun ajan.

Paljuttelun iloa!

Muutenkin viikonloppu sujui mukavasti. Perjantai-iltana vietimme isin synttäreitä herkutellen ja paljutellen ja sain taas lisää ravintoa kauhunälkääni, kun katsoimme Scream 4:n. Elokuva oli ihan hyvä, mutta pelkäämän sekään ei saanut. Jos joku tietää oikeasti pelottavia kauhuelokuvia, niin kertokaahan ihmeessä.

Lauantaina nautiskelin kesän viimeisistä auringossa löhöilyistä, kävimme läheisellä järvellä kesän viimeisellä uinnilla ja loppuilta kuluikin jälleen Nintendon ääressä. Tuomas sai suureksi riemuksemme viritettyä isoon telkkariin myös legendaarisen 8-bittisen Nintendon, joten ilta kului Super Mario Bros. 3:sta pelaten. Ei voi kun ihmetellä, miksi pelejä on enää tuon jälkeen kehitetty, kun täydelliset pelit on jo tehty tuolloin. Kun vihdoin maltoimme lopettaa siirryimme jälleen saunomaan ja paljuttelemaan. Kun pääsin nukkumaan soivat Super Marion tunnarimusiikit nonstoppina päässä ;D

Sunnuntaina pelivuorossa oli Megaman, toinen Nintendosuosikkini, jonka saimme googlen avulla pelattua Tuomaksen kanssa läpi. Hauskaa, miten yksi pelikone saa kaikenikäiset aikuiset taantumaan takaisin lapsen tasolle. Sydän tykyttää tuhatta ja sataa ja suusta pääsee kauhunsekaisia huudahduksia ja riemunkiljahduksia, ihan niin kuin lapsena.

Kesän viimeisiä nautintoja

Lopulta oli kuitenkin aika irroittaa ote ohjaimesta, pakata tavarat ja jättää haikeat hyvästit mökille. Mökillä oloon ei kyllästy koskaan ja sieltä pois lähteminen on aina yhtä tylsää. Täytyy vaan toivoa, että kerkeisin sinne vielä ennen joulua, mutta ainakin viimeistään silloin. 

Kotimatkalla ajoin vielä Espoon kautta, kun kävin katsomassa Tuomaksen ja Anun uutta asuntoa ja autoin tavaroiden kannossa juuri sen verran, että saan kutsun tupareihin. Sitten olikin aika suunnata takaisin kohti Turkua, jonne pääsin vasta seitsemän jälkeen. Onneksi juuri sopivasti ennen E:T:n alkua, jota katsoessa kulutin loppuillan Mindi ja suklaalevy kainalossani. 

Loma on ollut ihana, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jos elämä olisi aina näin täydellistä, ei siitä osaisi edes nauttia. Sen takia onkin taas aika suunnata kohti syksyn tuulia ja katsoa, mihin ne minut lennättävät. Syksy on lempivuodenaikani ja silloin alan ylleensä kaivata jotakin uutta elämääni. Se, mitä se tällä kertaa on, jää nähtäväksi. 

Mukavaa kesän loppua kaikille, nauttikaan elokuun lämpimistä ilmoista ja ihanan pimeistä illoista!