Asioita, joita tein ensimmäistä kertaa vuonna 2013

Näin uuden vuoden kynnyksellä on hyvä aika muistella kulunutta vuotta 2013. Jos joku olisi sanonut vuoden alussa, että tästä vuodesta tulisi yksi kaikkien aikojen parhaista vuosistani, en varmasti olisi uskonut sitä. Enkä usko sitä oikeastaan vieläkään! Alkuvuosi erotuskineen ja muuttoineen enteili ankeinta vuotta ikinä, mutta toisin kävi. Jaksan hämmästellä, mitä olen tehnyt elämässäni oikein, kun olen saanut osakseni tänä vuonna niin paljon iloa, onnea ja upeita kokemuksia. 

Ehkä kaikki on ollut lucky number 23 ansiota, koska tammikuun 23. päivän jälkeen elämä alkoi näyttää paljon paremmalta. Tai sitten onnellisen elämän salaisuus piilee sittenkin asenteessa. Päätin jo heti tammikuussa, että 23-vuodestani tulee hyvä, mutta siitä tuli paljon parempi kuin osasin missään haaveissani kuvitella. Yksi asia, mikä on myös tuonut elämääni paljon iloa ja uusia kokemuksia, on viime vuodenvaihteessa tekemäni lupaus siitä, että teen vähintään kerran kuukaudessa jotakin sellaista, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Lupaus ylittyi moninkertaisesti ja ajattelinkin nyt tehdä pienen katsauksen siitä, mitä kaikkea päädyin tekemään ensimmäistä kertaa vuonna 2013.

Tammikuu alkoi tosiaan melko ankeissa merkeissä, kun muutin pois avoliitosta. Koska lopullinen ero tapahtuikin melko nopealla aikataululla, otin vastaan ensimmäisen kämpän, jonka vain sain. Niinpä edessä oli muutto koko opiskelu-urani ensimmäiseen opiskelija-asuntoon. Pelkäsin tietysti pahinta, mutta sainkin yllättyä positiivisesti. Asuntoni on tilava, sen sijainti on loistava, sisustamalla siitä sai kodikkaan ja taloyhtiö on rauhallisin, missä olen koskaan asunut. Ainoat huonot puolet, joita keksin nykyisestä kodistani ovat melko kallis vuokra, liian niukka lämmitys talviaikaan sekä tiskikoneen ja henkilökohtaisen siivoojan puuttuminen :D

Opiskelija-asunnossa asumisen lisäksi pääsin tammikuussa katsomaan ensimmäistä kertaa elämässäni stand up-esitystä, jonka Viivi tarjosi minulle synttärilahjaksi. Esitys oli todella viihdyttävä ja nauraa sai lähes koko ajan. Esityksen jälkeen ihmettelinkin, miksi en ole tutustunut stand upiin aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Helmikuun kokeilut aloitin suuntaamalla Camillan kanssa ensimmäistä kertaa opettajaksi opiskelevien Talvipäiville, jotka järjestettiin tänä vuonna Raumalla. Talvipäivien aikana sain useita uusia kokemuksia, kun muun muassa yövyin ensimmäistä kertaa koulussa ja pääsin Karri Koiran ja Ruudolfin keikalle. Opiskeluaikana on tullut käytyä hävettävän vähän missään opiskelijatapahtumissa, joten oli ihan kivaa päästä vaihteeksi niidenkin tunnelmaan.

Helmikuussa innostuin myös koettelemaan elokuvissa käymiseen liittyviä rutiinejani. Niinpä suuntasin elokuvateatteriin ensimmäistä kertaa yksinäni. Menin katsomaan elokuvan Selviytyminen, joka kertoi Thaimaan tsunamista. Elokuva oli todella hyvä, mutta myös todella ahdistava ja koskettava. Onneksi olin tajunnut ottaa itselleni paikan takarivistä, koska itkeä vollotin yksinäni niin paljon, että aiheutin lähes tsunamin itse elokuvateatteriin! Yksin elokuvissa käyminen ei kuitenkaan ollut yhtään niin epämukavaa kuin olin kuvitellut. Tuon kerran jälkeen olenkin jo käynyt monta kertaa elokuvissa ihan itsekseni, mikä on ollut mukavaa vaihtelua.

Toisen elokuvarutiineihini liittyvän kokeilun tein, kun kävin Viivin kanssa katsomassa elokuvan 21 tapaa pilata avioliitto. Olimme juuri käyneet syömässä, minkä takia olin aivan ähkyssä, joten päätin ensimmäistä kertaa suunnata elokuviin ilman naposteltavaa. Se kokeilu oli vuoden aikana tehdyistä ainoa, joka ei tuottanut iloa! Vaikka olinkin aluksi ihan täynnä, saivat vierustoverien popcornien tuoksut ja karkkipussien rapistelut kaipaamaan omia eväitä kovasti. No, tulipahan ainakin varmistettua, että osa elokuvanautintoa oikeasti syntyy niistä herkuista.

Maaliskuun kokeiluksi muodostui tämän blogin perustaminen. Ajatus omasta blogista oli muhinut mielessä jo pidemmän aikaa, mutta vasta maaliskuussa sain otettua itseäni niskasta kiinni asian suhteen. Kiitos Camillan avustuksen, sain kun sainkin, Travelisan pystyyn ennen maaliskuun loppua. Blogin pitäminen on avannut oven aivan uuteen maailmaan ja olen sen kautta saanut todella paljon iloa elämääni. On ollut ihanaa päästä kirjoittamaan suurimmasta intohimostani matkustamisesta ja siinä samalla muusta elämästäni ja ajatuksistani. Välillä tietysti tuntuu vaikealta keksiä mitään kirjoitettavaa, mutta yleensä odotan kirjoittamaan pääsemistä sormet syyhyten. Lisäksi on ollut aivan mahtavaa saada palautetta kirjoituksistani, kannustusta ja kuulla lukijoiden ajatuksia. Joten suuri kiitos teille kaikille, jotka käytte säännöllisesti tai epäsäännöllisesti Travelisaa lukemassa. Te, teidän mielipiteet ja kokemukset merkitsevät ja antavat minulle todella paljon iloa. Toivottavasti olen onnistunut kirjoitusteni kautta antamaan edes vähän siitä ilosta myös teille :)

Huhtikuussa menimme Emilyn ja Camillan kanssa katsomaan speksiä ensimmäistä kertaa. Speksihän on siis opiskelijoiden toteuttamaa teatteriesitys, joka sisältää paljon improvisaatiota, laulua ja tanssia. Esityksessä oli mukana paljon OKL:n opiskelijoita, joten oli kiva bongata tuttuja lavalta. Esitys oli huikea, nauroin lähes koko ajan ja se peittosi mennen tullen monet "oikeat" teatteriesitykset. Lisäksi väliaikapullatkin olivat vielä ilmaisia :D

Toukokuussa päädyin puolivahingossa ensimmäistä kertaa Dannyn keikalle, kun Larun vierailulla ollessani, huomasimme hänen esiintyvän paikallisessa Bar 52:ssa. Sinnehän oli sitten vain pakko suunnata isolla porukalla. Tunnelma oli katossa alusta loppuun asti, joten kannatti ehdottomasti käydä.

Toukokuun lopussa veljeni Tuomas tuli kylään luokseni Turkuun ja silloin lunastin samalla joululahjani. Olin saanut Tuomakselta ja Anulta lahjakortin mäkiautoiluun, jota lähdimme Tumpin kanssa kokeilemaan. Ja vitsi, miten hauskaa puuhaa se oli! Varmasti menen vielä uudestaankin, siihen vauhdin hurmaan jäi koukkuun :D

Kesäkuussa koitti kauan odotettu matka minulle uuteen kohteeseen, kun lähdin vanhempieni kanssa synttärimatkalleni New Yorkiin. Koko matka oli käsittämättömän upea ja täynnä monia uusia kokemuksia, joista on mahdotonta valita parasta. Osa sydämestäni jäi pysyvästi NYC:iin ja sinne on päästävä vielä joku päivä takaisin.

Heinäkuun alku ja Ruissi tarjosivat jälleen muutamia uusia musiikkielämyksiä, kun näin muun muassa Kaija Koon ja HIM:n ensimmäistä kertaa livenä. Molemmat keikat olivat ihan mahtavia ja keikkaseura (Viivi) kaikista parasta.

Heinäkuun loppupuolella pääsin koettelemaan fyysisiä rajojani pitkästä aikaa, kun suuntasin Lemmenjoelle, jossa tein ensimmäisen useamman yön kestävän vaellukseni. Vaelluksen aikana valloitin myös tunturin ensimmäistä kertaa kävellen. Tuo vaellus on ehdottomasti yksi vuoteni kohokohdista, oli uskomattoman hienoa pystyä ylittämään itsensä ja päästä nauttimaan upeasta luonnosta.

Elokuussa pääsin tutustumaan luokkakokouksen saloihin ensimmäistä kertaa elämässäni. Vaikka paikalla oli vain alle puolet luokasta, oli tunnelma hyvä. Oli mielenkiintoista päästä kuulemaan toisten elämistä ja jutella pitkästä aikaa monien sellaisten ihmisten kanssa, joita ei ollut nähnyt vuosiin. Lisäksi oli hauskaa tietysti muistella ja nauraa ala-aste aikoja yhdessä.

Elokuussa pääsin myös kylpemään paljussa ensimmäistä kertaa ikinä, kun isi suureksi riemukseni hommasi sellaisen mökillemme. Mikä ihana keksintö <3 Vielä on kokematta paljuilu keskellä lumikinoksia ja pakkasia, mutta eiköhän senkin pääse vielä joku päivä kokemaan.

Syyskuussa olikin taas vuorossa itsensä ylittämistä, kun suuntasin Camillan johdatuksella Flowparkiin kiipeilemään. Puihin kiinnitetyt temppuradat tarjosivat jännitystä, riemua ja kunnonkohotusta. Radoilla seikkailu oli paljon kivempaa kuin olin kuvitellut ja tuo kerta tuskin jää viimeiseksi.

Lokakuussa saavutin taas eräänlaisen merkkipaalun, kun vaihdoin ensimmäistä kertaa autoon renkaat ihan itse. No okei, isi vahti vieressä, mutta kaikki hommat tein minä! Renkaiden vaihto oli myös yllättävän kivaa puuhaa, joten sitäkin täytyy ehkä vielä joskus kokeilla uudestaan.

Marraskuu tarjosi jälleen huikeaa musiikkiantia, kun suuntasimme Viivin kanssa Larun Bar 52:een katsomaan Matti Nykäsen keikkaa ensimmäistä kertaa :D Tunnelma keikalla oli loistava, hauskaa riitti ja päätyihän ilta myös ensimmäistä kertaa suomenruotsalaisille jatkoille.

Joulukuussa kävin Camillan kanssa ensimmäistä kertaa Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa Turun tuomiokirkossa. Ihana tilaisuus, joka toi joulun sydämeeni, varmasti menen uudestaankin vielä joku kerta.

Sen lisäksi saavutin joulukuussa pari merkkipaalua lisää, kun selvisin ensimmäisestä sinkkuvuodestani kunnialla ja painoin ensimmäistä kertaa vähemmän kuin 5 vuotta sitten. Sinkkuudesta nautin edelleen, mutta painosta sain nauttia vain pari päivää, kunnes joulumässäys palautti minut takaisin todellisuuteen :D 

Näiden kokemusten lisäksi olen tietysti muun muassa nähnyt monia elokuvia, lukenut useita kirjoja ja kokannut paljon uusia ruokia ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Ei ainakaan nyt heti tule mieleen, että niistäkään mikään olisi ollut huono kokemus.

Taitaa myös olla ensimmäinen kerta elämässäni, kun olen pystynyt toteuttamaan uuden vuoden lupaukseni. Ja, miten paljon enemmän se onkaan minulle antanut, kuin perus "en syö enää koskaan karkkia"-lupaukset. Vuosi 2013 jää ikuisesti muistoihini myös vuotena, jolloin todella löysin itseni ensimmäistä kertaa. On haikeaa luopua vuodesta, joka toi mukanaan niin paljon onnea, iloa ja uusia ihania kokemuksia. Toisaalta taas nurkan takana odottaa jo vuosi 2014, joka tuo mukanaan varmasti paljon uusia jännittäviä asioita. Joten, kiitos vuosi 2013, että olit minulle niin mahtava. Ja tervetuloa vuosi 2014, toivottavasti otat mallia edeltäjästäsi. 

Toivottavasti myös teillä muilla on ollut onnistunut vuosi ja oikein onnellista uutta vuotta teille kaikille <3

Seuraavan kerran luvassa onkin sitten jo matkatunnelmia! :)