Muutama mutka matkassa

Olen tähän asti pitänyt itseäni melko kokeneena matkustajana. Tulevan Thaimaan opetusharjoittelun/Aasian matkan kanssa olen kuitenkin joutunut kipuilemaan jo tähän mennessä niin monen ongelman kanssa, että välillä mietin, olenko sittenkin vain säheltävä keltanokka koko tässä matkustuksen ihmeellisessä maailmassa. Mutkia matkaan ovat aiheuttaneet muun muassa matkabudjetti, viisumi, asunto, lennot ja aikataulut. Juuri kun taas kerran luulin jo kaiken olevan kunnossa, päättivät thaimaalaiset sitten vielä aloittaa sen pirun mellakoinnin! *syvä huokaus*

Pari kertaa on käväissyt mielessä, onkohan tuleva reissu kaiken tämän säädön arvoinen, mutta ikuisena matkustusoptimistina haluan ajatella, että kunhan pääsen perille, kaikki asiat kyllä alkavat rullata. Usein sanotaan, että reissussa tärkeintä ei ole sen määränpää, vaan matka itsessään, mutta tässä tapauksessa odotan enemmän kuin paljon sitä, että pääsen upottamaan jalat Pattayan rantahiekkaan ja olen vihdoinkin perillä.

Kuten aika monesti muutenkin, pistän tämänkin härdellin yliopiston piikkiin, koska siitä alkoivat kaikki vastoinkäymiseni. Syksyn alussa suuntasin innoissani yliopiston kansainvälisistä asioista vastaavan henkilön puheille, jotta kerkeisin hyvissä ajoin anoa apurahaa harjoittelua varten. Ennen kuin ehdin edes esittää asiani kunnolla loppuun, minulle jo ilmoittettiin, että yliopiston käytännöt ovat muuttuneet tänä vuonna ja apurahaa ei enää myönnetä suomalaisiin kouluihin lähtijöille, koska se ei ole perusteltavissa tarpeeksi kansainväliseksi toiminnaksi. Voitte varmaan uskoa, että kävin läpi tuolloin kaikki mahdolliset kirosanat mielessäni, väänsin naamalle tekohymyn ja lähdin puhisten kotiin!  

Se siitä matkabudjetista sitten, mutta jo lähtiessäni yliopistolta päätin, että tämä unelma ei kaatuisi siihen, että yliopisto veti rahapussin nyörit kiinni. Joten ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto olivat säästöt. Olen aina ollut sitä mieltä, että säästämisessä ei ole juurikaan järkeä, jos siitä ei pääse koskaan nauttimaan. Eipä rahoilla haudassa mitään tee, joten parempi sijoittaa ne elämän aikana sellaisiin asioihin, jotka tekevät onnelliseksi. Niinpä kasvatin matkabudjettini ajatuksen tasolla noin 5000 euroon, mutta saa nyt nähdä riittääkö sekään. Ennen kuin olen liikuttanut ahteriani senttiäkään kohti Pattayaa, on rahaa kulunut jo noin 1600 euroa lentoihin, vuokratakuuseen, viisumiin, vakuutuksiin ja rokotuksiin. Kun tuohon lisätään sitten vielä ainakin loput asumiskulut Pattayalla, noin 3 viikon hotelliyöpymiset sekä kahden kuukauden syömiset, juomiset, ostokset ja aktiviteetit, niin pelottaa jo ajatuskin, kuinka suuriin summiin tuota budjettia vielä joutuukaan venyttämään!

No, kun olin selvinnyt matkabudjetin laajennusoperaatiosta, sainkin eteeni uuden probleeman, viisumin nimittäin. Olin jotenkin naivisti ajatellut, että ei kai siellä Thaimaassa tarvita viisumia, kun kaikki siellä reppureissaavat nykyään. Tai, että jos tarvitaan, niin sen on oltava ainakin helposti hankittavissa. No, viisuminhan siis tarvitsin, koska viivyn Thaimaassa yli 30 vuorokautta. Periaatteessa viisumin hankkiminen on helppoa, jos pysyy koko ajan Thaimaan rajojen sisäpuolella. Jos taas haluaa reissata muissakin maissa ja palata Thaimaaseen, on sekin helppoa, jos sen tekee noiden viisumiaikoijen puitteissa. Jos taas haluaa tehdä jotain noiden kahden välistä, tulee matkaan miljoona mutkaa, eikä vielä lähtiessäkään voi olla varma, tuleeko saatu viisumi sitten kelpaamaan paikan päällä. Ei liene vaikeaa arvata, mihin noista kolmesta vaihtoehdoista itse päädyin? Vimppaan tietenkin!!! :D

Viisumihakemusta varten sitten hankin yhtä jos toista lippua ja lappua (muun muassa 6 lentolippua, passi ja sen kopio, passikuvat, viisumilomake, tiliote ja käteistä) ja kun vihdoin ne kaikki olivat kasassa suuntasin Helsinkiin Thaimaan suurlähetystöön viisumia itselleni vinkumaan. Mitä järkeä muuten, että viisumihakemukset voi jättää vain arkisin klo 10-12? Homman olisi toki voinut hoitaa myös postitse, mutta kun ottaa huomioon, millainen säätö tuosta hommasta paikan päälläkin tuli, niin olen tyytyväinen, että päätin marssia lähetystöön ihan henkilökohtaisesti.

Pääkallopaikalla Helsingissä

Lopputuloshan oli siis se, että en saanut sitä viisumia, mitä lähdin hakemaan, vaan toisen viisumin vain yhdellä maahantulolla. Lähes kaikki lentoliput olivat siis täysin turhia ja pääsin vielä halvemmalla kuin mihin olin varautunut. Eli periaatteessa tulos oli parempi kuin hyvä, mutta epävarmuutta tuo vain vähän se, että en ole varma ymmärrettiinkö me virkailijan kanssa ihan toisiamme! Nyt sitten vain toivon kovasti, ettei mitään viisumiongelmia reissussa enää ilmenisi. Onneksi isi lupasi tulla hakemaan mut kotiin, jos joudun johonkin vankilaan :D

Johtuen muista matkaan liittyvistä säädöistä, havahduin vasta marraskuun alussa siihen, että ehkä siellä Pattayalla pitäisi olla joku kattokin pään päällä. Otin yhteyttä Pattayalla sijaitsevaan suomalaiseen kiinteistönvälitystoimistoon, joka näytti vuokraavan yksiöitä koulun lähellä. Sieltä ilmoitettiin heti, että kaikki asunnot olivat varattuja tammi-helmikuuksi, jos peruutuksia ei satu tulemaan. PANIIKKI!!! Tuolloin koin kyllä todellisia epätoivon hetkiä, kun ajattelin, etten oikeasti löydä asuntoa mistään. Sitten otin yhteyttä toiseen Pattayalla sijaitsevaan Home Hunter Thailand kiinteistönvälitystoimistoon ja suureksi onnekseni sain pikaisen vastauksen, että kaksi yksiötä oli vielä vapaana. Varasin niistä isomman itselleni samantien, joten nyt pitäisi sitten Pattayalla odottaa tällainen 20 neliöinen kämppä, jossa asustella.

Mitään tällaista ei ehkä ole odottettavissa, mutta muuten asunto vaikuttaa ihan toimivalta paketilta :D
Kuva: Wikimedia

Opetusharjoittelun lisäksi minullahan on siis tarkoitus tehdä muutamia reissuja itsenäisesti, ja harjoittelun loputtua Emily ja Camilla suuntaavat luokseni ja reissaamme yhdessä parisen viikkoa. Tuo matka on itsessään aiheuttanut myös aika paljon päänvaivaa, kun on pitänyt säätää lentoja, hotelleja ja aikatauluja moneen kertaan. Juuri kun on ajatellut jo koko paketin olevan kasassa, on kuvioihin tullut taas pari muuttujaa (lentojen kallistuminen, passin vanhentuminen, pankkikortin kelpaamattomuus yms.) ja palapelin kokoaminen on täytynyt aloittaa taas uudestaan. Onni on ollut se, ettei noita kuvioita ole täytynyt säätä yksin, mutta toisaalta useamman hengen matkan suunnittelu tuo mukanaan aina omat haasteensa. Pikku hiljaa sekava palapelimme alkaa näyttää lähes valmiilta ja odotankin jo yhtä paljon kolmikkomme reissua kuin koko harjoitteluaikaa.

Siis, voiko söpömpää lentokonetta enää olla? :) Tollasella me Emilyn kanssa ainakin toivottavasti lennetään!
Kuva:Wikimedia

Jos jotakin tästä kaikesta säädöstä olen oppinut, niin ainakin sen, että pidemmän matkan suunnitteluun tarvitaan todella paljon aika, hermoja ja kärsivällisyyttä. Asioita kannattaa alkaa järjestellä mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään, niin stressiä saa edes vähän pienennettyä. Onni on myös  hyvät ystävät ja perhe, joilta voi pyyttää apua tai purkaa turhautumistaan. Itselläni on toiminut melko hyvin myös mielikuvamatkustus. Kun on oikein kiukuttanut kaikki säätäminen, olen katsellut ihania kuvia tulevista matkakohteista ja kuvitellut itseni jo sinne. Haluan edelleen uskoa, että tuleva matka on kaikkien näiden mutkien jälkeenkin niin upea kokemus, että nämä pienet vastoinkäymiset unohtuvat pian. Elättelen myös kovasti toivoa siitä, että mitä enemmän joudun säätämään asioita ennen matkaa, sitä sujuvammin itse reissu sujuu. Saa sitten nähdä, touteutuuko tuo toive vai ei. Uskomatonta, että tasan kuukauden päästä olen jo Pattayan lämmössä, jos ja kun kaikki vain menee suunnitelmien mukaan, eikä uusia, ylitsepääsemättömiä mutkia matkan varrelle enää ilmaannu.

Thaimaan upeat rannat siintävät jo kirkkaina mielessä, enää kuukausi!

Psst! Muistakaahan osallistua edellisen postauksen arvontoihin. Keksin nimittäin jo ihan (täällä kertaa oikeasti!) mahtavan palkinnon seuraavaa arvontaa varten. Mutta, jos innostusta arvontoja kohtaan yleisesti ei ilmene, niin tuskin tulen sitä seuraavaakaan sitten järjestämään. Olisi niin kiva kuulla kommentteja matkustukseen ja blogiini liittyen ja ilahduttaa siinä samalla toivottavasti paria lukiaakin :)