Aina ei kaikki mene niin kuin Strömsössä

Eli otsikko kertoo tällä kertaa kaiken oleellisen. Jos joku ei ole vielä tähän hurmaavaan suomenruotsalaisohjelmaan törmännyt, niin ideahan tuossa on lyhykäisyydessään se, että mukavat ihmiset näpertelevät kauniita asioita ja onnistuvat niissä aina täydellisesti, ja niitä sitten ihastellaan sankoin suomenruotsalaisjoukoin.

Minäkin ajattelin aloittaa syksyni niin kuin Strömsössä, mutta unohdin vain muutaman asian. Ensinnäkin sen, etten sukunimestäni huolimatta ole suomenruotsalainen, ja sen etten oikeastaan ole järin mukavakaan, saati että osaisin tehdä kauniita asioita, jotka onnistuvat täydellisesti. No, tässä joka tapauksessa versioni ohjelmasta, olkaa hyvä!

Ohjelmassahan tehdään aina herkullisia ja näyttäviä ruokia, joten päätin aloittaa siitä. Sain kuin sainkin aikaiseksi tuoreista maaltapoimituista omenoista onnistuneen piirakan, jonka päälle kaadoin tuollaisen tekotaiteellisen vaniljakastikeraidan (ja täydellisen palan leikkaaminenhan sujui tietysti ilman ongelmia, ensimmäisestä ei jäänyt pohja kiinni vuokaan, toisesta ei tippunut puolet lattialle jne ;D) 

No, lopputulos oli mielestäni kuitenkin lähes Strömsötasoa pientä juttua lukuunottamatta. Epäsosiaalisena ihmisenä, en tietenkään saanut upeaa suomenruotsalaisseuruetta maistelemaan piirakkaa kanssani (enkä kyllä sen enempää supisuomalaisiakaan), joten päädyin syömään koko piirakan itse. Ja ei, siihen ei kulunut viikkoa, niin kuin voisi olettaa, eikä edes kolmea päivää, mikä olisi vielä ihan siedettävissä rajoissa. Aikaa piirakan tuohamiseen kului tasan 23 tuntia, joista nukuin kymmenen. Ai, miten niin olen muka matkalla kohti 150 kg:tä?

Joo, siirrytään seuraavaan osioon. Ohjelmassahan myös kunnostettaan ja tuunataan vanhoista tavaroista uutta. No, minullapa on tuotakin parempi taito takataskussa. Saan nimittäin uudesta tavarasta tehtyä vanhaa erittäin nopealla aikataululla. Tallentavan digiboksin ostin helmikuussa ja jo heinäkuussa se hajosi. Kun sain sen vihdoin tällä viikolla takaisin korjauksesta, niin seuraavana päivänä alkoi sitten kenkkuilla alle vuoden vanha läppäri. Menetin siis kaikki koneella oleet kuvat, tiedostot ja ohjelmat. Tämän jälkeen kone viitsi vielä ilmoittaa, että on havainnut ongelmia kovalevyssä ja, että kannattaa ottaa varmuuskopiot kaikesta koneella olevasta, koska ne voivat hävitä ja toimittaa kone mahdollisimman pian huoltoon. Harmi, että tuo ilmoitus tuli vain vähän liian myöhään (***kele***tana ja muuta jupinaa), Elisa The Tekniikkaterminaattori on täällä taas!

Kyllästyneenä uusin/vanhoihin laitteisiin, päätin jatkaa Strömsöäni aivan uunituorella kodinkoneella. Tarkoituksenani oli hankkia sauvasekoitin, mutta kun siinä vieressä myytiin PINKKEJÄ blendereitä hintaan 39,90, niin ei ole varmaan vaikeaa arvata, minkä kanssa lähdin kaupasta kotiin. Uutukaisestani ihastuneena päätin heti kokeilla tehdä sillä pirtelöä.

Aluksi kaikki olikin hyvin, muistin laittaa kannen blenderin päälle sekoittaessani, ainekset sekoittuivat nopsasti ja taputtelinkin itseäni jo tyytyväisenä olalle. MUTTA. Kun pirtelö oli valmista, yritin irroittaa kannuosaa moottorista. No, eipä se sitten lähtenytkään irti. Aikani pähkittyä, koitin sitten ruuvata kannua irti alustasta, jolloin pirtelöt alkoivat valua pitkin konetta. PANIIKKI!!! Käyttöohjeissahan juuri luki, että moottoriosa ei saa missään tapauksessa kostua. Ruuvasin äkkiä kannun takaisin ja kaivoin nöyrästi käyttöohjeet jälleen esille. Niistä ei kuitenkaan löytynyt apua dilemmaan, jolloin epätoivoissani yritin vielä kerran nostaa kannua, ja TADAA, se irtosi tosta noin vaan. Enkä tuntenut itseäni yhtään blondiksi tämän jälkeen!

No, loppu hyvin, kaikki hyvin, sain lopulta herkkupirtelöni ja blenderi koki todellisen tulikasteen heti luonani (Jos, blenderit puhuisivat, niin se varmaan kirkuisi päästä takaisin kauppaan, mutta onneksi ne eivät ole vielä tasa-arvoisia kanssamme, joten tuo ihanuus jää minulle ja toivottavasti suostuu toimimaan vielä tulevaisuudessakin.)

No, ohjelmassahan myös annetaan ihania sisustusvinkkejä, joten laitoin kaiken toivoni tähän osioon, koska koti on minulle niin rakas paikka. Kolmen kuukauden siivoustauon jälkeen, päätin puunata koko asunnon lattiasta kattoon. Järjestelin tavarat paikoilleen, vein matot ulos, lakaisin lattiat, imuroin lattia, pesin lattiat, kirosin lattiat, pyyhin pölyt ja kirosin pakomielteeni kerätä pikkutilpehööriä jokaiselle hylly- ja pöytätasolle. Kaiken tuon jälkeen olin pölyinen, likainen, väsynyt ja hikinen.

Jos joku on ihmetellyt, miksi en siivoa usein, niin vasemmalla on yksi syy siihen (laiskuuden lisäksi siis). Ihana pinkki rikkaimurini, jonka kanssa saan kontata imuroimassa kaksioni lattioita, koska en oikeaa imuria omista. Ja ei, tämä ei ollut vinkki, että voisitte ostaa sen oikean imurin minulle joululahjaksi, käytän sen viemän tilan mielummin kenkien, laukkujen ja vaatteiden säilytykseen. Ja lisäksi minulla on hyvä tekosyy olla siivoamatta! Huomatkaa myös, miten iloisia imurini ja blenderini ovat löydettyään toisensa :D

Mutta kyllä kannatti rehkiä! Sain kuin sainkin kotini taas edustuskuntoon ja napsittua siitä kauniita kuvia, unohtamatta myöskään pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät kodista persoonallisen. Joten nauttikaa ja ihastelkaa kaunista kotiani.

Toivottavasti nautitte, koska Strömsöosuus loppuu taas tähän, eikä se ollut läheskään koko totuus. Edellisten ihanuuksien lisäksi kodistani löytyy myös muun muassa tiskivuoren täyttämä keittiö, liian täyteen tungettu eteinen oranssilla ovella, petaamaton sänky, likavaatekori, josta vaatteet alkavat kävellä itsekseen ulos ja tietysti ihana vaatehuoneeni, joka on niin täynnä, ettei sieltä koskaan löydä sitä, mitä etsii. Monipuolinen koti, vaikka itse sanonkin ;D

Kiitos mielenkiinnostanne Strömsö med Elisa erikoisjaksoa kohtaan. Palaamme taas asiaan, kun uutta ihasteltavaa löytyy. Tack och ädjö!

P.S En ole Strömsössä törmännyt kuntoiluosioon, mutta minun ohjelmaani kuuluu toki myös sellainen. Päätin aloittaa syksyn kuntoilut makkarikuvissakin vilahtavalla fitballilla. Kerkesin pomppia sillä noin kymmenen kertaa, ennen kuin rämähdin suoraan persaukselleni lattialle. Se siitä fitnessbeibeilystä sitten taas ;D

P.P.S Vein koneeni tänään huoltoon ja arvioivat sen kestoksi 3 päivää-3 viikkoa, joten jos minusta ei kuulu, niin se johtuu siitä, etten ole jaksanut käyttää yliopiston koneita pakollista käyttöä enempää. Toivo elää, että saisin koneeni takaisin jo muutamassa päivässä, mutta yleensä mulla on ollut aika huono tuuri tällaisissa asioissa, joten we'll see :)

Kesäloma paketissa

Tämä kesä on ollut minulle niin erityisen tärkeä ja onnistunut, että haluan tehdä siitä vielä yhden kokoomapostauksen, ennen kuin päästän siitä lopullisesti irti ja siirryn kohti syksyn seikkailuja. Tästä kesästä tuli valehtelematta minulle kaikkien aikojen paras kesä. En olisi koskaan uskonut, että minulle tarjoutuisi mahdollisuus lomailla kaikki kolme ihanaa kesäkuukautta, ilman stressiä töistä, koulusta tai ylipäätänsä mistään. Olin jo niin tottunut elämään jatkuvan stressin alaisena, etten edes oikeastaan enää muistanut, millaista on elää ilman sitä. Se on taivaallista. 

Keväällä kirosin sitä, kun mistään ei irronnut kesätyöpaikkaa ja lähes kaikilla muilla tuntui sellainen olevan. Nyt, kun olen kuunnellut koko kesän heidän valitusta loman vähyydestä ja työn stressaavuudesta, olen enemmän kuin onnellinen, etten tänä kesänä saanut mistään töitä. Onneksi ahkerointi opiskeluissa kantoi hedelmää niin paljon, että sain nostettua koko kesän opintotukea. Lisäksi toukokuun sijaisuuksista tuli mukavasti lomakassaa aikaisempien säästöjen rinnalle. Niiden avulla olen saanut nauttia kaikkien aikojen kesästäni, ja kyllä olenkin nauttinut, sillä olen tiedostanut sen, ettei tällaisia kesiä tule usein, jos enää koskaan.

Kesäni kohokohdiksi muodostuivat kolme matkaani, jotka olivat jokainen omalla tavallaan unohtumattomia. Ja haluan tehdä nyt kaikille selväksi, että normaali kesääni ei todellakaan sisälly kolmea matkaa, vaan hyvällä tuurilla yksi, jos edes sitäkään. Tämä kesä on ollut kaiken kaikkiaan erittäin ainutlaatuinen, eikä anna oikeaa kuvaa normaalista elämästäni. En sano, ettenkö olisi monella tapaa hyväosainen ja olenkin enemmän kuin kiitollinen kaikesta, mitä olen osakseni tänä kesänä saanut. Mutta mikään siitä ei ole tullut ilman verta, hikeä ja kyyneleitä. Olen lomani tänä vuonna todella ansainnut, enkä pode huonoa omaatuntoa siitä, vaikka kaikilla ei vastaavaan mahdollisuuksia olisikaan ollut. Miksi tuhlata aikaansa muiden elämän kadehtimiseen, kun senkin ajan ja energian voi käyttää oman elämänsä parantamiseen?

On mahdotonta valita reissuista paras, koska ne olivat jokainen omalla erilaisella tavallaan täydellisiä. Kesäkuinen matka New Yorkiin oli unelmieni täyttymys ja täynnä upeita elämyksiä. Siitä  voit lukea tästä, tästä ja tästä. Heinäkuun matka Lappiin ja vaellus Lemmenjoen kansallispuistossa taas tarjosi minulle uskomattoman määrän uusia kokemuksia ja opetti minulle enemmän kuin mikään aikaisemmista matkoistani, etenkin itsestäni. Siitä voit lukea lisää tästä ja tästä. Elokuinen Prahan matka Viivin kanssa taas tarjosi upeaa arkkitehtuuria ja loputtomasti nauruterapiaa, jolla jaksan taas syksyn myrskyissä. Siitä voit lukea lisää tästä ja tästä. 

En edes yritä tiivistää New Yorkin matkaa yhteen kuvakollaasiin. Siksipä päätin koota tähän ei niin perinteisiä nähtävyyksiä, joiden kanssa pääsin myös poseeraamaan matkalla. Kyllä, roskiksenkin kanssa voi päätyä samaan kuvaan New Yorkissa! :D

Lapin matka tarjosi muun muassa maisemia, mielenrauhaa, hikeä, itsensä ylittämistä ja uusia kokemuksia.

Praha ja Viivi häikäisivät jälleen upeudellaan.

Mahtavien reissujen lisäksi kerkesin suureksi ilokseni viettämään pitkästä aikaa useamman viikon mökillämme Porvoossa. Siellä sain pääni tyhjennettyä täysin ja rentouduin muun muassa veneillen, uiden, herkutellen, tulta tuijotellen, metsäretkeillen, Nintendoa ja pihapelejä pelaten, saunoen ja paljutellen. Mökkitunnelmista voit lukea lisää tästä ja tästä.

Mökkeilyn nautintoja

Porvoon lisäksi kesäni kului paljolti myös kotikaupungissani Helsingissä, jossa tulee muuten vuoden aikana vietettyä melko vähän aikaa. Mitä kauemmin Helsingistä on asunut poissa, sitä enemmän sitä on alkanut taas sietää. Helsinki on etenkin kesällä todella kaunis ja täynnä mielenkiintoisia tapahtumia, mutta jotenkin en vain kestä sitä kiirettä, tungosta ja ylimielisyyttä, johon Helsingissä törmää turhan usein. Lauttaasaari on minulle kuitenkin aina koti ja nautin siellä vierailusta paljon. Helsingissä asuvat myös monet elämäni tärkeimmistä ihmisistä, joten halusin tai en, Helsinki on ja pysyy aina tärkeänä osana elämääni.

Aikani kului Helsingissä paljolti Lauttasaaressa perheen ja ystävien parissa. Lisäksi kävin muutamissa kesätapahtumissa, luokkakokouksessa ja pitkästä aikaa Heurekassa sekä tietysti Lintsillä. Helsingin puuhistani voit lukea enemmän tästä ja tästä.

Kesä starttasi riemukkaissa lintsitunnelmissa. En kasva ikinä aikuiseksi, mutta ei onneksi kuusikymppinen isänikään, joka heilui yhtä innoissaan laitteissa kanssani :)

Kävin myös ensimmäistä kertaa Helsingissä ihastelemassa The Tall Ships Racen upeita purjeveneitä.

Aika kului paljon Lauttasaaren kotoisissa maisemissa ja vanhempien luona löhöillen. Kesään mahtui myös tutustuminen Heurekan Body Worlds näyttelyyn ja hillumista Taiteiden yössä.

Luksusta loppukesääni tarjosi vielä vierailu upealle Celebrity Eclipse huippuristeilijälle.

Jos jotain huonoja puolia tästä kesästä täytyy keksiä, niin kerkesin viettää aivan liian vähän aikaa Turussa. Turku on mielestäni Suomen kauneimpia kesäkaupunkeja ja tänä kesänä kerkesin nauttia siitä harmittavan vähän. Onneksi sain vietettyä sentään heinäkuun alussa kaksi mukavaa viikkoa täällä päin. Noihin viikkoihin kuului muun muassa erokoitumista, ystävien tapaamista, gradun tekemistä, ulkoilua, jokilaivailua ja RuisRock. Myös nyt elokuussa kerkesin viettää vähän aikaa taas kotona reissaamisen välissä. Vaikka matkustaminen on parasta, mitä tiedän, välillä tarvitsen vain omaa rauhaa ja röhnäilyä kotona, jotta jaksan taas ihmisiä. Turun kesätunnelmista voit lukea vielä lisää tästä, tästä ja tästä.

Turun kesä + Ruissi + Viivi = Täydellistä!

Lukuunottamatta muutamaa ystäviini liittyvää ikävämpää asiaa ja kesän aikana kertynyttä kolmea kiloa (yllättävän vähän, siihen ruoka- ja herkkumäärään nähden, jota olen itseeni ahminut ;D) tämä kesä on ollut pelkästään positiivisen puolella. Ja kaiken kruunasi vielä mahtavat kesäilmat, joista pääsin kerrankin kunnolla myös nauttimaan.

Kaikkein tärkein ja ihanin asia, minkä tämä kesä on antanut minulle, on kuitenkin se, että olen vihdoinkin löytänyt henkisen tasapainon ja ollut onnellisempi kuin aikoihin. Rankan talven jälkeen olen saanut takaisin elämäniloni ja tuntuu, että kaikki ovet ja ikkunat ovat taas avoinna elämässäni. Siitä haluan kiittää perhettäni, ystäviäni, Mindiä, mukavia tuttavuuksia, kesää, matkoja, musiikkia, blogimaailmaa ja myös itseäni. Ilman teitä en olisi nyt tässä. Elämä heittää eteemme yllättäviä asioita, niin hyvässä kuin pahassa. Tärkeintä on katsoa aina eteenpäin ja jatkaa matkaa vaikeuksista huolimatta. Kun tarpeeksi jatkaa eteenpäin, näkyy tunnelin päässä väkisinkin lopulta valoa. Minulle tuo valo on ollut tämä kesä.

Lopuksi vielä kesäni reissaamista ja etenkin tämän hetkisiä ajatuksiani hyvin kuvastava Jenni Vartiaisen uusi kappale. Ihanaa, että Jenni on tehnyt taas paluun, itse ainakin rakastuin tähän kappaleeseen heti.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut onnistunut kesä ja olette nauttineet elämän pienistä ja suurista iloista. Kiskot vievät kohti syksyä ja mielenkiinnolla jo odotan, mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Kolmen kuukauden laukkuelämän jälkeen on vaihteeksi ihanaa asettua aloilleen ja nautiskella syksyn pimenevistä illoista.

Mukavaa syksyn alkua kaikille! :)

P.S Kirjoittelin tämän postauksen jo aikaisemmin, silloin kun kaikki oli vielä hyvin ja mieli korkealla. No, eipä ole enää. Aamulla kone ilmoitti jotain ihmeellistä asennushölynpölyä, josta yritin moneen kertaa päästä ohi siinä kuitenkaan onnistumatta. No, sitten oli vaan pakko tehdä tuo asennus ja toivoa vain parasta. Asennus kesti yli tunnin, jonka jälkeen kone vasta suostui toimimaan. Aluksi kaikki vaikutti ok:lta, kunnes menin kuvakansioihin, TYHJÄÄ!!! Paniikissa siirryin tiedostoihin, TYHJÄÄ!!! Siitä ohjelmiin, TYHJÄÄ!!! Kaikki olivat menneet asennuksen mukana kuvat, tiedostot, SPSS-ohjelma, Office, kaikki!!! Ihanaa, että teknologia palauttaa aina maanpinnalle heiluttelemalla nippua keskareita naamani edessä, jos elämä alkaa sujua liian hyvin. Joten tässä sitä ollaan. Tukevasti takaisin maanpinnalla suuntana syksy tyhjän koneen kanssa, JESS! ;D Ei tälle voi muuta kuin nauraa, mutta jos joku osaa auttaa, niin auttakaahan ihmeessä.

Terveisin Nimimerkki "Taidan sittenkin kömpiä peiton alle ja nukkua syksyn yli, kun alku vaikuttaa jo niin lupaavalta" ;)

Viimeisiä lomanautintoja

Nyt on takana päin viimeinenkin "lomaviikko", vaikka varsinaisesti vapaat kyllä vielä jatkuvat. Päätin kuitenkin, että tästä viikosta eteenpäin on oikeasti ryhdistäydyttävä ja ruvettava siivoamaan, opiskelemaan, tekemään töitä ja laihduttamaan. Viimeisestä lomaviikosta tulikin yllättävän tapahtumarikas. Harvoin yhteen viikkoon mahtuu niin paljon mukavia asioita kuin kuluneeseen. 

Aloitetaan siis alusta. Toissa perjantaina suuntasin siis kohti Helsinkiä määränpäänäni ala-asteen luokkakokous. Kokouksen piti alkaa seitsemältä, joten suuntasimme sinne Viivin ja erään toisen luokkakaverimme kanssa vähän ennen tasaa. Ravintolassa meidät ohjattiin kokoukseen varattuun kabinettiin, joka oli täysin tyhjä. No, tilasimme juomat ja istuimme odottamaan. Siinä sitten ihmettelimme varmaan kymmenen minuuttia, vietämmekö kokousta kolmistaan, mutta onneksi vihdoin paikalle saapui myös pari luokkalaistamme poikaa. Vaihdoimme kuulumiset ja juuri kun vaivaantunut hiljaisuus oli laskeutumassa yllemme, saapui paikalle muitakin luokkalaisiamme. 

Yhteensä kokoukseen saapui 10 henkeä, eikä kokouksen varsinainen järjestäjä edes päässyt paikalle. No, onneksi se ei menoa haitannut. Tunnelma oli yllättävän rento, eikä onneksi yhtään vaivaantunut, mitä olin vähän pelännyt. Oli mukava jutella ihmisten kanssa, joiden kanssa ei oikeastaan kouluaikoina tullut juurikaan puhuttua, mutta nyt keskustelu sujui jouhevasti. Ehkä olemme sittenkin kasvaneet aikuisiksi, edes vähän. Ilta jatkui ravintolasta paikalliseen kapakkaan, josta jatkoimme Viivin kanssa iltaa vielä paikalliseen räkälään. Illan aikana tulikin siis tehtyä taas kunnon kierros Lauttasaaren "viihde-elämään" ;D

Lauantai kuluikin oikeastaan kokonaan ruudun ääressä kokouksesta palautuessa. Aluksi katsoimme Viivin kanssa Tough Love-ohjelmaa, josta vaihdoimme lähes suoraan keihänheiton mm-finaaliin (Hyvä Tero!) ja illalla suuntasimme vielä elokuviin katsomaan Puhdistuksen yötä. Minulle on tullut nyt viime aikoina jonkinlainen pakkomielle katsoa kauhuleffoja, koska tuntuu, etten oikein pelkää niistä enää mitään. Olin kuullut kyseistä elokuvaa kehuttavan todella pelottavaksi ja odotinkin siltä psykologista kauhua. Ikävä kyllä se osuus jäi pieneksi ja elokuva sortui enemmänkin mässäilemään väkivallalla. Pidin kuitenkin elokuvan lähtöasetelmasta ja sen kriittisyydestä Yhdysvaltojen yhteiskuntajärjestelmää kohtaan, mikä nostatti sen pisteitä korkeammalle. Ei niin hyvä kuin olin toivonut, mutta ehdottomasti katsottavan veroinen.

Sunnuntaina jatkoin matkaani Porvooseen mökille ja suureksi ilokseni isi suostui vielä lähtemään veneretkelle kanssani. Ilma oli loistava ja kiersimme tällä kertaa Emäsalon saaren ympäri. Pääsin myös pitkästä aikaa itse kuskiksi, ensin soutuveneellä ja myöhemmin ihan oikealla veneellä. Hauskaa puuhaa molemmat, mutta jotenkin nautin kuitenkin enemmän kansinaisena toimimisesta.

Maisemia Emäsalon ympäriltä

Isi lähti mökiltä jo maanantaina, mutta äidin ja Mindin kanssa jatkoimme löhöilyä keskiviikkoon asti. Ilmat suosivat, joten aluksi päivät kuluivat pihalla aurinkoa ottaessa, marjoja syödessä ja sieniretkellä. Sain kuitenkin viritettyä telkkariin vanhan Nintendo64:en, jonka jälkeen päivät kuluivatkin sitten sisällä Tetristä pelaten. Ärsyttävän koukuttava peli! Maalla olossa parasta on se kupla, joka muodostuu heti sinne saavuttaessa maailman ja mökin ympärille. Siellä saa olla täysin eristyksissä stressistä, ihmisistä ja netistä, mikä tekee aika ajoin todella hyvää.

Äidin kukat olivat vielä loistossaan

Keskiviikona palasimme kuitenkin takaisin Helsinkiin ja torstai-iltana suuntasin pitkästä aikaa Taiteiden yöhön Viivin ja hänen luokkakaverinsa kanssa. En pysty edes muistamaan edellistä kertaa kyseisessä tapahtumassa ja Helsingin ydinkeskustassa pyörimisestäkin oli vierähtänyt pitkä tovi (saakelin Laru, sieltä ei vaan pääse pois ;D), joten olin lähestulkoon tupputuristina omassa kotikaupungissani. Etäisyys on selvästi tehnyt hyvää, koska alan pikku hiljaa nähdä Helsinginkin taas ihan kauniina kaupunkina, eikä ahdistus nouse samalla tavalla pintaan kuin ennen.

Itse Taiteiden yön tarjonta ei ollut mielestäni kovinkaan kummoista, mutta oli hauska kierrellä Helsingin keskustaa pitkästä aikaa ihmisiä ja taiteilijoita ihmetellen, etenkin kun seura oli hyvää.

Taiteen kirjoa

Perjantaina luvassa olikin sitten todellista luksusta, kun pääsin tutustumaan Olympian henkilökunnan kanssa Celebrity Eclipse huippuristeilijään, joka pysähtyi Helsingissä Itämeren risteilynsä aikana. Vaikka olen päässyt aikaisemmin risteilemään huippuristeilijöillä, yllättää niiden hienous joka kerta. Tämä kyseinen alus oli vielä erityisen tyyllikkäästi sisustettu ja se huokui glamouria. Noiden jälkeen Ruotsinlaiva ei vain ikävä kyllä tunnu enää miltään. Oli hienoa päästä tutustumaan laivaan sen ollessa lähes tyhjillään ja lisäksi pääsimme nauttimaan laivan ensiluokkaisista ruuista neljän ruokalajin lounaalla. Ainoa vierailun huonopuoli oli se, että siitä tuli taas järkyttävä hinku tuollaisille risteilijöille. Voisinkin syksyn kuluessa kirjoitella hieman enemmän kokemuksiani risteilymatkustamisesta, joka on mielestäni upea tapa saada lyhyestäkin matkasta irti todella paljon.

Laiva oli täynnä hienoja baareja...

...huikaisevia ravintoloita...

....upeita sisätiloja...

....sekä kauniita yksityiskohtia...

...ja koko komeuden kruunasi mahtava aurinkokansi, josta näkyi myös Lauttasaari.

Luksushetken jälkeen suuntasimme vanhempieni kanssa lähes suoraan takaisin Porvooseen, jonne olimme saaneet puhuttua myös Tuomaksen ja Anun. Missionamme oli saada nostettua 170 kiloinen palju paikoilleen, jotta sitä päästäisiin koekäyttämään. Yritimme nostaa sitä jo alkuviikosta, mutta voimamme eivät riittäneet. Kahden lisäkantajan voimin saimme paljun vihdoin perjantai-iltana paikoilleen. Isi oli ostanut sen äidille synttärilahjaksi, mutta onneksi me muutkin pääsimme siitä nauttimaan. Itse olen hinkunut paljua mökille jo vuosikaudet, enkä turhaan, se on täydellinen. Molemmat illat kuluivatkin yhteen-kahteen asti yöllä paljun lämpöisessä vedessä lilluen ja tähtiä tuijotellen, taivaallista. Tuon takia on ehkä pakko yrittää suunnata mökille vielä syksynkin kuluessa ja tiedän jo nyt mitä tulen tekemään koko joulun ajan.

Paljuttelun iloa!

Muutenkin viikonloppu sujui mukavasti. Perjantai-iltana vietimme isin synttäreitä herkutellen ja paljutellen ja sain taas lisää ravintoa kauhunälkääni, kun katsoimme Scream 4:n. Elokuva oli ihan hyvä, mutta pelkäämän sekään ei saanut. Jos joku tietää oikeasti pelottavia kauhuelokuvia, niin kertokaahan ihmeessä.

Lauantaina nautiskelin kesän viimeisistä auringossa löhöilyistä, kävimme läheisellä järvellä kesän viimeisellä uinnilla ja loppuilta kuluikin jälleen Nintendon ääressä. Tuomas sai suureksi riemuksemme viritettyä isoon telkkariin myös legendaarisen 8-bittisen Nintendon, joten ilta kului Super Mario Bros. 3:sta pelaten. Ei voi kun ihmetellä, miksi pelejä on enää tuon jälkeen kehitetty, kun täydelliset pelit on jo tehty tuolloin. Kun vihdoin maltoimme lopettaa siirryimme jälleen saunomaan ja paljuttelemaan. Kun pääsin nukkumaan soivat Super Marion tunnarimusiikit nonstoppina päässä ;D

Sunnuntaina pelivuorossa oli Megaman, toinen Nintendosuosikkini, jonka saimme googlen avulla pelattua Tuomaksen kanssa läpi. Hauskaa, miten yksi pelikone saa kaikenikäiset aikuiset taantumaan takaisin lapsen tasolle. Sydän tykyttää tuhatta ja sataa ja suusta pääsee kauhunsekaisia huudahduksia ja riemunkiljahduksia, ihan niin kuin lapsena.

Kesän viimeisiä nautintoja

Lopulta oli kuitenkin aika irroittaa ote ohjaimesta, pakata tavarat ja jättää haikeat hyvästit mökille. Mökillä oloon ei kyllästy koskaan ja sieltä pois lähteminen on aina yhtä tylsää. Täytyy vaan toivoa, että kerkeisin sinne vielä ennen joulua, mutta ainakin viimeistään silloin. 

Kotimatkalla ajoin vielä Espoon kautta, kun kävin katsomassa Tuomaksen ja Anun uutta asuntoa ja autoin tavaroiden kannossa juuri sen verran, että saan kutsun tupareihin. Sitten olikin aika suunnata takaisin kohti Turkua, jonne pääsin vasta seitsemän jälkeen. Onneksi juuri sopivasti ennen E:T:n alkua, jota katsoessa kulutin loppuillan Mindi ja suklaalevy kainalossani. 

Loma on ollut ihana, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jos elämä olisi aina näin täydellistä, ei siitä osaisi edes nauttia. Sen takia onkin taas aika suunnata kohti syksyn tuulia ja katsoa, mihin ne minut lennättävät. Syksy on lempivuodenaikani ja silloin alan ylleensä kaivata jotakin uutta elämääni. Se, mitä se tällä kertaa on, jää nähtäväksi. 

Mukavaa kesän loppua kaikille, nauttikaan elokuun lämpimistä ilmoista ja ihanan pimeistä illoista!