Mitä Huippuvuorilla voi tehdä?

Huippuvuoret eivät ole lomakohde sieltä tavallisimmasta päästä. Sinne on turha suunnata, jos kaipaa lomaltansa miellyttäviä sääolosuhteita, rentoa rantaelämää, shoppailua tai kulttuurielämyksiä. Vuoret, meri, lumi ja jää ovat lähes ainoita asioita, joita Huippuvuorilta löytää tähän aikaan vuodesta. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö Huippuvuorilla riittäisi tekemistä vaikka pidemmänkin loman ajaksi. Se vaatii vain oikeanlaista varustautumista ja seikkailumieltä.

Huippuvuoret tarjoaa loistavat olosuhteet moneen talviseen urheilulajiin. Huikaisevan kauniista maisemista voi nauttia muun muassa kävellen, hiihtäen, moottorikelkkaillen tai koirareessä istuen. Jos kaipaa vielä lisäseikkalua, voi myös käydä tutustumassa valtaviin jääluoliin, jotka sijaitsevat usean kymmenen metrin syvyydessä jäätiköiden kätköissä.

Lauantaina lähdimme heti aamusta noin 12 kilometrin vaellukselle kohti yhtä tuollaista jääluolaa. Pääsimme liittymään erään serkkuni opiskelutoverin seurueeseen, joilla oli kivääri ja muut tarvittavat välineet mukaan vaellukselle. Kivääri on siis oltava aina mukana, kun liikkuu kylän ulkopuolella. Koska lähdimme kipuamaan vuoren rinteiden välistä solaa ylös, piti meidän pakata mukaan myös tarvittavat välineet lumivyöryjä varten.

Sola oli välillä todella jyrkkä ja eteneminen lumessa oli välillä tuskastuttavan hidasta. Onneksi aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja maisemat olivat hukaisevan kauniita. Pidimme pienen tauon ihmisten tekemässä lumiluolassa, jonka jälkeen jatkoimme taivallusta. Lopulta saavuimme jääluolan suulle, josta alkoi seikkailumme toinen osa.

Laitoimme otsalamput päälle ja laskeuduimme jääluolan pimeyteen. Jääluola oli yllättävän tilava ja siellä kulkeminen oli melko helppoa (mitä nyt vähän kompuroin polvia mustelmille :D). Hankalimpien nousujen ja laskujen kohdalle oli myös laitettu köysiä, joista pitää kiinni. Kuljimme jääluolan sisällä melko pitkän matkan, kunnes kulku kävi niin vaikeaksi, että siihen olisi tarvittu hakkuja ja muita varusteita.

Niinpä käännyimme takaisin ja nousimme pimeydestä takaisin kirkkaaseen päivänvaloon. Yllättäen alaspäin meno sujui paljon reippaammin ja kevyemmin kuin nouseminen. Lopussa saimme vielä loistavan idean hyödyntää mukana raahaamiamme lapioita liukureina. Jyrkkä sola oli mitä mahtavin pulkkamäki!

Myös sunnuntaina suuntasimme kohti toista jääluolaa. Tällä kertaa kulkuvälineenä toimivat moottorikelkat. Toiveissani oli päästä koiravaljakon kyytiin, mutta ne retket olisi pitänyt tajuta varata jo viikkoja etukäteen, joten oli tyydyttävä moottorikelkkoihin. En ollut kelkkaillut kahdeksaan vuoteen, joten kyllä siinäkin riitti jännitystä kerrakseen. Aurinko oli vaihtunut melko sakeaan lumipyryyn ja osan matkasta kelkkojen lisäksi ei näkynyt mitään muuta kuin valkoista.

Saavuimme jääluolalle ja lähdimme laskeutumaan kohti jäätikön syvyyksiä. Jääluola on syntynyt joesta, minkä takia se on joka vuosi erilainen. On uskomatonta, miten monenlaisia pintoja ja muotoja jäälle voikaan syntyä. Kyseisen luolan erityisyys oli se, että yhdestä kohtaa sen seinämää työntyi ulos kiveä, jossa oli lehtifossiileja. Aivan käsittämätöntä, että paikassa, jossa ei nykyään kasva yhtäkään puuta, on joskus aikanaan kasvanut vehreitä lehtipuita. Maailma on kyllä niin ihmeellinen paikka!

Olisi varmasti upea kokemus yöpyä joskus jääluolassa. Sammutimme kävelymme aikana hetkeksi kaikki valon- ja äänenlähteet ja keskityimme nauttimaan korviahuumaavasta hiljaisuudesta ja täydestä säkkipimeydestä. Sen jälkeen nousimme takaisin maanpinnalle ja ajelimme valkoisuuden keskellä takaisin kylään.

Luonto tarjoaa paljon mielenkiintoisia elämyksiä Longyearbyenin lähistöllä. Jos se ei vielä riitä, voi kevät- ja kesäaikaan lähteä laivaretkille, joilla on mahdollista nähdä kaikkea aina linnuista hylkeisiin ja jäävuorista jääkarhuihin. Oma elämyksensä on myös kastautua Jäämeressä, joka jäi kuitenkin tällä reissulla tekemättä.

Suosittelen Huippuvuoria lämpimästi kaikille, jotka kaipaavat vähän erilaista lomaa ja joiden sisällä asuu pieni tai suuri seikkailija. 

Longyearbyen - pala arktista kauneutta

Tämä pääsiäinen tuskin unohtuu kovin nopeasti. Sen verran jännittävä se oli, vaikka elävät jääkarhut jäivätkin näkemättä. Ennen kuin kirjoitan tarkemmin siitä, mitä kaikkea Huippuvuorilla voi tehdä ja kokea, ajattelin omistaa yhden postauksen kokonaan Longyearbyenille, jossa vietin kolme unohtumatonta pääsiäispäivää.

 

Huippuvuoret on Norjalle kuuluva saaristo pohjoisella Jäämerellä. Longyearbyen sijaitsee Länsimaalla, joka on yksi Huippuvuorten kolmesta asutetusta saaresta. Se on koko Huippuvuorten merkittävin asutuskeskus, joka perustettiin vuonna 1906. Se toimi pitkään pelkkänä hiilikaivoskylänä, mutta nykyään Longyearbyenissä on paljon matkailupalveluja ja siellä toimii myös maailman pohjoisin yliopisto, jossa serkkuni opiskelee.

 

 

Longyearbyenissä on vain vähän reilu 2000 asukasta ja tuntuikin, että minne tahansa menimmekään, aina tuli vastaan joku serkkuni tuttu. Pienuutensa ja sijaintinsa takia se on myös todella turvallinen kyläyhteisö. Matkani aikana en lukinnut huoneeni ovea tai matkalaukkuani kertaakaan, koska siihen ei ollut minkäänlaista tarvetta.

 

 

Vaaroja paikallisten elämään aiheuttaa lähes ainoastaan luonto. Kylän ulkopuolella on kannettava kivääriä mukana jääkarhuvaaran takia. Vuoristovaelluksille on varustauduttava myös lumivyöryvälinein. Kylään iski loppuvuodesta myrsky, joka lennätti katon irti talosta, jossa serkkuni oli tarkoitus majoittua. Samasta myrskystä johtuen kylään tuli myös lumivyöry, joka teki aikamoisia tuhoja.

 

Sääolot ovat Huippuvuorilla todella vaihtelevat, minkä sain kokea jo muutamassa päivässä. Enimmillään pakkasta oli 15 astetta ja vähimmillään lämpötila pyöri nollassa asteessa. Kahtena päivänä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja tuuli oli hyvin vähäistä, yhtenä päivänä taas tuuli todella kovasti ja tuprutti sakeasti lunta.

 

Serkun takapihalla :)



 

Kun saavuin Longyearbyeniin perjantaina, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lumipeitteiset vuoret kohosivat Jäämeren rannoilta. Olen aina rakastanut arktisen luonnon karua kauneutta. Siinä on jotakin hyvin majesteettista. Yksinkertaiset elementit muodostavat upean kokonaisuuden. Olen nähnyt Huippuvuoret aikanaan kesäaikaan, joten oli todella mahtavaa päästä näkemään ne myös lumipeitteisinä.

 

 

Kentältä kulkee kylään bussi, joka maksaa 75 kruunua. Autoja kylällä näki myös yllättävän paljon, vaikka moottorikelkka vaikutti olevan suosituin kulkuväline. Myös sukset ja muut talvivälineet olivat asukkaiden ahkerassa käytössä.

 

Kiertelimme serkun kanssa ensimmäisenä päivänä ympäri Longyearbyeniä, joka oli todella autio pitkäperjantain vuoksi. Kylä on pieni, mutta sitäkin sympaattisempi. Se koostuu lyhyestä "pääkadusta", jonka molemmin puolin on hurmaavia puutaloja. Suurin osa kylästä sijaitsee aivan Jäämeren rannalla ja osa asutuksesta on syvemmällä solassa.

 

 

Itse asuin serkkuni opiskelija-asuntolassa, josta sain onneksi vuokrattua huoneen todella edullisesti. Majapaikat ovat Huippuvuorilla todella kalliita ja olisin joutunut muuten pulittamaan yli sata euroa (per yö) huoneesta jaetulla kylpyhuoneella. Nyt sain 20 eurolla siistin huoneen omalla kylppärillä ja pystyin viettämään samalla paljon aikaa serkkuni kanssa.

 

Muutaman päivän Longyearbyenissä vietettyäni aloin ymmärtää, miksi ihmiset muuttavat sinne. Luonto on upealla tavalla läsnä koko kylässä ja siellä vallitsee ihanan rauhallinen ja rento tunnelma. En tiedä, olisiko minusta Longyearbyenin vakiasukkaaksi, mutta vierailijana viihdyin paremmin kuin hyvin. Seuraavassa postauksessa kerron, millä tavoin kuluttelin lomapäiviäni Longyearbyenissä.

 

Miten teidän muiden pääsiäinen sujui? :)

Arktinen pääsiäistervehdys!

Täällä sitä ollaan keskellä arktista kevättä. Aurinko on paistanut tänään upeasti ja olemme ihastelleet serkun kanssa kävellen Longyearbyenin karun kauniita maisemia. Jääkarhunkin bongasin jo lentokentällä, sattui olemaan onneksi rauhallinen yksilö :D

Huomenna lähdemme vaeltamaan läheiselle jääluolalle ja sunnuntaina on luvassa moottorikelkkailua pitkästä aikaa. Tylsää siis tuskin tulee olemaan tänä pääsiäisenä. 

Iloista pääsiäistä kaikille! :)

Lahnasta apinaksi

Viime viikkokin on kulunut taas vaihteeksi sairastaessa (vatsatauti vaihtui ärhäkkään flunssaan), joten pakkolepoa ja yleistä lahnailua on taas tullut harrastettua enemmän kuin tarpeeksi. Olen yrittänyt koota postausta Pattayan reissuni hyvistä ja huonoista puolista, mutta sekin jotenkin levähti käsiin, joten tulen tekemään sen loppuun vasta Suomen päässä. Ehkä ihan hyväkin, että kerkeää saada vähän etäisyyttä näihin kuvioihin, ennen kuin tekee lopullisen tuomionsa tästä kaikesta.

 

Sairastelun takiahan jouduin luopumaan ensiksi suunnittelemastani matkasta Kambodzhaan (tosin en myöskään löytänyt sopivaa pakettimatkaa siihen). Sen ajattelin korvata pitkällä viikonlopulla Koh Sametilla, mutta heikosta voinnista johtuen jätin senkin tekemättä. Viimeisenä vaihtoehtona päästä irti Pattayalta oli lähteä päiväreissulle läheiselle Koh Larnin saarelle sunnuntaina, mutta aamusta vointini kääntyi taas huonompaan suuntaan, joten jätin senkin välistä. Eikä ärsyttänyt yhtään! Ärsytyksen ja sairastelun takia hamstrasinkin kämpän täyteen herkkuja ja päädyin monena yönä syömään jäätelöä tai sipsejä samalla kuin katselin  musakanavaa (osaan sen kaikki biisit varmaan ulkoa :D).

 

Flunssaa on yritetty selättää myös perinteisellä lohella ja Banana Splitillä :D



 

Niinpä viikko on kulunut jälleen hyvin paljon kämpän ja koulun välillä. Lauantaina riuhdoin itseni rannalle ja illalla vielä Thepprasitin iltamarkkinoille muiden harjoittelijoiden kanssa Olo olikin noiden suoritusten jälkeen taas kuin katujyrän alle jääneellä! Onneksi sunnuntaina sattui sentään jotain positiivistakin, kun alakerran Spiecies-ravintolassa näytettiin lumilautailun olympiafinaali, jota päädyttiin katsomaan kahdestaan erään suomalaisnaisen kanssa. Vitsi, miten jännä kisa ja miten huikea suoritus Enni Rukajärveltä! Ihan mahtavaa, että Suomi sai ainakin yhden mitalin noistakin kisoista, tosin sais tulla vielä monta lisää.

 

Illalla käpystelin vielä venäläistorille tekemään viimehetken tuliaisostoksia ja ilokseni löysinkin ihan kivoja juttuja muille ja ehkä vähän myös taas itselleni (lentokentän puntareita kauhulla odottaen!). Siihen päälle vielä vatsa täyteen herkkususheja ja hedelmäshake, niin kummasti semiankea sairasteluviikko sai mieluisan päätöksen.
 

Viime viikkojen ihania shoppailulöytöjä <3

 

Viimeinen Pattayaviikkoni on onneksi startannut pirteämmissä merkeissä, mitä nyt edelleen meinaan tukehtua öisin yskänpuuskiini ja räkä valuu jatkuvasti pitkin naamaa :D Eilen päätin kuitenkin toteuttaa yhden unelmani, jota en antanut edes sairastelun perua. Lähdin nimittäin viidakossa sijaitsevalle vaijeriradalle leikkimään apinaa. Kyseessä oli siis Flight of the Gibbon-niminen rata, joka sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Pattayalta.



Rata oli keskellä sademetsää ja siinä liikuttiin puusta puuhun vaijereita pitkin liukumalla. Vaijerit oli kiinnitetty todella korkeisiin puihin ja pisin niistä oli 300 metriä pitkä. Vaijereita oli yhteensä 15 ja niiden lisäksi oli pari laskeutumista köyttä pitkin alas ja siltoja joita pitkin kulkea. Olin ihan fiiliksissä alusta loppuun, se oli juuri niin hauskaa puuhaa kuin olin aina ajatellutkin.

 





Retkeen sisältyivät kuljetukset paikan päälle, vaijerirata, kolmen ruokalajin lounas ja kierros ihanassa avoimessa eläintarhassa. Ihmettelin aluksi tuon retken korkeaa hintaa (3300 bahtia noin 80 euroa) mutta, kun taas näin mitä kaikkea se sisälsi, ei se harmittanut enää yhtään. Se eläintarha (Khao Kheow Open Zoo) oli niin kiinnostava paikka, että siellä olisi mieluusti viihtynyt pidempäänkin. Nyt kerkesimme vain nähdä hipot, leijonat, kirahvit, sarvikuonot, norsut, erilaisia lintuja, antilooppeja, apinoita ja possuja.

 

 



Nähtävää olisi kuitenkin ollut vaikka kuinka paljon enemmän, koska eläintarha oli niin iso, että siellä liikuttiin golfautoilla. Itseäni miellytti etenkin eläinten aitaukset, jotka olivat mahdollisimman kaukana kalseista rautahäkeistä. Osa eläimistä kulki täysin vapaana ja osa hyvin kevyesti aidattuna, joten ainakin nopealla silmäyksellä eläinten oltavat vaikuttivat hyviltä. Suosittelenkin ehdottomasti molempia aktiviteetteja, jos kaipaa jotakin tekemistä Pattayan lähistöllä.



 

Täydellisen päivän kruunasi vielä illallinen Cabbages & Condoms ravinolassa, jossa juhlistimme erään harjoittelijan synttäreitä. Ihanaa kokea tällaisia todella onnistuneitakin päiviä taas pitkästä aikaa täällä Pattayalla, kun päivät täällä lähenevät uhkaavasti loppuaan. Käsittämätöntä, että jo huomenna Camilla pöllähtää tänne Pattayalle ja lauantaina on aika jättää hyvästit elämälle täällä ja jatkaa kohti uusia seikkailuja. Mielessäni risteilevät monenkirjavat tunteet ilosta ja innostuksesta haikeuteen. Nyt keskityn kuitenkin vielä nauttimaan täysillä viimeisistä Pattayapäivistäni :)