Mitä Huippuvuorilla voi tehdä?

Huippuvuoret eivät ole lomakohde sieltä tavallisimmasta päästä. Sinne on turha suunnata, jos kaipaa lomaltansa miellyttäviä sääolosuhteita, rentoa rantaelämää, shoppailua tai kulttuurielämyksiä. Vuoret, meri, lumi ja jää ovat lähes ainoita asioita, joita Huippuvuorilta löytää tähän aikaan vuodesta. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö Huippuvuorilla riittäisi tekemistä vaikka pidemmänkin loman ajaksi. Se vaatii vain oikeanlaista varustautumista ja seikkailumieltä.

Huippuvuoret tarjoaa loistavat olosuhteet moneen talviseen urheilulajiin. Huikaisevan kauniista maisemista voi nauttia muun muassa kävellen, hiihtäen, moottorikelkkaillen tai koirareessä istuen. Jos kaipaa vielä lisäseikkalua, voi myös käydä tutustumassa valtaviin jääluoliin, jotka sijaitsevat usean kymmenen metrin syvyydessä jäätiköiden kätköissä.

Lauantaina lähdimme heti aamusta noin 12 kilometrin vaellukselle kohti yhtä tuollaista jääluolaa. Pääsimme liittymään erään serkkuni opiskelutoverin seurueeseen, joilla oli kivääri ja muut tarvittavat välineet mukaan vaellukselle. Kivääri on siis oltava aina mukana, kun liikkuu kylän ulkopuolella. Koska lähdimme kipuamaan vuoren rinteiden välistä solaa ylös, piti meidän pakata mukaan myös tarvittavat välineet lumivyöryjä varten.

Sola oli välillä todella jyrkkä ja eteneminen lumessa oli välillä tuskastuttavan hidasta. Onneksi aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja maisemat olivat hukaisevan kauniita. Pidimme pienen tauon ihmisten tekemässä lumiluolassa, jonka jälkeen jatkoimme taivallusta. Lopulta saavuimme jääluolan suulle, josta alkoi seikkailumme toinen osa.

Laitoimme otsalamput päälle ja laskeuduimme jääluolan pimeyteen. Jääluola oli yllättävän tilava ja siellä kulkeminen oli melko helppoa (mitä nyt vähän kompuroin polvia mustelmille :D). Hankalimpien nousujen ja laskujen kohdalle oli myös laitettu köysiä, joista pitää kiinni. Kuljimme jääluolan sisällä melko pitkän matkan, kunnes kulku kävi niin vaikeaksi, että siihen olisi tarvittu hakkuja ja muita varusteita.

Niinpä käännyimme takaisin ja nousimme pimeydestä takaisin kirkkaaseen päivänvaloon. Yllättäen alaspäin meno sujui paljon reippaammin ja kevyemmin kuin nouseminen. Lopussa saimme vielä loistavan idean hyödyntää mukana raahaamiamme lapioita liukureina. Jyrkkä sola oli mitä mahtavin pulkkamäki!

Myös sunnuntaina suuntasimme kohti toista jääluolaa. Tällä kertaa kulkuvälineenä toimivat moottorikelkat. Toiveissani oli päästä koiravaljakon kyytiin, mutta ne retket olisi pitänyt tajuta varata jo viikkoja etukäteen, joten oli tyydyttävä moottorikelkkoihin. En ollut kelkkaillut kahdeksaan vuoteen, joten kyllä siinäkin riitti jännitystä kerrakseen. Aurinko oli vaihtunut melko sakeaan lumipyryyn ja osan matkasta kelkkojen lisäksi ei näkynyt mitään muuta kuin valkoista.

Saavuimme jääluolalle ja lähdimme laskeutumaan kohti jäätikön syvyyksiä. Jääluola on syntynyt joesta, minkä takia se on joka vuosi erilainen. On uskomatonta, miten monenlaisia pintoja ja muotoja jäälle voikaan syntyä. Kyseisen luolan erityisyys oli se, että yhdestä kohtaa sen seinämää työntyi ulos kiveä, jossa oli lehtifossiileja. Aivan käsittämätöntä, että paikassa, jossa ei nykyään kasva yhtäkään puuta, on joskus aikanaan kasvanut vehreitä lehtipuita. Maailma on kyllä niin ihmeellinen paikka!

Olisi varmasti upea kokemus yöpyä joskus jääluolassa. Sammutimme kävelymme aikana hetkeksi kaikki valon- ja äänenlähteet ja keskityimme nauttimaan korviahuumaavasta hiljaisuudesta ja täydestä säkkipimeydestä. Sen jälkeen nousimme takaisin maanpinnalle ja ajelimme valkoisuuden keskellä takaisin kylään.

Luonto tarjoaa paljon mielenkiintoisia elämyksiä Longyearbyenin lähistöllä. Jos se ei vielä riitä, voi kevät- ja kesäaikaan lähteä laivaretkille, joilla on mahdollista nähdä kaikkea aina linnuista hylkeisiin ja jäävuorista jääkarhuihin. Oma elämyksensä on myös kastautua Jäämeressä, joka jäi kuitenkin tällä reissulla tekemättä.

Suosittelen Huippuvuoria lämpimästi kaikille, jotka kaipaavat vähän erilaista lomaa ja joiden sisällä asuu pieni tai suuri seikkailija.