Kaikkensa antaneena

Huhhuh, kotona ollaan taas! Lähdimme suoraan Venäjä-pelin jälkeen kentälle ja saavuimme Suomeen noin viiden aikaan yöllä. Muutaman tunnin sain nukuttua, mutta olo on fyysisesti kuin katujyrän alle jääneellä. Kisaflunssa sai viimeisinä päivinä aikamoiset mittasuhteet, mutta sitä lukuun ottamatta olo on mitä parhain, koska saimme sen, mitä lähdimme tavoittelemaan. Neljään voittoon neljästä pelistä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Nyt pitää enää keskittyä hoitamaan kisat hienosti loppuun täältä kotoa käsin.

 

Viimeiset kaksi peliä olivat kyllä sellaisia trillereitä, että sydän tykyttää vieläkin. Katsoessani lätkää telkkarista pelkään aina pahinta, mutta jotenkin tuolla paikan päällä tappio ei vaan tuntunut edes vaihtoehdolta. Mutta kyllä se silti pisti jännittämään. Seuraavaksi edessä on sitten kuolemanpeli Prahassa Tšekkiä vastaan. Kauheasti on spekuloitu sitä, olisiko ollut parempi, jos vastaan olisi tullut Ruotsi eikä kisaisäntä. Omasta mielestä tuollainen ajattelu on ihan turhaa, jokainen joukkue on voitettava, jos haluaa maailmanmestariksi. Ja mikäs sen parempaa kuin hiljentää tuhatpäinen tšekkiyleisö voitolla Prahassa!

Rinteen huikea ennätysilta!

Vaikka kisakunto alkoikin viimeisinä päivinä jo vähän horjua, ei se estänyt railakkaita voitonjuhlia Valko-Venäjä pelin jälkeen. Aluksi kävimme fiilistelemässä voittoa Leijonaluolassa Tikin ja kumppaneiden kanssa ja siitä juhlat jatkuivat Stodolnin baarikadulle. Isi luovutti jo alkuillasta, mutta itse jäin muutaman muun suomalaisen kanssa näyttämään muunmaalaisille, miten voitontanssia tanssitaan. Nautin ihan älyttömästi kisojen vapautuneesta tunnelmasta, täysin erilaista kuin suomalainen sisäänpäin kääntynyt baarikulttuuri.

 

Mitäs me voittajat! ;)

 

Eilinen vierähtikin melkein kokonaan jäähallilla, kun aluksi menimme katsomaan Slovakia-USA peliä, jonka jenkit ikävä kyllä voittivat. Slovakian kannattajat olivat ihan uskomattoman omistautuneita joukkueelleen ja pitivät sellaista meteliä, että koko jäähalli tärisi heidän kannatuksestaan. Harmi, että heidän kisat päättyivät niin lyhyeen.

Hyvästit hotellin ihanalle koiralle, tšekkiläiselle ruualle ja mahtaville slovakkifaneille 

 

Illalla oli sitten vuorossa Venäjä-matsi, joka oli yhtä suurta draamaa. Harmittavinta oli tietysti ala-arvoinen tuomarointi, mikä ei onneksi päässyt vaikuttamaan pelin lopputulokseen. Tuossa pelissä Leijonat alkoivat kuitenkin jo näyttää hampaitansa, eivätkä taipuneet Venäjän painostuksen alla. Pekka Rinne on kannatellut joukkuetta uskomattomalla varmuudella, mutta tulevassa pelissä jokaisen Leijonan on oltava täydessä iskussa, eikä virheisiin ole varaa. Toivottavasti huomisessa matsissa nähdään myös ammattitaitoisempaa tuomarointia. 

 

 

Enpä ole eläissäni juhlinut niin paljon kuin kuluneen viikon aikana, mutta hetkeäkään en kadu, koska lopputulos oli niin hyvä. Kannatti siis muun muassa nukkua vain muutamia tunteja yössä, huutaa äänensä käheäksi katsomossa, potea tälläkin hetkellä järkyttävää flunssaa, nauttia juhlajuomaa ämpäristä sekä tanssia ja laulaa kaduilla, tuoleilla ja pöydillä. What happens in Ostrava, stays in Ostrava! ;)