Auschwitz

Nyt on vihdoin aikaa ja energiaa palata viikon takaiseen vierailuumme Auschwitziin. Päivä alkoi kaiken kaikkiaan aika heikoissa tunnelmissa, kun edellisen illan juhlimiset aiheuttivat huonoa oloa. Sen lisäksi meille myös selvisi, ettemme pääsisi syömään kunnolla ennen iltaa, joten koko päivän retkestä piti selvitä aamupalalla ja pienillä eväillä.

 

Omat kärsimykset unohtuivat kuitenkin äkkiä, kun saavuimme noin puolentoista tunnin bussimatkan jälkeen Puolaan Oświęcimin kylään, jonka nimestä Auschwitz on saksankielinen käännös. Auschwitzin nimellä oli kaiken kaikkiaan kolme eri keskitysleiriä, joista kahdessa vierailimme päivän aikana. Ensimmäisenä vierailimme pääleirillä, joka rakennettiin vuonna 1940.
 

Auschwitz perustettiin alun perin puolalaisia poliittisia vankeja varten. Siitä kehittyi kuitenkin nopeasti valtava vanki- ja työleiri, jonne tuotiin ihmisiä ympäri Eurooppaa. Varsinainen kuolemanleiri Auschwitzista tuli vasta vuonna 1942, jolloin läheiseen Birkenauhun rakennettiin suuremmat kaasukammiot ja krematoriot ruumiiden polttamista varten.

 

Tarkkaa arviota leireillä kuolleista ihmisistä on mahdotonta tehdä, koska natsit tuhosivat paljon todistusainestoa. Suurimmat arviot ovat jopa 4 miljoonaa ihmistä, mutta suurin osa nykyarvioista asettaa uhrimäärän 1,1-1,5 miljoonan välille. Auschwitzissa kuolleet olivat eri maiden kansalaisia, sotavankeja, poliittisia vankeja ja vastarintaliikkeiden jäseniä. Suurin osa heistä oli juutalaisia, joita arvioiden mukaan tapettiin Auschwitzin kaasukammioissa noin 900 000.

 

Kiersimme pääleirin museoalueella noin 2 tuntia, jonka aikana tutustuimme oppaan johdolla leirin olosuhteisiin, kuulimme hirvittäviä tarinoita leirien todellisuudesta, näimme useita leireiltä otettuja valokuvia ja valtavan määrän siellä kuolleiden ihmisten omaisuutta sekä tuhansia kiloja heidän hiuksiaan. Pääsimme kierroksen aikana myös tutustumaan teloituspaikkoihin, kidutuskammioihin, kaasukammioon ja krematorioon.
 

Vaikka olin toki tietoinen monista Auschwitziin liittyvistä faktoista jo ennen vierailua, paikan päällä se kaikki konkretisoitui kammottavalla tavalla. Se, että toiset ihmiset vain päättivät toisten ihmisten olevan huonoja sekä arvottomia ja sen perusteella oikeuttivat heidän tappamisen, on jotain mitä ei vain voi ymmärtää. On käsittämätöntä ja pelottavaa, että yksi ihminen on voinut lietsoa kokonaisen kansan tuollaisiin hirmutekoihin.
 

Pääleiriltä siirryimme Birkenauhun, joka toimi varsinaisena kuolemanleirinä. Juutalaiset kuljetettiin sinne junilla ympäri Eurooppaa. Laiturilla perheet erotettiin toisistaan ja ihmiset jaoteltiin kahteen joukkoon, työkykyisiin ja -kyvyttömiin. Työkyvyttömiin kuuluivat automaattisesti muun muassa lapset, vanhukset, vammaiset ja loukkaantuneet.

 

Sen jälkeen työkyvyttömille uskoteltiin, että heidän täytyy käydä suihkussa ennen leirille pääsyä. Oikeasti heidät ohjattiin pesuhuoneita muistuttaviin kaasukammioihin, joihin mahtui kerrallaan noin 2000 ihmistä. Niiden katossa sijaitsevista aukoista pudotettiin Zyklon B kaasua, joka tappoi sisällä olevat ihmiset. Tappamisen jälkeen heiltä kerättiin pois kaikki omaisuus ja heidän hiukset leikattiin, jonka jälkeen ruumiit poltettiin polttouuneissa.

Natsit kerkesivät räjäyttää Birkenaun kaasukammiot ja krematoriot sekä tuhota paljon todistusaineistoa ennen puna-armeijan saapumista Auschwitziin 27.tammikuuta 1945. Natsien tavoitteena oli tappaa kaikki vangit, mutta siihen heillä ei ollut tarpeeksi aikaa. Sen takia he pakottivat tammikuussa 1945 yli 50 000 vankia evakuointimarssille kohti läntisiä rautatieasemia. Tuota marssia kutsutaan kuolemanmarssiksi, koska lukuisat huonossa kunnossa olleet vangit kuolivat tuolle matkalle.
 

Vierailu Auschwitzissa oli todella pysäyttävä ja ahdistava kokemus, jonka muistan varmasti aina. Se on konkreettinen muistutus ihmisten käsittämättömästä pahuudesta, joka jokaisen olisi syytä nähdä edes kerran elämässään. Pahinta on kuitenkin se, ettei Auschwitz ole ensimmäinen eikä viimeinen osoitus ihmiskunnan julmuudesta.