Hiihtolomailua

Kuluneen viikon olen viettänyt opettajan työn ehdottoman plussapuolen eli hiihtoloman merkeissä. Tosin nyt se on vielä palkatonta, mutta mukavaa se on ollut joka tapauksessa. Tunnolliselle työntekijälle tyypillisesti onnistuin tietysti myös hankkimaan lomaflunssan itselleni, jota potiessa on kulunut loppuviikko. Kun ilmatkin muuttuivat taas ankean harmaiksi ja sateisiksi, on yleisfiilis ollut vähän vetämätön. Siksi palaankin kuvien kautta ihanan aurinkoiseen alkulomaan, jonka vietin pääasiassa mökillämme Porvoossa.

 

 

Hiihtoloman suurin saavutus oli se, kun vetäisin kuuden vuoden tauon jälkeen laskettelusukset jalkaani ja suuntasin Kokonniemeen laskettelemaan isin kanssa. Ekan laskun jälkeen jalat oli ihan spagettia, mutta kyllä siihen sitten alkoi onneksi taas tottua. Haaveilen matkasta Alpeille laskettelemaan, joten kai se on ihan hyvä edes jotenkin ylläpitää tuotakin taitoa. Enkä edes kaatunut kertaakaan :)

 



 

Tavoitteenani oli myös mennä hiihtämään, mutta se suunnitelma kaatui sopivien monojen puutteeseen. Onneksi tiistaina oli vielä ihanan aurinkoinen pakkaspäivä ja hankikanto, joten suuntasimme Mindin kanssa lenkille lähipelloille. Koska hiihtäminen ei onnistunut, keksin meille vaihtoehtoisen kulkuvälineen, potkukelkan. Mökkimme pihatie oli juuri sopivan jäinen tuohon puuhaan ja Mindikin innostui mukaan :D

 

 

Kai se pitää pikkuhiljaa uskoa, ettei sitä kunnon talvea taida tänä vuonna tulla ollenkaan tänne etelään. Tälläkin viikolla oli jo niin keväisiä päiviä, ettei meinannut uskoa, että nyt eletään vasta helmikuuta. Lauttasaaressa lunta on jäljellä vain paikka paikoin ja meri ei ole jäätyynyt kunnolla koko talven aikana. Itse tykkään niin paljon kunnollisista talvikeleistä, että on sääli, jos sellaisia ei enää täällä etelässä pääse kokemaan.

 

Kaikista ankeimpia on harmaat päivät, jolloin taivaalta tulee vettä tai räntää ja tuuli käy hyytävän kylmänä. Niitä en ole edes kameralle halunnut tallentaa, vaikka varmasti pitäisi, koska suurin osa päivistä on juuri tuollaisia. Onneksi harmauden ja flunssailun lisäksi päiviin on mahtunut myös paljon kivoja juttuja.

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa koko poppoo yhden pöydän ääressä, kun Jaakko tuli perheineen tänne päin. Vanhempien ruokapöytä alkaa jo käydä pieneksi, etenkin kun molempien veljien puolisoiden vatsoissa kasvaa taas uusia jäseniä meidän perheeseen. Tuntuu, että siitä on vasta hetki, kun meitä oli vain viisi, nyt meitä on jo kymmenen ja kesällä sitten 12.

 

Olen jo pitkään halunnut ottaa vapaaehtoistyön säännölliseksi osaksi elämääni, mutta en ole halunnut sen vähentävän Mindin kanssa viettämääni aikaa. Tänään oltiin sitten tutustumassa yhdessä Kaverikoira-toimintaan ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, aloitamme yhteisen vapaaehtoistyöharrastuksen jo maaliskuussa. Kirjoittelen toiminnasta varmasti vielä tarkemmin, kunhan kaikki on täysin varmaa.

Huomaa, että kevättä kohti mennään, kun kiinnostukseni ulkomaailmaa kohtaa on nousussa. Kyllä se vaan tuo aurinko ja lisääntynyt valo herättää tämmöisen mörrimöykynkin kolostaan.  Se ikävä kyllä tuntuu verottavan intoani blogia kohtaan, mutta yritän tännekin saada aina jotakin rustailtua. Nyt kuitenkin nautin pesästäni vielä hetkisen flunssan verukkeella ja selvitän, onko Gone girl elokuvana yhtä hyvä kuin kirjana.

Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille! :)